Paul Samuelson
| Paul Samuelson | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. toukokuuta 1915 |
| Kuollut | 13. joulukuuta 2009 (94 vuotta) |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Chicagon yliopisto Harvardin yliopisto |
| Instituutti | MIT |
| Palkinnot |
 Nobelin taloustieteen palkinto |
Paul Anthony Samuelson (15. toukokuuta 1915 Gary, Indiana, Yhdysvallat – 13. joulukuuta 2009 Belmont, Massachusetts, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen ekonomisti, joka tutkimustyössään käsitteli useita taloustieteen aloja. Samuelson sai taloustieteen Nobel-palkinnon vuonna 1970 ”tieteellisestä työstä, jolla hän on kehittänyt staattista ja dynaamista taloudellista teoriaa ja aktiivisesti myötävaikuttanut taloustieteellisen analyysin tason parantumiseen”.
Samuelson syntyi siirtolaisvanhemmille, jotka olivat taustaltaan puolanjuutalaisia.[1] Hän aloitti opiskelunsa Chicagon yliopistossa ja suoritti siellä alemman korkeakoulutukinnon vuonna 1935. Tohtorintutkintonsa Samuelson suoritti Harvardin yliopistossa vuonna 1941.
Paul Samuelson oli Massachusettsin teknillisen korkeakoulun, Massachusetts Institute of Technologyn eli MIT:n, emeritusprofessori, joka teki merkittävää tutkimusta esimerkiksi:
- hyvinvoinnin taloustieteessä, jossa hän esitteli niin kutsutun Lindahl-Bowen-Samuelson ehdot, joita käytetään määrittämään lisääkö tietty toiminto taloudellista hyvinvointia;
- julkisen sektorin taloustieteessä, jossa hänen merkittävin tutkimuksensa keskittyy resurssien optimaalisen allokaation teoriaan tilanteessa, jossa on sekä julkisia että yksityisiä hyödykkeitä
- kansainvälisessä taloustieteessä, jossa hän on vaikuttanut kahden laajasti käytetyn kansainvälistä kauppaa kuvaavan teoreettisen mallin kehittämiseen.
Samuelson kirjoitti laajasti käytetyn taloustieteen perusoppikirjan Economics, jonka ensimmäinen painos ilmestyi 1948. Kirjan tuorein painos on vuodelta 2001.
Samuelson kuoli joulukuussa 2009 lyhyen sairauden jälkeen 94-vuotiaana.[2]
Samuelsonin nimikkoprofessuuria MIT:ssä hoitaa suomalainen Bengt Holmström[3]. Samuelsonin oppilaita ja työtovereita olivat muun muassa Paul Krugman[4] ja Joseph Stiglitz[5].
Sisällysluettelo
Sitaatteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
»the Soviet economy is proof that, contrary to what many skeptics had earlier believed, a socialist command economy can function and even thrive.»
(Samuelson ja William Nordhaus, 1989[6])
»Mitä mustaa nuorta auttaa tietää, että työnantajan pitäisi maksaa hänelle 2 dollaria tunnissa, jos juuri se seikka estää häntä saamasta työtä?"»
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Economics (William D. Nordhausin kanssa) McGraw-Hill, 2001, ISBN 0-07-112496-9
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Larry Elliott: Paul Samuelson obituary The Guardian. 14.12.2009. Viitattu 21.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Nobel economics laureate Samuelson dies at 94 Reuters. 13.12.2009. Viitattu 13.12.2009. (englanniksi)
- ↑ Helsingin Sanomat 14.11.2009, s. B6.
- ↑ http://web.mit.edu/newsoffice/2010/samuelson-memorial-0412.html
- ↑ http://hubpages.com/hub/RIP-Paul-Samuelson
- ↑ https://mises.org/library/dancing-grave-keynesianism
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Paul Samuelsonin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
- Nobel-säätiön lehdistötiedote Paul Samuelsonin Nobel-palkinnosta. (englanniksi)
- Samuelsonin elämäkerta Nobel-säätiön sivuilla. (englanniksi)
- Paul A. Samuelson, Economist, Dies at 94. Muistokirjoitus New York Timesissa Samuelsonin kuolinpäivänä. (englanniksi)
|
|
1969: Frisch, Tinbergen 1970: Samuelson 1971: Kuznets 1972: Hicks, Arrow 1973: Leontief 1974: Myrdal, Hayek 1975: Kantorovitš, Koopmans 1976: Friedman 1977: Ohlin, Meade 1978: Simon 1979: Schultz, Lewis 1980: Klein 1981: Tobin 1982: Stigler 1983: Debreu 1984: Stone 1985: Modigliani 1986: Buchanan 1987: Solow 1988: Allais 1989: Haavelmo 1990: Markowitz, Miller, Sharpe 1991: Coase 1992: Becker 1993: Fogel, North 1994: Harsanyi, Nash, Selten 1995: Lucas 1996: Mirrlees, Vickrey 1997: Merton, Scholes 1998: Sen 1999: Mundell 2000: Heckman, McFadden 2001: Akerlof, Spence, Stiglitz 2002: Kahneman, Smith 2003: Engle, Granger 2004: Kydland, Prescott 2005: Aumann, Schelling 2006: Phelps 2007: Hurwicz, Maskin, Myerson 2008: Krugman 2009: Ostrom, Williamson 2010: Diamond, Mortensen, Pissarides 2011: Sargent, Sims 2012: Roth, Shapley 2013: Fama, Hansen, Shiller 2014: Tirole 2015: Deaton 2016: Hart, Holmström 2017: Thaler 2018: Nordhaus, Romer |
