Sherman Minton
Sherman Minton (20. lokakuuta 1890 Georgetown, Indiana – 9. huhtikuuta 1965 New Albany, Indiana) oli yhdysvaltalainen demokraattipuolueen poliitikko ja tuomari. Hän edusti Indianan osavaltiota senaatissa vuosina 1934–1941 ja toimi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomarina vuosina 1949–1956.[1]
Minton valmistui oikeustieteen opinnoista Indianan yliopistosta vuonna 1915 ja seuraavana vuonna Yalesta. Ensimmäisessä maailmansodassa hän oli kapteeni, minkä jälkeen hän työskenteli juristina muun muassa Indianan osavaltiolle, ennen kuin hänet valittiin Yhdysvaltain senaattiin vuonna 1934. Senaatissa ollessaan Minton tuki presidentti Franklin D. Rooseveltin lakialoitteita, joiden tarkoituksena oli 1930-luvun laman vaikutusten pienentäminen. Vuoden 1940 vaaleissa Minton menetti paikkansa republikaanipuolueen ehdokkaalle. Seuraavana vuonna Roosevelt nimesi hänet Yhdysvaltain valitustuomioistuimen seitsemännen tuomiopiirin tuomariksi.[1][2]
Senaatissa Minton oli ystävystynyt Harry S. Trumanin kanssa. Vuonna 1949 presidentti Truman nimitti Mintonin korkeimpaan oikeuteen edesmenneen Wiley B. Rutledgen tilalle. Senaatti vahvisti nimityksen 4. lokakuuta 1949 äänin 48–16. Korkeimmassa oikeudessa Minton tuki sitä näkökantaa, että oikeuslaitoksen pitäisi puuttua mahdollisimman vähän lainsäätäjien ja toimeenpanovallan toimintaan.[1]
Minton jäi eläkkeelle 15. lokakuuta 1956 huonon terveytensä takia. Hän kuoli 9. huhtikuuta 1965.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hall, Kermit L. (päätoim.): The Oxford Companion to the Supreme Court of the United States. Oxford University Press, 2005. ISBN 9780195176612. WorldCat.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sherman Minton Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
