Suomen ruotsalainen kansanpuolue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen ruotsalainen kansanpuolue
Svenska folkpartiet i Finland

Perustettu 1906
Puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson
Puoluesihteeri Fredrik Guseff[1]
Varapuheenjohtajat
Ideologia
Poliittinen kirjo keskusta-oikeisto
Toimisto Simonkatu 8 A
00101 Helsinki
Äänenkannattaja Medborgarbladet
Jäsenmäärä 26 482 (2013)[8]
Kansanedustajia
9 / 200
(2023)
Europarlamentaarikkoja
1 / 14
(2019)
Kunnanvaltuustot
463 / 8 859
(2021)
Aluevaltuustot
76 / 1 379
(2022)
Kansainväliset jäsenyydet – Liberal International[9]
– Euroopan liberaalidemokraattinen puolue
Naisjärjestö Svenska Kvinnoförbundet
Nuorisojärjestö Svensk Ungdom
Opiskelijajärjestö Liberaalit Opiskelijat LSK
Kotisivu rkp.fi

Suomen ruotsalainen kansanpuolue[10] (lyhenne RKP,[11] ruots. Svenska folkpartiet i Finland, lyh. SFP) on suomalainen liberaali[3] puolue, joka edustaa pääasiassa Suomen ruotsinkielistä väestönosaa eli suomenruotsalaisia. RKP:n nykyinen puheenjohtaja on Anna-Maja Henriksson ja puoluesihteeri Fredrik Guseff.

RKP on saanut eduskuntavaaleissa sotien jälkeen kymmenkunta paikkaa. Suhteellisesta pienuudestaan huolimatta RKP on päässyt usein hallitukseen. Puolue on ollut mukana enemmistössä Suomen itsenäisyyden ajan hallituksista ja jokaisessa hallituksessa vuosina 1979–2015 ja vuodesta 2019 lähtien. Vuonna 2015 RKP jäi Sipilän hallituksen ulkopuolelle, mikä katkaisi puolueen 36 vuoden yhtäjaksoisen edustuksen hallituksessa.[12]

RKP oli pitkään Suomen ainoa alueellinen puolue.[5] Eduskuntavaaleihin 2007 RKP osallistui vain kaksikielisissä Helsingin, Uudenmaan, Vaasan ja Varsinais-Suomen vaalipiireissä. Eduskuntavaleissa 2011 puolueella oli ensimmäisen kerran ehdokkaita Lapin vaalipiirissä.[13] Ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluu perinteisesti myös Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja, vaikka hän ei olisikaan RKP:n kansanedustaja. RKP on laajentanut kannatuspohjaa ja osallistunut yhä useammassa vaalipiirissä eduskuntavaaleihin. Aluevaaleissa puolueella on ollut ehdokkaita 16 hyvinvointialueella 21 alueesta ja jokaisella ek-vaalipiirin alueella. RKP on muuttunut alueellisesta puolueesta valtakunnalliseksi.

RKP:n nuorisojärjestö on Svensk Ungdom, opiskelijajärjestö Liberaalit Opiskelijat LSK ja naisjärjestö Svenska Kvinnoförbundet. RKP:llä on viisi piirijärjestöä, joista Helsinki, Uusimaa, Turunmaa ja Pohjanmaa toimivat vaalipiiriensä alueilla. Muissa vaalipiireissä hajanaisesti toimivia osastoja yhdistää muun Suomen piiri.[14]

Ideologia ja arvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa artikkelisarjaa
Liberalismi
Pääartikkeli: Liberalismi

RKP:n pääideologia on liberalismi. Periaateohjelmassaan (2016) RKP nostaa arvoikseen ihmisten kunnioittamisen, yksilön vapaudet ja oikeudet, tasa-arvon sekä sosiaalisen ja globaalin vastuun. RKP:n puolueohjelman prioriteetteja ovat pohjoismaisuus ja kaksikielisyys.[3]

RKP syntyi Ruotsalaisen puolueen pohjalle joka puolusti pääosin ruotsinkielisen yläluokan asemaa. RKP:sta syntyi koko ruotsinkielistä väestöä puhutteleva liike. Vuonna 1919 valtiomuotokysymys johti puolueen jakautumiseen. Puolueen tasavaltalainen vähemmistö järjestäytyi ensin puolueen sisällä Ruotsalaiseksi Vasemmistoksi ja sittemmin omaksi puolueeksi (1931). Nimestään huolimatta ryhmittymä oli luonteeltaan ei-sosialistinen.[15]

RKP on porvarillinen puolue, jonka sisältä löytyy niin liberaali, konservatiivinen kuin agraarikin siipi. Muihin eduskuntapuolueisiin verrattuna RKP:n ohjelmassa kielikysymys saa suurta huomiota. Monissa muissa kysymyksissä puolue on hyvin hajanainen, koska sillä on äänestäjiä pohjalaisista maanviljelijöistä eteläsuomalaisiin liberaaleihin.lähde?

Politiikka ja tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen puheenjohtajana on vuodesta 2016 toiminut Anna-Maja Henriksson.

RKP on perinteisesti kannattanut vahvaa kaksikielisyyttä (Ahvenanmaata lukuun ottamatta), pohjoismaalaistyyppistä sosiaaliturvaa, ympäristöasioiden huomioon ottamista ja ruotsinkielisen vähemmistön oikeuksien takaamista ylipäätään. Europarlamentissa RKP kuuluu Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmään. Puolue on ollut EU-yhdentymisen kannattaja, ja kesäkuussa 2016 se asettui kannattamaan Suomen Nato-jäsenyyttä.[16]

RKP kannattaa markkinataloutta ja vapaata kilpailua. Veronalennukset lisäisivät sen mielestä ihmisten motivaatiota käydä töissä. Ulkopolitiikassa puolue on kannattanut perinteisesti pohjoismaista yhteistyötä.lähde?

Puolueelle ominaista on ruotsin aseman kielen korostamisen lisäksi arvoliberalismi tiettyjen kysymysten kohdalla. RKP esimerkiksi kannattaa homo- ja lesbopareille yhtä laajaa adoptio-oikeutta kuin heteropareille.[17] Tähän sisältyisi myös mahdollisuus ulkoiseen adoptioon. Homoparien sisäistä adoptio-oikeutta vastaan ei äänestänyt vuonna 2009 yksikään RKP:n kansanedustaja.[18] Kuitenkin viisi RKP:n kansanedustajaa asettui tukemaan Minna Sirnön ehdottamaa seksin yleistä ostokieltoa vuonna 2006. Kolme puolueen edustajaa äänesti myös seksin myynnin kieltämisen puolesta.[19]

Astrid Thors on arvostellut nuuskan myyntikieltoa,[20] ja myös RKP:n eduskuntaryhmä on ajanut nuuskan laillistamista.[21]

Puolueen edellinen puheenjohtaja Stefan Wallin on ilmoittanut RKP:n olevan perussuomalaisten vastavoima.[22]

Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa puolue vastusti talousrikosten rangaistusten koventamista. Samoissa neuvotteluissa RKP esitti harmaan talouden torjuntaa pohtineen työryhmän muistiosta poistettavaksi muun muassa kohtia, joissa viranomaisten välistä tiedonsaantia olisi vaadittu parannettavaksi ja hallintorekisteröityjä tilejä hallinnoivia pankkeja olisi velvoitettu selvittämään sijoittajien henkilöllisyys. Helsingin Sanomat piti RKP:n toimia harmaan talouden kitkemisen vesittämisenä, vaikkakin puolue sanookin pitävän talousrikollisuuden torjuntaa tärkeänä. Muistiota kommentoinut harmaan talouden tutkija Markku Hirvosen mielestä RKP:n kannat johtuivat puolueen taustavaikuttajista, kuten suursijoittajista.[23][24]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rkp:n juliste vuoden 1907 eduskuntavaaleista, kuva Alex Federleyn.[25]

1800-luvulla svekomanian poliittiseksi ilmentymäksi perustettiin Ruotsalainen puolue. Ruotsalainen puolue oli lähinnä parlamentaarikkojen ympärille muodostuva parlamentaarinen eliittipuolue, joka puolusti ruotsinkielisen yläluokan asemaa.[5][26]

Suomen muututtua demokratiaksi puolue vaihtoi nimensä Ruotsalaiseksi kansanpuolueeksi. Kun fennomania oli sivistyksellisesti radikaali, mutta poliittisesti konservatiivinen liike, perustui svekomania pääasiassa liberaalille arvopohjalle.[27] Valtaosa Liberaalisen puolueen jäsenistöstä siirtyi Ruotsalaiseen puolueeseen 1880-luvun aikana.[28]

Ruotsalaisen kansanpuolueen perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsalainen kansanpuolue perustettiin Eduskuntauudistuksen jälkeen Helsingissä 20.–21. toukokuuta 1906, jolloin puolueen nimi muutettiin Svenska Folkpartietiksi. RKP:n ensimmäisen tavoiteohjelman painopiste oli ruotsinkielistä väestöä koskevissa kieli- ja sivistyskysymyksissä minkä lisäksi puolue määritteli itsensä perustuslailliseksi ja kannatti laajennettua kansanedustusta.[29]

Oleellista puolueohjelman kannalta oli nimikysymyksen ratkaiseminen kansanpuolue-ilmaisuun eikä ainoastaan kulttuuriliitoksi, jota oli myös ehdotettu. Sosiaalisen ohjelman osalta puolue päätyi väljään kompromissiin, joka yhdisti koko ruotsinkielistä väestöä mahdollisimman yhteisesti.[29] Puolueen tavoitteena oli kieliryhmän kokoaminen yhteen ja yhtenäisen puolueen rakentaminen yhteiskuntaluokkaan katsomatta ja tärkeimmäksi kysymykseksi nousi kielikysymys.[30] RKP oli alkuvuosinaan konservatiivisin ja oikeistolaisin Suomen puolueista.[31]

RKP sai vuoden 1910 vaaleissa historiansa korkeimman ääniosuuden (13,5 %) ja lähes kaikkien ruotsinkielisten äänet, mutta sen jälkeen puolueen suosio on laskenut ruotsinkielisen väestöpohjan kaventuessa. Sosiaalisista kysymyksistä muodostui puolueen pitkäaikainen kiistan ja erimielisyyden aihe. Puolueen perustajajäsen Axel Lille kannatti voimakkaan vapaamielistä ja reformiystävällistä linjaa, jota mukaillen puolue tarkisti linjaansa vuoden 1914 Loviisan puoluekokouksessa. Uusi ohjelma herätti kuitenkin alusta asti vastustusta ja hajotti puoluetta, joten se poistettiin puolueen linjauksista vuonna 1917. Vuonna 1917 RKP:n ohjelma muodostui kaksitahoiseksi, jossa se liittyi toisaalta suomalais-valtakunnallisiin ja toisaalta ruotsalais-kansallisiin tavoitteisiin.[29]

Vuonna 1919 valtiomuotokysymys johti jakautumiseen RKP:ssa. Tasavaltalainen vähemmistö järjestäytyi ensin puolueen sisällä Ruotsalaisen Vasemmisto-fraktioksi, joka myöhemmin (1931) jakautui omaksi puolueekseen. Nimestään huolimatta ryhmittymä oli olemukseltaan ei-sosialistinen.[15] 1920-luvulla RKP:n puoluejohto joutui arvostelun kohteeksi, niin oikeistokonservatiivien kuin taloudellisten intressipiirien toimesta. Arvostelun esittäjät halusivat antaa suurempaa painoa yhteistyön muodostamiseksi suomenkielisten porvaripiirien kuin ruotsalais-kansallisten turvallisuusvaatimusten läpiviemiselle. Puolueen kiinteyttä koetteli myös Ahvenanmaan kysymyksen jälkinäytös ja puolue pyrki hälventämään ristiriitoja ja vakauttamaan sisäistä tilannetta. Puolueen ohjelmiin tuli mukaan kompromissiratkaisun ajatus, jossa opposition vaatimukset pyrittiin ottamaan huomioon kuitenkin pitäen kiinni yhdistävistä ohjelmakysymyksistä. Ideologisesti katsottuna liberalismin ajatus voimistui puolueessa.[32] 1920-luvun ajanjaksolla RKP siirtyi kohti poliittista keskustaa.[31]

Puolueen enemmistöön kuulunut oikeistosiipi tuki Lapuan liikkeen kommunisminvastaisia toimia, ja liike oli voimissaan RKP:n ydinkannatusalueella ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Talonpoikaismarssille osallistuneesta 12000:sta talonpojasta noin 2000 oli ruotsinkielisiä.

Ennen pitkää enimmäkseen IKL:n voimakkaan aitosuomalaisuuden sekä äärioikeiston nousun vuoksi RKP oli valmis tekemään yhteistyötä myös SDP:n kanssa, mikä tiivistyi maltillisesta porvaristosta ja sosiaalidemokraateista muodostuneessa rauhanoppositiossa. Lähentymiseen vaikutti osaltaan myös Risto Rytin sekä Väinö Tannerin poliittinen yhteistyökyky.[33]

Toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RKP hyväksyi kesäkuussa 1964 uuden puolueohjelman, joka poikkesi suuresti edellisestä. Aktiivisimmin uuden ohjelman laatimista ajoivat puolueen nuorisojärjestön, Svensk Ungdomin, piirit. RKP:n uusi puolueohjelma poikkesi varhaisemmasta olemalla laaja, kaikkia poliittisen toiminnan alueita koskeva tavoitteiden ja vaatimusten, yhteiskunnallisten ongelmien ja niihin ehdotettujen ratkaisujen yksityiskohtainen esittely. Ohjelmassa ei myöskään rajoituta vain ruotsinkielistä kansanosaa koskeviin kysymyksiin.[34]

Ideologisesti RKP tuli varsinkin talouspolitiikan osalta lähelle kokoomusta olevaa porvarillista näkemystä. Sosiaali- ja terveyspolitiikan osalta puolueen ohjelma sisälsi eräitä hyvinkin "vasemmistosuuntaisia vaatimuksia". Puolue tosin poisti äänestyksen jälkeen luonteensa määrittelystä sanan porvarillinen, joka sillä ainoana puolueena ohjelmassa oli tähän asti vielä ollut.[35]

Sittemmin hyvin yhteistyöhaluisen linjan omaksuneena puolue on pienestä koostaan huolimatta oli yhtäjaksoisesti mukana kaikissa Suomen hallituksissa vuosien 1975 ja 2015 välillä. Kun virkamieshallitukset ja SDP:n yksinään muodostama Paasion II hallitus jätetään laskematta, oli RKP kaikissa kokoomushallituksissa vuosien 1968 ja 2015 välillä. Kaikkiaan se on ollut mukana 49:ssä Suomen itsenäisyyden ajan 72:sta hallituksesta. [36] Ainoa RKP:tä edustanut Suomen pääministeri on ollut puolueen silloinen puheenjohtaja Ralf Törngren, joka johti puolen vuoden ajan Törngrenin hallitusta vuonna 1954.[37]

Nimi ja tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • RKP:n tunnus 1996-2000.

    RKP:n tunnus 1996-2000.

  • RKP:n tunnus 2000-2006.

    RKP:n tunnus 2000-2006.

  • RKP:n tunnus 2006-2012.

    RKP:n tunnus 2006-2012.

  • RKP:n tunnus vuodesta 2012 lähtien.

    RKP:n tunnus vuodesta 2012 lähtien.

Rakenne ja organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntaryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ruotsalainen eduskuntaryhmä

Ruotsalaista kansanpuoluetta eduskunnassa edustaa Ruotsalainen eduskuntaryhmä. Eduskuntaryhmä toimii RKP:n kansanedustajien sekä Ahvenanmaan vaalipiirin kansanedustajan yhteistyöelimenä. Eduskuntaryhmän merkitys eduskuntatyössä on keskeinen: kokouksissa keskustellaan ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä ja muodostetaan kantoja eduskunnan käsittelyssä olevaan asiaan. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän valtiopäiväkaudella 2019–2023 muodostaa 10 kansanedustajaa. Ryhmän puheenjohtajana toimii kansanedustaja Anders Adlercreutz.[2]

Jäsenjärjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RKP:n jäsenjärjestöjä ovat Svensk Ungdom, Svenska Kvinnoförbundet ja Svenska Seniorer i Finland.[38]

Erityisyhdistykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RKP:n erityisyhdistyksiä ovat Intresseföreningen för barnfamiljer, Intresseföreningen för finlandssvenska teckenspråkiga, Kristet Samhällsansvar i Finland, Liberaalinen tulevaisuus, Liberalt initiativ, Multicultural Finland, Nätverk för tvåspråkiga i Finland, SFP i Bryssel, Svenska folkpartiets Moderater, Svenska framtidsförbundet ja Svenska löntagare.[38]

Lähisäätiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RKP on liitetty moniin uutisiin koskien joukkoa säätiöitä, kuten esimerkiksi Kulturfonden, Svenska litteratursällskapet i Finland ja Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland.selvennä

Kannattajakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen oman ilmoituksen mukaan vuonna 2002 RKP:lla oli 34 063 jäsentä, joista miehiä oli 17 572 ja naisia 16 491.[39] Kauppalehden mukaan vuonna 2011 RKP:lla oli 28 000 jäsentä.[40] Suomen väestöstä on ruotsinkielisiä 289 951 henkeä (5,4 %).[41] Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa RKP:n kannatus puolestaan oli 4,28 prosenttia.

Vaalihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntakohtaiset tulokset vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.

Eduskuntavaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RKP nousi Vaasan vaalipiirin suurimmaksi puolueeksi keskustan ohi eduskuntavaaleissa 2019.[42]

Vaalit Johtaja Kannatus Paikat +/– Hallitus
Äänet %
1907 Axel Lille 112 267 12,6 %
24 / 200
 UUSI Senaatti
1908 103 146 12,74 %
25 / 200
 Nousua 1
1909 104 191 12,31 %
25 / 200
 Muuttumaton 0
1910 107 121 13,53 %
26 / 200
 Nousua 1
1911 106 810 13,31 %
26 / 200
 Muuttumaton 0
1913 94 672 13,07 %
25 / 200
 Laskua 1
1916 93 555 11,76 %
21 / 200
 Laskua 4
1917 Eric von Rettig 108 190 10,90 %
21 / 200
 Muuttumaton 0 Svinhufvud I/Paasikivi I/Ingman I
1919 116 582 12,13 %
22 / 200
 Nousua 1 K. Castrén
Oppositio
Erich
1922 107 414 12,41 %
25 / 200
 Nousua 3 Oppositio
1924 105 733 12,03 %
23 / 200
 Laskua 2 Ingman II
Oppositio
1927 111 005 12,20 %
24 / 200
 Nousua 1 Oppositio
1929 108 886 11,45 %
23 / 200
 Laskua 1 Oppositio
1930 113 318 10,03 %
20 / 200
 Laskua 3 Svinhufvud II/Sunila II
1933 115 433 10,42 %
21 / 200
 Nousua 1 Kivimäki
1936 Ernst von Born 131 440 11,20 %
21 / 200
 Muuttumaton 0 Oppositio
Cajander II
1939 124 720 9,61 %
18 / 200
 Laskua 3 Ryti I/Ryti II/Rangell/
Linkomies/U. Castrén/Paasikivi II
1945 134 106 7,90 %
14 / 200
 Laskua 4 Paasikivi III/Pekkala
1948 Ralf Törngren 137 981 7,34 %
13 / 200
 Laskua 1 Oppositio
Kekkonen I
1951 130 524 7,20 %
14 / 200
 Nousua 1 Kekkonen II/Kekkonen III/
Kekkonen IV/Tuomioja
1954 135 768 6,76 %
12 / 200
 Laskua 2 Törngren
Oppositio
Fagerholm II/Sukselainen I
1958 Lars Erik Taxell 126 365 6,50 %
13 / 200
 Nousua 1 Fagerholm III/Sukselainen II
Oppositio
1962 140 689 6,11 %
13 / 200
 Muuttumaton 0 Karjalainen I/Virolainen
1966 134 832 5,69 %
11 / 200
 Laskua 2 Oppositio
Koivisto I
1970 Jan-Magnus Jansson 135 465 5,34 %
11 / 200
 Muuttumaton 0 Karjalainen II
Oppositio
1972 130 407 5,06 %
9 / 200
 Laskua 2 Sorsa I
1975 Carl Olof Tallgren 128 211 4,66 %
9 / 200
 Muuttumaton 0 Miettunen II/Miettunen III/Sorsa II
1979 Pär Stenbäck 122 418 4,23 %
9 / 200
 Muuttumaton 0 Koivisto II/Sorsa III
1983 137 423 4,61 %
10 / 200
 Nousua 1 Sorsa IV
1987 Christoffer Taxell 152 597 5,30 %
12 / 200
 Nousua 2 Holkeri
1991 Ole Norrback 149 476 5,48 %
11 / 200
 Laskua 1 Aho
1995 142 874 5,14 %
11 / 200
 Muuttumaton 0 Lipponen I
1999 Jan-Erik Enestam 137 330 5,12 %
11 / 200
 Muuttumaton 0 Lipponen II
2003 128 824 4,61 %
8 / 200
 Laskua 3 Jäätteenmäki/Vanhanen I
2007 Stefan Wallin 126 520 4,57 %
9 / 200
 Nousua 1 Vanhanen II/Kiviniemi
2011 125 785 4,28 %
9 / 200
 Muuttumaton 0 Katainen/Stubb
2015 Carl Haglund 144 802 4,9 %
9 / 200
 Muuttumaton 0 Oppositio
2019 Anna-Maja Henriksson 139 640 4,5 %
9 / 200
 Muuttumaton 0 Rinne/Marin
2023 133 518 4,3 %
9 / 200
 Muuttumaton 0 Orpo

Huomiot

Kuntavaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Merkinnän syy: Kunnallisvaalit väliltä 1918 ja 1950 puuttuvat kokonaan.
Vuosi Valtuutetut Äänet
1950 109 200 7,25 %
1953 120 544 6,85 %
1956 101 637 6,08 %
1960 124 024 6,32 %
1964 120 860 5,64 %
1968 754 126 902 5,60 %
1972 647 130 136 5,20 %
1976 673 126 189 4,70 %
1980 676 128 308 4,68 %
1984 701 137 837 5,11 %
1988 712 139 209 5,29 %
1992 664 133 633 5,02 %
1996 671 129 518 5,45 %
2000 644 113 170 5,09 %
2004 636 124 011 5,19 %
2008 511 119 896 4,70 %
2012 480 117 865 4,70 %
2017 471 125 518 4,9 %
2021 463 121 494 5,0 %

Europarlamenttivaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Mepit Äänet
1996
1 / 16
 129 425 5,75 %
1999
1 / 16
 84 153 6,77 %
2004
1 / 14
 94 421 5,70 %
2009
1 / 13
 101 453 6,09 %
2014
1 / 13
 116 747 6,76 %
2019
1 / 13
 116 033 6,34 %

Presidentinvaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

valitsijamiesten vaalit
Vuosi Ehdokas Valitsijamiehet Kannatus
1925 Karl Söderholm 35 78 422 12,6 %
1931 25 75 382 9,0 %
1937 25 102 250 9,2 %
1950 23 137 209 8,7 %
1956 Ralf Törngren 20 130 145 6,9 %
1962 21 147 340 6,7 %
1968 15 111 500 5,5 %
1978 Urho Kekkonen 12 88 054 3,6 %
1982 Jan-Magnus Jansson 11 121 519 3,8 %

suorat kansanvaalit
Vuosi Ehdokas Kannatus
1994 Elisabeth Rehn 1k    702 211
2k 1 476 294 		1k 22,0 %
2k 46,1 %
2000 Elisabeth Rehn 1k    241 877 1k   7,9 %
2006 Henrik Lax 1k      48 703 1k   1,6 %
2012 Eva Biaudet 1k      82 598 1k   2,7 %
2018 Nils Torvalds 1k      44 776 1k   1,5 %

Aluevaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Valtuutetut Äänet
2022 76 91 409 4,9 %

Merkittäviä poliitikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös Luettelo RKP:n kansanedustajista

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puoluesihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntaryhmän puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisiä ministereitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisiä poliitikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Borg, Olavi: Suomen puolueideologiat. Politiikan tutkimuksia 5. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1965.
  • Borg, Olavi: Suomen puolueet ja puolueohjelmat 1880-1964. Politiikan tutkimuksia 7. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1965.
  • Rantala, Onni: Suomen puolueiden muuttuminen 1945-1980. Toinen, tarkistettu ja täydennetty painos. Helsinki: Gaudeamus, 1982. ISBN 951-662-320-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Henkilökunta RKP. Viitattu 29.6.2023.
  2. ↑ a b c d Rkp valitsi sijaisia Henrikssonille – tuore kansanedustaja Turun saaristosta, suomalais-islantilainen ex-käsipalloilija ja nuorisopoliitikko Kaleva. 9.6.2019. Viitattu 9.6.2019.
  3. ↑ a b c Inhimillinen ja menestyksekäs Suomi, RKP:n puolueohjelma 2016 Pohtiva – Poliittisten ohjelmien tietovaranto. Viitattu 29.6.2023.
  4. ↑ Vaalit 2007 – Puolueen puheenvuoro yle.fi. Yle Vaalit 2007. Viitattu 2.10.2010.
  5. ↑ a b c Mickelsson, Rauli: Suomen puolueet – Historia, muutos ja nykypäivä. Vastapaino, 2007.
  6. ↑ Parties and elections – Finland parties-and-elections.eu. Viitattu 4.1.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Finland Europe Elects. Viitattu 4.1.2022.
  8. ↑ Eduskuntapuolueisiin kuuluu 300 000 suomalaista – vain pikkupuolueet kasvavat ts.fi. 15.4.2013. Turun Sanomat. Viitattu 9.8.2013.
  9. ↑ Swedish People's Party (SFP) - Finland Liberal International. Arkistoitu 22.5.2011. Viitattu 2.10.2010. (englanniksi)
  10. ↑ RKP muutti nimeään (Puolueen suomenkielinen nimi muutettiin vuoden 2010 puoluekokouksessa Ruotsalaisesta kansanpuolueesta muotoon Suomen ruotsalainen kansanpuolue) IS.fi. 13.6.2010. Viitattu 29.6.2023.
  11. ↑ Lyhenneluettelo: R Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 29.6.2023.
  12. ↑ Halonen, Ville: RKP ulos hallituksesta 36 vuoden jälkeen Iltalehti.fi. 7.5.2015. Viitattu 29.6.2023.
  13. ↑ BB-Andte RKP:n eduskuntavaaliehdokkaiksi Lapissa 27.2.2015. RKP. Viitattu 28.6.2018.
  14. ↑ Hur fungerar SFP? RKP 2014
  15. ↑ a b Rantala 1982, s. 19
  16. ↑ Henriksson valittiin ensimmäisenä naisena RKP:n puheenjohtajaksi, Helsingin Sanomat 13.6.2016. Viitattu 23.9.2016.[vanhentunut linkki]
  17. ↑ Vuoristo, Pekka: Rkp haluaa homo- ja lesbopareille täydet adoptiomahdollisuudet hs.fi. 17.5.2009. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 22.5.2011. Viitattu 2.10.2010.
  18. ↑ Adoptiolakia vastaan äänestivät 15.5.2009. Iltalehti. Arkistoitu 16.5.2009. Viitattu 2.10.2010.
  19. ↑ Rajattu seksin ostokielto enää sinettiä vailla mtv3.fi. 16.6.2006. MTV3. Viitattu 2.10.2010.
  20. ↑ Kaarto, Hanna: Thors toi "ystäville ja tuttaville" Ruotsista 10 purkkia nuuskaa hs.fi. 8.12.2008. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 22.5.2011. Viitattu 2.10.2010.
  21. ↑ Hautamäki, Jaakko: Rkp:n eduskuntaryhmä sallisi nuuskaamisen hs.fi. 19.2.2009. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 22.5.2011. Viitattu 2.10.2010.
  22. ↑ Vuoristo, Pekka: Wallin julisti rkp:n perussuomalaisten vastavoimaksi hs.fi. 16.5.2009. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 22.5.2011. Viitattu 2.10.2010.
  23. ↑ Kuparinen, Susanna; Hanska, Jari: Muistio: Kokoomus ja RKP jarruttavat harmaan talouden torjuntaa fifi.voima.fi. 23.6.2011. Arkistoitu 15.9.2012. Viitattu 23.6.2011.
  24. ↑ Pohjanpalo, Olli: Vuodettu muistio: Harmaan talouden torjunta vesittyy hs.fi. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 17.6.2011. Viitattu 23.6.2011.
  25. ↑ Mannen med flaggan Svenska centralarkivet. Arkistoitu 3.5.2014. Viitattu 7.11.2011. (ruotsiksi)
  26. ↑ Rantala 1982, s. 15
  27. ↑ Nygård, Toivo: Suomalaisuuden historian kiinnekohtia Finnica. 20.9.1999. Viitattu 2.10.2010.
  28. ↑ Kansalliskielten historiallinen, kulttuurinen ja sosiologinen tausta (Työryhmämuistio) 2000. Kielilakikomitea. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 31.8.2007.
  29. ↑ a b c Borg 1965, s. 36-37
  30. ↑ Saukkonen, Pasi (toim.): Suomen poliittinen järjestelmä Osa 2 Poliittiset voimat 2.1 PUOLUEET Helsingin yliopisto. Arkistoitu 13.9.2007. Viitattu 31.8.2007.
  31. ↑ a b Sanomalehti Karjalan Maan poliittiset näkemykset 1930- luvulla - Joonas Piipponen
  32. ↑ Borg 1965, s. 38
  33. ↑ Unto Hämäläinen: Sota-ajan hallituksen sisäpiiriläinen vuoti tietoja Neuvostoliitolle. Helsingin Sanomat, 16.6.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.5.2020.
  34. ↑ Borg 1965, s. 366
  35. ↑ Borg 1965, s. 367
  36. ↑ Suomen hallitukset, joissa on ollut mukana puolue RKP[vanhentunut linkki] Valtioneuvosto. Viitattu 6.11.2011.
  37. ↑ Hallitukset aikajärjestyksessä[vanhentunut linkki] Valtioneuvosto. Viitattu 6.11.2011.
  38. ↑ a b Jäsenjärjestöt sfp.fi. Viitattu 26.8.2021.
  39. ↑ Hannula, Seppo: Muutosten maailma - Valtarakennelmat,valtio ja yksilö, s. 58. Helsinki: WSOY, 2005 (4-6.painos).
  40. ↑ http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110364985&ext=rss
  41. ↑ Suomen väestö 2008 27.3.2009. Tilastokeskus. Viitattu 2.10.2010.
  42. ↑ YLE: Eduskuntavaalit 2019 tulospalvelu 14.4.2019. Yleisradio.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Svenska folkpartiet genom 100 år: 1906–2006 [Siv Sandberg, (red.)] (Schildt, 2007 ) ISBN 951-50-1631-2 (inb.)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen ruotsalainen kansanpuolue.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_ruotsalainen_kansanpuolue&oldid=21755103”