Paul Krugman

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paul Krugman
Paul Krugman Ruotsin akatemian tiedotustilaisuudessa
Paul Krugman Ruotsin akatemian tiedotustilaisuudessa
Syntynyt 28. helmikuuta 1953 (ikä 63)
New York, Yhdysvallat
Instituutti Princetonin yliopisto
Tutkinnot MIT
Yalen yliopisto
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin taloustieteen palkinto

Paul Robin Krugman (s. 28. helmikuuta 1953 New York)[1] on yhdysvaltalainen taloustieteilijä. Hän sai vuonna 2008 Nobelin taloustieteen palkinnon kansainvälisen kaupan ja talousmaantieteen tutkimuksen kehittämisestä.[1]

Krugman on kansantaloustieteen ja kansainvälisten suhteiden emeritusprofessori Princetonin yliopistossa. Hän on kirjoittanut useita kirjoja ja satoja artikkeleita. Lisäksi Krugman on kirjoittanut The New York Timesiin, Fortuneen ja Slateen.[2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krugman suoritti kandidaatin tutkinnon Yalen yliopistossa 1974 ja väitteli tohtoriksi MIT:ssä vuonna 1977.[3]

Krugman työskenteli apulaisprofessorina Yalen yliopistossa 1977–1980 ja MIT:ssä 1980–1984. Vuosina 1982–1983 hän oli Ronald Reaganin hallinnon taloudellisen neuvonantajaryhmän jäsen, minkä jälkeen hän toimi professorina MIT:ssa (1984–1994 ja 1996–2000) ja Stanfordissa 1994–1996 ennen siirtymistään Princetoniin vuonna 2000.[3]

Vuonna 1991 Krugman sai American Economic Associationin myöntämän John Bates Clark -mitalin.[3]

Yhdysvaltain vasemmiston ”keulakuva”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

George W. Bushin ensimmäisellä presidenttikaudella Krugmanin arvioitiin nousseen New York Timesin kolumneillaan, kirjoillaan ja puheillaan Yhdysvaltojen opposition keulakuvaksi. ”Demokraattijohtaja John Kerryn esiintuloon 2004 asti Paul Krugmanista oli käytännöllisesti katsoen tullut Amerikan oppositiojohtaja – epätavallinen asema akateemiselle taloustieteilijälle”, arvioi uutistoimisto SBS 31. maaliskuuta 2004.[4]

Krugman arvosteli jatkuvasti muun muassa Bushin talous- ja sosiaalipolitiikkaa. Hänen mukaansa Bushin politiikka suurensi kuilua rikkaiden ja köyhien välillä.lähde? Krugman vaati ”uutta New Dealia”, vähemmän sotilasmenoja ja enemmän sosiaali- ja lääkeohjelmia.[5]

Näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finanssikriisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krugman arvosteli kolumneissaan toistuvasti George W. Bushin hallintoa. Vuonna 2008 puhjenneeseen finanssikriisiin johtaneesta menosta hän varoitteli vuosia etukäteen.[6]

Vuokrasääntely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krugman pitää vuokrasääntelyä esimerkkinä huonosta taloudenpidosta, joka hyvistä tarkoituksistaan huolimatta johtaa vähäisempään asuntojen rakentamiseen, korkeampiin vuokriin ja rakennusten kurjistumiseen, kun omistajilla ei ole kunnon taloudellista kannustinta pitää huolta vuokra-asunnoista.[7]

Ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vieraillessaan Sitran tilaisuudessa Helsingissä syyskuussa 2009 Krugman suhtautui pessimistisesti lähiajan talousnäkymiin, mutta piti yhtä tekijää toivoa herättävänä: jos maailmassa sitouduttaisiin ilmastomuutoksen torjuntaan eli hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen, se saattaisi lisätä investointeja uuteen tekniikkaan ja luoda perustaa talouden elpymiselle.[8]

Demokratia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krugmanin mukaan Yhdysvaltojen demokratian perusajatus on kansakunta ilman jyrkkiä luokkaeroja. Se ei tarkoita tasapäisyyttä muttei pyri eliitin ja kansalaisten suureen kuiluun. Keskiluokkainen yhteiskunta ei synny automaattisesti talouskehityksestä vaan se täytyy luoda poliittisin toimin. 1930-luvun laman jälkeen länsimaissa rakennetussa hyvinvointiyhteiskunnassa tuloerot kaventuivat kaikissa ryhmissä, rikkaiden verot, sosiaaliturva, työttömyysturva ja vahva ammattiyhdistys eivät romuttaneet taloutta vaan se johti kestävimpään talousnousuun historiassa.[9]

Tuloerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krugmanin mukaan suuri tulojen eriarvoisuus yhteiskunnassa johtaa väistämättä suureen sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Taloustieteilijöiden tutkimusten mukaan yhdenvertaisuutta ei saavuteta kasvottomilla markkinavoimilla vaan poliittisen vallan tasapainolla.[10]

Ohjeet toimittajille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen The Great Unraveling: Losing Our Way in the New Century johdannossa on Rules of reporting eli toimitusperiaatteet: Miten kertoa tarina? Periaatteita voivat käyttää kaikki, jotka pyrkivät ymmärtämään uutisia. Krugmanin ohjeet toimittajille:[11]

  1. Älä oleta, että poliittisissa ehdotuksissa on järkeä suhteessa väitettyihin tavoitteisiin. Todellisten päämäärien tutkimisessa ei ole mitään hullua. Vehkeily ei ole epärealistista, vaikka päämäärät olisivat melko avoimia.
  2. Älä oleta tavallista poliittista sääntöjenmukaisuutta. Valta pyrkii hallitsemaan mediaa puheenaiheita manipuloimalla. Koska valta ei hyväksy järjestelmää, se ei hyväksy muiden oikeutta kritiikkiin. Ilman kritiikkiä ei ole vapaita vaaleja eikä sananvapautta.
  3. Oleta vastahyökkäys kritiikkiin.
  4. Älä usko, että tavoitteilla on rajat.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Satunnainen teoreetikko ja muita viestejä synkeän tieteen saralta. (The accidental theorist and other dispatches from the dismal science, 1998.) Suomentanut Heikki Eskelinen. Helsinki: Tietosanoma, 1999. ISBN 951-885-172-7.
  • Lama - talouskriisin syyt, seuraukset ja korjauskeinot. (The Return of Depression Economics and the Crises of 2008) Suomentanut Jyri Raivio. Helsinki: Helsingin Sanomat, 2009. ISBN 978-952-5557-27-5.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Plaul Krugman Nobelprize.org. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
  2. Paul R. Krugman Woodrow Wilson School of Public & International Affairs. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
  3. a b c Curriculum Vitae: Paul Krugman Princeton University. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
  4. Paul Krugman - The Fly in Bush’s Ointment ("Until the emergence of Democrat leader John Kerry, Paul Krugman had virtually become the leader of the opposition in America, an unusual position for an academic economist.") 31.3.2004. SBS. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
  5. The Conscience of a Liberal: New York Times Columnist Paul Krugman on Healthcare, Tax Cuts, Social Security, the Mortgage Crisis and Alan Greenspan Democracy Now!. 17.10.2007. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
  6. Timo Hakkarainen: Seppänen listaa lamasyylliset Iltalehti.fi. 30.1.2009. Viitattu 31.1.2009.
  7. Reckonings; A Rent Affair June 7, 2000.
  8. Juhana Rossi: Krugman: Elpyminen voisi alkaa ilmastonmuutoksen torjunnasta Helsingin Sanomat. 21.9.2009. Viitattu 22.9.2009.
  9. Paul Krugman: The Conscience of liberal, WW Norton 2007, s. 246, 17, 62.
  10. Paul Krugman: The Conscience of a Liberal, WW Norton 2007, s. 246 ja 46.
  11. The Great Unraveling: Losing Our Way in the New Century, 2003, s.13-19.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Paul Krugman -sitaatteja.