New Deal

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdysvaltain 32. presidentti ja New Dealin perustaja, Franklin Delano Roosevelt

New Deal oli joukko Yhdysvaltain presidentin Franklin D. Rooseveltin vuosina 1933–1937 toimeenpanemia lainsäädännöllisiä uudistuksia, joiden tarkoitus oli pelastaa Yhdysvallat ja sen talous 1920-luvun lopulla alkaneen suuren laman kourista. Uudistusten tarkoituksena oli helpottaa työttömien ja köyhien asemaa, eheyttää lamassa rapistunutta yhteiskuntaa ja uudistaa Yhdysvaltojen taloutta uusien talouslamojen välttämiseksi.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New Deal-ohjelman perusta oli ns. "Kolme ärrää" eli helpotusta ja avustusta työttömille, talouden elvytys ja talousjärjestelmän uudistamista[1]

Käytännössä New Deal tarkoitti keynesiläistä talouspolitiikkaa, jossa liittovaltio pyrki luomaan talouskasvua tukemalla työllistymistä julkisilla investoinneilla. Investoinnit rahoitettiin pääasiassa velkarahalla. Liittovaltio myönsi 500 miljoonan dollarin (nykyrahassa noin 9,25 miljardia) helpotuspaketin osavaltioiden ja kaupunkien työllisyysohjelmiin. Välttääkseen uusia lamoja Rooseveltin hallinto lisäsi merkittävästi talouden sääntelyä, etenkin pankkisektorille. Näistä kuuluisin oli ns. Glass–Steagall Act, joka kielsi pankkeja riskeeraamasta asiakkaiden talletuksia pörssissä.

Kaksi lainsäädäntöpakettia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New Deal koostui kahdesta lainsäädäntöpaketista, joista ensimmäinen keskittyi taloudellisiin investointeihin ja toinen sosiaalisiin uudistuksiin. Toisen New Dealin keskeisintä sisältöä oli työväestön järjestäytyneisyyden lisääminen ja ammattiyhdistysten toiminnan helpottaminen. Köyhyyttä pyrittiin suitsemaan sosiaaliturvan käyttöönotolla, pakollisella työttömyysvakuutuksella ja minimipalkan käyttöönotolla.

Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New Dealin myötä Yhdysvaltojen talous elpyi ja työttömyys kääntyi laskuun. Rooseveltille New Deal merkitsi vakiintunutta kansansuosiota ja hän pysyi maan presidenttinä aina kuolemaansa saakka. Roosevelt valittiin presidentiksi ennätykselliset neljä kertaa. New Deal-ohjelmat myös paransi ammattiliittojen ja valtion suhdetta toisiinsa, vaikka ammattiliitot aluksi vastustivat New Deal-ohjelmia.[2]New Deal myös paransi yhteiskuntarauhaa ja Rooseveltin hyväksymä Social Security Act onnistui alentamaan eläkeläisköyhyyttä jopa 20%:lla.[3]

New Dealin perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New Deal määritteli Yhdysvaltojen talous- ja sosiaalipolitiikkaa pitkälle 1900-lukua ja monet sen aikaisista ohjelmista ovat käytössä vieläkin, joskin useat tunnetaan nykyään eri nimellä.

Presidentti Lyndon Baines Johnson allekirjoittaa HR 18763-lakia, joka edisti vammaisten ja invalidi lapsien avustamista koulussa.

Rooseveltin kuoleman jälkeen presidentti Harry S. Truman jatkoi New Deal ohjelmaa omalla tunnuksella "Fair Deal", joka mm. lisäsi 10 miljoonaa eläkeläistä ja matalatuloista sosiaaliturvaan ja pyrki nostamaan minimipalkkaa.[4] Trumanin seuraaja Dwight D. Eisenhower jätti New Dealin suurimmilta osin voimaan ja lisäsi valtion roolia taloudessa esim. kunnianhimoisella Interstate Highway-projektilla.[5][6] 1960-luvulla Lyndon B. Johnsonin "Great Society" -ohjelma perustui suurilta osin New Dealin esimerkkiin. Vasta 1970-luvulla Richard Nixonin ollessa presidenttinä talouden sääntelyä alettiin merkittävissä määrin purkaa. Kuitenkin jopa Ronald Reagan ja George H.W. Bush pitivät osaltaan kiinni joistain New Dealin pankkisääntelyä koskevista säädöksistä ja näin ollen kaksiportainen pankkijärjestelmä purettiin vasta kun Glass-Steagall -laki kumottiin republikaanien aloitteesta ja lopulta Bill Clintonin hallinnon toimesta 1999.

Arvostelijoiden mielipiteitä ja niiden arviointia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taloustieteilijöiden keskuudessa on vähemmistö, joka uskoo, että elvytystoimet pahensivat lamaa.[7] Talouden heikon ja pitkään kestäneen toipumisen taustalla nähdään olevan valtion toimet. Osa taloustieteilijöistä uskoo, että ilman New Dealin tuomia valtion toimia, kuten sosiaaliturvaa, työttömyysvakuutusta, pakollista minimipalkkaa ja erityisiä valtion myöntämiä etuoikeuksia ammattiyhdistyksille, liikeyritykset olisivat pystyneet palkkaamaan enemmän työntekijöitä, jolloin New Dealin vuosien työttömyysprosentti olisi ollut 6,7 % sen sijaan että se oli 17,2 %.[8] Näkökulma ei kuitenkaan ota huomioon toimenpiteillä saavutettua positiivista yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden parantumista eli sosiaalista koheesiota.[9] Väitetään myös, että 1940-luvulla alkanut voimakas taloudellinen toipuminen johtui joidenkin New Dealin aikaisten politiikkojen hylkäämisestä 1940-luvulle tultaessa.[10] Todennäköisempänä syynä 1940-luvun taloudelliselle kasvulle pidetään kuitenkin sotateollisuuden tuomaa merkittävän laajaa kysyntää tuotteille ja työvoimalle.[9]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. What were the three R's of FDR's New Deal? | Socratic Socratic.org. Viitattu 11.12.2020.
  2. Henry William Brands: Traitor to his class: The Privileged life and Radical Presidency of Franklin Delano Roosevelt, s. 387-389. Anchorbooks, 2008(2009 painos).
  3. Social Security Lifts More Americans Above Poverty Than Any Other Program Center on Budget and Policy Priorities. 25.10.2013. Viitattu 11.12.2020. (englanniksi)
  4. Fair Deal | United States history Encyclopedia Britannica. Viitattu 11.12.2020. (englanniksi)
  5. History com Editors: The Interstate Highway System HISTORY. Viitattu 11.12.2020. (englanniksi)
  6. History of the Interstate Highway System - 50th Anniversary - Interstate System - Highway History - Federal Highway Administration www.fhwa.dot.gov. Viitattu 11.12.2020.
  7. Samuelson, Robert J.: The Great Depression. The Concise Encyclopedia of Economics.
  8. Gallaway, Lowell E. & Vedder, Richard K. Out of Work: Unemployment and Government in Twentieth-Century America, New York University Press; Updated edition (July 1997).
  9. a b Varoufakis, Yanis: And the Weak Suffer What They Must?. : Europe, Austerity and the Threat to Global Stability, julkaistu 7.4.2016. Bodley Head, 2016. ISBN 978-1847924032.
  10. Cole, Harold L. & Ohanian, Lee E.: New Deal Policies and the Persistence of the Great Depression: A General Equilibrium Analysis, 2004.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]