Harry Markowitz
| Harry Markowitz | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt |
24. elokuuta 1927 Chicago, Yhdysvallat |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Chicagon yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Milton Friedman |
| Tutkimusalue | Taloustiede |
| Palkinnot |
 Nobelin taloustieteen palkinto |
Harry Max Markowitz (s. 24. elokuuta 1927 Chicago, Illinois) on yhdysvaltalainen taloustieteilijä.
Markowitz sai Nobelin taloustieteen palkinnon vuonna 1990 yhdessä Merton Millerin ja William Sharpen kanssa ansioistaan rahoitusteorian kehittäjänä. Hän on tutkinut erityisesti portfolioteoriaa.[1]
Markowitz toimii Rady School of Managementin professorina Kalifornian yliopistossa San Diegossa. Opiskeltuaan Chicagon yliopistossa hän on työskennellyt useiden maineikkaiden yliopistojen ja RAND Corporationin palveluksessa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Autobiography (From Les Prix Nobel. The Nobel Prizes 1990, Editor Tore Frängsmyr, [Nobel Foundation], Stockholm, 1991) nobelprize.org. Viitattu 29.9.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Markowitz Rady School of Managementin sivuilla (englanniksi)
|
1969: Frisch, Tinbergen 1970: Samuelson 1971: Kuznets 1972: Hicks, Arrow 1973: Leontief 1974: Myrdal, Hayek 1975: Kantorovitš, Koopmans 1976: Friedman 1977: Ohlin, Meade 1978: Simon 1979: Schultz, Lewis 1980: Klein 1981: Tobin 1982: Stigler 1983: Debreu 1984: Stone 1985: Modigliani 1986: Buchanan 1987: Solow 1988: Allais 1989: Haavelmo 1990: Markowitz, Miller, Sharpe 1991: Coase 1992: Becker 1993: Fogel, North 1994: Harsanyi, Nash, Selten 1995: Lucas 1996: Mirrlees, Vickrey 1997: Merton, Scholes 1998: Sen 1999: Mundell 2000: Heckman, McFadden 2001: Akerlof, Spence, Stiglitz 2002: Kahneman, Smith 2003: Engle, Granger 2004: Kydland, Prescott 2005: Aumann, Schelling 2006: Phelps 2007: Hurwicz, Maskin, Myerson 2008: Krugman 2009: Ostrom, Williamson 2010: Diamond, Mortensen, Pissarides 2011: Sargent, Sims 2012: Roth, Shapley 2013: Fama, Hansen, Shiller 2014: Tirole 2015: Deaton 2016: Hart, Holmström 2017: Thaler 2018: Nordhaus, Romer |
|
