Lyndon B. Johnson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lyndon B. Johnson
37 Lyndon Johnson 3x4.jpg
Yhdysvaltain 36. presidentti
Varapresidentti Ei kukaan (1963–1965),
Hubert H. Humphrey
(1965–1969)
Edeltäjä John F. Kennedy
Seuraaja Richard Nixon
Yhdysvaltain 37. varapresidentti
Presidentti John F. Kennedy
Edeltäjä Richard Nixon
Seuraaja Hubert Humphrey
Senaatin enemmistöjohtaja
Edeltäjä William F. Knowland
Seuraaja Mike Mansfield
Senaatin vähemmistöjohtaja
Edeltäjä Styles Bridges
Seuraaja William F. Knowland
Yhdysvaltain senaattori
Texasista
Edeltäjä W. Lee O’Daniel
Seuraaja William A. Blakley
Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen
Texasin 10. vaalipiiristä
Edeltäjä James P. Buchanan
Seuraaja Homer Thornberry
Henkilötiedot
Syntynyt 27. elokuuta 1908
Stonewall, Texas, Yhdysvallat
Kuollut 22. tammikuuta 1973 (64 vuotta)
Stonewall, Texas, Yhdysvallat
Ammatti opettaja
Puoliso Lady Bird Johnson
Tiedot
Puolue Demokraatit
Uskonto Disciples of Christ
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Lyndon Baines Johnson (tunnettiin myös lyhenteellä LBJ; 27. elokuuta 1908 Stonewall, Texas, Yhdysvallat22. tammikuuta 1973) oli Yhdysvaltain 36. presidentti vuosina 1963–1969. Hän astui virkaan John F. Kennedyn salamurhan jälkeen. Johnson jatkoi Kennedyn aloittamia sosiaalipoliitikan ja kansalaisoikeuslainsäädännön uudistuksia. Vietnamin sotaan Yhdysvallat kuitenkin sekaantui yhä syvemmin hänen kaudellaan. Johnson ei enää asettunut ehdolle vuoden 1968 presidentinvaaleissa, jotka voitti republikaanien ehdokas Richard Nixon.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johnson oli syntynyt köyhään texasilaiseen maanviljelijäperheeseen. Alue oli Yhdysvaltain etelän köyhälistön asuinaluetta. Perheessä oli neljä lasta. Johnson kävi kansakoulun ja valmistui Johnson City High Schoolista vuonna 1924. Hän teki töitä muun muassa kengänkiillottajana, maatalous- ja betonityöläisenä, hissinkuljettajana, autonpesijänä ja talonmiehenä. Hän jatkoi opiskelua Lounais-Texasin opettajainopistossa ja valmistui opettajaksi vuonna 1927. Opiskeluaikoina Johnson toimi aktiivisesti opiskelijapolitiikassa ja toimitti koulun sanomalehteä.

Varhainen poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtyminen politiikkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johnson toimi opettajana Houston High Schoolissa. Pian hän alkoi kuitenkin toimia politiikassa. Hänet valittiin kongressiedustajainsihteeriksi vuonna 1931. Tänä aikana Johnson sai kokemusta kongressista ja nämä vuodet olivat hänelle erittäin hyödyllisiä myöhemmällä poliittisella uralla. Hän sai tänä aikana vaikutusvaltaisia ystäviä ja tuttavia, joihin lukeutui mm. edustajainhuoneen puhemies Sam Rayburn. Johnson toimi presidentti Franklin D. Rooseveltin lähimpänä miehenä.

Kongressissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johnson valittiin kongressiin (edustajainhuoneeseen) Texasin edustajana Austinista vuonna 1937. Hän kuului demokraattisen puolueen uudistussiipeen. Hän oli toteuttamassa presidentti Rooseveltin New Deal -ohjelmaa. Johnson ei tullut valituksi senaattiin vuonna 1941. Hän palveli komentajana Yhdysvaltain laivastossa toisen maailmansodan aikana. Hänet palkittiin sotilaallisista ansioista Hopeatähdellä, Aasia-Tyynenmeren taistelujen mitalilla ja toisen maailmansodan II Viktorian mitalilla.

Senaatissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1949 Johnson valittiin senaattiin, jossa oli aikanaan ollut myös hänen köyhä isoisänsä.[1] Johnson valittiin demokraattisten senaatinedustajain johtajaksi vuonna 1953. Demokraattinen puolue sai enemmistön senaatissa vuonna 1955. Johnson toimi senaatin lainsäädäntötyön johtajana. Hänellä oli kyky käsitellä ja "suostutella" senaattoreita ("the Johnson treatment"). Tästä kyvystä oli hyötyä myöhemmin presidenttinä. Johnsonin elämäkerran kirjoittaneen historioitsijan Robert Caron mukaan Johnson oli yksi senaatin kaikkien aikojen tehokkaimmista enemmistöjohtajista.

Varapresidenttinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varapresidentti Johnson saapumassa valtiovierailulle Suomeen syyskuussa 1963.

Johnson pyrki demokraattien presidenttiehdokkaaksi vuoden 1960 vaaleissa mutta hävisi John F. Kennedylle. Kennedy pyysi Johnsonin varapresidenttiehdokkaakseen ja on epäselvää tekikö hän niin kohteliaisuutena vai siksi, että tarvitsi Johnsonia voittaakseen Texasin. Joka tapauksessa Johnson hyväksyi pyynnön ja astui virkaansa varapresidenttinä 20. tammikuuta 1961. Hän joutui syrjään senaatin enemmistöjohtajan paikalta. Suhteet John F. Kennedyyn olivat hyvät, mutta Johnsonin ja Robert F. Kennedyn välit olivat huonommat. Varapresidentti Johnson vieraili Suomessa syyskuussa 1963.

Presidenttinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyndon Johnsonista tuli Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedyn murhan jälkeen. Lyndon Johnson vannoi virkavalan välittömästi murhan jälkeen Air Force One -lentokoneessa Dallasin lentokentällä 23. marraskuuta 1963.

Kansalaisoikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johnsonin puhe "suuresta yhteiskunnasta" toukokuussa 1964 ennakoi kansalaisoikeuksien laajentamista Yhdysvaltain mustalle väestönosalle. Lyndon Johnson jatkoi John F. Kennedyn aloittamia uudistuksia ja sai kongressin suostumaan näihin. Kennedy ei ollut saanut kongressia puolelleen. Lyndon sai suuren vaalivoiton presidentinvaaleissa syksyllä 1964.

Johnson allekirjoitti kansalaisoikeuslain 2. heinäkuuta 1964. Laki kielsi rotuerottelun hotelleissa, ravintoloissa ja muissa julkisissa tiloissa. Laki antoi liittohallituksen oikeusministeriölle mahdollisuuden puuttua syrjintään. Laki kielsi työnantajia ja ammattiliittoja harjoittamasta rotuerottelua. Lain käytännön toteutumista valvomaan perustettiin komissio. Sairausvakuutuslaki (Medicare) säädettiin vuonna 1965. Yliopistokoulutukselle myönnettiin suurempi määräraha. Johnson allekirjoitti äänioikeuslain 6. elokuuta 1965.

Vietnamin sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johnson nimitti Saigonin suurlähettilääksi kenraali Maxwell Taylorin kesäkuussa 1964. Johnson sai kongressilta valtuudet toimia Vietnamin sodan suhteen 7. elokuuta 1964. Yhdysvallat alkoi suorittaa pommituksia ja lähettää lisää joukkoja Vietnamiin vuonna 1965.

Kuuden päivän sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuden päivän sodan aikana Israel hyökkäsi erehdyksessä USS Libertyn kimppuun 8. kesäkuuta 1967. Libertyn radiomiehet pystyttivät hätävara-antennin ja saivat Israelin radiohäirinnästä huolimatta yhteyden Yhdysvaltain kuudennen laivaston lentotukialuksiin USS Americaan ja USS Saratogaan, jotka olivat lännempänä Välimerellä. Lentotukialukset lähettivät Libertyn avuksi suihkuhävittäjiä, jotka istuva presidentti Lyndon B. Johnson kuitenkin komensi jostakin syystä takaisin ennen kuin ne ehtivät Libertyn avuksi.

Suhteet Neuvostoliittoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Lyndon Johnson ja Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin neuvottelivat huippukokouksessa New Jerseyssä kesäkuussa 1967. Lähi-idän tapahtumat olivat neuvottelujen kohteena, ja molemmat osapuolet olivat yksimielisiä suhteiden ylläpitämisestä.

Presidentinviran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johnson elokuussa 1972.

Johnson ilmoitti luopuvansa ehdokkuudesta presidentinvaaleissa keväällä 1968. Presidentinviran jälkeen Johnson lähti kotiin ranchilleen Johnson Cityyn, Texasiin vuonna 1969 ja julkaisi muistelmansa Etuasemassa (Vantage Point) vuonna 1971. Lyndon Baines Johnsonin kirjasto ja museo avattiin samana vuonna. Kirjastosta tuli suosituin presidentinkirjasto Yhdysvaltain historiassa.

Johnson kuoli sydänkohtaukseen 64-vuotiaana kotitilallaan Johnson Cityssä 22. tammikuuta 1973.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Lyndon B. Johnson.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lyndon B. Johnson.