Augsburgin uskonrauha
Augsburgin uskonrauha oli keisari Kaarle V:n edustajan ja Saksan protestanttien välillä uskonpuhdistuksen aikaan solmittu sopimus. Se takasi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ylimyksille oikeuden harjoittaa hallitsemallaan alueella haluamaansa uskoa. Uskonrauha korvasi sitä aikaisemmin tehdyn väliaikaisratkaisun, Augsburgin interimin.
Valtiopäivät kokoontuivat Augsburgissa vuonna 1555.[1] Keisari Kaarlen veli Ferdinand vastasi neuvotteluista. Valtiopäivillä Ferdinand joutui myöntymään luterilaisten vaatimuksiin, mikä merkitsi, että Kaarle V:n suunnitelmat kitkeä protestantismi Saksasta romuttuivat.[1] Luterilaiset säädyt tunnustettiin tästä lähtien keisarikunnan laissa. Tunnustus ei kuitenkaan koskenut reformoituja.[1] Sopimus päätti myös lopullisesti Schmalkaldenin sodan. Valtiopäivät hyväksyi Cuius regio, eius religio -periaatteen (”Kenen maa, sen uskonto”), jonka mukaan maallisille ruhtinailla taattiin oikeus määrätä alamaistensa uskonto.[1] Ne alamaiset, jotka eivät halunneet taipua ruhtinaan tahtoon, saivat oikeuden muuttaa maasta.[2] Pian Saksa jakautuikin eri kirkkoja tunnustaviin ruhtinaskuntiin. Piispojen kääntyminen luterilaisuuteen sallittiin, vaikkakin tällöin heidän oli luovuttava maallisesta vallastaan.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Kristinuskon historia 2000: Uskonpuhdistuksesta nykyaikaan, s. 46–47. Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6515-7.
- ↑ Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 12. Tieteen ja taiteen vuosisata, s. 30. WSOY, 1982. ISBN 951-0-09740-3.