Schmalkaldenin sota
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Schmalkaldenin sota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 | |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
Schmalkaldenin sota käytiin 1546–1555 keisari Kaarle V:n ja Saksan protestanttisten ruhtinaiden muodostaman Schmalkaldenin liiton välillä. Sota päättyi Augsburgin valtiopäivillä 1555 solmittuun Augsburgin uskonrauhaan.[1] Schmalkaldenin sota lasketaan yhdeksi varsinaisista uskonsodista, muut olivat Ranskan hugenottisodat, Alankomaiden vapaussota ja kolmikymmenvuotinen sota Saksassa.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Schmalkaldenin liitto oli perustettu jo vuonna 1531, mutta suora sotilaallinen yhteenotto keisari Kaarle V:n ja liiton välillä vältettiin aina vuoteen 1546 asti. Aikaisemmin italialaissodat ja turkkilaiset olivat Kaarlen suurimmat uhkakuvat, mutta kun 1544 solmittiin Crépyn sopimus Ranskan kuningas Frans I:n kanssa, vapautuivat Kaarlen voimavarat Schmalkaldenin liittoa vastaan. Sopimus myös purki aikaisemman Ranskan ja protestanttien välisen liiton. Myös välirauha turkkilaisten kanssa solmittiin. Lisäksi Kaarlen onnistui solmia salainen liittosopimus protestanttisen Saksin herttua Moritsin kanssa.
Sotatoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotatoimet alkoivat kesällä 1546, kun Schmalkaldenin liiton armeija operoi Etelä-Saksassa. Syksyyn mennessä keisari kokosi oman armeijansa ja kohtasi liiton armeijan Ingolstadtissa.
Kun liiton armeija operoi etelässä, Morits otti tilaisuudesta vaarin ja hyökkäsi serkkunsa Saksin vaaliruhtinas Juhana Fredrikin maihin. Yllätetty vaaliruhtinas marssi johtamansa liiton armeijan kanssa pohjoiseen lyödäkseen Moritsin ja vallatakseen maansa takaisin. Kaarle V seurasi perässä oman keisarillisen armeijansa kanssa. Keisarin armeija vahvistui nopeasti: ensiksi keisarin veljen arkkiherttua Ferdinandin armeijalla, ja myöhemmin vielä Moritsin armeijalla. Keisari löi liiton armeijan täydellisesti Mühlbergin taistelussa 24. huhtikuuta 1547. Juhana Fredrik jäi vangiksi ja Morits sai tavoittelemansa vaaliruhtinaan arvon ja Juhana Fredrikin maat.
Vaikka Schmalkaldenin liiton armeija olikin murskattu, Kaarle ei saavuttanut lopullista voittoa protestanteista. Protestantit jatkoivat vastarintaa ja Kaarlella ei ollut sotilaallista voimaa tai poliittisia mahdollisuuksia vallata jokaista protestanttien tukikohtaa Saksassa. Augsburgin valtiopäivillä 1548 Kaarle V antoi Augsburgin välituomion kompromissiratkaisuksi. Protestantit eivät osanneet päättää esityksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä ja 1552 Morits vaihtoi puolta aloittaessaan Ranskan kuningas Henrik II:n kanssa sodan keisaria vastaan. Keisarin oli 1552 suostuttava Passaun välirauhaan, mutta lopullinen ratkaisu saatiin vasta Augsburgissa 1555.
Rauha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Augsburgin uskonrauhassa 1555 päätettiin periaatteeksi "Cuius regio, eius religio", "kenen maa, sen uskonto" ja protestantit saivat siten pitää asemansa. Reformoitujen asemaa ei käsitelty, ja protestanteiksi kääntyneet saivat pitää katoliselta kirkolta läänityksinä saamansa maat. Asiaa puitiin eteenpäin kolmikymmenvuotisessa sodassa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arnold, Thomas F.: The Renaissance at War. Lontoo: Cassell, 2002. ISBN 0-304-36353-7.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 12. Tieteen ja taiteen vuosisata, s. 22-30. WSOY, 1982. ISBN 951-9-09740-3.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Schmalkaldenin sota Wikimedia Commonsissa
