Woodrow Wilson
| Thomas Woodrow Wilson | |
|---|---|
 |
|
| Yhdysvaltain 28. presidentti | |
| Varapresidentti | Thomas R. Marshall |
| Edeltäjä | William Howard Taft |
| Seuraaja | Warren G. Harding |
| New Jerseyn 34. kuvernööri | |
| Edeltäjä | John Fort |
| Seuraaja | James Fielder |
| Tiedot | |
| Syntynyt |
28. joulukuuta 1856 Virginia |
| Kuollut |
3. helmikuuta 1924 (67 vuotta) Washington (D.C.) |
| Puolue | Demokraatit |
| Puoliso |
Ellen Wilson Edith Galt Wilson |
| Ammatti | historiantutkija, valtiotieteilijä |
| Uskonto | presbyteeri |
| Kunnianosoitukset |
 Nobelin rauhanpalkinto (1919) |
 Allekirjoitus |
|
Thomas Woodrow Wilson (28. joulukuuta 1856 – 3. helmikuuta 1924) oli Yhdysvaltain 28. presidentti vuosina 1913–1921.[1] Hän oli Andrew Jacksonin jälkeen toinen demokraatti, joka palveli kaksi peräkkäistä kautta Valkoisessa talossa. Wilson on Yhdysvaltain historian oppineimpia presidenttejä.
Wilson valittiin Yhdysvaltain presidentiksi marraskuussa 1912. Toiselle kaudelle hänet äänestettiin 7. marraskuuta 1916.[2]
Woodrow Wilson on Yhdysvaltojen historiassa merkittävä presidentti, sillä hänen presidenttikaudelleen ajoittuvat ensimmäinen maailmansota ja Yhdysvaltojen osallistuminen kyseiseen sotaan, Yhdysvaltain keskuspankin perustaminen sekä Versailles'n rauha, jota Wilson oli neuvottelemassa, jonka vaikutus rauhansopimuksen synnyssä oli merkittävä, sillä se pohjautui Wilsonin esittelemään Neljäntoista kohdan ohjelmaan sekä sisälsi Kansainliiton perustamisen. Kansainliiton perustaminen oli Wilsonin ajatus ja hän kiersi Euroopassa ja Yhdysvalloissa markkinoimassa sen perustamista.
Wilson koki pettymyksen, kun Yhdysvaltain republikaanienemmistöinen senaatti äänesti Kansainliiton jäsenyyttä vastaan. Yhdysvallat ei liittynyt Kansainliittoon.
Akateeminen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wilson valmistui Princetonin yliopistosta ja toimi lakimiehenä jonkin aikaa, mutta kääntyi politologian opiskelujen puoleen väitellen tohtoriksi Johns Hopkinsin yliopistosta.
Hän opetti lakia Princetonissa, Bryn Mawr Collegessa ja Wesleyan Universityssä Connecticutissa.
Wilsonin ulkopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1915 Wilsonin johdolla Yhdysvallat hyökkäsi Haitiin ja miehitti maata vuoteen 1934 asti[3]
Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Wilson pyrki pitämään maansa sodan ulkopuolella. Saksalaisten suorittamasta matkustajalaiva RMS Lusitanian upottamisesta (toukokuu 1915) alkaen Yhdysvalloissa voimistui vaatimus, että sotaan on osallistuttava. Toukokuussa 1916 Wilson totesi, että Yhdysvaltojen saattaa olla pakko liittyä sotaan, jotta se saadaan loppumaan. Samalla hän ehdotti kansainvälisen rauhanjärjestön perustamista. Kun Saksa ilmoitti aloittavansa Atlantilla rajoittamattoman sukellusvenesodan, Yhdysvallat katkaisi 3. helmikuuta 1917 diplomaattisuhteet Saksaan. Yhdysvallat julisti sodan Saksalle 6. huhtikuuta 1917 ja toukokuussa sen joukkoja alkoi saapua länsirintamalle.[4]
Sota päättyi Saksan antautumiseen marraskuussa 1918. Sen jälkeen alkoivat neuvottelut rauhanehdoista. Wilson esitti jo 8. tammikuuta 1918 Neljäntoista kohdan ohjelman, jossa sotaan johtaneita syitä pyrittiin ratkaisemaan, eikä ohjelmassa ollut erityisiä rangaistuksia Saksalle. Rauhaa solmittaessa alkuvuonna 1919 Ranska ja Britannia kuitenkin vaativat kovia rauhanehtoja Saksalle, ja lopullinen Versailles’n rauha 1919 oli Ranskan ja Britannian vaatimusten mukainen.[4] Wilsonin ajatus rauhanjärjestön perustamisesta toteutui, kun Kansainliitto perustettiin 25. tammikuuta 1919, mutta hänen pettymyksekseen Yhdysvallat ei liittynyt sen jäseneksi.
Wilson sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1919 Kansainliiton perustamisesta.[5]
Senaattori Borahin mukaan Wilson käyttäytyi tuohon aikaan kuin ”maailman presidentti”.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Woodrow Wilson White House. Viitattu 23.12.2010 (englanniksi)
- ↑ Laati, Iisakki: Mitä Missä Milloin 1951, s. 73–75. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- ↑ https://www.everycrsreport.com/files/19940526_94-459_944aec5979ade3ff37b1abb7f44ed2aab96d4383.pdf
- ↑ a b Westwell, Ian: Ensimmäinen maailmansota. Tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä, s. 95–96, 122, 126, 131, 157. Alkuteos World War I, Day by Day. Suomentanut Ahola, Veikko ym. Gummerus kustannus, 2004. ISBN 978-951-20-6624-7.
- ↑ The Nobel Peace Prize 1919 Nobelprize.org
