New Deal

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

New Deal oli joukko Yhdysvaltain presidentin Franklin D. Rooseveltin vuosina 1933–1937 toimeenpanemia lainsäädännöllisiä uudistuksia, joiden tarkoitus oli pelastaa Yhdysvallat ja sen talous 1920-luvun lopulla alkaneen suuren laman kourista. Uudistusten tarkoituksena oli helpottaa työttömien ja köyhien asemaa, eheyttää lamassa rapistunutta yhteiskuntaa ja uudistaa Yhdysvaltojen taloutta uusien talouslamojen välttämiseksi.

Käytännössä New Deal tarkoitti keynesiläistä talouspolitiikkaa, jossa liittovaltio pyrki luomaan talouskasvua tukemalla työllistymistä julkisilla investoinneilla. Investoinnit rahoitettiin pääasiassa velkarahalla. Liittovaltio myönsi 500 miljoonan dollarin (nykyrahassa noin 9,25 miljardia) helpotuspaketin osavaltioiden ja kaupunkien työllisyysohjelmiin. Välttääkseen uusia lamoja Rooseveltin hallinto lisäsi merkittävästi talouden sääntelyä, eteenkin pankkisektorille. Näistä kuuluisin oli ns. Glass–Steagall Act, joka kielsi pankkeja riskeeraamasta asiakkaiden talletuksia pörssissä.

New Deal koostui kahdesta lainsäädäntöpaketista, joista ensimmäinen keskittyi taloudellisiin investointeihin ja toinen sosiaalisiin uudistuksiin. Toisen New Dealin keskeisintä sisältöä oli työväestön järjestäytyneisyyden lisääminen ja ammattiyhdistysten toiminnan helpottaminen. Köyhyyttä pyrittiin suitsemaan sosiaaliturvan käyttöönotolla, pakollisella työttömyysvakuutuksella ja minimipalkan käyttöönotolla.

New Dealin myötä Yhdysvaltojen talous elpyi ja työttömyys kääntyi laskuun. Rooseveltille New Deal merkitsi vakiintunutta kansansuosiota ja hän pysyi maan presidenttinä aina kuolemaansa saakka. Roosevelt valittiin presidentiksi yhteensä viisi kertaa.

New Deal määritteli Yhdysvaltojen talous- ja sosiaalipolitiikkaa pitkälle 1900-lukua ja monet sen aikaisista ohjelmista ovat käytössä vieläkin, joskin useat tunnetaan nykyään eri nimellä. Rooseveltin seuraaja Dwight D. Eisenhower jätti New Dealin suurimmilta osin voimaan ja vielä 1960-luvulla Lyndon B. Johnsonin "Great Society" -ohjelma perustui suurilta osin New Dealin esimerkkiin. Vasta 1970-luvulla Richard Nixonin ollessa presidenttinä talouden sääntelyä alettiin merkittävissä määrin purkaa. Kuitenkin jopa Ronald Reagan ja George H.W. Bush pitivät osaltaan kiinni joistain New Dealin pankkisääntelyä koskevista säädöksistä. Glass-Steagall hylättiin vasta Bill Clintonin hallinnon toimesta 1990-luvulla.

Demokraattien vuoden 2016 presidenttiehdokas ja senaattori Bernie Sanders pitää New Dealia talouspoliittisen ajattelunsa perustana. Toisin kuin 30-luvulla, Sanders haluaa huomioida julkisissa investoinneissa myös ympäristönäkökohdat, minkä vuoksi hänen tavoitteisiinsa viitataan joskus "vihreänä New Dealina".

Myös yleiseurooppalainen demokratiaa vaativa DiEM25-kansanliike on vaatinut uutta 2008 alkaneen talouskriisin jälkeistä ympäristön kestävän kehityksen huomioivaa eurooppalaista New Dealia.[1]

Arvostelijoiden mielipiteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taloustieteilijöiden keskuudessa on huomattava vähemmistö, joka uskoo, että elvytystoimet pahensivat lamaa.[2] Talouden heikon ja pitkään kestäneen toipumisen taustalla nähdään olevan valtion toimet. Osa taloustieteilijöistä uskoo, että ilman New Dealin tuomia valtion toimia, kuten sosiaaliturvaa, työttömyysvakuutusta, pakollista minimipalkkaa ja erityisiä valtion myöntämiä etuoikeuksia ammattiyhdistyksille, liikeyritykset olisivat pystyneet palkkaamaan enemmän työntekijöitä, jolloin New Dealin vuosien työttömyysprosentti olisi ollut 6,7 % sen sijaan että se oli 17,2 %.[3] Näkökulma ei kuitenkaan ota huomioon toimenpiteillä saavutettua positiivista yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden parantumista eli sosiaalista koheesiota.[4] Väitetään myös, että 1940-luvulla alkanut voimakas taloudellinen toipuminen johtui joidenkin New Dealin aikaisten politiikkojen hylkäämisestä 1940-luvulle tultaessa.[5] Todennäköisempänä syynä 1940-luvun taloudelliselle kasvulle pidetään kuitenkin sotateollisuuden tuomaa merkittävän laajaa kysyntää tuotteille ja työvoimalle.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. DiEM25 unveils its European New Deal, an Economic Agenda for European Recovery 2017. diem25.org.
  2. Samuelson, Robert J.: The Great Depression. The Concise Encyclopedia of Economics.
  3. Gallaway, Lowell E. & Vedder, Richard K. Out of Work: Unemployment and Government in Twentieth-Century America, New York University Press; Updated edition (July 1997).
  4. a b Varoufakis, Yanis: And the Weak Suffer What They Must?. : Europe, Austerity and the Threat to Global Stability, julkaistu 7.4.2016. Bodley Head, 2016. ISBN 978-1847924032.
  5. Cole, Harold L. & Ohanian, Lee E.: New Deal Policies and the Persistence of the Great Depression: A General Equilibrium Analysis, 2004.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.