Suomen ruotsalainen kansanpuolue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen ruotsalainen kansanpuolue
Svenska folkpartiet i Finland

RKP:n logo.

Perustettu 1906
Johto Anna-Maja Henriksson (pj.)
Sandra Bergqvist (vpj.)[1]
Silja Borgarsdóttir Sandelin (vpj.)[1]
Henrik Wickström (vpj.)[1]
Fredrik Guseff (puoluesihteeri)
Ideologia liberalismi,[2] konservatismi,[3] sosiaaliliberalismi[4]
Poliittinen kirjo keskusta-oikeisto
Toimisto Simonkatu 8 A
00101 Helsinki
Äänenkannattaja Medborgarbladet
Jäsenmäärä 26 482 (­2013)[5]
Eduskunta
9 / 200
(2019)
Euroopan parlamentti
1 / 13
(2019)
Kunnanvaltuustot
471 / 8 999
(2017)
Kansainväliset jäsenyydet Liberal International[6]
ALDE
Naisjärjestö Svenska Kvinnoförbundet
Nuorisojärjestö Svensk Ungdom
Opiskelijajärjestö Liberaalit Opiskelijat LSK
Kotisivu www.rkp.fi

Suomen ruotsalainen kansanpuolue[7] (lyhenne RKP[8], ruots. Svenska folkpartiet i Finland, lyh. SFP) on suomalainen liberaali[9] puolue, joka edustaa pääasiassa maan ruotsinkielistä väestönosaa eli suomenruotsalaisia. RKP:n nykyinen puheenjohtaja on Anna-Maja Henriksson ja puoluesihteeri Fredrik Guseff.

RKP on saanut eduskuntavaaleissa sotien jälkeen kymmenkunta paikkaa. Suhteellisesta pienuudestaan huolimatta RKP on päässyt usein hallitukseen. Puolue on ollut mukana enemmistössä Suomen itsenäisyyden ajan hallituksista ja jokaisessa hallituksessa vuosina 1979–2015 ja vuodesta 2019 lähtien. Vuonna 2015 RKP jäi Juha Sipilän muodostaman hallituksen ulkopuolelle, mikä katkaisi puolueen 36 vuoden yhtäjaksoisen edustuksen hallituksessa.[10]

RKP on Suomen ainoa alueellinen puolue.[4] Eduskuntavaaleihin 2007 RKP osallistui vain kaksikielisissä Helsingin, Uudenmaan, Vaasan ja Varsinais-Suomen vaalipiireissä. Eduskuntavaleissa 2011 puoluella oli ensimmäisen kerran ehdokkaita Lapin vaalipiirissä.[11] Ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluu perinteisesti myös Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja, vaikka hän ei olisikaan RKP:n kansanedustaja.

RKP:n nuorisojärjestö on Svensk Ungdom, opiskelijajärjestö Liberaalit Opiskelijat LSK ja naisjärjestö Svenska Kvinnoförbundet. RKP:llä on viisi piirijärjestöä, joista Helsinki, Uusimaa, Turunmaa ja Pohjanmaa toimivat vaalipiiriensä alueilla. Muissa vaalipiireissä hajanaisesti toimivia osastoja yhdistää muun Suomen piiri.[12]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rkp:n juliste vuoden 1907 eduskuntavaaleista, kuva Alex Federleyn.[13]

1800-luvulla svekomanian poliittiseksi ilmentymäksi perustettiin Ruotsalainen puolue, joka oli (muiden ajan puolueiden tavoin) lähinnä parlamentaarikkojen ympärille muodostuva parlamentaarinen eliittipuolue.[4] Suomen muututtua demokratiaksi puolue vaihtoi nimensä Ruotsalaiseksi kansanpuolueeksi. Kun fennomania oli sivistyksellisesti radikaali, mutta poliittisesti konservatiivinen liike, perustui svekomania pääasiassa liberaalille arvopohjalle.[14] Valtaosa Liberaalisen puolueen jäsenistöstä siirtyi Ruotsalaiseen puolueeseen 1880-luvun aikana.[15]

Eduskuntauudistuksen jälkeen vuonna 1906 pidetyssä Ruotsalaisen puolueen puoluekokouksessa sen nimi muutettiin Svenska Folkpartietiksi. Puolueen tavoitteeksi asetettiin koko ruotsia puhuvan väestön kokoaminen yhteen yhteiskuntaluokkaan katsomatta ja sille hyväksyttiin ohjelma, jossa oli vain puolueen yhtenäisyyden kannalta oleelliset asiat. Tärkeämmäksi teemaksi nousi kielikysymys.[16]

RKP oli alkuvuosinaan konservatiivisin ja oikeistolaisin Suomen puolueista, mutta alkoi 1920-luvulta alkaen siirtyä kohti poliittista keskustaa. Puolueen enemmistöön kuulunut oikeistosiipi tuki Lapuan liikkeen kommunisminvastaisia toimia, ja liike oli voimissaan RKP:n ydinkannatusalueella ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Talonpoikaismarssille osallistuneesta 12000:sta talonpojasta noin 2000 oli ruotsinkielisiä.[17]

Ennen pitkää enimmäkseen IKL:n voimakkaan aitosuomalaisuuden sekä äärioikeiston nousun vuoksi RKP oli valmis tekemään yhteistyötä myös SDP:n kanssa, mikä tiivistyi maltillisesta porvaristosta ja sosiaalidemokraateista muodostuneessa rauhanoppositiossa. Lähentymiseen vaikutti osaltaan myös Risto Rytin sekä Väinö Tannerin poliittinen yhteistyökyky.[18]

Sittemmin hyvin yhteistyöhaluisen linjan omaksuneena puolue on pienestä koostaan huolimatta oli yhtäjaksoisesti mukana kaikissa Suomen hallituksissa vuosien 1975 ja 2015 välillä. Kun virkamieshallitukset ja SDP:n yksinään muodostama Paasion II hallitus jätetään laskematta, oli RKP kaikissa kokoomushallituksissa vuosien 1968 ja 2015 välillä. Kaikkiaan se on ollut mukana 49:ssä Suomen itsenäisyyden ajan 72:sta hallituksesta. [19] Ainoa RKP:tä edustanut Suomen pääministeri on ollut puolueen silloinen puheenjohtaja Ralf Törngren, joka johti puolen vuoden ajan Törngrenin hallitusta vuonna 1954.[20]

Nimi ja tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • RKP:n tunnus 1996-2000.

  • RKP:n tunnus 2000-2006.

  • RKP:n tunnus 2006-2012.

  • RKP:n tunnus vuodesta 2012 lähtien.

Rakenne ja organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntaryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ruotsalainen eduskuntaryhmä

Ruotsalaista kansanpuoluetta eduskunnassa edustaa Ruotsalainen eduskuntaryhmä. Eduskuntaryhmä toimii RKP:n kansanedustajien sekä Ahvenanmaan vaalipiirin kansanedustajan yhteistyöelimenä. Eduskuntaryhmän merkitys eduskuntatyössä on keskeinen: kokouksissa keskustellaan ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä ja muodostetaan kantoja eduskunnan käsittelyssä olevaan asiaan. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän valtiopäiväkaudella 2019–2023 muodostaa 10 kansanedustajaa. Ryhmän puheenjohtajana toimii kansanedustaja Anders Adlercreutz.[1]

Lähisäätiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RKP on liitetty moniin uutisiin koskien joukkoa säätiöitä, kuten esim Kulturfonden, Svenska litteratursällskapet i Finland ja Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland.selvennä

Ideologia ja arvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RKP on porvarillinen puolue, jonka sisältä löytyy niin liberaali, konservatiivinen kuin agraarikin siipi. Muihin eduskuntapuolueisiin verrattuna RKP:n ohjelmassa kielikysymys saa suurta huomiota. Monissa muissa kysymyksissä puolue on hyvin hajanainen, koska sillä on äänestäjiä pohjalaisista maanviljelijöistä eteläsuomalaisiin liberaaleihin. Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen edeltäjä oli 1880-luvun alusta vuoteen 1906 toiminut Ruotsalainen puolue.

Puolueen oman ilmoituksen mukaan vuonna 2002 RKP:lla oli 34 063 jäsentä, joista miehiä oli 17 572 ja naisia 16 491.[21] Kauppalehden mukaan vuonna 2011 RKP:lla oli 28 000 jäsentä.[22]

RKP kannattaa markkinataloutta ja vapaata kilpailua. Veronalennukset lisäisivät sen mielestä ihmisten motivaatiota käydä töissä. Ulkopolitiikassa puolue on kannattanut perinteisesti pohjoismaista yhteistyötä.lähde?

Puolueelle ominaista on ruotsin aseman kielen korostamisen lisäksi arvoliberalismi tiettyjen kysymysten kohdalla. RKP esimerkiksi kannattaa homo- ja lesbopareille yhtä laajaa adoptio-oikeutta kuin heteropareille.[23] Tähän sisältyisi myös mahdollisuus ulkoiseen adoptioon. Homoparien sisäistä adoptio-oikeutta vastaan ei äänestänyt vuonna 2009 yksikään RKP:n kansanedustaja.[24] Kuitenkin viisi RKP:n kansanedustajaa asettui tukemaan Minna Sirnön ehdottamaa seksin yleistä ostokieltoa vuonna 2006. Kolme puolueen edustajaa äänesti myös seksin myynnin kieltämisen puolesta.[25]

Suomen väestöstä on ruotsinkielisiä 289 951 henkeä (5,4 %).[26] Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa RKP:n kannatus puolestaan oli 4,28 prosenttia.

Poliittiset linjaukset ja tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RKP on perinteisesti kannattanut vahvaa kaksikielisyyttä (Ahvenanmaata lukuun ottamatta), pohjoismaalaistyyppistä sosiaaliturvaa, ympäristöasioiden huomioon ottamista ja ruotsinkielisen vähemmistön oikeuksien takaamista ylipäätään. Europarlamentissa RKP kuuluu Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmään. Puolue on ollut EU-yhdentymisen kannattaja, ja kesäkuussa 2016 se asettui kannattamaan Suomen Nato-jäsenyyttä.[27]

Astrid Thors on arvostellut nuuskan myyntikieltoa,[28] ja myös RKP:n eduskuntaryhmä on ajanut nuuskan laillistamista.[29]

Puolueen edellinen puheenjohtaja Stefan Wallin on ilmoittanut RKP:n olevan perussuomalaisten vastavoima.[30]

Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa puolue vastusti talousrikosten rangaistusten koventamista. Samoissa neuvotteluissa RKP esitti harmaan talouden torjuntaa pohtineen työryhmän muistiosta poistettavaksi muun muassa kohtia, joissa viranomaisten välistä tiedonsaantia olisi vaadittu parannettavaksi ja hallintorekisteröityjä tilejä hallinnoivia pankkeja olisi velvoitettu selvittämään sijoittajien henkilöllisyys. Helsingin Sanomat piti RKP:n toimia harmaan talouden kitkemisen vesittämisenä, vaikkakin puolue sanookin pitävän talousrikollisuuden torjuntaa tärkeänä. Muistiota kommentoinut harmaan talouden tutkija Markku Hirvosen mielestä RKP:n kannat johtuivat puolueen taustavaikuttajista, kuten suursijoittajista.[31][32]

Carl Haglund.
Ulla-Maj Wideroos.
Astrid Thors.

Vaalihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntakohtaiset tulokset vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.

Eduskuntavaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RKP nousi Vaasan vaalipiirin suurimmaksi puolueeksi Keskustan ohi eduskuntavaaleissa 2019. [33]


Vuosi Edustajat Äänet
1907
24 / 200
 112 267 12,60 %
1908
24 / 200
 103 146 12,74 %
1909
25 / 200
 104 191 12,31 %
1910
26 / 200
 107 121 13,53 %
1911
26 / 200
 106 810 13,31 %
1913
25 / 200
 94 672 13,07 %
1916
21 / 200
 93 555 11,76 %
1917
21 / 200
 108 190 10,90 %
1919
22 / 200
 116 582 12,13 %
1922
25 / 200
 107 414 12,41 %
1924
23 / 200
 105 733 12,03 %
1927
24 / 200
 111 005 12,20 %
1929
23 / 200
 108 886 11,45 %
1930
20 / 200
 113 318 10,03 %
1933
21 / 200
 115 433 10,42 %
1936
21 / 200
 131 440 11,20 %
1939
18 / 200
 124 720 9,61 %
1945
14 / 200
 134 106 7,90 %

Vuosi Edustajat Äänet
1948
13 / 200
 137 981 7,34 %
1951
14 / 200
 130 524 7,20 %
1954
12 / 200
 135 768 6,76 %
1958
13 / 200
 126 365 6,50 %
1962
13 / 200
 140 689 6,11 %
1966
11 / 200
 134 832 5,69 %
1970
11 / 200
 135 465 5,34 %
1972
9 / 200
 130 407 5,06 %
1975
9 / 200
 128 211 4,66 %
1979
9 / 200
 122 418 4,23 %
1983
10 / 200
 137 423 4,61 %
1987
12 / 200
 152 597 5,30 %
1991
11 / 200
 149 476 5,48 %
1995
11 / 200
 142 874 5,14 %
1999
11 / 200
 137 330 5,12 %
2003
8 / 200
 128 824 4,61 %
2007
9 / 200
 126 520 4,57 %
2011
9 / 200
 125 785 4,28 %
2015
9 / 200
 144 802 4,88 %
2019
9 / 200
 139 428 4,50 %

Kunnallisvaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Valtuutetut Äänet
1950 109 200 7,25 %
1953 120 544 6,85 %
1956 101 637 6,08 %
1960 124 024 6,32 %
1964 120 860 5,64 %
1968 754 126 902 5,60 %
1972 647 130 136 5,20 %
1976 673 126 189 4,70 %
1980 676 128 308 4,68 %
1984 701 137 837 5,11 %
1988 712 139 209 5,29 %
1992 664 133 633 5,02 %
1996 671 129 518 5,45 %
2000 644 113 170 5,09 %
2004 636 124 011 5,19 %
2008 511 119 896 4,70 %
2012 480 117 865 4,70 %
2017 471 125 518 4,9 %

Europarlamenttivaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Mepit Äänet
1996
1 / 16
 129 425 5,75 %
1999
1 / 16
 84 153 6,77 %
2004
1 / 14
 94 421 5,70 %
2009
1 / 13
 101 453 6,09 %
2014
1 / 13
 116 747 6,76 %
2019
1 / 13
 116 033 6,34 %

Presidentinvaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

valitsijamiesten vaalit
Vuosi Ehdokas Valitsijamiehet Kannatus
1925 Karl Söderholm 35 78 422 12,6 %
1931 25 75 382 9,0 %
1937 25 102 250 9,2 %
1950 23 137 209 8,7 %
1956 Ralf Törngren 20 130 145 6,9 %
1962 21 147 340 6,7 %
1968 15 111 500 5,5 %
1978 Urho Kekkonen 12 88 054 3,6 %
1982 Jan-Magnus Jansson 11 121 519 3,8 %

suorat kansanvaalit
Vuosi Ehdokas Kannatus
1994 Elisabeth Rehn 1k    702 211
2k 1 476 294 		1k 22,0 %
2k 46,1 %
2000 Elisabeth Rehn 1k    241 877 1k   7,9 %
2006 Henrik Lax 1k      48 703 1k   1,6 %
2012 Eva Biaudet 1k      82 598 1k   2,7 %
2018 Nils Torvalds 1k      44 776 1k   1,5 %

Merkittäviä poliitikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös Luettelo RKP:n kansanedustajista

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puoluesihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntaryhmän puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisiä ministereitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisiä poliitikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Rkp valitsi sijaisia Hen­riks­so­nil­le – tuore kan­san­edus­ta­ja Turun saaristosta, suomalais-islantilainen ex-kä­si­pal­loi­li­ja ja nuo­ri­so­po­lii­tik­ko Kaleva. 9.6.2019. Viitattu 9.6.2019.
  2. ↑ RKP:n puolueohjelma RKP. Viitattu 11.6.2017.
  3. ↑ Vaalit 2007 – Puolueen puheenvuoro yle.fi. Yle Vaalit 2007. Viitattu 2.10.2010.
  4. ↑ a b c Mickelsson, Rauli: Suomen puolueet – Historia, muutos ja nykypäivä. Vastapaino, 2007.
  5. ↑ Eduskuntapuolueisiin kuuluu 300 000 suomalaista – vain pikkupuolueet kasvavat ts.fi. 15.4.2013. Turun Sanomat. Viitattu 9.8.2013.
  6. ↑ Swedish People's Party (SFP) - Finland Liberal International. Viitattu 2.10.2010. (englanniksi)
  7. ↑ Puolueen suomenkielinen nimi muutettiin vuoden 2010 puoluekokouksessa Ruotsalaisesta kansanpuolueesta muotoon Suomen ruotsalainen kansanpuolue.Rkp muutti suomenkielistä nimeään hs.fi. 13.6.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 13.6.2010.
  8. ↑ Lyhenneluettelo 31.10.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 23.11.2013.
  9. ↑ Askeleen edellä. Ruotsalaisen kansanpuolueen puolueohjelma RKP 2006
  10. ↑ RKP ulos hallituksesta 36 vuoden jälkeen 7.6.2015. Iltalehti. Viitattu 7.2015.
  11. ↑ BB-Andte RKP:n eduskuntavaaliehdokkaiksi Lapissa 27.2.2015. RKP. Viitattu 28.6.2018.
  12. ↑ Hur fungerar SFP? RKP 2014
  13. ↑ Mannen med flaggan Svenska centralarkivet. Viitattu 7.11.2011. (ruotsiksi)
  14. ↑ Nygård, Toivo: Suomalaisuuden historian kiinnekohtia Finnica. 20.9.1999. Viitattu 2.10.2010.
  15. ↑ Kansalliskielten historiallinen, kulttuurinen ja sosiologinen tausta (Työryhmämuistio) 2000. Kielilakikomitea. Viitattu 31.8.2007.
  16. ↑ Saukkonen, Pasi (toim.): Suomen poliittinen järjestelmä Osa 2 Poliittiset voimat 2.1 PUOLUEET Helsingin yliopisto. Viitattu 31.8.2007.
  17. ↑ Sanomalehti Karjalan Maan poliittiset näkemykset 1930- luvulla - Joonas Piipponen
  18. ↑ Unto Hämäläinen: Sota-ajan hallituksen sisäpiiriläinen vuoti tietoja Neuvostoliitolle. Helsingin Sanomat, 16.6.2009. Artikkelin verkkoversio Viitattu 30.5.2020.
  19. ↑ Suomen hallitukset, joissa on ollut mukana puolue RKP Valtioneuvosto. Viitattu 6.11.2011.
  20. ↑ Hallitukset aikajärjestyksessä Valtioneuvosto. Viitattu 6.11.2011.
  21. ↑ Hannula, Seppo: Muutosten maailma - Valtarakennelmat,valtio ja yksilö, s. 58. Helsinki: WSOY, 2005 (4-6.painos).
  22. ↑ http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110364985&ext=rss
  23. ↑ Vuoristo, Pekka: Rkp haluaa homo- ja lesbopareille täydet adoptiomahdollisuudet hs.fi. 17.5.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.10.2010.
  24. ↑ Adoptiolakia vastaan äänestivät 15.5.2009. Iltalehti. Viitattu 2.10.2010.
  25. ↑ Rajattu seksin ostokielto enää sinettiä vailla mtv3.fi. 16.6.2006. MTV3. Viitattu 2.10.2010.
  26. ↑ Suomen väestö 2008 27.3.2009. Tilastokeskus. Viitattu 2.10.2010.
  27. ↑ Henriksson valittiin ensimmäisenä naisena RKP:n puheenjohtajaksi, Helsingin Sanomat 13.6.2016. Viitattu 23.9.2016.
  28. ↑ Kaarto, Hanna: Thors toi "ystäville ja tuttaville" Ruotsista 10 purkkia nuuskaa hs.fi. 8.12.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.10.2010.
  29. ↑ Hautamäki, Jaakko: Rkp:n eduskuntaryhmä sallisi nuuskaamisen hs.fi. 19.2.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.10.2010.
  30. ↑ Vuoristo, Pekka: Wallin julisti rkp:n perussuomalaisten vastavoimaksi hs.fi. 16.5.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.10.2010.
  31. ↑ Kuparinen, Susanna; Hanska, Jari: Muistio: Kokoomus ja RKP jarruttavat harmaan talouden torjuntaa fifi.voima.fi. 23.6.2011.
  32. ↑ Pohjanpalo, Olli: Vuodettu muistio: Harmaan talouden torjunta vesittyy hs.fi. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.6.2011.
  33. ↑ YLE: Eduskuntavaalit 2019 tulospalvelu 14.4.2019. Yleisradio.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Svenska folkpartiet genom 100 år: 1906–2006 [Siv Sandberg, (red.)] (Schildt, 2007 ) ISBN 951-50-1631-2 (inb.)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen ruotsalainen kansanpuolue.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_ruotsalainen_kansanpuolue&oldid=18957584”