Tunnustuksellinen luterilaisuus

Tunnustuksellinen luterilaisuus on niiden luterilaisten itsestään käyttämä nimitys, jotka korostavat Tunnustuskirjojen merkitystä normatiivisena auktoriteettina luterilaiselle kirkolle.

Historiallisesti luterilaiseen tunnustukseen suhtautumisesta on luterilaisuudessa käyty keskustelua 1600-luvulta lähtien käsiteparin quatenus (sikäli kuin) ja quia (koska) avulla. Kysymys oli siitä, tunnustaudutaanko tunnustuskirjoihin sikäli kuin ne ovat Raamatun mukaisia, vai koska ne ovat Raamatun mukaisia. Luterilaisesta ortodoksiasta ja uusluterilaisuudesta ammentava tunnustuksellinen luterilaisuus liittyy lähtökohtaisesti koska-kantaan, ja tämä näkyy esimerkiksi monien tunnustuksellisten luterilaisten kirkkojen tunnustusdokumenteissa.

Tämä quia-quatenus -vastakkainasettelu ei kuitenkaan kuvaa kovin hyvin nykyajan luterilaisuudesta löytyviä eri näkökantoja. Nykyään eri näkökulmat liittyvät enemmän tunnustuskirjoja koskveiin hermeneuttisiin kysymyksiin ja siihen, mikä on tunnustuskirjojen oikea käyttötapa ja käyttötarkoitus kirkon elämässä – ja toisaalta liberaalien luterilaisten kirkkojen kohdalla siihen, onko tunnustuksella mitään merkitystä alkuunkaan.

E. T. R. Sameulson listaa seuraavat viisi nykyluterilaisuuden tapaa suhtautua tunnustukseen, joista kolme (1–3) voivat olla "tunnustuksellisia luterilaisia" suhtautumistapoja tunnustukseen. Vahviten termi "tunnustuksellinen luterilainen" on assosioitunut tavan 1 kanssa.

1. Tunnustuskirjoilla on ehdoton opillinen auktoriteetti sellaisenaan, niiden sisältö on se, mitä jokaisen luterilaisen pitäisi opettaa nykyäänkin, ja johon tunnustaudutaan ilman mitään varauksia.
2. Tunnustuskirjat ovat normatiivinen opillinen auktoriteetti, mutta myös historiallinen teos; kaikki ei sovellu sellaisenaan suoraan nykyaikaan, ja siksi tunnustuskirjoja tulee myös soveltaa ja uudelleentulkita.
3. Tunnustuskirjat "Armon tiekarttana", tunnustuskirjat ovat normatiivisia opille ja teologialle. Niiden käyttö on hermeneuttinen prosessi, jossa sekä tunnustuskirjojen, että nykyajan historialliset kontekstit on huomioitava tarkasti, jotta tunnustuskirjojen esimerkillinen tunnustus ja todistus evankeliumista tulisi myös nykyään kirkolle käyttövaraksi.
4. Tunnustuskirjat ovat ensisijainen teologinen lähde, mutta eivät auktoriteetti: jos jokin kohta ei sovi nykyaikaan, se voidaan sivuuttaa (ei "tunnustuksellinen luterilainen")
5. Tunnustuskirjat ovat yksi historiallinen lähde monien joukossa (ei "tunnustuksellinen luterilainen")

Tunnustuksellista luterilaisuutta edustavat kirkot

Suurin tunnustuksellisten luterilaisten kirkkojen yhteenliittymä on Kansainvälinen luterilainen neuvosto (International Lutheran Council, ILC), jolla on 35 jäsenkirkkoa. Sen mukaan Raamattu on inspiroitua ja erehtymätöntä Jumalan sanaa ja luterilaiset Tunnustuskirjat ovat tämän sanan oikea ja uskollinen selitys.

Toinen tunnustuksellisia luterilaisia kirkkoja yhdistävä kansainvälinen yhteistyöelin on Tunnustuksellinen evankelis-luterilainen konferenssi (Confessional Evangelical Lutheran Conference, CELC), jolla on 24 jäsenkirkkoa. Näistä yksi on Suomessa toimiva Suomen luterilainen tunnustuskirkko. Se hyväksyy luterilaiset Tunnustuskirjat ja korostaa, ettei tämä tapahdu siinä määrin kuin, vaan koska ne ovat Jumalan sanan eli Raamatun puhtaan opin oikea selitys. Eli siis he lähtevät siitä, että Tunnustuskirjojen oppi on Raamatun mukainen, eikä siihen tunnustautumisen suhteen tarvitse tehdä mitään varauksia.

Tunnustuksellinen luterilaisuus Suomessa

• Suomen tunnustuksellinen luterilainen kirkko määrittelee itsensä selkeästi tunnustukselliseksi luterilaiseksi yhteisöksi. Sen mukaan tunnustuksellisuus tarkoittaa heille sitä, että heidän kirkkonsa "pitäytyy ilman varauksia kaikkiin luterilaisiin tunnustuskirjoihin, koska niissä tunnustettu oppi on Raamatusta otettu. Kirkko sallii vain niiden mukaisen opetuksen."

• Suomen luterilainen tunnustuskirkko ilmaisee tunnustautuvansa "kaikkiin luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin, jotka koottiin vuoden 1580 Yksimielisyyden kirjaan, koska ne ovat kaikilta osin yhdenmukaiset Raamatun opin kanssa."

• Seurakuntaliitto

• Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta on sitoutunut tunnustamaan sitä "raamatullista uskoa ja oppia, joka perustuu Vanhan ja Uuden Testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoituksiin ja joka on julkilausuttu luterilaisissa tunnustuskirjoissa."

Aiheesta muualla

• Luterilaiset Tunnustuskirjat