Vapaa demokraattinen puolue

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vapaa demokraattinen puolue
Freie Demokratische Partei

Logo der Freien Demokraten.svg

Perustettu 12. joulukuuta 1948
Johto Christian Lindner (pj.)
Ideologia liberalismi[1]
Poliittinen kirjo keskusta-oikeisto
Toimisto Thomas-Dehler-Haus
Reinhardtstraße 14
10117 Berlin
Jäsenmäärä n. 55 000 (2014)
Liittopäivät
0 / 631
Euroopan parlamentti
3 / 96
Kansainväliset jäsenyydet Euroopan liberaalidemokraattinen puolue
Liberal International
Kotisivu www.fdp.de

Vapaa demokraattinen puolue (saks. Freie Demokratische Partei, lyh. FDP) on keskusta-oikeistolainen klassista liberalismia edustava puolue Saksassa. FDP on ollut usein mukana joko kristillisdemokraattien tai sosiaalidemokraattien johtamissa hallituksissa. Puolue saavutti vuoden 2009 liittopäivävaaleissa historiansa parhaimman tuloksen, mutta kärsi heti seuraavissa, vuoden 2013 vaaleissa, historiansa pahimman vaalitappion menettämällä kokonaan edustuksensa liittopäivillä.[2]

Vapaa demokraattinen puolue edustaa arvo- ja talousliberalismia. Historiallisesti puoluetta on pidetty enemmän keskustalaisena, mutta 1980-luvulta alkaen se on siirtynyt enemmän oikeistoon päin, ja nykyään FDP luetaan vahvasti oikeistolaiseksi puolueeksi. Historiallisesti FDP:tä on pidetty selkeästi Eurooppa-myönteisenä, mutta euroalueen velkakriisin myötä puolueessa nousi esiin myös lievää euroskeptistä suuntausta edustanut "kansallisliberaali" vähemmistö.[2]

Vaalimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FDP:n kannatus on valtakunnallisissa vaaleissa ollut 5,8 ja 12,8 prosentin välillä. Se on osallistunut apupuolueena kolmea lukuun ottamatta kaikkiin sodan jälkeisiin hallituksiin joko kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien kanssa ja ollut vuoden 1949 jälkeen hallituksen ulkopuolella vain kahdeksan vuotta.

FDP sai 6,2 prosenttia äänistä ja 43 paikkaa liittopäiville vuonna 1998. Guido Westerwelle nousi vuonna puolueen johtoon 2001 ja puolue sai 2002 7,4 prosenttia äänistä ja 2005 9,8 %, 61 paikkaa. Vuoden 2013 liittopäivävaaleissa puolueen kannatus kuitenkin laski 4,8 prosenttiin, eikä se viiden prosentin kannatusrajan vuoksi saanut edustusta liittopäiville.

Vuonna 2009 FDP sai kaikkien aikojen suurimman vaalivoittonsa (15 %) lupaamalla kevennetyn verojärjestelmän. Puoluejohtaja Guido Westerwelle ei saanut neuvoteltua verokevennyksiä hallitusohjelmaan, mistä alkoi puolueen kannatuksen lasku, joka johti FDP:n putoamiseen liittopäiviltä vuonna 2013 sekä sitä ennen useimmista osavaltioparlamenteista.[3]

Vaalitulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtaja Kausi
Theodor Heuss 1948–1949
Franz Blücher 1949–1954
Thomas Dehler 1954–1957
Reinhold Maier 1957–1960
Erich Mende 1960–1968
Walter Scheel 1968–1974
Hans-Dietrich Genscher 1974–1985
Martin Bangemann 1985–1988
Otto Graf Lambsdorff 1988–1993
Klaus Kinkel 1993–1995
Wolfgang Gerhardt 1995–2001
Guido Westerwelle 2001–2011
Philipp Rösler 2011–2013
Christian Lindner 2013–

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Germany Parties and Elections in Europe. 2013. Viitattu 14.5.2015. (englanniksi)
  2. a b Terry, Chris: Free Democratic Party (FDP) 2.4.2014. The Democratic Society. Viitattu 14.5.2015. (englanniksi)
  3. Saksan vihreät ja liberaalit etsivät syitä vaalitappioonsa, Katarina Baer, HS-analyysi 26.9.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vapaa demokraattinen puolue.