Uusluterilaisuus

Uusluterilaisuus on aluksi Saksassa 1800-luvulla syntynyt luterilainen teologinen liike, joka korostaa paluuta Martti Lutherin opetusten keskeisiin periaatteisiin, erityisesti vanhurskauttamiseen uskon kautta ja Raamatun auktoriteettiin. Liike ottaa samalla kantaa ajan filosofisiin ja kulttuurisiin kysymyksiin.^[1]^[2]

Liike on reformivirtaus, joka korostaa tunnustuskirjojen, dogman, kirkon ja viran merkitystä. Uusluterilaisuus syntyi vastareaktioksi valistuksen rationalismille, 1800-luvun liberalismille ja unionismille, ja se on ollut yhteydessä herätysliikkeisiin.^[2]

Uusluterilaisuutta ovat edustaneet muun muassa Wilhelm Löhe ja C. F. W. Walther sekä Suomessa Fredrik Gabriel Hedberg. Uusluterilaisuuteen laajemmassa merkityksessä luetaan kuuluvaksi myös Erlangenin koulukunta.^lähde?

Kirjallisuus

Sihvonen, Matti: Kirkon uudistuksen suuntaviivoja 1800-luvun uusluterilaisuudessa. Ego sum qui sum: Jouko Martikaisen juhlakirja. Studier i systematisk teologi vid Åbo Akademi nr 29. Åbo 2006: Åbo Akademi. 431 s. toim. Tuomas Martikainen. s. 107-113. ISBN 952-12-1678-6

Lähteet

↑ Neo-Lutheranism Academia.edu. Viitattu 17.5.2026. (englanniksi)
1 2 Teinonen, Seppo A.: Teologian sanakirja: Uusluterilaisuus Helsingin yliopisto. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 17.5.2026.

[1] Neo-Lutheranism Academia.edu. Viitattu 17.5.2026. (englanniksi)

[sk-2] 1 2 Teinonen, Seppo A.: Teologian sanakirja: Uusluterilaisuus Helsingin yliopisto. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 17.5.2026.

[1]

[2]

n k m Kansanliikkeet ja kristinusko
Keskiaika	Jumalanrauha Hussilaisuus (1420–1620)
1500–1800	Pietismi (1600-l) Herätysliike (1600–1800 -luku) Radikaalipietismi (1640–1760) Abolitionismi (1680–1860 -luku) Seurakuntaistutus (1700–) Herrnhutilaisuus (1720–) Lähetystyö (1730–1940) Ensimmäinen suuri herätys (1733–1770) Evankelikalismi (1730–) Lukijaisuus (1740–1900) Rukoilevaisuus (1750–) Muistomerkkiperinne (1780–) Toinen suuri herätys (1790–1840)
1800–1865	Restauraatioliike (1801–) Herännäisyys (1800–) Raittiusliike (1820–1933) Oxfordin liike (1833) / Uusluterilaisuus Transsendentalismi (1836–1850) Pyhitysliike (1837–) Millenarismi (1844) Lihaksikas kristillisyys (1844) Lestadiolaisuus (1850–) Landmark-liike (1851) Kolmas suuri herätys (1857–1920) Naisten lähetystyö (1861–1930)
1865–1918	Anglo-Israelismi (1870) Evankelinen herätysliike (1870–) Kristillinen modernismi (1870–1930) Sosiaalinen evankeliumi (1880–1925) Setlementtiliike (1889) Helluntaiherätys (1901) Ekumeeninen liike (1908) Nuorkirkkoliike (1909) Miehet ja uskonto eteenpäin -liike (1911–1912) Kristillinen fundamentalismi (1915) Kristillinen sionismi
1918–1945	Positiivinen kristinusko (1920) Uusortodoksia (1920) Uuspietismi (1920–) Liturginen liike (1926) Katolinen työväenliike (1933) Kristillinen perheliike (1940) Focolare-liike (1943) Raamattuteologinen liike (1943–1960)
1945–1991	Uusevankelikalismi (1947) Neljäs suuri herätys (1950–1980) Kansalaisoikeusliike (1954–1968) Karismaattinen liike (1960) Tunnustusliike (1960) Kristillinen naturismi (1960) Kristillinen rekonstruktionismi (1965) Elämän puolustaminen (1965) Jeesus-liike (1967) Katolinen karismaattinen uudistusliike (1967) Latinokristillinen liike (1969) Seurakunnan kasvu (1970) Kotikoululiike (1970) Opetuslapsiliike (1972–1985) Hymnirenessanssi (1975) Kristillinen oikeisto (1979) Lähetyssaarnaajien jäsenhuolto (1980) Konvergenssiliike (1985) Heprealaisten juurten liike (1988)
1991–	Ilmaisen armon liike (1990) Progressiivinen kristillisyys (1994) Missionaalinen liike (1998) Nouseva kirkko (1999) Adoptioliike (2000) Jatkuvan rukouksen liike Kaupunkilähetystyö (2000) Kotiseurakuntaliike (2000) Paleo-ortodoksisuus (2002) Uusi munkkilaisuus (2004)