Office of Strategic Services

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Office of Strategic Services (OSS) oli vuosina 19421945 toiminut, CIA:ta edeltänyt sotilastiedusteluun keskittynyt Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu.

OSS:n perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

OSS perustettiin toisen maailmansodan aikana, vuonna 1942, presidentti Franklin D. Rooseveltin määräyksellä.[1] Syynä OSS:n perustamiselle oli amerikkalaisen tiedustelun hajanaisuus. Hallinnon eri tasoilla, mm. ulkoasianministeriöllä, valtiovarainministeriöllä, armeijalla[2] ja laivastolla[3], oli omaa tiedustelutoimintaa, johon ei ollut kenelläkään yksittäisellä toimijalla kokonaiskontrollia. Tiedustelutoiminnan katsottiin olevan huonosti johdettua ja puutteellista sota-ajan vaatimuksiin nähden.[4] OSS oli aiemmista amerikkalaisista tiedusteluyksiköistä poiketen oma itsenäinen organisaationsa. OSS kuitenkin vastasi toiminnastaan aselajikomentajien neuvostolle (engl. Joint Chiefs of Staff).[5]

OSS:n virallisena tehtävänä oli kerätä ja analysoida sellaista tietoa, jota aselajikomentajien neuvosto tarvitsi, sekä toteuttaa sellaisia erikoisoperaatioita, jotka eivät kuuluneet minkään muun Yhdysvaltain liittovaltion elimen tehtäviin.[5]

OSS:n toiminta toisessa maailmansodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

OSS toimitti sodan aikana Yhdysvaltain hallinnon päätöksentekijöille tiedustelutietoa. OSS:n operaatioihin liittyvää toimintaa olivat mm. vastarintaliikkeiden avustaminen, propaganda, vakoilu, soluttautumistoiminta ja sodan jälkeisen tilanteen suunnittelu.

OSS:n rakenne yksiköittäin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

OSS jakautui sen organisaatiokaavion[6] mukaisesti yhteentoista pääyksikköön. Lisäksi organisaatioon kuului pääyksiköitä tukevia toimintaryhmiä.

Pääyksiköitä olivat:[6][4]

  • Research and Analysis (Tutkimus- ja analyysiyksikkö): tehtävänä tutkimustoiminta ja tiedon analysointi
  • Morale Operations: mustan propagandan levittäminen ja vihollisen moraalin alentaminen
  • Maritime Units: Agenttien kuljettaminen meriteitse kohdealueelle. Myös taistelusukeltajia käytettäväksi sabotaasi-iskuihin.
  • Secret Intelligence (Salaisen tiedustelun yksikkö): Kenttäagenttien harjoittama tiedustelutiedon kerääminen. Muun ohella Saksan ja Itävallan kansalaisten kouluttaminen ja soluttaminen erikoistehtäviin Natsi-Saksan rajojen sisälle. OSS:n soluttamat henkilöt olivat taustaltaan yleensä maanpaossa eläviä kommunisteja ja sosialisteja, natsihallintoa vastustavia sotavankeja sekä juutalaisia pakolaisia.
  • Counter-espionage X-2 (Vastavakoiluyksikkö X-2): Vastavakoilu. Operatiivinen toiminta tapahtui pääasiassa Euroopassa ja liittyi tiedustelutiedon hankkimiseen Natsi-Saksan agenteilta.
  • Special Operations (Erikoisoperaatioiden yksikkö): Sabotaasi ja sissisodankäynti. Avusti liittoutuneita Normandian maihinnousussa. OSS:n alaiset laskuvarjojoukot laskeutuivat Saksan miehittämään Ranskaan, jossa avustivat Ranskan vastarintaliikkeen partisaaneja sabotaasi-iskuissa.
  • Operational Groups: Erikoisoperaatioiden yksikköä (Special Operations) vastaavia. Koulutettuja ja vieraita kieliä puhuvia commando-joukkoja.
  • Foreign nationalities
  • Censorship & Documents
  • Special Projects
  • Field Experimental Unit

Pääyksiköitä tukevia toimintaryhmiä olivat muun muassa:[6][4]

  • Communications: Viestintä ja tietoliikenne
  • Research and Development (Tutkimus- ja kehitysyksikkö): aseiden ja varusteiden kehittäminen

OSS ja Suomen sotilastiedustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CIA:n julkistamien tietojen mukaan OSS osti vuoden 1944 lopulla sisällöltään tuntemattomia (unidentified) Neuvostoliiton kryptografisia asiakirjoja Suomesta pois muuttaneilta Suomen armeijan sotilasarvoltaan upseeritasoisilta kryptoanalyytikoilta. OSS:n suorittama asiakirjojen ostaminen liittyi laajempaan Venona-projektiin.[7] On esitetty, että OSS:n ostamaan materiaaliin olisi kuulunut osittain palanut koodikirja,[8] jonka suomalaiset joukot olivat löytäneet Neuvostoliiton Petsamon konsulaatista kesäkuussa 1941.[7]

Ostetut asiakirjat kuitenkin palautettiin pian venäläisille Yhdysvaltain ulkoministeri Edward P. Stettiniuksen suositeltua presidentti Rooseveltille, että asiakirjojen palauttaminen olisi Yhdysvaltain edun mukaista.[8] CIA:n Venona-projektia koskevassa julkisessa raportissa kuitenkin todetaan tekstin alaviitteen 33 kohdassa, että OSS:n pääjohtaja kenraalimajuri William J. Donovan on saattanut kopioida (tai kopioituttaa) asiakirjat ennen niiden palauttamista. Tosin raportissa mainitaan, että Yhdysvaltain maavoimien Signaalitiedustelupalvelun arkistoista ei löydy näyttöä kopioinnista, eikä CIA:n ja NSA:n arkistoistakaan löydy tietoa kopioinnista.[7]

Joka tapauksessa Neuvostoliiton Petsamon konsulaatista suomalaisten löytämät asiakirjat ovat päätyneet amerikkalaisille tiedusteluelimille, koska NSA:n avattua arkistojaan 90-luvun puolessavälissä salaisiksi ei enää luokitella asiakirjoja "NR 3702 CBTM13 20287A 19410530 PAPERS FOUND IN USSR CONSULATE AT PETSAMO"[9] NSA:n nettisivun mukaan Petsamosta löytynyt venäläisten koodikirja oli päätynyt amerikkalaisille tiedusteluelimille Yhdysvaltain maavoimien signaalitiedustelun everstiluutnantti Paul Neffin saatua haltuunsa toisen maailmansodan loppupäivinä valokopion osittain palanesta koodikirjasta Natsi-Saksan ulkoministeriön signaalitiedustelun arkistosta, joka sijaitsi linnassa Saksissa (Saxony).[10]

OSS:n lakkauttaminen ja CIA:n synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

OSS lakkautettiin presidentti Harry S. Trumanin toimesta toisen maailmansodan päätyttyä 1945 ja sen yksiköt tehtävineen jaettiin ulkoasiainministeriölle ja puolustusministeriölle.[11] Puolustusministeriössä kaksi entisen OSS:n yksikköä, Salaisen tiedustelun yksikkö ja Vastavakoiluyksikkö X-2, sulautettiin yhteen Strategic Services Unit (SSU) -nimikkeen alle. Strategic Services Unit ehti olla puolustusministeriön hallussa vain muutamia kuukausia ennen sen siirtämistä väliaikaiselle Central Intelligence Group (CIG) -organisaatiolle.[12]

Vuonna 1947 kansallisella turvallisuuslailla (engl. National Security Act) perustettiin ensimmäinen amerikkalainen pysyvä rauhan ajan tiedustelupalvelu, keskustiedustelupalvelu CIA.[13] CIA:n alaisuuteen siirrettiin sen perustamisen yhteydessä väliaikaiselta CIG-organisaatiolta Strategic Services -yksikkö, joka nimettiin uudelleen Office of Special Operations -yksiköksi.[12] Tällä tavoin osaksi CIA:ta tuli useiden uudelleen nimeämisten ja uudelleen organisointien jälkeen kaksi entisen OSS:n yksikköä, Salaisen tiedustelun yksikkö ja Vastavakoiluyksikkö X-2.

OSS:n ja CIA:n erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CIA:n asema ja tehtävät eivät ole OSS:ään verrattuna täysin samanlaiset. CIA on asemaltaan siviilitiedustelupalvelu[13], kun OSS oli asemaltaan sotilastiedustelupalvelu.

CIA:n virallisena tehtävä on kerätä ja analysoida tiedustelutietoja ulkomaisista hallituksista, järjestöistä ja yksilöistä, ja raportoida niitä Yhdysvaltain hallinnon eri osille, jotta nämä voisivat tehdä päätöksiä kansallisen turvallisuuden toteuttamiseksi,[14] sekä toteuttaa mahdollisesti muita sille uskottuja tehtäviä. OSS:n virallinen tehtävä tietojen keräämisen ja analysoinnin suhteen oli suppeampi liittyen ensi sijassa sotilaallisesti merkityksellisen tiedon toimittamiseen aselajikomentajien neuvostolle.

Eräs CIA:lle uskottu muu tehtävä on ollut salaisten operaatioiden toteuttaminen. Alun perin tämä tehtävä perustettiin kansallisen turvallisuusneuvoston (engl. The National Security Council) säädöksillä NSC 4 (1947) ja NSC 10/2 (1948).[15] Siten salaisten operaatioiden toteuttaminen virallisesti kuuluu tai on kuulunut molempien tiedusteluelinten tehtäviin.

Huomattavia OSS:ssä toimineita henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CIA:n myöhemmistä pääjohtajista OSS:n jäseniä ovat olleet:[16]

Muita tunnettuja OSS:n jäseniä ovat olleet:[16]

Fiktiivinen OSS:ssä toiminut henkilö on Indiana Jones (Henry Jones Jr.). Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta -elokuvassa mainitaan, että Indiana Jones toimi OSS:n jäsenenä operaatioissa Tyynellä valtamerellä ja Berliinissä sekä saavutti everstin arvon. Toinen fiktiivinen OSS agentti on Karl Fairburne, joka on päähenkilö tietokonepelissä Sniper Elite, jossa hän estää Neuvostoliitton aikeita saada salaista aseteknologiaa Saksasta

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Office of Strategic Services: The Forerunner of Today’s CIA CIA.
  2. Finnegan, John Patrick: Army Lineage Series: Military Intelligence U.S. Army Center of Military History.
  3. The History of ONI Office of Naval Intelligence.
  4. a b c Bruce L. Brager: Military History Online: The Office of Strategic Services Military History Online.
  5. a b What Was OSS? CIA.
  6. a b c OSS:n organisaatiokaavio CIA.
  7. a b c Venona: Soviet Espionage and The American Response 1939–1957 CIA.
  8. a b Athan Theoharis: Chasing Spies - Chapter One - The Soviet Espionage Threat Federation of American Scientists.
  9. Declassified Documents Released to NARA NSA.
  10. The Venona Story NSA.
  11. History of the CIA CIA.
  12. a b Records of the Office of Strategic Services [OSS] U.S. National Archives and Records Administration.
  13. a b National Security Act of 1947 U.S. Department of State.
  14. Today's CIA - What We Do CIA.
  15. History of the National Security Council, 1947-1997 National Security Council / White House.
  16. a b Dana D'Aniello: Old Spies Tell Some Tales (Page A21 / AP) May 31, 2004;. The Washington Post.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Office of Strategic Services.