Tjalling Koopmans
| Tjalling Koopmans | |
|---|---|
 Koopmans (1967) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt |
28. elokuuta 1910 's-Graveland, Alankomaat |
| Kuollut |
26. helmikuuta 1985 (74 vuotta) New Haven, Connecticut, Yhdysvallat |
| Ammatti | taloustieteilijä, taloustieteen professori[1] |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Leidenin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Hans Kramers ja Jan Tinbergen |
| Instituutti | Cowles Commission/ Chicagon yliopisto (1944-1955), Yalen yliopisto (1955-1981) [1] |
| Palkinnot |
 Nobelin taloustieteen palkinto |
Tjalling Charles Koopmans (28. elokuuta 1910 's-Graveland, Alankomaat – 26. helmikuuta 1985 New Haven, Connecticut) oli yhdysvaltalainen taloustieteilijä ja vuoden 1975 taloustieteen Nobel-palkinnon saaja. Hän sai palkintonsa yhdessä neuvostoliittolaisen Leonid Kantorovitšin kanssa myötävaikutuksesta resurssien optimaalisen allokaation teorian kehittämiseen.[2][1]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koopmans syntyi 's-Gravelandin kylässä Pohjois-Hollannissa. Hän aloitti yliopisto-opinnot seitsemäntoistavuotiaana Utrechtin yliopistossa pääaineenaan matematiikka. Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1930, hän vaihtoi teoreettiseen fysiikkaan. Vuonna 1933 hän tapasi Jan Tinbergenin (joka sai vuonna 1969 taloustieteen Nobel-palkinnon) ja muutti Amsterdamiin opiskelemaan matemaattista taloustiedettä hänen johdollaan.[2]
Koopmans muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1940.[2] Hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1946. Koopmans toimi Yhdysvalloissa tilastotieteilijänä ensin Combined Shipping Adjustment Boardissa (Washington) minimoiden kuljetuskustannuksia optimoimalla rahtien laivauksia tuhansilla eri aluksilla satoihin eri satamiin. Hän jatkoi sittemmin taloustieteilijänä Chicagon yliopistossa (Cowles Commission, 1944-1955) ja tämän jälkeen Yalen yliopistossa, jonka taloustieteen professorin tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuonna 1981.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
1969: Frisch, Tinbergen 1970: Samuelson 1971: Kuznets 1972: Hicks, Arrow 1973: Leontief 1974: Myrdal, Hayek 1975: Kantorovitš, Koopmans 1976: Friedman 1977: Ohlin, Meade 1978: Simon 1979: Schultz, Lewis 1980: Klein 1981: Tobin 1982: Stigler 1983: Debreu 1984: Stone 1985: Modigliani 1986: Buchanan 1987: Solow 1988: Allais 1989: Haavelmo 1990: Markowitz, Miller, Sharpe 1991: Coase 1992: Becker 1993: Fogel, North 1994: Harsanyi, Nash, Selten 1995: Lucas 1996: Mirrlees, Vickrey 1997: Merton, Scholes 1998: Sen 1999: Mundell 2000: Heckman, McFadden 2001: Akerlof, Spence, Stiglitz 2002: Kahneman, Smith 2003: Engle, Granger 2004: Kydland, Prescott 2005: Aumann, Schelling 2006: Phelps 2007: Hurwicz, Maskin, Myerson 2008: Krugman 2009: Ostrom, Williamson 2010: Diamond, Mortensen, Pissarides 2011: Sargent, Sims 2012: Roth, Shapley 2013: Fama, Hansen, Shiller 2014: Tirole 2015: Deaton 2016: Hart, Holmström 2017: Thaler 2018: Nordhaus, Romer |
|
