CIA

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelusta. Muita merkityksiä täsmennyssivulla.
Central Intelligence Agency
Seal of the Central Intelligence Agency.svg
Perustettu 18. lokakuuta 1947 (68 vuotta sitten)
Toimiala tiedustelupalvelu
Päämaja Yhdysvaltain lippu Langley, Virginia, Yhdysvallat
Pääjohtaja John O. Brennan
Sivusto www.cia.gov/

Central Intelligence Agency (CIA[1], voidaan ääntää myös [si:aiei][2]) on Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu. Yksi CIA:n lempinimistä on ensimmäisen alkukirjaimensa mukaan ”The Company” (vrt. ”The Firm”, joka viittaa FBI:hin). CIA:n tehtävä on kerätä ja analysoida tiedustelutietoja ulkomaisista hallituksista, järjestöistä ja yksilöistä, ja raportoida niitä hallituksen eri osille.

CIA:n päämaja sijaitsee Langleyssä Virginiassa. CIA toimii NSC:n (National Security Council) alaisuudessa ja sitä kautta on Yhdysvaltain kongressin valvoma. Apuna CIA käyttää eri maissa toimivia asiamiehiä eli agentteja ja vakoilusatelliitteja sekä muun muassa kuunteluasemia ja monia muita keinoja. Keskustiedustelupalvelun lisäksi Yhdysvalloilla on muitakin tiedustelupalveluita, esimerkiksi eri puolustushaaroilla ja digitaalista tiedustelua harjoittava NSA.

CIA on joidenkin tahojen mukaan syyllistynyt ihmisoikeusrikoksiin ja tukenut niihin syyllistyneitä, sekä syyllistynyt sotarikoksiin.[3][4]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CIAssa on esikunnan lisäksi neljä suurta direktoraattia ja lukuisampia pienempiä yksiköitä. Direktoraatit ovat[5]

  • The Directorate of Intelligence
  • The National Clandestine Service, entinen Directorate of Operations
  • The Directorate of Support
  • The Directorate of Science and Technology

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CIA:n ensimmäinen tunnus

CIA:ta edeltänyt sotilastiedusteluun keskittynyt Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu oli vuosina 1942–1945 toiminut Office of Strategic Services (OSS). Sen jälkeen kahden vuoden ajan toimi Central Intelligence Group (CIG). Varsinainen CIA perustettiin syyskuussa 1947, OSS:n perustajan kenraalimajuri William J. Donovanin ehdotuksesta. CIA:n ensimmäinen päämaja perustettiin Yhdysvaltain pääkaupunkiin Washingtoniin ja sen ensimmäiseksi johtajaksi nimitettiin amiraali Roscoe H. Hillenkoetter.[6]

CIA:n salaiset operaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CIA:n päämajan sisäänkäynti Langleyssa Virginiassa (2009)

CIA:n salaiset operaatiot ovat USA:n aktiiviseen voimaan perustuvan ulkopolitiikan jatke.

CIA:han perehtynyt ja kirjan Legacy of Ashes: The History of the CIA kirjoittanut Tim Weiner pitää CIA:n tiedustelua kylmän sodan aikana toisluokkaisensa ja sanoo sen pystyneen ainoastaan hallitusten kaatamisiin, muttei tietojen keräämiseen Yhdysvaltain vihollisista. Ensimmäisen upseerinsa Neuvostoliittoon CIA sai lähetettyä 1953, mutta KGB:n eversti vietteli hänet, valokuvasi ja hän joutui kiristetyksi. Puolaan sijoitettuun vakoilurenkaaseen sijoitettiin miljoona dollaria, mutta se oli Puolan tiedustelupalvelun hallinnassa. Vuonna 1961, kun Berliinin muuri pystytettiin, CIA uskoi Neuvostoliitolla olevan 500 mannertenvälistä ballistista ohjusta, kun niitä todellisuudessa oli neljä.[7]

Vuonna 1953 CIA auttoi syrjäyttämään Iranissa öljyteollisuuden valtiollistaneen pääministerin Muhammad Mossadeqin ja palauttamaan šaahi Muhammad Reza Pahlavin valtaan.[8]

Vuonna 1954 CIA kaatoi Guatemalan vasemmistolaisen hallituksen. Kaappausta seurasi sotilasdiktatuuri ja yli 30-vuotinen sota, jossa kuoli 200 000 ihmistä.[9]

Fidel Castron noustua valtaan Kuubassa 1959 CIA teki Sikojenlahdella maihinnousuoperaation, joka päättyi huonosti. Maihinnousseet joukot olivat CIA:n kouluttamia Kuubasta Yhdysvaltoihin loikanneita siviilejä. Jälkeenpäin CIA yritti moneen otteeseen murhata Castron.[4]

MK ULTRA-mielenohjailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tohtori Sidney Gottlieb hyväksyy MK-Ultran LSD-kokeet.

Projekti MK-Ultra eli MKultra tai MKULTRA oli Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA:n salainen ohjelma tarkoituksena tutkia erilaisia hypnoosi- ja aivopesutekniikoita. Kokeita tehtiin muun muassa LSD:llä ja muilla huumeilla, usein koehenkilöiden tietämättä tai ilman heidän suostumustaan. Ohjelmalle annettiin salaisilla järjestelyillä 6 % CIA:n budjetista vuonna 1953.[10] Se oli toiminnassa ainakin 60-luvun lopulle asti.[11] CIA:n kanssa yhteistyötä ohjelmassa tekivät ainakin 44 collegea ja yliopistoa, 15 tutkimussäätiötä tai lääkealan yritystä, 12 sairaalaa ja kolme vankilaa.[12][13]

MKultra sai laajaa julkisuutta kesällä 1975, kun Churchin komitea toi projektia koskevan selvityksensä julki Yhdysvaltain kongressissa. Tutkimukset perustuivat lähinnä todistajien haastatteluihin, sillä CIA:n johtaja Richard Helms oli määrännyt MK-Ultra-asiakirjat tuhottavaksi vuonna 1973 jolloin ohjelma virallisesti lopetettiin.[14]

Vietnamin sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vietnamin sotaan liittyi Laosinsalainen sota”, jossa CIA:n kouluttamat paikalliset pyrkivät katkaisemaan Laosin kautta kulkevan huoltotien itäiseen vaikutuspiiriin kuuluneesta Pohjois-Vietnamista Etelä-Vietnamiin, jossa kommunistisissit taistelivat Yhdysvaltain tukemaa Etelä-Vietnamin hallitusta vastaan.[15] Operaatio ei loppujen lopuksi ollut menestys. Onnistuneempi CIA:n operaatio oli afgaanisissien tukeminen neuvostomiehittäjiä vastaan Afganistanin sodassa.[16] CIA tuki myös vuonna 2001 Afganistanin sodassa Pohjoisen liittoa, joka kaatoi talibanit.[17]

CIA toimitti myös School of the Americasissa koulutettaville sotilaille sissisodan käsikirjan, jossa neuvotaan muun muassa kidutusta ja sabotointia. Pentagon julkaisi otteita kirjoista 1997.[18]

Huumekauppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet tutkijat, kuten William Blum ja Mahmood Mamdani, kertovat, että CIA on tukenut ja auttanut huumekauppiaita ja rahoittanut niistä saaduilla rahoilla salaisia operaatioitaan, joihin ei USA:n lain mukaan ole lupa antaa valtion avustusta. Tällaiset operaatiot ovat yleensä ihmisoikeusrikkomuksia tekevien sissiliikkeiden tukemista tms. Akselilla Burma-Laos-Thaimaa kukoisti huumekauppa Vietnamin sodan aikaan, ja Afganistanin sodan aikaan Yhdysvallat tuki unikkoviljelyä ja jalostamista Afganistanissa ja Pakistanissa. Näillä oopiumituloilla tuettiin islamistitaistelijoita, jotka taistelivat Neuvostoliittoa vastaan Afganistanissa.

Myös Nicaraguan contra-sissien tukea on väitteiden mukaan rahoitettu huumekaupalla. Myös huumeita vastaan taistelevat Yhdysvaltain virastot ovat myöntäneet, että useasti CIA oli kytköksissä huumeparoneihin jollain tavalla.[3]

Luettelo CIA:n pääjohtajista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääjohtaja [19] Virka-aika Presidentti (alaisuudessa)
Sidney W. Souers 23.1.1946 – 10.6.1946 Harry S. Truman
Hoyt S. Vandenberg 10.6.1946 – 1.5.1947
Roscoe H. Hillenkoetter 1.5. 1947 – 7.10. 1950
Walter B. Smith 7.10.1950 – 9.2. 1953 Harry S. Truman
Dwight D. Eisenhower
Allen W. Dulles 26.2. 1953 – 29.11. 1961 Dwight D. Eisenhower
John F. Kennedy
John A. McCone 29.11. 1961 – 28.4. 1965 John F. Kennedy
Lyndon B. Johnson
William F. Raborn 28.4. 1965 – 30.6. 1966 Lyndon B. Johnson
Richard M. Helms 30.6. 1966 – 2.2.1973 Lyndon B. Johnson
Richard M. Nixon
James R. Schlesinger 2.2. 1973 – 2.7. 1973 Richard M. Nixon
William E. Colby 4.9. 1973 – 30.1. 1976 Richard M. Nixon
Gerald R. Ford
George H. W. Bush 30.1.1976 – 20.1. 1977 Gerald R. Ford
Jimmy Carter
Stansfield M. Turner 9.3.1977 – 20.1. 1981 Jimmy Carter
Ronald Reagan
William J. Casey 28.1.1981 – 29.1. 1987 Ronald Reagan
William H. Webster 26.5. 1987 – 31.8. 1991 Ronald Reagan
George H. W. Bush
Robert M. Gates 6.11. 1991 – 20.1. 1993 George H. W. Bush
Bill Clinton
R. James Woolsey 5.2. 1993 – 10.1. 1995 Bill Clinton
John M. Deutch 10.5. 1995 – 15.12. 1996
George J. Tenet 11.7. 1997 – 11.7. 2004 Bill Clinton
George W. Bush
Porter J. Goss 24.9. 2004 – 21.4. 2005 George W. Bush
Porter J. Goss 24.9. 2004 – 26.5. 2006 George W. Bush
Michael Hayden 30.5. 2006 – 12.2. 2009
Barack Obama
Leon E. Panetta 13.2. 2009 – 1.7. 2011
Michael J. Morell (vt.) 1.7.2011 – 6.9. 2011
David H. Petraeus 6.9.2011 – 9.11.2012
Michael J. Morell (vt.) 9.11. 2012 – 8.3. 2013
John O. Brennan 8.3. 2013 – virassa

CIA Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Kimmo Rentolan mukaan Max Jakobson ja Johannes Virolainen (keskustapuolue) olivat CIA:n tietolähteitä.lähde?

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tim Weiner: CIA (Otava, 2008)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mamdani, Mahmood: Kylmä sota ja terrorin juuret, Like 2006
  • hs.fi/kulttuuri/a1371095710392

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo, Kotus
  2. Kotus: Vieraskielisten lyhenteiden ääntäminen
  3. a b Mamdani 2006
  4. a b http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/americas/244974.stm
  5. Today's CIA CIA
  6. Adm. Roscoe H. Hillenkoetter, 85, the first director of the Central Intelligence Agency, dies NY Times 1982
  7. CIA blunders in battle with Soviet Union, others outlined in new book Axis News. Viitattu 30.07.2007.
  8. http://www.cia.gov/csi/studies/vol48no2/article10.html
  9. Revisiting Cold War Coups and Finding Them Costly New York Times. Viitattu 30.07.2007. (englanniksi)
  10. [michael-robinett.com/declass/c043.htm CIA:n asiakirja] (gif) CIA. Viitattu 8.7.2008. (englanniksi)
  11. [aarclibrary.org/publib/church/reports/book1/html/ChurchB1_0200b.htm Churchin komitean raportti] (gif) (”According to the CIA, the project was decreased significantly each budget year until its complete termination in the late 1960s.”) United States Government Printing Office. Viitattu 8.7.2008. (englanniksi)
  12. Marks, John: The Search for the Manchurian Candidate. ”The program contracted out work to 80 institutions, which included 44 colleges or universities, 15 research facilities or private companies, 12 hospitals or clinics, and 3 penal institutions”. New York: Times Books, 1979. ISBN 0-8129-0773-6. [raven1.net/manchcan.htm Teoksen verkkoversio]. (englanniksi)
  13. Ami Chen Mills: CIA off campus: building the movement against agency recruitment and research, s. 38. South End Press, 1991. ISBN 0-8960-8403-5. [books.google.com/books?id=d-us-4Wv7DwC&pg=PA38&lpg=PA38&dq=44+universities+mk+ultra&source=web&ots=oSr1O6MLEH&sig=uGuz7UwkG6ZLdEs1P6xZGtZwsRs Teoksen verkkoversio] (viitattu 8.7.2008). (englanniksi)
  14. Jo Thomas (3 Sep 1977). "C.I.A Says It Found More Secret Papers on Behavior Control: Senate Panel Puts Off Hearing to Study Data Dozen Witnesses Said To Have Misled Inquiry C.I.A. Tells Of Finding Secret Data". New York Times.
  15. http://www.cia.gov/csi/studies/winter99-00/art7.html#rft0
  16. http://hnn.us/articles/1491.html
  17. http://www.washingtonpost.com/wp-srv/politics/CIA18.html
  18. William Blum: Roistovaltio s.62-68 & 323
  19. DIRECTORS OF CENTRAL INTELLIGENCE (DCI) The Work of a Nation. Central Intelligence Agency. Viitattu 7.6.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]