Yhdysvaltain presidentinvaalit 1944

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdysvaltain presidentinvaalit 1944
Yhdysvallat
1940 ←
7. marraskuuta 1944 → 1948

531 valitsijamieskokouksen valitsijamiesääntä
266 valitsijamiesääntä tarvitaan voittoon
Äänestysprosentti 56,1 %[1] Laskua 2,7 %-yks.
 
Franklin D. Roosevelt
Thomas E. Dewey
Ehdokas Franklin D. Roosevelt Thomas E. Dewey
Puolue Demokraatit Republikaanit
Kotiosavaltio New York New York
Varapresidenttiehdokas Harry S. Truman John W. Bricker
Valitsijamiesäänet 432 99
Voitetut osavaltiot 36 12
Äänet 25 612 916 22 017 929
Kannatus 53,4 % 45,9 %

ElectoralCollege1944.svg

Sinisissä osavaltioissa Roosevelt voitti valitsijamiehet ja punaisissa Dewey. Numerot kertovat jokaisen osavaltion valitsijamiesäänten määrän.

Presidentti ennen vaaleja

Franklin D. Roosevelt
Demokraatit

Uusi presidentti

Franklin D. Roosevelt
Demokraatit

Yhdysvaltain presidentinvaalit 1944 järjestettiin Yhdysvaltojen vielä käydessä toista maailmansotaa. Presidentti Franklin D. Roosevelt oli ollut virassa kauemmin kuin yksikään toinen presidentti, mutta oli silti suosittu. Roosevelt voitti odotetusti republikaanivastustajansa Thomas E. Deweyn.

Roosevelt kuoli vuoden 1945 huhtikuussa, ja presidentiksi nousi varapresidentti Harry S. Truman.

Demokraattien esivaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demokraattipuolue ja istuva presidentti Franklin D. Roosevelt olivat olleet vallassa jo vuodesta 1932. Demokraateilla oli laaja momentum, koska Rooseveltin alla liittolaiset ja Yhdysvallat olivat kokeneet suuria voittoja toisessa maailmansodassa, kuten Normandian maihinnousun, Leytenlahden taistelun ja Operaatio Soihdun menestykset. Roosevelt oli myös onnistunut vahvistamaan Yhdysvaltojen taloutta, joka voimistui vahvasti Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen. Roosevelt ei kuitenkaan aluksi ollut ehdolla ja Rooseveltin liittolaista, Harry Hopkinsia pidettiin todennäköisenä ehdokkaana. Roosevelt kuitenkin päätti olla ehdolla vielä neljännen kerran, ensimmäisenä ja ainoana kertana Yhdysvaltojen historiassa.[2]

Monet konservatiivit ja talousoikeistolaiset demokraatit eivät suosineet Rooseveltin vasemmistolaista talouspolitiikkaa ja vastustivat alkuvuodesta 1944 Yhdysvaltain korkeimman oikeuden Smith vastaan Allwright päätöstä, jonka seurauksena Texasissa kiellettiin vain valkoisille oleva esivaali järjestelmä. He myös kyseenalaistivat Rooseveltin terveyttä. Nämä konservatiiviset demokraatit, nk. Texas Regulars irtautuivat puolueesta, mutta he eivät onnistuneet nimeämään omaa ehdokasta.[3]

Kuitenkin istuva varapresidentti, Henry A. Wallacea ei nimetty uudelleen ehdokkaaksi, koska häntä pidettiin liian vasemmistolaisena. Roosevelt olisi kuitenkin halunut hänet, mutta puoluekone painosti Rooseveltia ja hän lopulta hyväksyi varapresidenttiehdokkaaksi Missourin senaattori Harry S. Trumanin.[2]

Republikaanien esivaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Republikaanipuolue ei hallinnut Yhdysvaltain edustajainhuonetta, senaattia eikä olleet voittaneet presidentinvaaleja siten vuonna 1928. Puolueen ehdokkuutta hakivat Ohion senaattori ja entisen presidentti William Howard Taftin tunnettu poika, Robert A. Taft, vuoden 1940 vaalien ehdokas, Wendell Willkie sekä liberaalirepublikaani, New Yorkin kuvernööri Thomas Dewey. Muita ehdokkaita olivat mm. Tyynellä valtamerellä Yhdysvaltojen asevoimia komentava Douglas MacArthur, mutta hän johti sotatoimia.[2][4] Dewey myös valittiin, koska hänen katsottiin pystyvän haastaa Rooseveltin suosio molempien kotiosavaltiossa, New Yorkissa koska hän oli voittanut kuvernöörivaalit 1942.[5]

Kampanjointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roosevelt ei kampanjoinut erikoisemmin armeijan ylipäällikkyyden ja sodan stressin sekä heikentyneen kunnon takia. Truman kuitenkin vieraili useissa osavaltioissa keräten tukea. Dewey puolestaan kampanjoi aktiivisemmin ja hyökkäsi Roosveltin perustamiin New Deal ohjelmiin, koska hänen mielestä ne loivat epävarmuutta etenkin PK-yrityksille.[6]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Voter Turnout in Presidential Elections Kalifornian yliopisto, Santa Barbara. Viitattu 6.2.2021. (englanniksi)
  2. a b c Henry William Brands: Traitor to His Class: The Privileged Life and Radical Presidency of Franklin Delano Roosevelt, s. 766-775. Anchor Books, 2009.
  3. TSHA | Texas Regulars www.tshaonline.org. Viitattu 22.1.2021.
  4. Brands 2009, s. 772
  5. Brands 2009, s. 500-501
  6. Brands 2009, s. 782-786
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.