Areiolaisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kun katolilaiset onnistuivat kukistamaan areiolaisuuden, he sensuroivat kaikki harhaoppina pidetyn uskon jälkeensä jättämät merkit. Tämä mosaiikki Sant'Apollinare Nuovon basilikassa Ravennassa sisälsi kuvan areiolaisesta kuninkaasta Teoderikista hoveineen, mutta ne on poistettu. Kuitenkin erääseen mosaiikin pylväistä on jäänyt näkyviin käden kuva.

Areiolaisuus oli kristinuskon oppisuuntaus antiikin aikana. Areiolaiset eivät uskoneet Jumalan kolminaisuuteen siten kuin katolinen kirkko. Areiolaisten mukaan Kristus on Jumalan ensimmäinen luomus, eikä "Isästä iankaikkisuudessa syntynyt". Täten he kielsivät Jeesuksen jumalallisuuden.[1] Areiolaisen suuntauksen perustajana voidaan pitää Aleksandrialaista presbyteeriä nimeltä Areios 300-luvulla jaa.

Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 325 Areioksen oppi hylättiin ja selitettiin Kristuksen olevan syntyneen, ei luodun, ja Isän kanssa samaa olemusta. Päätös, jonka tarmokkain puolustaja oli Athanasios, vahvistettiin lopullisesti Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 381.

Monet germaaniheimot kääntyivät ensin areiolaiseen kristinuskoon ja vasta myöhemmin katoliseen kristinuskoon. Syynä tähän oli se, että areiolaiset karkotettiin 300- ja 400-luvuilla Rooman valtakunnasta harhaoppisina, kun Rooman keisarit alkoivat suosia kristinuskoa. He pakenivat mm. germaanien alueille ja tekivät siellä lähetystyötä.

Athanasioksen uskontunnustus on tehty areiolaisia vastaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cross & Livingstone 1983lähde tarkemmin?, s. 83.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]