Woodrow Wilson
Thomas Woodrow Wilson  |
|
|---|---|
 |
|
| Yhdysvaltain 28. presidentti | |
|
|
|
| Varapresidentti | Thomas R. Marshall |
| Edeltäjä | William Howard Taft |
| Seuraaja | Warren G. Harding |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 28. joulukuuta 1856 Virginia |
| Kuollut | 3. helmikuuta 1924 (67 vuotta) Washington (D.C.) |
| Puolue | Demokraatit |
| Puoliso | Ellen Axson Wilson Edith Galt Wilson |
| Ammatti | akateemikko |
| Uskonto | presbyteeri |
| Allekirjoitus |  |
Thomas Woodrow Wilson (28. joulukuuta 1856 – 3. helmikuuta 1924) oli Yhdysvaltain 28. presidentti vuosina 1913–1921.[1] Hän oli Andrew Jacksonin jälkeen toinen demokraatti, joka palveli kaksi peräkkäistä kautta Valkoisessa talossa. Wilson on Yhdysvaltain historian oppineimpia presidenttejä.
Akateeminen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wilson valmistui Princetonin yliopistosta ja toimi lakimiehenä jonkin aikaa, mutta kääntyi politologian opiskelujen puoleen väitellen tohtoriksi Johns Hopkinsin yliopistosta.
Hän opetti lakia Princetonissa, Bryn Mawr Collegessa ja Wesleyan Universityssä Connecticutissa.
Wilsonin ulkopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Wilson pyrki pitämään maansa sodan ulkopuolella. Saksalaisten suorittamasta matkustajalaiva RMS Lusitanian upottamisesta (toukokuu 1915) alkaen Yhdysvalloissa voimistui vaatimus, että sotaan on osallistuttava. Toukokuussa 1916 Wilson totesi, että Yhdysvaltojen saatta olla pakko liittyä sotaan, jotta se saadaan loppumaan. Samalla hän ehdotti kansainvälisen rauhanjärjestön perustamista. Kun Saksa ilmoitti aloittavansa Atlantilla rajoittamattoman sukellusvenesodan, Yhdysvallat katkaisi 3. helmikuuta 1917 diplomaattisuhteet Saksaan. Yhdysvallat julisti sodan Saksalle 6. huhtikuuta 1917 ja toukokuussa sen joukkoja alkoi saapua länsirintamalle.[2]
Sota päättyi Saksan antautumiseen marraskuussa 1918. Sen jälkeen alkoivat neuvottelut rauhanehdoista. Wilson esitti jo 8. tammikuuta 1918 Neljäntoista kohdan ohjelman, jossa sotaan johtaneita syitä pyrittiin ratkaisemaan, eikä ohjelmassa ollut erityisiä rangaistuksia Saksalle. Rauhaa solmittaessa alkuvuonna 1919 Ranska ja Britannia kuitenkin vaativat kovia rauhanehtoja Saksalle, ja lopullinen Versaillesin rauha 1919 oli Ranskan ja Britannian vaatimusten mukainen.[2] Wilsonin ajatus rauhanjärjestön perustamisesta toteutui, kun Kansainliitto perustettiin 25. tammikuuta 1919, mutta hänen pettymyksekseen Yhdysvallat ei liitynyt sen jäseneksi.
Wilson sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1919.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Woodrow Wilson White House. Viitattu 23.12.2010 (englanniksi)
- ↑ a b Westwell, Ian: Ensimmäinen maailmansota. Tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä, s. 95-96, 122, 126, 131, 157. Alkuteos World War I, Day by Day. Suom. Ahola, Veikko ym. Gummerus kustannus, 2004. ISBN 978-951-20-6624-7.
- ↑ The Nobel Peace Prize 1919 Nobelprize.org
George Washington | John Adams | Thomas Jefferson | James Madison | James Monroe | John Quincy Adams | Andrew Jackson | Martin Van Buren | William Henry Harrison | John Tyler | James Knox Polk | Zachary Taylor | Millard Fillmore | Franklin Pierce | James Buchanan | Abraham Lincoln | Andrew Johnson | Ulysses S. Grant | Rutherford B. Hayes | James Garfield | Chester A. Arthur | Grover Cleveland | Benjamin Harrison | Grover Cleveland | William McKinley | Theodore Roosevelt | William Howard Taft | Woodrow Wilson | Warren G. Harding | Calvin Coolidge | Herbert Hoover | Franklin D. Roosevelt | Harry S. Truman | Dwight D. Eisenhower | John F. Kennedy | Lyndon B. Johnson | Richard Nixon | Gerald Ford | Jimmy Carter | Ronald Reagan | George H. W. Bush | Bill Clinton | George W. Bush | Barack Obama
