Suomen ruotsalainen kansanpuolue

Svenska folkpartiet i Finland Suomen ruotsalainen kansanpuolue - Ruotsalainen kansanpuolue
Perustettu	1906
Johto	Carl Haglund (pj.) Anna-Maja Henriksson (vpj.) Päivi Storgård (vpj.) Åsa Gustafsson (vpj.) Johan Johansson (puoluesihteeri)
Ideologia	konservatismi ja liberalismi liberalismi ja sosiaaliliberalismi
Toimisto	Simonkatu 8 A 00100 Helsinki
Äänenkannattaja	Medborgarbladet
Jäsenmäärä	26 482 (­2013)
Kansanedustajat	9 / 200 (2011)
Eurokansanedustajat	1 / 13 (2009)
Kunnanvaltuutetut	480 / 9 674 (2012)
Kansainväliset jäsenyydet	Liberal International ELDR
Naisjärjestö	Svenska Kvinnoförbundet
Nuorisojärjestö	Svensk Ungdom
Opiskelijajärjestö	Liberaalit Opiskelijat LSK
Kotisivu	rkp.fi

Suomen ruotsalainen kansanpuolue (lyhenne RKP, ruots. Svenska folkpartiet i Finland, lyh. SFP) on suomalainen puolue, joka edustaa pääasiassa maan ruotsinkielistä väestönosaa eli suomenruotsalaisia. RKP:n puheenjohtaja on Carl Haglund ja puoluesihteeri Johan Johansson.

RKP on porvarillinen puolue, jonka sisältä löytyy niin liberaali, konservatiivinen kuin agraarikin siipi. Muihin eduskuntapuolueisiin verrattuna RKP:n ohjelmassa kielikysymys saa suurta huomiota, sillä ruotsin kielen aseman säilyttäminen on monille suomenruotsalaisille keskeinen asia. Monissa muissa kysymyksissä puolue on hyvin hajanainen, koska sillä on äänestäjiä pohjalaisista maanviljelijöistä eteläsuomalaisiin liberaaleihin. Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen edeltäjä oli 1880-luvun alusta vuoteen 1906 toiminut Ruotsalainen puolue.

RKP on saanut eduskuntavaaleissa sotien jälkeen kymmenkunta paikkaa, vuoden 2007 vaaleissa yhdeksän. Pienistä eduskuntapuoleista RKP on sikäli ainutlaatuinen, että se on päässyt usein hallitukseen. Se on ollut mukana enemmistössä Suomen itsenäisyyden ajan hallituksista, mukaan lukien kaikki hallitukset vuodesta 1975 lähtien. Puolueella voidaankin katsoa olevan erityisasema kaikkien poliittisten puolueiden joukossa.

RKP on Suomen ainoa alueellinen puolue. Eduskuntavaaleihin 2007 RKP osallistui vain Helsingin, Uudenmaan, Vaasan ja Varsinais-Suomen vaalipiireissä. Ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluu perinteisesti myös Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja, vaikka hän ei olekaan RKP:n kansanedustaja.

RKP:n nuorisojärjestö on Svensk Ungdom, opiskelijajärjestö Liberaalit Opiskelijat LSK ja naisjärjestö Svenska Kvinnoförbundet.

RKP:ssä oli vuonna 2002 puolueen oman ilmoituksen mukaan 34 063 jäsentä, joista miehiä oli 17 572 ja naisia 16 491. Kauppalehden mukaan vuonna 2011 RKP:lla oli 28 000 jäsentä.

RKP kannattaa markkinataloutta ja vapaata kilpailua. Veronalennukset lisäisivät sen mielestä ihmisten motivaatiota käydä töissä. Ulkopolitiikassa puolue on kannattanut perinteisesti pohjoismaista yhteistyötä.

Suomen väestöstä on ruotsinkielisiä 289 951 henkeä (5,4 %). Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa RKP:n kannatus puolestaan oli 4,28 prosenttia.

Historia

Rkp:n juliste vuoden 1907 eduskuntavaaleista, kuva Alex Federleyn.

1800-luvulla svekomanian poliittiseksi ilmentymäksi perustettiin Ruotsalainen puolue, joka oli (muiden ajan puolueiden tavoin) lähinnä parlamentaarikkojen ympärille muodostuva parlamentaarinen eliittipuolue. Suomen muututtua demokratiaksi puolue vaihtoi nimensä Ruotsalaiseksi kansanpuolueeksi. Kun fennomania oli sivistyksellisesti radikaali, mutta poliittisesti konservatiivinen liike, perustui svekomania pääasiassa liberaalille arvopohjalle. Valtaosa Liberaalisen puolueen jäsenistöstä siirtyi Ruotsalaiseen puolueeseen 1880-luvun aikana.

Eduskuntauudistuksen jälkeen vuonna 1906 pidetyssä Ruotsalaisen puolueen puoluekokouksessa sen nimi muutettiin Svenska Folkpartietiksi. Puolueen tavoitteeksi asetettiin koko ruotsia puhuvan väestön kokoaminen yhteen yhteiskuntaluokkaan katsomatta ja sille hyväksyttiin ohjelma, jossa oli vain puolueen yhtenäisyyden kannalta oleelliset asiat. Tärkeämmäksi teemaksi nousi kielikysymys.

RKP oli alkuvuosinaan konservatiivisin ja oikeistolaisin Suomen puolueista, mutta alkoi 1920-luvulta alkaen siirtyä poliittisen keskustaan. Aitosuomalaisuuden pelon vuoksi RKP oli pian valmis yhteistyöhön myös vasemmiston kanssa.

Sittemmin hyvin yhteistyöhaluisen linjan omaksuneena puolue on pienestä koostaan huolimatta ollut yhtäjaksoisesti mukana kaikissa Suomen hallituksissa vuodesta 1975. Kun virkamieshallitukset ja SDP:n yksinään muodostama Paasion II hallitus jätetään laskematta, on RKP ollut kaikissa kokoomushallituksissa jo vuodesta 1968. Kaikkiaan se on ollut mukana 49:ssä Suomen itsenäisyyden ajan 72:sta hallituksesta. Ainoa RKP:tä edustanut Suomen pääministeri on ollut puolueen silloinen puheenjohtaja Ralf Törngren, joka johti puolen vuoden ajan Törngrenin hallitusta vuonna 1954.

Puolue muutti nimensä Ruotsalaisesta kansanpuolueesta muotoon Suomen ruotsalainen kansanpuolue vuoden 2010 puoluekokouksessa, pitäen kuitenkin lyhenteen RKP.

Politiikka

Vanhoja tunnuksia
1996	2000	2006

RKP on perinteisesti kannattanut vahvaa kaksikielisyyttä (Ahvenanmaata lukuun ottamatta), pohjoismaalaistyyppistä sosiaaliturvaa, ympäristöasioiden huomioon ottamista ja ruotsinkielisen vähemmistön oikeuksien takaamista ylipäätään. Europarlamentissa RKP kuuluu Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmään. Puolue on ollut EU-yhdentymisen kannattaja, mutta ei ole toistaiseksi ottanut kantaa NATO-jäsenyyteen.

Puolueelle ominaista on ruotsin aseman kielen korostamisen lisäksi arvoliberalismi tiettyjen kysymysten kohdalla. RKP esimerkiksi kannattaa homo- ja lesbopareille yhtä laajaa adoptio-oikeutta kuin heteropareille. Tähän sisältyisi myös mahdollisuus ulkoiseen adoptioon. Homoparien sisäistä adoptio-oikeutta vastaan ei äänestänyt vuonna 2009 yksikään RKP:n kansanedustaja. Kuitenkin viisi RKP:n kansanedustajaa asettui tukemaan Minna Sirnön ehdottamaa seksin yleistä ostokieltoa vuonna 2006. Kolme puolueen edustajaa äänesti myös seksin myynnin kieltämisen puolesta.

Astrid Thors on arvostellut nuuskan myyntikieltoa, ja myös RKP:n eduskuntaryhmä on ajanut nuuskan laillistamista.

Puolueen edellinen puheenjohtaja Stefan Wallin on ilmoittanut RKP:n olevan perussuomalaisten vastavoima.

Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa puolue vastusti talousrikosten rangaistusten koventamista. Samoissa neuvotteluissa RKP esitti harmaan talouden torjuntaa pohtineen työryhmän muistiosta poistettavaksi mm. kohtia, joissa viranomaisten välistä tiedonsaantia olisi vaadittu parannettavaksi ja hallintorekisteröityjä tilejä hallinnoivia pankkeja olisi velvoitettu selvittämään sijoittajien henkilöllisyys. Helsingin Sanomat piti RKP:n toimia harmaan talouden kitkemisen vesittämisenä, vaikkakin puolue sanookin pitävän talousrikollisuuden torjuntaa tärkeänä. Muistiota kommentoinut harmaan talouden tutkija Markku Hirvosen mielestä RKP:n kannat johtuivat puolueen taustavaikuttajista, kuten suursijoittajista.

Merkittäviä henkilöitä

Katso myös Luettelo RKP:n kansanedustajista

Nykyisiä poliitikkoja Ulla-Maj Wideroos. Carl Haglund (puoluejohtaja, europarlamentaarikko) Stefan Wallin (entinen puoluejohtaja, puolustusministeri) Astrid Thors (kansanedustaja, entinen EU- ja maahanmuuttoministeri, entinen europarlamentaarikko) Thomas Blomqvist (kansanedustaja) Christina Gestrin (kansanedustaja) Lars Gästgivars (kansanedustaja) Anna-Maja Henriksson (kansanedustaja, oikeusministeri) Mikaela Nylander (kansanedustaja) Mats Nylund (kansanedustaja) Ulla-Maj Wideroos (kansanedustaja, entinen II valtiovarainministeri)

Puolueen puheenjohtajat Stefan Wallin. Axel Lille (1906–1917) Eric von Rettig (1917–1934) Ernst von Born (1934–1945 ja 1955–1956) Ralf Törngren (1945–1955) Lars Erik Taxell (1956–1966) Jan-Magnus Jansson (1966–1973) Kristian Gestrin (1973–1974) Carl Olof Tallgren (1974–1977) Pär Stenbäck (1977–1985) Christoffer Taxell (1985–1990) Ole Norrback (1990–1998) Jan-Erik Enestam (1998–2006) Stefan Wallin (2006–2012) Carl Haglund (2012–)

Entisiä ministereitä Astrid Thors. Eva Biaudet Gustav Björkstrand Leo Ehrnrooth Ragnar Granvik Carl-Olaf Homén Sven Högström Ralf Törngren Bertel Lindh Nils Meinander Torsten Nordström Axel Palmgren Hjalmar Procopé August Ramsay Elisabeth Rehn Julius Stjernvall J.O. Söderhjelm Grels Teir Rolf Witting

Eduskuntaryhmän puheenjohtajat

• Vilhelm Rosenqvist (1907–1909)
• Karl Söderholm (1909–1914)
• Gösta Stenbäck (1914–1917)
• Karl Söderholm (1917)
• Ernst Estlander (1917–1924)
• Ragnar Furuhjelm (1924–1933)
• Ernst von Born (1933–1935)
• Ragnar Furuhjelm (1935–1944)
• Levi Jern (1944–1945)
• John Österholm (1945–1960)
• Sven Högström (1960–1964)
• Grels Teir (1964–1965)
• Kurt Nordfors (1965–1966)
• Grels Teir (1966–1968)
• Carl Olof Tallgren (1968–1970)
• Grels Teir (1970–1972)
• Carl Olof Tallgren (1972–1974)
• Henrik Westerlund (1974–1983)
• Ole Norrback (1983–1987)
• Elisabeth Rehn (1987–1990)
• Jörn Donner (1990–1991)
• Boris Renlund (1991–1995)
• Eva Biaudet (1995–1999)
• Ulla-Maj Wideroos (1999–2003)
• Christina Gestrin (2003–2004, 2004–2007)
• Ulla-Maj Wideroos (2007–2011)
• Mikaela Nylander (2011–)

RKP hallituksessa

Kataisen hallitus

RKP:llä on kaksi ministeriä Kataisen hallituksessa, Anna-Maja Henriksson ja Carl Haglund (aluksi Stefan Wallin).

Kiviniemen hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Astrid Thors ja Stefan Wallin.

Vanhasen II hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Astrid Thors ja Stefan Wallin.

Vanhasen I hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Ulla-Maj Wideroos ja (-v. 2006 Jan-Erik Enestam), v. 2007-, Stefan Wallin.

Jäätteenmäen hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Ulla-Maj Wideroos ja Jan-Erik Enestam.

Lipposen II hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Jan-Erik Enestam ja Eva Biaudet.

Lipposen I hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Ole Norrback ja Jan-Erik Enestam.

Ahon hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Ole Norrback ja Jan-Erik Enestam (aluksi Elisabeth Rehn).

Holkerin hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Elisabeth Rehn (aluksi Ole Norrback) ja Ole Norrback (aluksi Christoffer Taxell).

Sorsan IV hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Christoffer Taxell ja Gustav Björkstrand.

Sorsan III hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Pär Stenbäck ja Christoffer Taxell.

Koiviston II hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Christoffer Taxell ja Pär Stenbäck.

Sorsan II hallitus

RKP:llä kaksi ministerisalkkua Kristian Gestrinillä.

Miettusen III hallitus

RKP:llä 4 ministerisalkkua, kolmella henkilöllä: Carl Göran Aminoff (2 ministerisalkkua), Kristian Gestrin ja Ragnar Granvik.

Miettusen II hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Kristian Gestrin ja Ingvar S. Melin

Liinamaan hallitus

Liinamaan virkamieshalliksessa RKP:n Grels Teir.

Sorsan I hallitus

Kaksi RKP-ministerisalkkua, vaihdellen 4 henkilön kesken, ensimmäinen Kristian Gestrin ja Carl-Olaf Homén sekä toinen Grels Teir, Jan-Magnus Jansson ja Kristian Gestrin.

Puoluesihteerit

• Johan Johansson 2010-
• Ulla Achrén 2005 - 2010

Vaalimenestys

Eduskuntavaalit Vuosi Edustajia Kannatus 1907 24 112 267 12,60 % 1908 24 103 146 12,74 % 1909 25 104 191 12,31 % 1910 26 107 121 13,53 % 1911 26 106 810 13,31 % 1913 25 94 672 13,07 % 1916 21 93 555 11,76 % 1917 21 108 190 10,90 % 1919 22 116 582 12,13 % 1922 25 107 414 12,41 % 1924 23 105 733 12,03 % 1927 24 111 005 12,20 % 1929 23 108 886 11,45 % 1930 20 113 318 10,03 % 1933 21 115 433 10,42 % 1936 21 121 619 10,36 % 1939 18 124 720 9,61 % 1945 14 134 106 7,90 %

Vuosi Edustajia Kannatus 1948 13 137 981 7,34 % 1951 14 130 524 7,20 % 1954 12 135 768 6,76 % 1958 13 126 365 6,50 % 1962 13 140 689 6,11 % 1966 11 134 832 5,69 % 1970 11 135 465 5,34 % 1972 9 130 407 5,06 % 1975 9 128 211 4,66 % 1979 9 122 418 4,23 % 1983 10 137 423 4,61 % 1987 12 152 597 5,30 % 1991 11 149 476 5,48 % 1995 11 142 874 5,14 % 1999 11 137 330 5,12 % 2003 8 128 824 4,61 % 2007 9 126 520 4,57 % 2011 9 125 785 4,28 %

Kunnallisvaalit Vuosi Valtuutetut Kannatus 1950 109 200 7,25 % 1953 120 544 6,85 % 1956 101 637 6,08 % 1960 124 024 6,32 % 1964 120 860 5,64 % 1968 754 126 902 5,60 % 1972 647 130 136 5,20 % 1976 673 126 189 4,70 % 1980 676 128 308 4,68 % 1984 701 137 837 5,11 % 1988 712 139 209 5,29 % 1992 664 133 633 5,02 % 1996 671 129 518 5,45 % 2000 644 113 170 5,09 % 2004 636 124 011 5,19 % 2008 511 119 896 4,70 % 2012 480 117 865 4,70 %

Europarlamenttivaalit Vuosi Mepit Kannatus 1996 1 129 425 5,75 % 1999 1 84 153 6,77 % 2004 1 94 421 5,70 % 2009 1 101 453 6,09 %

Presidentinvaalit valitsijamiesten vaalit Vuosi Ehdokas Valitsijamiehet Kannatus 1925 Karl Söderholm 35 78 422 12,6 % 1931 25 75 382 9,0 % 1937 25 102 250 9,2 % 1950 23 137 209 8,7 % 1956 Ralf Törngren 20 130 145 6,9 % 1962 21 147 340 6,7 % 1968 15 111 500 5,5 % 1978 Urho Kekkonen 12 88 054 3,6 % 1982 Jan-Magnus Jansson 11 121 519 3,8 %

suorat kansanvaalit Vuosi Ehdokas Kannatus 1994 Elisabeth Rehn 1k    702 211 2k 1 476 294 1k 22,0 % 2k 46,1 % 2000 Elisabeth Rehn 1k    241 877 1k   7,9 % 2006 Henrik Lax 1k      48 703 1k   1,6 % 2012 Eva Biaudet 1k      82 598 1k   2,7 %

Kirjallisuus

• Svenska folkpartiet genom 100 år: 1906–2006 [Siv Sandberg, (red.)] (Schildt, 2007 ) ISBN 951-50-1631-2 (inb.)

Katso myös

• Axel Lille -mitali (Axel Lille)
• Axel Olof Freudenthal -mitali (Axel Olof Freudenthal)
• Alma Skog -mitali (Alma Skog)
• Suomen vaalirahoituskohu

Aiheesta muualla

• Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen kotisivut
• RKP:n ohjelmat (Pohtiva – poliittisten ohjelmien tietovaranto)
• Suomalaiset puolueet: Ruotsalainen kansanpuolue (ei rajattu)
• RKP:n vanhoja vaalijulisteita Svenska centralarkivet. Viitattu 7.11.2011.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän kansanedustajat 2011–

Thomas Blomqvist | Jörn Donner (2013–) | Christina Gestrin | Lars Erik Gästgivars | Anna-Maja Henriksson | Elisabeth Nauclér (Ahvenanmaa) | Mikaela Nylander | Mats Nylund | Astrid Thors (2011–2013) | Stefan Wallin | Ulla-Maj Wideroos

Rekisteröidyt suomalaiset puolueet

Eduskuntapuolueet:
Kansallinen Kokoomus • Muutos 2011 • Perussuomalaiset • Suomen Keskusta • Suomen Kristillisdemokraatit • Suomen ruotsalainen kansanpuolue • Suomen Sosialidemokraattinen Puolue • Vasemmistoliitto • Vihreä liitto

Muut rekisteröidyt puolueet:
Itsenäisyyspuolue • Kommunistinen Työväenpuolue – Rauhan ja Sosialismin puolesta • Köyhien Asialla • Piraattipuolue • Sinivalkoinen Rintama • Suomen Kommunistinen Puolue • Suomen Työväenpuolue •