Suomen ruotsalainen kansanpuolue
Suomen ruotsalainen kansanpuolue | |
---|---|
Svenska folkpartiet i Finland | |
Perustettu | 1906 |
Johto |
Anna-Maja Henriksson (pj.) Sandra Bergqvist (vpj.)[1] Silja Borgarsdóttir Sandelin (vpj.)[1] Henrik Wickström (vpj.)[1] Fredrik Guseff (puoluesihteeri) |
Ideologia | liberalismi,[2] konservatismi,[3] sosiaaliliberalismi[4] |
Poliittinen kirjo | keskusta-oikeisto |
Toimisto |
Simonkatu 8 A 00101 Helsinki |
Äänenkannattaja | Medborgarbladet |
Jäsenmäärä | 26 482 (2013)[5] |
Eduskunta |
9 / 200 |
Euroopan parlamentti |
1 / 13 |
Kunnanvaltuustot |
471 / 8 999 |
Kansainväliset jäsenyydet |
Liberal International[6] ALDE |
Naisjärjestö | Svenska Kvinnoförbundet |
Nuorisojärjestö | Svensk Ungdom |
Opiskelijajärjestö | Liberaalit Opiskelijat LSK |
Kotisivu | www.rkp.fi |
Suomen ruotsalainen kansanpuolue[7] (lyhenne RKP[8], ruots. Svenska folkpartiet i Finland, lyh. SFP) on suomalainen liberaali[9] puolue, joka edustaa pääasiassa maan ruotsinkielistä väestönosaa eli suomenruotsalaisia. RKP:n nykyinen puheenjohtaja on Anna-Maja Henriksson ja puoluesihteeri Fredrik Guseff.
RKP on saanut eduskuntavaaleissa sotien jälkeen kymmenkunta paikkaa. Suhteellisesta pienuudestaan huolimatta RKP on päässyt usein hallitukseen. Puolue on ollut mukana enemmistössä Suomen itsenäisyyden ajan hallituksista ja jokaisessa hallituksessa vuosina 1979–2015 ja vuodesta 2019 lähtien. Vuonna 2015 RKP jäi Juha Sipilän muodostaman hallituksen ulkopuolelle, mikä katkaisi puolueen 36 vuoden yhtäjaksoisen edustuksen hallituksessa.[10]
RKP on Suomen ainoa alueellinen puolue.[4] Eduskuntavaaleihin 2007 RKP osallistui vain kaksikielisissä Helsingin, Uudenmaan, Vaasan ja Varsinais-Suomen vaalipiireissä. Eduskuntavaleissa 2011 puoluella oli ensimmäisen kerran ehdokkaita Lapin vaalipiirissä.[11] Ruotsalaiseen eduskuntaryhmään kuuluu perinteisesti myös Ahvenanmaan vaalipiirin edustaja, vaikka hän ei olisikaan RKP:n kansanedustaja.
RKP:n nuorisojärjestö on Svensk Ungdom, opiskelijajärjestö Liberaalit Opiskelijat LSK ja naisjärjestö Svenska Kvinnoförbundet. RKP:llä on viisi piirijärjestöä, joista Helsinki, Uusimaa, Turunmaa ja Pohjanmaa toimivat vaalipiiriensä alueilla. Muissa vaalipiireissä hajanaisesti toimivia osastoja yhdistää muun Suomen piiri.[12]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1800-luvulla svekomanian poliittiseksi ilmentymäksi perustettiin Ruotsalainen puolue, joka oli (muiden ajan puolueiden tavoin) lähinnä parlamentaarikkojen ympärille muodostuva parlamentaarinen eliittipuolue.[4] Suomen muututtua demokratiaksi puolue vaihtoi nimensä Ruotsalaiseksi kansanpuolueeksi. Kun fennomania oli sivistyksellisesti radikaali, mutta poliittisesti konservatiivinen liike, perustui svekomania pääasiassa liberaalille arvopohjalle.[14] Valtaosa Liberaalisen puolueen jäsenistöstä siirtyi Ruotsalaiseen puolueeseen 1880-luvun aikana.[15]
Eduskuntauudistuksen jälkeen vuonna 1906 pidetyssä Ruotsalaisen puolueen puoluekokouksessa sen nimi muutettiin Svenska Folkpartietiksi. Puolueen tavoitteeksi asetettiin koko ruotsia puhuvan väestön kokoaminen yhteen yhteiskuntaluokkaan katsomatta ja sille hyväksyttiin ohjelma, jossa oli vain puolueen yhtenäisyyden kannalta oleelliset asiat. Tärkeämmäksi teemaksi nousi kielikysymys.[16]
RKP oli alkuvuosinaan konservatiivisin ja oikeistolaisin Suomen puolueista, mutta alkoi 1920-luvulta alkaen siirtyä kohti poliittista keskustaa. Puolueen enemmistöön kuulunut oikeistosiipi tuki Lapuan liikkeen kommunisminvastaisia toimia, ja liike oli voimissaan RKP:n ydinkannatusalueella ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Talonpoikaismarssille osallistuneesta 12000:sta talonpojasta noin 2000 oli ruotsinkielisiä.[17]
Ennen pitkää enimmäkseen IKL:n voimakkaan aitosuomalaisuuden sekä äärioikeiston nousun vuoksi RKP oli valmis tekemään yhteistyötä myös SDP:n kanssa, mikä tiivistyi maltillisesta porvaristosta ja sosiaalidemokraateista muodostuneessa rauhanoppositiossa. Lähentymiseen vaikutti osaltaan myös Risto Rytin sekä Väinö Tannerin poliittinen yhteistyökyky.[18]
Sittemmin hyvin yhteistyöhaluisen linjan omaksuneena puolue on pienestä koostaan huolimatta oli yhtäjaksoisesti mukana kaikissa Suomen hallituksissa vuosien 1975 ja 2015 välillä. Kun virkamieshallitukset ja SDP:n yksinään muodostama Paasion II hallitus jätetään laskematta, oli RKP kaikissa kokoomushallituksissa vuosien 1968 ja 2015 välillä. Kaikkiaan se on ollut mukana 49:ssä Suomen itsenäisyyden ajan 72:sta hallituksesta. [19] Ainoa RKP:tä edustanut Suomen pääministeri on ollut puolueen silloinen puheenjohtaja Ralf Törngren, joka johti puolen vuoden ajan Törngrenin hallitusta vuonna 1954.[20]
Nimi ja tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakenne ja organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eduskuntaryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Ruotsalainen eduskuntaryhmä
Ruotsalaista kansanpuoluetta eduskunnassa edustaa Ruotsalainen eduskuntaryhmä. Eduskuntaryhmä toimii RKP:n kansanedustajien sekä Ahvenanmaan vaalipiirin kansanedustajan yhteistyöelimenä. Eduskuntaryhmän merkitys eduskuntatyössä on keskeinen: kokouksissa keskustellaan ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä ja muodostetaan kantoja eduskunnan käsittelyssä olevaan asiaan. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän valtiopäiväkaudella 2019–2023 muodostaa 10 kansanedustajaa. Ryhmän puheenjohtajana toimii kansanedustaja Anders Adlercreutz.[1]
Lähisäätiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
RKP on liitetty moniin uutisiin koskien joukkoa säätiöitä, kuten esim Kulturfonden, Svenska litteratursällskapet i Finland ja Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland.
Ideologia ja arvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
RKP on porvarillinen puolue, jonka sisältä löytyy niin liberaali, konservatiivinen kuin agraarikin siipi. Muihin eduskuntapuolueisiin verrattuna RKP:n ohjelmassa kielikysymys saa suurta huomiota. Monissa muissa kysymyksissä puolue on hyvin hajanainen, koska sillä on äänestäjiä pohjalaisista maanviljelijöistä eteläsuomalaisiin liberaaleihin. Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen edeltäjä oli 1880-luvun alusta vuoteen 1906 toiminut Ruotsalainen puolue.
Puolueen oman ilmoituksen mukaan vuonna 2002 RKP:lla oli 34 063 jäsentä, joista miehiä oli 17 572 ja naisia 16 491.[21] Kauppalehden mukaan vuonna 2011 RKP:lla oli 28 000 jäsentä.[22]
RKP kannattaa markkinataloutta ja vapaata kilpailua. Veronalennukset lisäisivät sen mielestä ihmisten motivaatiota käydä töissä. Ulkopolitiikassa puolue on kannattanut perinteisesti pohjoismaista yhteistyötä.lähde?
Puolueelle ominaista on ruotsin aseman kielen korostamisen lisäksi arvoliberalismi tiettyjen kysymysten kohdalla. RKP esimerkiksi kannattaa homo- ja lesbopareille yhtä laajaa adoptio-oikeutta kuin heteropareille.[23] Tähän sisältyisi myös mahdollisuus ulkoiseen adoptioon. Homoparien sisäistä adoptio-oikeutta vastaan ei äänestänyt vuonna 2009 yksikään RKP:n kansanedustaja.[24] Kuitenkin viisi RKP:n kansanedustajaa asettui tukemaan Minna Sirnön ehdottamaa seksin yleistä ostokieltoa vuonna 2006. Kolme puolueen edustajaa äänesti myös seksin myynnin kieltämisen puolesta.[25]
Suomen väestöstä on ruotsinkielisiä 289 951 henkeä (5,4 %).[26] Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa RKP:n kannatus puolestaan oli 4,28 prosenttia.
Poliittiset linjaukset ja tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
RKP on perinteisesti kannattanut vahvaa kaksikielisyyttä (Ahvenanmaata lukuun ottamatta), pohjoismaalaistyyppistä sosiaaliturvaa, ympäristöasioiden huomioon ottamista ja ruotsinkielisen vähemmistön oikeuksien takaamista ylipäätään. Europarlamentissa RKP kuuluu Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmään. Puolue on ollut EU-yhdentymisen kannattaja, ja kesäkuussa 2016 se asettui kannattamaan Suomen Nato-jäsenyyttä.[27]
Astrid Thors on arvostellut nuuskan myyntikieltoa,[28] ja myös RKP:n eduskuntaryhmä on ajanut nuuskan laillistamista.[29]
Puolueen edellinen puheenjohtaja Stefan Wallin on ilmoittanut RKP:n olevan perussuomalaisten vastavoima.[30]
Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa puolue vastusti talousrikosten rangaistusten koventamista. Samoissa neuvotteluissa RKP esitti harmaan talouden torjuntaa pohtineen työryhmän muistiosta poistettavaksi muun muassa kohtia, joissa viranomaisten välistä tiedonsaantia olisi vaadittu parannettavaksi ja hallintorekisteröityjä tilejä hallinnoivia pankkeja olisi velvoitettu selvittämään sijoittajien henkilöllisyys. Helsingin Sanomat piti RKP:n toimia harmaan talouden kitkemisen vesittämisenä, vaikkakin puolue sanookin pitävän talousrikollisuuden torjuntaa tärkeänä. Muistiota kommentoinut harmaan talouden tutkija Markku Hirvosen mielestä RKP:n kannat johtuivat puolueen taustavaikuttajista, kuten suursijoittajista.[31][32]
Vaalihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eduskuntavaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
RKP nousi Vaasan vaalipiirin suurimmaksi puolueeksi Keskustan ohi eduskuntavaaleissa 2019. [33]
|
|
Kuntavaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi | Valtuutetut | Äänet | |
---|---|---|---|
1950 | 109 200 | 7,25 % | |
1953 | 120 544 | 6,85 % | |
1956 | 101 637 | 6,08 % | |
1960 | 124 024 | 6,32 % | |
1964 | 120 860 | 5,64 % | |
1968 | 754 | 126 902 | 5,60 % |
1972 | 647 | 130 136 | 5,20 % |
1976 | 673 | 126 189 | 4,70 % |
1980 | 676 | 128 308 | 4,68 % |
1984 | 701 | 137 837 | 5,11 % |
1988 | 712 | 139 209 | 5,29 % |
1992 | 664 | 133 633 | 5,02 % |
1996 | 671 | 129 518 | 5,45 % |
2000 | 644 | 113 170 | 5,09 % |
2004 | 636 | 124 011 | 5,19 % |
2008 | 511 | 119 896 | 4,70 % |
2012 | 480 | 117 865 | 4,70 % |
2017 | 471 | 125 518 | 4,9 % |
Europarlamenttivaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi | Mepit | Äänet | |
---|---|---|---|
1996 | 1 / 16 |
129 425 | 5,75 % |
1999 | 1 / 16 |
84 153 | 6,77 % |
2004 | 1 / 14 |
94 421 | 5,70 % |
2009 | 1 / 13 |
101 453 | 6,09 % |
2014 | 1 / 13 |
116 747 | 6,76 % |
2019 | 1 / 13 |
116 033 | 6,34 % |
Presidentinvaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Merkittäviä poliitikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös Luettelo RKP:n kansanedustajista
Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Axel Lille (1906–1917)
- Eric von Rettig (1917–1934)
- Ernst von Born (1934–1945 ja 1955–1956)
- Ralf Törngren (1945–1955)
- Lars Erik Taxell (1956–1966)
- Jan-Magnus Jansson (1966–1973)
- Kristian Gestrin (1973–1974)
- Carl Olof Tallgren (1974–1977)
- Pär Stenbäck (1977–1985)
- Christoffer Taxell (1985–1990)
- Ole Norrback (1990–1998)
- Jan-Erik Enestam (1998–2006)
- Stefan Wallin (2006–2012)
- Carl Haglund (2012–2016)
- Anna-Maja Henriksson (2016–)
Puoluesihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ulla Achrén 2005–2010
- Johan Johansson 2010–2015
- Fredrik Guseff 2016–
Eduskuntaryhmän puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vilhelm Rosenqvist (1907–1909)
- Karl Söderholm (1909–1914)
- Gösta Stenbäck (1914–1917)
- Karl Söderholm (1917)
- Ernst Estlander (1917–1924)
- Ragnar Furuhjelm (1924–1933)
- Ernst von Born (1933–1935)
- Ragnar Furuhjelm (1935–1944)
- Levi Jern (1944–1945)
- John Österholm (1945–1960)
- Sven Högström (1960–1964)
- Grels Teir (1964–1965)
- Kurt Nordfors (1965–1966)
- Grels Teir (1966–1968)
- Carl Olof Tallgren (1968–1970)
- Grels Teir (1970–1972)
- Carl Olof Tallgren (1972–1974)
- Henrik Westerlund (1974–1983)
- Ole Norrback (1983–1987)
- Elisabeth Rehn (1987–1990)
- Jörn Donner (1990–1991)
- Boris Renlund (1991–1995)
- Eva Biaudet (1995–1999)
- Ulla-Maj Wideroos (1999–2003)
- Christina Gestrin (2003–2004, 2004–2007)
- Ulla-Maj Wideroos (2007–2011)
- Mikaela Nylander (2011–2015)
- Anna-Maja Henriksson (2015–2016)
- Stefan Wallin (2016–2018)
- Thomas Blomqvist (2018–2019)
- Anders Adlercreutz (2019–)
Entisiä ministereitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eva Biaudet
- Gustav Björkstrand
- Leo Ehrnrooth
- Ragnar Granvik
- Carl Haglund
- Anna-Maja Henriksson
- Carl-Olaf Homén
- Sven Högström
- Ralf Törngren
- Bertel Lindh
- Nils Meinander
- Torsten Nordström
- Axel Palmgren
- Hjalmar Procopé
- August Ramsay
- Elisabeth Rehn
- Julius Stjernvall
- J.O. Söderhjelm
- Grels Teir
- Astrid Thors
- Stefan Wallin
- Ulla-Maj Wideroos
- Rolf Witting
Nykyisiä poliitikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anna-Maja Henriksson (puoluejohtaja, kansanedustaja, oikeusministeri)
- Anders Adlercreutz (kansanedustaja)
- Sandra Bergqvist (kansanedustaja)
- Eva Biaudet (kansanedustaja, entinen peruspalveluministeri)
- Thomas Blomqvist (kansanedustaja, Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri)
- Anders Norrback (kansanedustaja)
- Mikko Ollikainen (kansanedustaja)
- Veronica Rehn-Kivi (kansanedustaja)
- Joakim Strand (kansanedustaja)
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Axel Lille -mitali (Axel Lille)
- Axel Olof Freudenthal -mitali (Axel Olof Freudenthal)
- Alma Skog -mitali (Alma Skog)
- Suomen vaalirahoituskohu
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Rkp valitsi sijaisia Henrikssonille – tuore kansanedustaja Turun saaristosta, suomalais-islantilainen ex-käsipalloilija ja nuorisopoliitikko Kaleva. 9.6.2019. Viitattu 9.6.2019.
- ↑ RKP:n puolueohjelma RKP. Viitattu 11.6.2017.
- ↑ Vaalit 2007 – Puolueen puheenvuoro yle.fi. Yle Vaalit 2007. Viitattu 2.10.2010.
- ↑ a b c Mickelsson, Rauli: Suomen puolueet – Historia, muutos ja nykypäivä. Vastapaino, 2007.
- ↑ Eduskuntapuolueisiin kuuluu 300 000 suomalaista – vain pikkupuolueet kasvavat ts.fi. 15.4.2013. Turun Sanomat. Viitattu 9.8.2013.
- ↑ Swedish People's Party (SFP) - Finland Liberal International. Viitattu 2.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Puolueen suomenkielinen nimi muutettiin vuoden 2010 puoluekokouksessa Ruotsalaisesta kansanpuolueesta muotoon Suomen ruotsalainen kansanpuolue.Rkp muutti suomenkielistä nimeään hs.fi. 13.6.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 13.6.2010.
- ↑ Lyhenneluettelo 31.10.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 23.11.2013.
- ↑ Askeleen edellä. Ruotsalaisen kansanpuolueen puolueohjelma RKP 2006
- ↑ RKP ulos hallituksesta 36 vuoden jälkeen 7.6.2015. Iltalehti. Viitattu 7.2015.
- ↑ BB-Andte RKP:n eduskuntavaaliehdokkaiksi Lapissa 27.2.2015. RKP. Viitattu 28.6.2018.
- ↑ Hur fungerar SFP? RKP 2014
- ↑ Mannen med flaggan Svenska centralarkivet. Viitattu 7.11.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Nygård, Toivo: Suomalaisuuden historian kiinnekohtia Finnica. 20.9.1999. Viitattu 2.10.2010.
- ↑ Kansalliskielten historiallinen, kulttuurinen ja sosiologinen tausta (Työryhmämuistio) 2000. Kielilakikomitea. Viitattu 31.8.2007.
- ↑ Saukkonen, Pasi (toim.): Suomen poliittinen järjestelmä Osa 2 Poliittiset voimat 2.1 PUOLUEET Helsingin yliopisto. Viitattu 31.8.2007.
- ↑ Sanomalehti Karjalan Maan poliittiset näkemykset 1930- luvulla - Joonas Piipponen
- ↑ Unto Hämäläinen: Sota-ajan hallituksen sisäpiiriläinen vuoti tietoja Neuvostoliitolle. Helsingin Sanomat, 16.6.2009. Artikkelin verkkoversio Viitattu 30.5.2020.
- ↑ Suomen hallitukset, joissa on ollut mukana puolue RKP Valtioneuvosto. Viitattu 6.11.2011.
- ↑ Hallitukset aikajärjestyksessä Valtioneuvosto. Viitattu 6.11.2011.
- ↑ Hannula, Seppo: Muutosten maailma - Valtarakennelmat,valtio ja yksilö, s. 58. Helsinki: WSOY, 2005 (4-6.painos).
- ↑ http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110364985&ext=rss
- ↑ Vuoristo, Pekka: Rkp haluaa homo- ja lesbopareille täydet adoptiomahdollisuudet hs.fi. 17.5.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.10.2010.
- ↑ Adoptiolakia vastaan äänestivät 15.5.2009. Iltalehti. Viitattu 2.10.2010.
- ↑ Rajattu seksin ostokielto enää sinettiä vailla mtv3.fi. 16.6.2006. MTV3. Viitattu 2.10.2010.
- ↑ Suomen väestö 2008 27.3.2009. Tilastokeskus. Viitattu 2.10.2010.
- ↑ Henriksson valittiin ensimmäisenä naisena RKP:n puheenjohtajaksi, Helsingin Sanomat 13.6.2016. Viitattu 23.9.2016.
- ↑ Kaarto, Hanna: Thors toi "ystäville ja tuttaville" Ruotsista 10 purkkia nuuskaa hs.fi. 8.12.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.10.2010.
- ↑ Hautamäki, Jaakko: Rkp:n eduskuntaryhmä sallisi nuuskaamisen hs.fi. 19.2.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.10.2010.
- ↑ Vuoristo, Pekka: Wallin julisti rkp:n perussuomalaisten vastavoimaksi hs.fi. 16.5.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.10.2010.
- ↑ Kuparinen, Susanna; Hanska, Jari: Muistio: Kokoomus ja RKP jarruttavat harmaan talouden torjuntaa fifi.voima.fi. 23.6.2011.
- ↑ Pohjanpalo, Olli: Vuodettu muistio: Harmaan talouden torjunta vesittyy hs.fi. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.6.2011.
- ↑ YLE: Eduskuntavaalit 2019 tulospalvelu 14.4.2019. Yleisradio.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Svenska folkpartiet genom 100 år: 1906–2006 [Siv Sandberg, (red.)] (Schildt, 2007 ) ISBN 951-50-1631-2 (inb.)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen kotisivut
- RKP:n ohjelmat (Pohtiva – poliittisten ohjelmien tietovaranto)
- Suomalaiset puolueet: Ruotsalainen kansanpuolue (ei rajattu)
- RKP:n vanhoja vaalijulisteita Svenska centralarkivet. Viitattu 7.11.2011.
|
|