Harry S. Truman

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Harry S. Truman
Harry S. Truman
Yhdysvaltojen 33. presidentti
12. huhtikuuta 194520. tammikuuta 1953
Varapresidentti Alben W. Barkley
Edeltäjä Franklin D. Roosevelt
Seuraaja Dwight D. Eisenhower
Yhdysvaltain 34. varapresidentti
20. tammikuuta 194512. huhtikuuta 1945
Presidentti Franklin D. Roosevelt
Edeltäjä Henry A. Wallace
Seuraaja Alben W. Barkley
Tiedot
Syntynyt 8. toukokuuta 1884
Lamar, Missouri
Kuollut 26. joulukuuta 1972 (88 vuotta)
Kansas City, Missouri
Puolue Demokraatit
Puoliso Bess Truman
Ammatti yrittäjä
Uskonto eteläinen baptisti
Allekirjoitus Harry S Truman Signature.svg

Harry S. Truman (8. toukokuuta 1884 Lamar, Missouri, Yhdysvallat26. joulukuuta 1972) oli Yhdysvaltojen 33. presidentti (19451953). Ennen presidenttikauttaan hän toimi Franklin D. Rooseveltin varapresidenttinä ja senaattorina. Vaikkei hän ollut suosittu virkakautensa aikana, hän sijoittuu mielipidemittauksissa Yhdysvaltain parhaiden presidenttien joukkoon.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Truman syntyi 8. toukokuuta 1884 maanviljelijä John Anderson Trumanin ja Martha Ellen Young Trumanin toisena lapsena. Nuorena hänen harrastuksiaan olivat musiikki ja lukeminen. Erityisesti hän oli kiinnostunut historiasta.

Osallistuminen ensimmäiseen maailmansotaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Truman asepuvussa vuonna 1918.

Truman liittyi Missourin kansalliskaartiin vuonna 1905. Hänen yksikkönsä ensimmäisessä maailmansodassa oli 35. jalkaväkidivisioonan 129. tykistörykmentin patteri D, jonka päällikkönä hän toimi. Hänet ylennettiin myöhemmin everstiksi.

Poliittisen uran alkutaipaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Truman hankki poliittiset kannuksensa Kansas Cityn voimakkaan, mutta korruptoituneen Pendergastin suvun suojattina. Vuonna 1925 hänet valittiin Jacksonin piirikunnan virkamieheksi. Säilyttäessään oman moraalisen puhtautensa ja selkärankansa hän oli varsinainen kummajainen kaupungin politiikassa. Tom Pendergast päätti tukea hänen valintaansa senaattiin vuoden 1934 vaaleissa, joissa hän tuli valituksi. Monet pitävät vaalivoittoa vuoden 1940 kongressivaaleissa käännekohtana hänen poliittisella urallaan.

”Truman-komitean” puheenjohtajana hän puuttui korruptioon ja varojen väärinkäyttöön asevoimissa. Rooseveltin hallinto pelkäsi komitean haittaavan taistelutahtoa, mutta Truman vakuutti kirjeessään presidentille komitean tukevan hallintoa. Komiteaa pidettiin menestyksenä ja sen arvioidaan säästäneen noin 15 miljardia dollaria. Työstään komitean johdossa hän sai kansallista julkisuutta, ja hänet valittiin Time-lehden Vuoden henkilöksi vuosina 1945 ja 1948.

Varapresidenttinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooseveltin kunto alkoi nopeasti huonontua vuoden 1944 puolivälistä, mitä ei yleisesti tiedetty. Hänen avustajansa päättivät estää liian liberaalina pidetyn Henry A. Wallacen jatkon varapresidenttinä. Heille oli selvää, että varapresidentiksi valittu tulisi todennäköisesti jatkamaan presidenttinä. Roosevelt viivytti valintaa Chicagossa järjestetyn Demokraattien puoluekokouksen lopulle. Truman suostui vastahakoisesti. Roosevelt ja Truman saivat 432 valitsijamiesääntä vuoden 1944 vaaleissa republikaanien Thomas Deweyn ja John W. Brickerin 99:ää vastaan.

Truman vannoi virkavalan 20. tammikuuta 1945 ja toimi varapresidenttinä alle kolme kuukautta, minä aikana Roosevelt ei juurikaan ottanut yhteyttä häneen.

Presidenttiys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Greta Kemptonin maalaus Trumanista.

Ensimmäinen kausi 1945–1949[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trumanin noustua varapresidentiksi vuonna 1944 presidentti Franklin Delano Roosevelt piti hänet (huomattavaa lyhytnäköisyyttä osoittaen) pitkälti pimennossa monien keskeisten salaisten asioiden suhteen. Kun Roosevelt huhtikuussa 1945 kuoli kesken kautensa ja Truman nousi presidentiksi, hänellä ei ollut harmainta aavistusta esimerkiksi ydinasetta valmistelleen Manhattan-projektin olemassaolosta.

Presidenttinä Truman osallistui Potsdamin konferenssiin 17. heinäkuuta – 2. elokuuta 1945. Hän kertoi Stalinille aikovansa käyttää uudenlaista asetta Japania vastaan, mistä Stalin tiesikin vakoojiensa vuoksi.[1] Saksan sotakorvauskysymykset ja Neuvostoliiton osallistuminen sotaan Japania vastaan sekä Neuvostoliiton oikeus Japania koskeneisiin aluevaatimuksiin olivat ongelmakysymyksiä. Stalin otti neuvotteluissa esille oikeuden siirtää tehtaita Mantšuriasta Neuvostoliittoon. Saksan kysymyksessä luotiin jakolinja, joka johti Euroopan jakautumiseen Itä- ja Länsi-Eurooppaan.

Atomipommien pudotus Japaniin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Trumanin päätöksellä pudotettiin ensimmäinen atomipommi Hiroshimaan elokuun 6. päivänä 1945, sen jälkeen kun Japani oli hylännyt Potsdamin julistuksen. Nagasakiin pommi pudotettiin elokuun 9. päivänä, mistä Truman kuuli risteilijä USS Augustan kannella ollessaan matkalla takaisin kotiin Potsdamin konferenssista. Japani antautui elokuun 14. päivänä.

Ulkopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Truman kannatti voimakkaasti Yhdistyneiden kansakuntien perustamista, ja nimitti Eleanor Rooseveltin ensimmäiseen yleiskokoukseen osallistuneeseen Yhdysvaltain valtuuskuntaan.

Kreikan sisällissotaan johtaneen kommunistien vallankaappausyrityksen jälkeen Truman tuli siihen tulokseen, etteivät Neuvostoliiton edut olleet yhteneviä Yhdysvaltojen kanssa. Vaikka republikaanit olivat enemmistössä kongressissa, hän onnistui saamaan tuen Trumanin opilleen ja Marshall-avulle, jonka tarkoitus oli avustaa Eurooppaa jälleenrakentamisessa. Hän allekirjoitti uuden turvallisuuslain, joka yhdisti sotaministeriön ja laivastoministeriön puolustusministeriöksi. Lailla perustettiin myös CIA, kansallinen turvallisuusneuvosto sekä ilmavoimat omaksi puolustushaarakseen.

Truman tunnusti Israelin valtion 14. toukokuuta 1948, yksitoista minuuttia sen perustamisen jälkeen.[2]

Toinen kausi (1949–1953)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Truman voitti vuoden 1948 vaalit. Toisella kaudella hänen oli sopeuduttava Amerikan ydinasemonopolin menettämiseen Neuvostoliiton tehtyä oman ydinkokeensa 29. elokuuta 1949. Hän antoi 31. tammikuuta 1950 käskyn kehittää vetypommi.[3] 7. tammikuuta 1953 Truman ilmoitti Yhdysvaltain ensimmäisestä vetypommikokeesta.

Korean sodan puhkeaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Korean sota

Kim Il-sungin johtaman Pohjois-Korean kansanarmeijan joukot hyökkäsivät Etelä-Koreaan 25. kesäkuuta 1950 valloittaen nopeasti Soulin. Truman julisti Korean laivastosaartoon.

Salamurhayritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Griselio Torresola ja Oscar Collazo, kaksi puertoricolaista nationalistia, yrittivät murhata Trumanin Blair House ulkopuolella 1. marraskuuta 1950. Torresola ampui kuolettavasti Leslie Coffeltia, Valkoisen talon poliisia, ja kuoli itse Coffeltin ampumana. Collazo tuomittiin kuolemaan osallisuudesta murhaan. Truman muutti hänen rangaistuksensa myöhemmin elinkautiseksi.

Trumanin oppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Trumanin oppi

Trumanin 12. maaliskuuta 1947 esittämässä sanomassa, jonka taustalla olivat Kreikan sisällissodan kokemukset, heijastui selvästi näkemys valon taistelussa pimeyttä vastaan: ”Uskon, että USA:n politiikan on pyrittävä tukemaan kaikkia vapaita kansoja, jotka vastustavat aseellisten vähemmistöjen pyrkimyksiä alistaa nämä kansat tai painostaa niitä ulkoapäin”. Tätä alettiin kutsua Trumanin opiksi. Truman lisää muistelmissaan, että tämä puhe muodosti käännekohdan USA:n ulkopolitiikassa.

Virkanimitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Truman nimitti Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomareiksi yhteensä neljä henkilöä: Harold Hitz Burtonin vuonna 1945, Fred M. Vinsonin 1946, Tom C. Clarkin puheenjohtajaksi 1949 ja samana vuonna Sherman Mintonin.

Presidenttikauden jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Truman sai kunniatohtorin arvon Oxfordin yliopistosta vuonna 1956. Hän kuoli Kansas Cityn sairaalassa 26. joulukuuta 1972. Hänen vaimonsa kuoli lähes kymmenen vuotta myöhemmin, 18. lokakuuta 1982.[4]

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kautensa lopussa vuonna 1953 Truman oli kaikkien aikojen epäsuosituimpia presidenttejä. Hieman ennen hänen kuolemaansa sekä historioitsijat että kansa suhtautuivat häneen myönteisemmin, koska hänellä oli tärkeä rooli Israelin valtion tunnustamisessa. Beit Harel nimettiin hänen mukaansa Kfar Trumaniksi.

Lentotukialus USS Harry S. Truman oli alun perin USS United States, mutta nimi vaihdettiin vesillelaskun yhteydessä. Missourin yliopisto perusti Harry S Truman School of Public Affairsin yhteiskuntatieteiden opetusta varten. Northeast Missouri State University nimettiin uudelleen Trumanin valtionyliopistoksi 1. heinäkuuta 1996. Yhdysvaltain ulkoministeriön päärakennus tunnetaan nimellä Harry S Truman Building.

Harry S. Trumanin presidenttikirjasto ja museo sijaitsee Independencessä, Missourissa.

Trumanin nimen S[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trumanilla ei ollut toista nimeä vaan pelkkä nimikirjain. Tämä oli varsin yleinen tapa etelävaltioissa Missouri mukaan lukien. Truman kertoi, että nimikirjain oli kompromissi isoisien Anderson Shippe Trumanin ja Solomon Youngin nimistä. Periaatteessa nimen S-kirjain kuuluisi siis kirjoittaa ilman perässä olevaa pistettä, mutta tosiasiassa Truman itse kirjoitti aina nimensä papereihin pisteellä.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pekka Visuri: Suomi kylmässä sodassa, s. 49. Otava, 2006.
  2. Draft of recognition of Israel, May 14, 1948. Alphabetical Correspondence File, 1916-1950, Ross Papers. Harry S. Truman library and museum. Viitattu 19.9.2008.
  3. Tiitta, Allan: Mitä Missä Milloin Hakemisto 1951–90, s. 7. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1990.
  4. Biographical Sketch HARRY S. TRUMAN www.trumanlibrary.org: Harry S. Truman library and museum. Viitattu 9.9.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Harry S. Truman -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Harry S. Truman.