Minarkismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valtiomuodot

Tämä artikkeli on osa
Politiikka-luokkaa

muokkaa

Minarkismi on klassisesta liberalismista johdettu liberaali poliittinen ideologia, jonka lähtökohtana on valtion minimaalisuus. Minarkismin mukaan ainoastaan minimi- eli yövartijavaltio voidaan sallia. Yhdessä anarkokapitalismin kanssa se muodostaa libertarismin.

Kaikista liberalismin aatesuunnista minarkismi muistuttaa eniten 1800-luvun klassista liberalismia. Se ei kaikkien mielestä kuitenkaan ole sama asia. Minarkismi käsitteenä on muotoutunut koherentiksi ideologiaksi vasta 1900-luvulla, jolloin sanan minarkismi (englanniksi minarchism) keksi anarkokapitalisti Samuel Edward Konkin III. Esimerkiksi Adam Smith kannatti kilpailulainsäädäntöä ja majakoiden valtiollista omistusta ja John Stuart Mill piti jonkinlaista sosiaaliturvaa tarpeellisena. Minarkismi muistuttaa kuitenkin enemmän tyypillistä klassista liberalismia kuin sosiaaliliberalismi tai anarkokapitalismi.

Minarkismi poikkeaa sosiaaliliberalismista siinä, että sosiaaliliberalismiin kuuluu sosiaalivaltio eli verotuksella rahoitettu sosiaalipoliittinen tulonsiirtojärjestelmä; tätä minarkistit pitävät yksityisen omistusoikeuden ja kehollisen itsemääräämisoikeuden loukkauksena.

Minarkismi poikkeaa anarkokapitalismista siinä, että minarkismissa on minimivaltio, joka voi verottaa ja estää minimivaltion kanssa kilpailevien yrittäjien kuten yksityisarmeijoiden ja yksityisten vartijoiden toimintaa. Minarkismin ja anarkokapitalismin välisistä eroista ei vallitse täyttä yksimielisyyttä, mutta yleisen käsityksen mukaan erona on vähintään yksi seuraavista kolmesta kriteeristä:

  1. valtion olemassaolo,
  2. valtion kanssa kilpailevien yksityisten oikeusjärjestelmien kieltäminen,
  3. valtion verotusoikeus.

Minarkismin mukaan valtion ainoa tehtävä on torjua henkirikoksia, väkivaltarikoksia, yksilön vapauteen kohdistuvia rikoksia (kidnappaus tms.) ja omaisuusrikoksia sekä vieraiden valtioiden hyökkäyksiä tai kotimaisten ihmisoikeusrikollisten vallankaappausyrityksiä.

Rikollisuutta minimivaltio torjuu vain suoraan rikollisuuteen puuttumalla eikä esimerkiksi huumeiden kieltolailla tai muilla minarkismin mukaan yksilönvapautta vähentävillä keinoilla.

Yhteinen nimittäjä näille minarkismin kannattamille valtion tehtäville on kansalaisten hengen, vapauden, turvallisuuden ja omaisuuden puolustaminen. Mitään muita tehtäviä ei valtiolla pidä olla libertarismin mukaan. Minarkistisen talousmallin idea on siis pitkälle menevä kapitalismi.

Tehtäviensä toteuttamiseksi minimivaltiolla on tyypillisesti

  1. rikokset ja rangaistukset määrittelevä lainsäädäntökoneisto,
  2. ylintä poliittista toimeenpanovaltaa käyttävä hallitus,
  3. tuomiovaltaa käyttävä oikeuslaitos,
  4. rangaistuksia toimeenpaneva vankilalaitos,
  5. rikoksia tutkiva ja torjuva poliisi,
  6. valtakunnan ulkoista turvallisuutta ja laillista yhteiskuntajärjestystä ylläpitävä puolustuslaitos,
  7. verovirasto.

Suomessa liberaaliin minimivaltioon kuuluvia instituutioita ovat siis eduskunta, valtioneuvosto, tuomioistuimet, vankilat, poliisi, Puolustusvoimat ja verovirasto. Jotkut minarkistit eivät välttämättä kannata valtiollista vankilalaitosta tai kannattavat sen toimintojen ulkoistamista yksityisille vankilayhtiöille. Minimivaltiossa voi olla myös yksityisiä välimiestuomareita, vartiointiliikkeitä, yksityisetsiviä ja suojeluskuntatyyppisiä yksityisiä puolustusorganisaatioita.

Ayn Rand ja monet muut objektivistit eivät kannata verotusta, vaan heidän mielestään valtio pitäisi rahoittaa vapaaehtoisesti, yksityisten tahojen keskinäisten sopimuksien juridisesta ylläpidosta perittävän palvelumaksun tuotolla.

Jotkut ns. ultraminarkistit haluaisivat valtion hoitavan vieläkin vähemmän tehtäviä. Valtiollahan ei ole pakko olla omaa tuomioistuinlaitosta, armeijaa eikä poliisia, vaan nekin voidaan ulkoistaa ja yksityistää. Jotkut minarkistit eivät halua, että minarkistista lainsäädäntöä koskaan muutettaisiin, joten heidän mielestään eduskunta tai muu lakeja säätävä elin ei ole tarpeellinen ja voi olla vahingollinenkin, koska se voisi säätää vapautta loukkaavia lakeja. Valtioneuvostoakaan ei välttämättä tarvita, vaan sekin voi olla vapaudelle vaarallinen.

Minarkisteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri osa minarkismista perustuu suoraan klassiseen liberalismiin, joten sen perusteokset ovat luettavaa myös minarkisteille. Muita kuuluisia minarkistisia ajattelijoita ovat: