Uusluterilaisuus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Uusluterilaisuus on aluksi Saksassa 1800-luvulla kehittynyt luterilainen reformivirtaus, joka korostaa tunnustuskirjojen, dogman, kirkon ja viran merkitystä. Uusluterilaisuus syntyi vastareaktioksi Valistuksen rationalismille, 1800-luvun liberalismille ja unionismille ja se on ollut yhteydessä herätysliikkeisiin. Uusluterilaisuutta ovat edustaneet mm. Wilhelm Löhe ja C. F. W. Walther sekä Suomessa Fredrik Gabriel Hedberg. Uusluterilaisuuteen laajemmassa merkityksessä luetaan kuuluvaksi myös Erlangenin koulukunta.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sihvonen, Matti: Kirkon uudistuksen suuntaviivoja 1800-luvun uusluterilaisuudessa. Ego sum qui sum: Jouko Martikaisen juhlakirja. Studier i systematisk teologi vid Åbo Akademi nr 29. Åbo 2006: Åbo Akademi. 431 s. toim. Tuomas Martikainen. s. 107-113. ISBN 952-12-1678-6

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]