Suomen ruotsalainen kansanpuolue

Suomen ruotsalainen kansanpuolue Svenska folkpartiet i Finland
Perustettu	1906
Johto	Anna-Maja Henriksson (pj.) Silja Borgarsdottir Sandelin (vpj.) Anders Adlercreutz (vpj.) Nicke Wulff (vpj.) Fredrik Guseff (puoluesihteeri)
Ideologia	liberalismi, konservatismi, sosiaaliliberalismi
Poliittinen kirjo	keskusta-oikeisto
Toimisto	Simonkatu 8 A 00100 Helsinki
Äänenkannattaja	Medborgarbladet
Jäsenmäärä	26 482 (­2013)
Kansanedustajat	9 / 200 (2015)
Eurokansanedustajat	1 / 13 (2014)
Kunnanvaltuutetut	471 / 8 999 (2017)
Kansainväliset jäsenyydet	Liberal International ALDE
Naisjärjestö	Svenska Kvinnoförbundet
Nuorisojärjestö	Svensk Ungdom
Opiskelijajärjestö	Liberaalit Opiskelijat LSK
Kotisivu	www.rkp.fi
Infobox OKNimi-testi OK

Suomen ruotsalainen kansanpuolue (lyhenne RKP, ruots. Svenska folkpartiet i Finland, lyh. SFP) on suomalainen liberaali puolue, joka edustaa pääasiassa maan ruotsinkielistä väestönosaa eli suomenruotsalaisia. RKP:n nykyinen puheenjohtaja on Anna-Maja Henriksson ja puoluesihteeri Fredrik Guseff.

RKP on saanut eduskuntavaaleissa sotien jälkeen kymmenkunta paikkaa. Suhteellisesta pienuudestaan huolimatta RKP on päässyt usein hallitukseen. Puolue on ollut mukana enemmistössä Suomen itsenäisyyden ajan hallituksista ja jokaisessa hallituksessa vuosina 1979–2015. Vuonna 2015 RKP jäi Juha Sipilän muodostaman hallituksen ulkopuolelle, mikä katkaisi puolueen 36 vuoden yhtäjaksoisen edustuksen hallituksessa.

RKP on Suomen ainoa alueellinen puolue. Eduskuntavaaleihin 2007 RKP osallistui vain Helsingin, Uudenmaan, Vaasan ja Varsinais-Suomen vaalipiireissä. Ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluu perinteisesti myös Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja, vaikka hän ei olekaan RKP:n kansanedustaja.

RKP:n nuorisojärjestö on Svensk Ungdom, opiskelijajärjestö Liberaalit Opiskelijat LSK ja naisjärjestö Svenska Kvinnoförbundet. RKP:llä on viisi piirijärjestöä, joista Helsinki, Uusimaa, Turunmaa ja Pohjanmaa toimivat vaalipiiriensä alueilla. Muissa vaalipiireissä hajanaisesti toimivia osastoja yhdistää muun Suomen piiri.

Linja

RKP on porvarillinen puolue, jonka sisältä löytyy niin liberaali, konservatiivinen kuin agraarikin siipi. Muihin eduskuntapuolueisiin verrattuna RKP:n ohjelmassa kielikysymys saa suurta huomiota. Monissa muissa kysymyksissä puolue on hyvin hajanainen, koska sillä on äänestäjiä pohjalaisista maanviljelijöistä eteläsuomalaisiin liberaaleihin. Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen edeltäjä oli 1880-luvun alusta vuoteen 1906 toiminut Ruotsalainen puolue.

Puolueen oman ilmoituksen mukaan vuonna 2002 RKP:lla oli 34 063 jäsentä, joista miehiä oli 17 572 ja naisia 16 491. Kauppalehden mukaan vuonna 2011 RKP:lla oli 28 000 jäsentä.

RKP kannattaa markkinataloutta ja vapaata kilpailua. Veronalennukset lisäisivät sen mielestä ihmisten motivaatiota käydä töissä. Ulkopolitiikassa puolue on kannattanut perinteisesti pohjoismaista yhteistyötä.^lähde?

Suomen väestöstä on ruotsinkielisiä 289 951 henkeä (5,4 %). Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa RKP:n kannatus puolestaan oli 4,28 prosenttia.

Historia

Rkp:n juliste vuoden 1907 eduskuntavaaleista, kuva Alex Federleyn.

1800-luvulla svekomanian poliittiseksi ilmentymäksi perustettiin Ruotsalainen puolue, joka oli (muiden ajan puolueiden tavoin) lähinnä parlamentaarikkojen ympärille muodostuva parlamentaarinen eliittipuolue. Suomen muututtua demokratiaksi puolue vaihtoi nimensä Ruotsalaiseksi kansanpuolueeksi. Kun fennomania oli sivistyksellisesti radikaali, mutta poliittisesti konservatiivinen liike, perustui svekomania pääasiassa liberaalille arvopohjalle. Valtaosa Liberaalisen puolueen jäsenistöstä siirtyi Ruotsalaiseen puolueeseen 1880-luvun aikana.

Eduskuntauudistuksen jälkeen vuonna 1906 pidetyssä Ruotsalaisen puolueen puoluekokouksessa sen nimi muutettiin Svenska Folkpartietiksi. Puolueen tavoitteeksi asetettiin koko ruotsia puhuvan väestön kokoaminen yhteen yhteiskuntaluokkaan katsomatta ja sille hyväksyttiin ohjelma, jossa oli vain puolueen yhtenäisyyden kannalta oleelliset asiat. Tärkeämmäksi teemaksi nousi kielikysymys.

RKP oli alkuvuosinaan konservatiivisin ja oikeistolaisin Suomen puolueista, mutta alkoi 1920-luvulta alkaen siirtyä poliittisen keskustaan. Aitosuomalaisuuden pelon vuoksi RKP oli pian valmis yhteistyöhön myös vasemmiston kanssa.

Sittemmin hyvin yhteistyöhaluisen linjan omaksuneena puolue on pienestä koostaan huolimatta ollut yhtäjaksoisesti mukana kaikissa Suomen hallituksissa vuodesta 1975. Kun virkamieshallitukset ja SDP:n yksinään muodostama Paasion II hallitus jätetään laskematta, on RKP ollut kaikissa kokoomushallituksissa jo vuodesta 1968. Kaikkiaan se on ollut mukana 49:ssä Suomen itsenäisyyden ajan 72:sta hallituksesta. Ainoa RKP:tä edustanut Suomen pääministeri on ollut puolueen silloinen puheenjohtaja Ralf Törngren, joka johti puolen vuoden ajan Törngrenin hallitusta vuonna 1954.

Politiikka

Vanhoja tunnuksia
1996	2000	2006

RKP on perinteisesti kannattanut vahvaa kaksikielisyyttä (Ahvenanmaata lukuun ottamatta), pohjoismaalaistyyppistä sosiaaliturvaa, ympäristöasioiden huomioon ottamista ja ruotsinkielisen vähemmistön oikeuksien takaamista ylipäätään. Europarlamentissa RKP kuuluu Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmään. Puolue on ollut EU-yhdentymisen kannattaja, ja kesäkuussa 2016 se asettui kannattamaan Suomen Nato-jäsenyyttä.

Puolueelle ominaista on ruotsin aseman kielen korostamisen lisäksi arvoliberalismi tiettyjen kysymysten kohdalla. RKP esimerkiksi kannattaa homo- ja lesbopareille yhtä laajaa adoptio-oikeutta kuin heteropareille. Tähän sisältyisi myös mahdollisuus ulkoiseen adoptioon. Homoparien sisäistä adoptio-oikeutta vastaan ei äänestänyt vuonna 2009 yksikään RKP:n kansanedustaja. Kuitenkin viisi RKP:n kansanedustajaa asettui tukemaan Minna Sirnön ehdottamaa seksin yleistä ostokieltoa vuonna 2006. Kolme puolueen edustajaa äänesti myös seksin myynnin kieltämisen puolesta.

Astrid Thors on arvostellut nuuskan myyntikieltoa, ja myös RKP:n eduskuntaryhmä on ajanut nuuskan laillistamista.

Puolueen edellinen puheenjohtaja Stefan Wallin on ilmoittanut RKP:n olevan perussuomalaisten vastavoima.

Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa puolue vastusti talousrikosten rangaistusten koventamista. Samoissa neuvotteluissa RKP esitti harmaan talouden torjuntaa pohtineen työryhmän muistiosta poistettavaksi muun muassa kohtia, joissa viranomaisten välistä tiedonsaantia olisi vaadittu parannettavaksi ja hallintorekisteröityjä tilejä hallinnoivia pankkeja olisi velvoitettu selvittämään sijoittajien henkilöllisyys. Helsingin Sanomat piti RKP:n toimia harmaan talouden kitkemisen vesittämisenä, vaikkakin puolue sanookin pitävän talousrikollisuuden torjuntaa tärkeänä. Muistiota kommentoinut harmaan talouden tutkija Markku Hirvosen mielestä RKP:n kannat johtuivat puolueen taustavaikuttajista, kuten suursijoittajista.

Carl Haglund.

Ulla-Maj Wideroos.

Astrid Thors.

Merkittäviä henkilöitä

Katso myös Luettelo RKP:n kansanedustajista

Nykyisiä poliitikkoja Anna-Maja Henriksson (puoluejohtaja, kansanedustaja, entinen oikeusministeri) Anders Adlercreutz (kansanedustaja) Eva Biaudet (kansanedustaja, entinen peruspalveluministeri) Thomas Blomqvist (kansanedustaja) Mikaela Nylander (kansanedustaja) Mats Nylund (kansanedustaja) Veronica Rehn-Kivi (kansanedustaja) Joakim Strand (kansanedustaja) Stefan Wallin (kansanedustaja, entinen puoluejohtaja, entinen puolustusministeri)

Puolueen puheenjohtajat Axel Lille (1906–1917) Eric von Rettig (1917–1934) Ernst von Born (1934–1945 ja 1955–1956) Ralf Törngren (1945–1955) Lars Erik Taxell (1956–1966) Jan-Magnus Jansson (1966–1973) Kristian Gestrin (1973–1974) Carl Olof Tallgren (1974–1977) Pär Stenbäck (1977–1985) Christoffer Taxell (1985–1990) Ole Norrback (1990–1998) Jan-Erik Enestam (1998–2006) Stefan Wallin (2006–2012) Carl Haglund (2012–2016) Anna-Maja Henriksson (2016–)

Entisiä ministereitä Gustav Björkstrand Leo Ehrnrooth Ragnar Granvik Carl-Olaf Homén Sven Högström Ralf Törngren Bertel Lindh Nils Meinander Torsten Nordström Axel Palmgren Hjalmar Procopé August Ramsay Elisabeth Rehn Julius Stjernvall J.O. Söderhjelm Grels Teir Astrid Thors Ulla-Maj Wideroos Rolf Witting

Eduskuntaryhmän puheenjohtajat

• Vilhelm Rosenqvist (1907–1909)
• Karl Söderholm (1909–1914)
• Gösta Stenbäck (1914–1917)
• Karl Söderholm (1917)
• Ernst Estlander (1917–1924)
• Ragnar Furuhjelm (1924–1933)
• Ernst von Born (1933–1935)
• Ragnar Furuhjelm (1935–1944)
• Levi Jern (1944–1945)
• John Österholm (1945–1960)
• Sven Högström (1960–1964)
• Grels Teir (1964–1965)
• Kurt Nordfors (1965–1966)
• Grels Teir (1966–1968)
• Carl Olof Tallgren (1968–1970)
• Grels Teir (1970–1972)
• Carl Olof Tallgren (1972–1974)
• Henrik Westerlund (1974–1983)
• Ole Norrback (1983–1987)
• Elisabeth Rehn (1987–1990)
• Jörn Donner (1990–1991)
• Boris Renlund (1991–1995)
• Eva Biaudet (1995–1999)
• Ulla-Maj Wideroos (1999–2003)
• Christina Gestrin (2003–2004, 2004–2007)
• Ulla-Maj Wideroos (2007–2011)
• Mikaela Nylander (2011–2015)
• Anna-Maja Henriksson (2015–2016)
• Stefan Wallin (2016–)

Ministerit

• Stubbin hallitus
  • Oikeusministeri: Anna-Maja Henriksson 24.6.2014 – 29.5.2015
  • Puolustusministeri: Carl Haglund 24.6.2014 – 29.5.2015
• Kataisen hallitus
  • Oikeusministeri: Anna-Maja Henriksson 22.6.2011 – 24.6.2014
  • Puolustusministeri: Stefan Wallin 22.6.2011 – 5.7.2012; Carl Haglund 5.7.2012 – 24.6.2014
• Kiviniemen hallitus
  • Maahanmuutto- ja eurooppaministeri/Ministeri oikeusministeriössä/Ministeri valtioneuvoston kansliassa: Astrid Thors 22.6.2010 – 22.6.2011
  • Kulttuuri- ja urheiluministeri/Ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä: Stefan Wallin 22.6.2010 – 22.6.2011

Vanhasen II hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Astrid Thors ja Stefan Wallin.

Vanhasen I hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Ulla-Maj Wideroos ja (-v. 2006 Jan-Erik Enestam), v. 2007-, Stefan Wallin.

Jäätteenmäen hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Ulla-Maj Wideroos ja Jan-Erik Enestam.

Lipposen II hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Jan-Erik Enestam ja Eva Biaudet.

Lipposen I hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Ole Norrback ja Jan-Erik Enestam.

Ahon hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Ole Norrback ja Jan-Erik Enestam (aluksi Elisabeth Rehn).

Holkerin hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Elisabeth Rehn (aluksi Ole Norrback) ja Ole Norrback (aluksi Christoffer Taxell).

Sorsan IV hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Christoffer Taxell ja Gustav Björkstrand.

Sorsan III hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Pär Stenbäck ja Christoffer Taxell.

Koiviston II hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Christoffer Taxell ja Pär Stenbäck.

Sorsan II hallitus

RKP:lla kaksi ministerisalkkua Kristian Gestrinillä.

Miettusen III hallitus

RKP:lla 4 ministerisalkkua, kolmella henkilöllä: Carl Göran Aminoff (2 ministerisalkkua), Kristian Gestrin ja Ragnar Granvik.

Miettusen II hallitus

Kaksi RKP-ministeriä, Kristian Gestrin ja Ingvar S. Melin

Liinamaan hallitus

Liinamaan virkamieshallituksessa RKP:n Grels Teir.

Sorsan I hallitus

Kaksi RKP-ministerisalkkua, vaihdellen 4 henkilön kesken, ensimmäinen Kristian Gestrin ja Carl-Olaf Homén sekä toinen Grels Teir, Jan-Magnus Jansson ja Kristian Gestrin.

Koiviston I hallitus

Yksi RKP-ministeri, Grels Teir.

Puoluesihteerit

• Ulla Achrén 2005–2010
• Johan Johansson 2010–2015
• Fredrik Guseff 2016–

Vaalimenestys

Eduskuntavaalit Vuosi Edustajat Äänet 1907 24 / 200 112 267 12,60 % 1908 24 / 200 103 146 12,74 % 1909 25 / 200 104 191 12,31 % 1910 26 / 200 107 121 13,53 % 1911 26 / 200 106 810 13,31 % 1913 25 / 200 94 672 13,07 % 1916 21 / 200 93 555 11,76 % 1917 21 / 200 108 190 10,90 % 1919 22 / 200 116 582 12,13 % 1922 25 / 200 107 414 12,41 % 1924 23 / 200 105 733 12,03 % 1927 24 / 200 111 005 12,20 % 1929 23 / 200 108 886 11,45 % 1930 20 / 200 113 318 10,03 % 1933 21 / 200 115 433 10,42 % 1936 21 / 200 121 619 10,36 % 1939 18 / 200 124 720 9,61 % 1945 14 / 200 134 106 7,90 %

Vuosi Edustajat Äänet 1948 13 / 200 137 981 7,34 % 1951 14 / 200 130 524 7,20 % 1954 12 / 200 135 768 6,76 % 1958 13 / 200 126 365 6,50 % 1962 13 / 200 140 689 6,11 % 1966 11 / 200 134 832 5,69 % 1970 11 / 200 135 465 5,34 % 1972 9 / 200 130 407 5,06 % 1975 9 / 200 128 211 4,66 % 1979 9 / 200 122 418 4,23 % 1983 10 / 200 137 423 4,61 % 1987 12 / 200 152 597 5,30 % 1991 11 / 200 149 476 5,48 % 1995 11 / 200 142 874 5,14 % 1999 11 / 200 137 330 5,12 % 2003 8 / 200 128 824 4,61 % 2007 9 / 200 126 520 4,57 % 2011 9 / 200 125 785 4,28 % 2015 9 / 200 144 520 4,88 %

Kunnallisvaalit Vuosi Valtuutetut Äänet 1950 109 200 7,25 % 1953 120 544 6,85 % 1956 101 637 6,08 % 1960 124 024 6,32 % 1964 120 860 5,64 % 1968 754 126 902 5,60 % 1972 647 130 136 5,20 % 1976 673 126 189 4,70 % 1980 676 128 308 4,68 % 1984 701 137 837 5,11 % 1988 712 139 209 5,29 % 1992 664 133 633 5,02 % 1996 671 129 518 5,45 % 2000 644 113 170 5,09 % 2004 636 124 011 5,19 % 2008 511 119 896 4,70 % 2012 480 117 865 4,70 % 2017 471 125 518 4,9 %

Europarlamenttivaalit Vuosi Mepit Äänet 1996 1 / 16 129 425 5,75 % 1999 1 / 16 84 153 6,77 % 2004 1 / 14 94 421 5,70 % 2009 1 / 13 101 453 6,09 % 2014 1 / 13 116 747 6,76 %

Presidentinvaalit valitsijamiesten vaalit Vuosi Ehdokas Valitsijamiehet Kannatus 1925 Karl Söderholm 35 78 422 12,6 % 1931 25 75 382 9,0 % 1937 25 102 250 9,2 % 1950 23 137 209 8,7 % 1956 Ralf Törngren 20 130 145 6,9 % 1962 21 147 340 6,7 % 1968 15 111 500 5,5 % 1978 Urho Kekkonen 12 88 054 3,6 % 1982 Jan-Magnus Jansson 11 121 519 3,8 %

suorat kansanvaalit Vuosi Ehdokas Kannatus 1994 Elisabeth Rehn 1k    702 211 2k 1 476 294 1k 22,0 % 2k 46,1 % 2000 Elisabeth Rehn 1k    241 877 1k   7,9 % 2006 Henrik Lax 1k      48 703 1k   1,6 % 2012 Eva Biaudet 1k      82 598 1k   2,7 %

Säätiöt

RKP on liitetty moniin uutisiin koskien joukkoa säätiöitä, kuten esim Kulturfonden, Svenska litteratursällskapet i Finland ja Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland.

Kirjallisuus

• Svenska folkpartiet genom 100 år: 1906–2006 [Siv Sandberg, (red.)] (Schildt, 2007 ) ISBN 951-50-1631-2 (inb.)

Katso myös

• Axel Lille -mitali (Axel Lille)
• Axel Olof Freudenthal -mitali (Axel Olof Freudenthal)
• Alma Skog -mitali (Alma Skog)
• Suomen vaalirahoituskohu

Aiheesta muualla

• Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen kotisivut
• RKP:n ohjelmat (Pohtiva – poliittisten ohjelmien tietovaranto)
• Suomalaiset puolueet: Ruotsalainen kansanpuolue (ei rajattu)
• RKP:n vanhoja vaalijulisteita Svenska centralarkivet. Viitattu 7.11.2011.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän kansanedustajat 2011–2015

Thomas Blomqvist | Jörn Donner (2013–2015)¹ | Christina Gestrin | Lars Erik Gästgivars | Anna-Maja Henriksson | Elisabeth Nauclér (Ahvenanmaa) | Mikaela Nylander | Mats Nylund | Astrid Thors (2011–2013)¹ | Stefan Wallin | Ulla-Maj Wideroos
¹ Astrid Thors siirtyi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin vähemmistövaltuutetuksi, ja hänen tilalleen syyskuussa 2013 nousi Jörn Donner.

Rekisteröidyt suomalaiset puolueet