Liberaaliteologia

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Liberaaliteologiaksi kutsutaan teologian suuntausta ja siihen liittyvää uskonnollista ajattelua, joka syntyi valistusajattelun myötä 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella. Liberaaliteologiaan kuuluu keskeisenä perinteisten uskonnollisten opinkappaleiden ulkopuolinen lähestymistapa uskonnollisiin kysymyksiin. Aivan kuten poliittinen liberalismi, myös uskonnollinen liberalismi korostaa yksilökeskeisyyttä ja yksilön arvoa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liberaaliteologia sai alkunsa 1700-luvun lopussa, ja levisi laajalle uusissa protestanttisissa tulkinnoissa ja vapaassa juutalaisuudessa. Vastaavia katolisen kirkon virtauksia on kutsuttu modernismiksi.

Friedrich Schleiermacheria kutsutaan usein liberaaliteologian isäksi. Hän esitti, että uskonnolliset kokemukset ovat introskeptiivisiä (itseään havainnoivia), ja että todellinen ymmärrys Jumalasta koostuu ”absoluuttisesta riippuvuuden tunteesta”. William Ellery Channing arvosteli kolminaisuusoppia ja kirjallisten auktoriteettien asemaa, ja suosi järkiperäisempiä ja enemmän historiaan tukeutuvia lähestymistapoja.

Liberaaliteologia kehittyi edelleen 1800-luvun kuluessa, ja sai uutta tukea uudesta raamattukritiikistä ja nykyaikaisesta eksegetiikasta. Se muotoutui lopullisesti 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa sellaisten teologien kuin Albrecht Ritschlin ja Adolf von Harnackin vaikutuksesta. He halusivat siirtää kristinuskon polttopisteen Jeesuksen opetuksiin, pois Jeesusta ja uskoa koskevista monimutkaisista tulkinnoista. Varsinaisena polttopisteenä oli löytää historiallinen Jeesus. Useista yrityksistä huolimatta historiallisen Jeesuksen löytäminen ohi Uuden testamentin tekstien on epäonnistunut.

Liberaaliteologian periaatteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liberaaliteologian piirissä on esitetty muun muassa seuraavia keskeisiä ajatuksia:

  • Liberaaliteologia on individualistista, ja siten arvostaa henkilökohtaista uskonnollista kokemusta enemmän kuin oppeja, kirkon arvovaltaa tai kirjoitusten kirjaimellista tulkintaa.
  • Liberaaliteologia esittää, että uskonto on yksilöistä kuuluva yhteisö, jota yhdistävät yhteiset instituutiot ja kokemukset, ja siksi kirkon roolina on muodostaa tukeva kehys, jonka sisällä Jumalan ajatusta voidaan lähestyä. Kirkon tehtäviin eivät kuulu määräykset, dogmit tai vallankäyttö uskonnollisten asioiden ulkopuolella. Jumalasuhteet ja ymmärrys Jumalasta muuttuvat historian saatossa, ja siksi mitkään uskonnolliset totuudet eivät ole kiveen hakattuja, sillä kunkin ihmisen henkilökohtainen kokemus voi paljastaa jonkun uuden näkökannan Jumalasta.
  • Raamattukritiikki, jossa Raamattu laitetaan tiukan historiallisen tarkastelun kohteeksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Langford, Michael J.: The Tradition of Liberal Theology. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Co., 2014. ISBN 978-0-8028-6981-4. (englanniksi)
  • Robinson, John A. T.: Rehellinen Jumalan edessä. (Honest to God, 1963.) Suomentanut Helinä Kuusiola. Hämeenlinna: Karisto, 1965.
  • Robinson, John A. T.: Uusi uskonpuhdistus. (The New Reformation, 1965.) Suomentanut Aaro Hurskainen. Hämeenlinna: Karisto, 1965.
  • Spong, John Shelby: Miksi kristinuskon tulee muuttua tai kuolla. (Why Christianity Must Change or Die: A Bishop Speaks to Believers In Exile, 1998.) Suomentanut Taneli Junttila. Helsinki: Kirjapaja, 2005. ISBN 951-607-190-2.