Sinisissä osavaltioissa Truman voitti valitsijamiehet, punaisissa Dewey ja oransseissa Thurmond. Numerot kertovat jokaisen osavaltion valitsijamiesäänten määrän.
Truman sai vaaleissa vastaansa paitsi toisen pääpuolueen republikaanienThomas Deweyn, myös kaksi demokraateista eronnutta ryhmittymää. Oikealta hänet haastoi Strom Thurmondin johtama Osavaltioiden oikeudet -puolue (ns. dixiecrats). Puolue erkani demokraateista sen jälkeen, kun Minneapolisin pormestari Hubert Humphrey oli onnistuneesti sisällyttänyt kansalaisoikeuksien ajamisen demokraattisen puolueen vaaliohjelmaan sen puoluekokouksessaPhiladelphiassa. Demokraattien sodanvastainen vasemmisto puolestaan ryhmittyi entisen varapresidentin ja kauppaministerin Henry A. Wallacen edistyspuolueen (Progressive Party) taakse.[2][3]
Useat tahot ennustivat Deweylle murskaavaa voittoa vaaleissa. Deweyn vaalikampanja ei kuitenkaan ollut erityisen mukaansa tempaava tai riskejä ottava, kun taas Truman kampanjoi ankarasti matkustaen junalla 31 000 mailin verran halki maan ja syytti republikaanien hallitsemaa kongressia mitään tekemättömiksi. Hän sai myös puolelleen vanhan New Dealin aikaisen ryhmittymän, johon lukeutui mustia, maanviljelijöitä, juutalaisia ja ammattiyhdistysten jäseniä.[2][3]
»Maatalous on tärkeää. Jokemme ovat täynnä kalaa. Vapautta ei voi olla ilman vapauksia. Tulevaisuus on edessä.» (Erään sanomalehden parodia Deweyn keskeisimmistä vaalikampanjan aikaisista puheista[2])
Vaalipäivänä osa painoalan työntekijöistä oli lakossa, joten sanomalehtien oli painettava vaalien tulos normaalia aikaisemmin. Koska Deweyn voittoa pidettiin selviönä, chicagolainen sanomalehti Chicago Daily Tribune painoi lehtensä etusivulle otsikon ”Dewey Defeats Truman” (suom.Dewey voittaa Trumanin), vaikka äänten laskenta oli vielä kesken. Trumanin voiton varmistuttua hänet valokuvattiin kaksi päivää myöhemmin virheellisellä otsikolla varustetun lehden kanssa leveästi hymyillen.[2]