Joe Biden

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joe Biden
Presidentti Joe Bidenin virallinen muotokuva 2021
Presidentti Joe Bidenin virallinen muotokuva 2021
Yhdysvaltain 46. presidentti
20. tammikuuta 2021 –
Varapresidentti Kamala Harris
Edeltäjä Donald Trump
Yhdysvaltain 47. varapresidentti
20. tammikuuta 2009 – 20. tammikuuta 2017
Presidentti Barack Obama
Edeltäjä Dick Cheney
Seuraaja Mike Pence
Yhdysvaltain senaattori
Delawaresta
3. tammikuuta 1973 – 15. tammikuuta 2009
Edeltäjä J. Caleb Boggs
Seuraaja Ted Kaufman
Yhdysvaltain senaatin ulkosuhteiden puheenjohtaja
4. tammikuuta 2007 – 3. tammikuuta 2009
6. kesäkuuta 2001 – 3. tammikuuta 2003
3. tammikuuta 2001 – 20. tammikuuta 2001
Edeltäjä Richard Lugar
Jesse Helms
Jesse Helms
Seuraaja John Kerry
Richard Lugar
Jesse Helms
Kansainvälisen huumausainevalvontalautakunnan puheenjohtaja
4. tammikuuta 2007 – 3. tammikuuta 2009
Edeltäjä Chuck Grassley
Seuraaja Dianne Feinstein
Yhdysvaltain senaatin lakivaliokunnan puheenjohtaja
6. tammikuuta 1987 – 3. tammikuuta 1995
Edeltäjä Strom Thurmond
Seuraaja Orrin Hatch
Henkilötiedot
Syntynyt20. marraskuuta 1942 (ikä 79)
Scranton, Pennsylvania, Yhdysvallat
Ammatti lakimies
Puoliso Neilia Hunter (aviol. 1966–1972)
Jill Tracy Jacobs (aviol. 1977–)
Tiedot
Puolue demokraatit
Koulutus oikeustieteen tohtori
Tutkinnot Delawaren yliopisto
Syracusen yliopisto
Uskonto roomalaiskatolisuus
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
joebiden.com ja joebiden.com/es/inicio

Joseph Robinette ”Joe” Biden, Jr. (laus. [ˈbaɪdən]) (s. 20. marraskuuta 1942 Scranton, Pennsylvania, Yhdysvallat[1]) on Yhdysvaltain 46. ja nykyinen presidentti. Ennen presidenttikautensa alkua 20. tammikuuta 2021 Biden oli Yhdysvaltain varapresidentti Barack Obaman kaudella 2009–2017 sekä Yhdysvaltain demokraattipuolueen senaattori 36 vuotta 1973–2009 Delawaren osavaltiosta.

Nuoruus ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biden syntyi vuonna 1942 Pennsylvaniassa varakkaaseen perheeseen. Perhe kuitenkin menetti vaurautensa liiketoimissa ja putosi alempaan keskiluokkaan.[2] Bidenin vanhemmat ovat Joseph R. Biden Sr. ja Catherine Eugenia Finnegan. Hän oli neljästä sisaruksesta vanhin ja sai amerikanirlantilaisen äitinsä katolisen kasvatuksen. Perhe muutti Delawareen vuonna 1953 Bidenin ollessa 10-vuotias.[3]

Biden kärsi lapsena änkytyksestä, minkä vuoksi häntä kiusattiin koulussa. Hän harjoitteli pois änkytyksestä lausumalla W. B. Yeatsin runoja pieniä kiviä suussaan. Menetelmän innoittajana olivat antiikin puhetaiturista, Demosthenesista, kerrotut tarinat. Nykyisin Biden änkyttää toisinaan lievästi ja on pyrkinyt auttamaan änkytyksestä kärsiviä lapsia.[4][5]

Biden opiskeli katolisessa Archmere Academyn lukiossa ja meni sen jälkeen yliopistoon.[2] Biden valmistui Delawaren yliopistosta vuonna 1965. Hän jatkoi opintoja Syracusen yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa New Yorkissa ja valmistui lakimieheksi vuonna 1968.[1][6]

Biden vältti Vietnamin sotaan joutumisen opintojensa ja astmansa vuoksi.[2]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Senaattorina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuore senaattori Joe Biden vuonna 1973.

Biden valittiin piirikuntansa valtuustoon 1970-luvun alussa. Pian sen jälkeen hän päätti pyrkiä Delawaren edustajaksi Yhdysvaltain senaattiin demokraattien riveistä. Kampanjassaan hän asemoi itsensä keskitien ehdokkaaksi ja vastusti Vietnamin sotaa.[2] Biden valittiin Yhdysvaltain senaattiin vuonna 1972. Hänestä tuli 29-vuotiaana yksi Yhdysvaltojen historian nuorimmista senaattiin valituista. Hän aloitti virassa 3. tammikuuta 1973.[1][3] Biden ei aluksi muuttanut Washingtoniin vaan asui Wilmingtonissa pienten lastensa kanssa ja kulki töihin junalla.[7]

Biden sai senaatissa aluksi paikan kahdesta komiteasta, joissa käsiteltiin julkisia hankkeita ja pankkitoimintaa sekä asunto- ja kaupunkipolitiikkaa. Biden muun muassa esitteli lakialoitteen, jolla parannettaisiin hylättyjen rakennusten uusiokäyttöä.[8]

Biden kertoi vuonna 1974 haastattelussa suhtautuvansa liberaalisti kansalaisoikeuksiin ja kansalaisvapauksiin sekä eläkeläisasioihin ja terveydenhuoltoon, mutta olevansa varsin konservatiivinen useimpien asioiden, kuten abortin, armahdusten ja huumeiden suhteen.[9] Hän kannatti rotujen segregaation vähentämiseen pyrkiviä mustien ja valkoisten lasten koulukuljetuksia etelävaltioissa mutta vastusti sitä muualla maassa.[10]

Biden valittiin senaattiin useille jatkokausille. Hänen suosionsa kasvoi 1980-luvulla niin että hänestä alettiin puhua vakavasti presidenttiehdokkaana.[11] Biden oli 1980-luvun alusta lähtien 17 vuoden ajan senaatin oikeuskomitean jäsenenä ja nousi sen puheenjohtajaksi vuonna 1986.[1][12] Vuonna 1997 hänet valittiin senaatin ulkoasiainkomiteaan, jossa hän toimi myös puheenjohtajana ja vaikutti merkittävästi Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan.[1]

Senaatissa Biden muun muassa vastusti Yhdysvaltain lähtemistä Persianlahden sotaan vuonna 1991, mutta kannatti Bosnian muslimien aseellista tukemista Bosnian sodassa kuten myös Irakin sotaa.[2] Biden oli tärkeässä osassa presidentti Clintonin vuoden 1994 rikoslakiuudistuksessa, jonka on sittemmin katsottu vaikuttaneen kielteisesti etenkin Yhdysvaltain mustaan väestöön.[2] Biden oli vuonna 1994 toisena tukijana laille, joka antoi 1,6 miljardia dollaria naisiin kohdistuvan väkivaltarikollisuuden tutkimiseen ja syyttämiseen.[13] Biden äänesti vuonna 1999 investointipankkien ja liikepankkien välisen sääntelyn purkamisen puolesta, mitä hän on itse jälkeenpäin katunut.[2]

Varapresidenttinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varapresidentti Joe Biden Italian pääministerin Silvio Berlusconin ja Venäjän presidentin Dmitri Medvedevin kanssa Italiassa vuonna 2011.

Demokraattien presidenttiehdokas Barack Obama valitsi Bidenin Yhdysvaltain demokraattisen puolueen varapresidenttiehdokkaaksi vuoden 2008 presidentinvaaliin. Valintaan vaikuttivat hänen työläistaustansa sekä näytöt ulkopolitiikan alueella.

Obaman voitettua presidentinvaalit Biden toimi Yhdysvaltain varapresidenttinä 20. tammikuuta 2009 – 20. tammikuuta 2017. Biden ei halunnut ottaa hoitaakseen mitään tiettyä politiikan aluetta. Sen sijaan hän pyysi ja sai Obaman luottoneuvonantajan roolin.[2]

Bidenista tuli Obaman hallinnon "ylin lähettiläs" Itä-Euroopan maihin vuonna 2014 kun Venäjä oli valloittanut Krimin niemimaan.[13]

Presidentti Obama myönsi tammikuussa 2017 Bidenille Yhdysvaltain korkeimman siviilikunniamerkin, Presidential Medal of Freedomin.[14]

Presidenttiehdokkaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biden pyrki demokraattien presidenttiehdokkaaksi ensimmäisen kerran vuonna 1987. Hän keskeytti kampanjansa plagiointikohun seurauksena.[13]

Biden pyrki toisen kerran presidentiksi Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 2008. Hän vetäytyi demokraattien ehdokaskisasta menestyttyään heikosti Iowan esivaaleissa.[13]

Toimiessaan Obaman varapresidenttinä Biden harkitsi ehdokkuutta vuoden 2016 presidentinvaaleissa. Presidentti Obaman kerrotaan suostutelleen häntä olemaan lähtemättä kisaan, koska piti Hillary Clintonin mahdollisuuksia parempina.[13] Biden kertoi myöhemmin aikoneensa kyllä ryhtyä ehdokkaaksi, mutta luopuneensa ajatuksesta poikansa Beaun vakavan sairauden vuoksi.[15][16]

Joe Biden presidentinvaalikampanjansa avaustilaisuudessa Philadelphiassa toukokuussa 2019.

Biden ilmoitti 25. huhtikuuta 2019 pyrkivänsä demokraattien ehdokkaaksi vuoden 2020 Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.[17] Huolimatta hänen vaihtelevan tasoisista esiintymisistään demokraattien vaaliväittelyissä ja muita kärkiehdokkaita heikommasta varainkeruusta, Biden onnistui hyvän tunnettavuutensa turvin pysyttelemään keskeytyksettä koko vuoden 2019 ajan demokraattiehdokkaita koskevien valtakunnallisten mielipidetiedustelujen kärjessä.[18]

Biden sai melko vähäisen kannatuksen demokraattien ensimmäisissä esivaaleissa Iowassa, New Hampshiressä ja Nevadassa, mutta voitettuaan ylivoimaisella 40 prosenttiyksikön marginaalilla tärkeän Pohjois-Carolinan esivaalin maaliskuun 2020 alussa, hänen valintansa demokraattien ehdokkaaksi alkoi yhtäkkiä näyttää väistämättömältä.[19] Demokraattien ehdokkuutta tavoitelleet Pete Buttigieg ja Amy Klobuchar luopuivatkin ehdokkuuksistaan tukien välittömästi Bidenia jo ennen supertiistain esivaaleja 3. maaliskuuta 2020 [20]. Myös Elizabeth Warren luopui ehdokkuudestaan supertiistain jälkeen ilmaisten kuitenkin vasta 15. huhtikuuta tukensa Bidenille.[21]

Biden johti demokraattien esivaalikisaa keväällä 2020 niin selvästi, että hänen viimeinen vastaehdokkaansa Bernie Sanders luopui ehdokkuudestaan 8. huhtikuuta 2020.[22] Sanders julkisti virallisesti tukensa Bidenille 13. huhtikuuta 2020.[23] Elokuussa 2020 Biden ilmoitti valinneensa varapresidenttiehdokkaakseen senaattori Kamala Harrisin.[24] Biden nimitettiin 18. elokuuta 2020 virallisesti demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaaksi.[25]

Poliittiset näkemykset vuonna 2020[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biden kannattaa liittovaltion minimipalkan yli kaksinkertaistamista 15 dollariin sekä yritysten ja varakkaiden henkilöiden verotuksen kiristämistä.[26] Hän tavoittelee julkisen terveydenhuollon laajentamista niin, että Obamacare-nimellä tunnettu terveydenhuoltouudistus tulisi kattamaan entistä useampia kansalaisia. Hän on myös ehdottanut riippumatonta toimielintä lääkkeiden hintojen kohtuullistamiseksi.[26] Biden on ehdottanut opettajien palkkojen korottamista. Hän kannattaa maksuttomia kaksivuotisia community college- ja technical school -opintoja sekä rajoituksia voittoa tuottavien charter-koulujen toimintaan saadakseen enemmän rahoitusta julkiseen koulutukseen.[26]

Biden kannattaa laittoman maahanmuuton pitämistä rikoslaissa, mutta hän myös tukee lakiuudistusta, joka sallisi entistä useammalle lapsena maahan tulleelle pysyvän kansalaisuuden myöntämisen.[26]

Biden kannattaa luopumista kuolemanrangaistuksesta sekä käteistakuista, jotka hänen mukaansa suosivat varakkaita. Bidenin mukaan liittovaltion ei enää pitäisi käyttää yksityisiä yrityksiä pyörittämään vankiloita. Hän suosii rikollisuuden vähentämisessä ennaltaehkäisyä vankeusrangaistusten sijaan ja on ehdottanut rahoitusta ennaltaehkäisyyn panostaville osavaltioille. Kannabiksen sallimisessa hän haluaisi säilyttää maan nykyisen linjan, jossa osavaltiot saavat päättää siitä itse. Hän kannattaa aiempien kannabistuomioiden pyyhkimistä henkilön rikosrekisteristä.[26] Biden on toivonut lisärajoituksia puoliautomaattiaseiden myyntiin, niiden takaisinosto-ohjelmaa sekä kansallisen aserekisterin perustamista ja aseen ostajien kattavaa taustatarkistusta.[26]

Biden pyrkii taistelemaan ilmastonmuutosta vastaan eri tavoin. Hän muun muassa haluaa lisätä ydinvoiman käyttöä ja hiilidioksidiveroa, ja hän vastustaa uusien öljy- ja kaasuvarojen hyödyntämistä liittovaltion mailla.[26]

Biden haluaa Yhdysvaltain liikenneinfrastruktuuriin 1,3 biljoonan dollarin investoinnit parantaakseen köyhien alueiden liikenneyhteyksiä, luodakseen uusia työpaikkoja ja taistellakseen ilmastonmuutosta vastaan. Hän haluaa rahoittaa suunntelmansa rikkaiden veronkiristyksillä ja alentamalla fossiilisiin polttoaineisiin nojaavan teollisuuden tukiaisia.[26]

Biden kannattaa Yhdysvaltojen sotilasmenojen lisäämistä ja toivoo maan armeijan pysyvän Afganistanissa ja Irakissa.[26] Biden on asettunut Kiinaa vastaan viimeaikaisissa maiden välisissä kiistakysymyksissä. Hän ei kuitenkaan kannata tariffien käyttöä kauppasodassa Kiinaa vastaan. Hän kannattaa USMCA-vapaakauppasopimusta ja tukee Tyynenmeren kumppanuussopimukseen liittymistä.[26]

Biden haluaisi saada sosiaalisen median jättiläiset vastuuseen käyttäjiensä julkaisemista sisällöistä.[26]

Menestys vaaleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joe Biden voitti vastaehdokkaansa Donald Trumpin yli 7 miljoonalla äänellä. Biden sai marraskuun 2020 vaaleissa yli 81 miljoonaa ääntä, mikä on suurin äänimäärä Yhdysvaltain presidentinvaalien historiassa. Samalla hän rikkoi Barack Obaman vuoden 2008 ennätyksen valittuna presidenttinä yli 11 miljoonalla äänellä.[27] Biden onnistui voittamaan takaisin lähes kaikki Donald Trumpin 2016 vaaleissa voittamat vaa'ankieliosavaltiot.[28]

Presidentiksi valittuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ääntenlaskun vielä ollessa kesken Yhdysvaltain media kertoi 7. marraskuuta 2020 Bidenin saaneen 3. marraskuuta pidetyssä presidentinvaalissa taakseen voittoon riittävän määrän valitsijamiehiä.[29] 14. joulukuuta 2020 valitsijamiehet vahvistivat Bidenin voittaneen vaalit äänin 306–232.[30] Biden vannoi virkavalansa 20. tammikuuta 2021 keskipäivällä Yhdysvaltain itärannikon aikaa.[31]

Kohut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biden on toisinaan antanut menneisyydestään paikkaansapitämätöntä tietoa. Hän on esimerkiksi väittänyt marssineensa kansalaisoikeusmarssissa 1960-luvulla ja joutuneensa pidätetyksi Etelä-Afrikassa pyrkiessään tapaamaan vangittua vapausoikeustaistelija Nelson Mandelaa.[2]

Biden keskeytti vuonna 1987 vaalikampanjansa Yhdysvaltain presidentinvaaleissa, kun kävi ilmi, että hän oli käyttänyt puheissaan lainauksia muun muassa Britannian Työväenpuolueen johtajalta Neil Kinnockilta sekä edesmenneeltä senaattorilta Robert F. Kennedyltä. Myös Bidenin opiskeluajoilta löytyi plagiointia.[32]

Tammikuussa 2011 Biden herätti huomiota puolustamalla Yhdysvaltain liittolaiseksi nimittämäänsä Egyptin johtaja Hosni Mubarakia. Toimittajan kysymykseen Biden vastasi, ettei pidä Mubarakia diktaattorina.[33][34][35] Mubarak joutui eroamaan mielenosoitusten vuoksi asemastaan parin viikon kuluttua.

Bidenilla on aina ollut tapana kosketella ja halailla ihmisiä, myös naisia. Tämä on johtanut syytöksiin epäasiallisesta käytöksestä ja seksuaalisesta häirinnästä, jotka Biden on kiistänyt.[2]

Presidenttinä (2021–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biden puhumassa virkaanastujaisissaan 20. tammikuuta 2021.

Biden vannoi Yhdysvaltain presidentin virkavalan 20. tammikuuta 2021.[36] 78-vuotiaana hänestä tuli kaikkien aikojen vanhin Yhdysvaltain presidentin virkavalan vannonut.[36] Biden on Yhdysvaltain historian toinen katolilainen presidentti John F. Kennedyn rinnalla.[36]

Ensimmäisenä päivänään Yhdysvaltojen presidenttinä 20. tammikuuta 2021 Biden allekirjoitti 17 asetusta tai muuta dokumenttia muun muassa Yhdysvaltojen paluusta Pariisin ilmastosopimukseen ja Maailman terveysjärjestö WHO:hon.[37]

Katso myös: Bidenin hallinto

Biden nimitti virkakautensa aluksi hallitukseen (ministeritasoisiin tehtäviin, pois lukien varapresidentti) 13 miestä ja 11 naista, mikä on tasaisin jakauma Yhdysvaltain historiassa. Hallituksen jäsenistä 12 edustaa jotakin etnistä vähemmistöä. Päämääränä oli valkoisen talon sivujen mukaan "nimittää ministeriöille johtajia, jotka heijastavat sitä maata, jota he pyrkivät palvelemaan."[38] Toisaalta Biden hallintoa hallitsevat liberaalit katolilaiset ja juutalaiset. Valkoisia protestantteja, jotka muodostavat 15% Yhdysvaltain väestöstä ja joiden tiedetään tukevan republikaaneja, ei hallitukseen ei kuulu yhtään.[39]

Maaliskuussa 2021 Biden allekirjoitti lain suuresta talouden elvytyspaketista. 1,9 biljoonan, eli 1900 miljardin, dollarin suuruinen elvytyspaketti on seurausta koronaviruspandemiasta. Paketin on tarkoitus parantaa erityisesti Yhdysvaltain vähäosaisten ostovoimaa. Paketti sisältää myös panostuksia koronarokotuksiin sekä tukea koulutukseen ja ravintoloille.[40] Yhtä Bidenin keskeisistä vaalilupauksista, minimipalkan nostoa 15 dollariin tunnilta ei saatu mukaan pakettiin.[41][42]

Toinen keskeinen Bidenin projekti on infrastruktuurihanke, jolla aloitettaisiin teiden, siltojen ja rautateiden uusiminen. Siihen sisältyy myös huomattavia summia muihin, infraan liittymättömiin demokraattien projekteihin.[43]

Ulkopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biden jatkoi vetäytymistä Afganistanista, jota Yhdysvaltain joukot olivat miehittäneet 20 vuotta. 15. elokuuta 2021 koko Afganistanin lännen tukema hallitus oli romahtanut ja taliban-taistelijat saapuivat Kabuliin, jossa Yhdysvallat evakuoi suurlähetystönsä helikoptereilla.[44] Viimeiset joukot poistuivat maasta elokuun lopussa.[45]

Biden ei yrittänyt parantaa suhteita Venäjään. Huhtikuussa 2021 Biden määräsi pakotteita 30 venäläiselle henkilölle ja organisaatiolle, joita syytettiin puuttumisestä Yhdysvaltain vuoden 2020 presidentinvaaleihin ja vakoiluun.[46] Venäjä lisäsi Yhdysvallat "epäystävällisten maiden" listalle. Listan valtioilla ei ole oikeutta esim. palkata Venäjän kansalaisia lähetystöihinsä.[47] Biden ja Putin tapasivat Genevessä kesäkuussa 2021. Tuolloin kummallakaan maalla ei ollut suurlähettilästä toisessa maassa.[48]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joe Biden vaimonsa Jillin kanssa vuonna 2019.

Biden on ollut kaksi kertaa naimisissa. Hän meni vuonna 1966 naimisiin Neilia Hunterin kanssa. Pari sai kolme lasta: Beaun, Hunterin ja Naomin. Neilia ja Naomi kuolivat auto-onnettomuudessa pian Bidenin senaattiin valinnan jälkeen vuonna 1972. Beau ja Hunter loukkaantuivat vakavasti mutta toipuivat.[2][49] Beau Bidenista tuli tunnettu juristi ja poliitikko. Hän kuoli aivosyöpään vuonna 2015.[50] Hunter Biden on asianajaja ja Eudora Global -riskipääomayhtiön perustaja, joka on myös toiminut monen yrityksen johdossa.[49]

Biden solmi vuonna 1977 uuden avioliiton Jill Tracy Jacobsin kanssa. Pari sai vuonna 1981 tyttären Ashleyn.[49] Hän työskentelee sosiaalialalla.[1]

Biden on kiinnostunut autoista ja niiden tekniikasta[13] sekä rakennuksista. Hän rentoutuu arkkitehtipiirustusten parissa.[51]

Uskonnoltaan Biden on katolinen.[52]

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biden joutui helmikuussa 1988 leikkaukseen saatuaan aivorunkoon vuotavan verisuonen pullistuman ja menetettyään tajuntansa. Leikkaus oli vaarallinen, ja Bidenille toimitettiin varalta viimeinen voitelu. Toimenpide kuitenkin onnistui. Hänellä havaittiin samalla toinenkin leikkausta vaativa pullistuma, ja myöhemmin myös keuhkoveritulppa. Biden oli seitsemän kuukauden toipilasajalla poissa senaatista.[53]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hagan, David: Joe Biden: Mies vallan huipulta. (No ordinary Joe, 2020.) Suomentanut Pekka Salonen. Helsinki: Oppian, 2020. ISBN 978-951-877-113-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Joe Biden – Yhdysvaltojen 47. varapresidentti Yle Uutiset. 7.3.2011. Yle Uutiset. Viitattu 7.3.2011.
  2. a b c d e f g h i j k Varho, Esko: Joe Biden pyrki presidentiksi ensimmäisen kerran jo Reaganin aikaan – Ikuisella poliitikolla on ollut menestyksekäs mutta traaginen elämä Yle Uutiset. 25.7.2020. Viitattu 25.7.2020.
  3. a b Vice President Joe Biden. The White House. Arkistoitu 20.1.20017. Viitattu 7.6.2020. (englanniksi)
  4. ”Kuulumme samaan kerhoon – me änkytämme”: Teinipoika varasti huomion demokraattien puoluekokouksessa is.fi. 22.8.2020. Viitattu 21.1.2021.
  5. Junkkari, Marko: B-b-b-b-b-b-b-Biden! hs.fi. 10.10.2020. Viitattu 21.1.2021.
  6. Dickenson, James R.: Biden Academic Claims ‘Inaccurate’. The Washington Post 22.9.1987.
  7. Hagan 2020, s. 68.
  8. Hagan 2020, s. 66.
  9. Hagan 2020, s. 62–63.
  10. Hagan 2020, s. 72–73.
  11. Hagan 2020, s. 76, 83.
  12. Hagan 2020, s. 80, 88.
  13. a b c d e f Stanton, Zack – Muller, Jordan: 55 Things You Need to Know About Joe Biden Politico. 5.3.2020. Viitattu 26.7.2020.
  14. Pöllänen, Raisa: Obaman yllätys sai Joe Bidenin itkemään – Korkein kunniamerkki ja suitsutusta: "Niin hyvä mies kuin Jumala on koskaan luonut" Yle Uutiset. 13.1.2017. Yle Uutiset. Viitattu 17.1.2017.
  15. Kamp, David: Why Joe Biden Didn’t Run... And Why He’s Not Ruling Out 2020 Vanity Fair. 25.10.2017. Viitattu 14.8.2020.
  16. Morrison, Patt: Column: Joe Biden discusses why he didn’t run in 2016, the field for 2020 and drag-racing Colin Powell Los Angeles Times. 16.1.2018. Viitattu 14.8.2020.
  17. Kauppinen, Ina: Kolmas kerta toden sanoo? Joe Biden lähtee USA:n presidenttikisaan demokraattien ennakkosuosikkina – myös historian taakat painavat Ilta-Sanomat. 25.4.2019. Viitattu 14.6.2019.
  18. Harwood, John: Joe Biden holds lead over Democratic rivals in 2020 presidential primary race 19.12.2019. CNBC Politics. Viitattu 23.12.2019. (englanniksi)
  19. Hutzler, Alexandra: Joe Biden Is Only Second Candidate To Lose Both Iowa and New Hampshire But Still Win the Democratic Nomination Newsweek. 6.5.2020. Viitattu 4.11.2020. (englanniksi)
  20. Zeleny, Jeff: Pete Buttigieg endorses Joe Biden CNN. 3.3.2020. Viitattu 4.11.2020. (englanniksi)
  21. Astor, Maggie – Glueck, Katie: Elizabeth Warren Endorses Joe Biden:When You Disagree,He’ll Listen The New York Times. 15.4.2020. Viitattu 4.11.2020. (englanniksi)
  22. Trumpin vastaehdokas on Joe Biden – Bernie Sanders vetäytyy presidenttiehdokaskilvasta Yle Uutiset. Viitattu 8.4.2020.
  23. Bernie Sanders endorses Joe Biden for president CNN. 13.4.2020. CNN. Viitattu 13.4.2020. (englanniksi)
  24. Ylipiessa, Maiju: Joe Biden on valinnut varapresidenttiehdokkaakseen senaattori Kamala Harrisin Yle.fi. Viitattu 11.8.2020.
  25. Joe Biden on nimitetty virallisesti demokraattien presidenttiehdokkaaksi Helsingin Sanomat. 19.8.2020. Viitattu 19.8.2020.
  26. a b c d e f g h i j k Hagan 2020, s. 166–174.
  27. Peace FM Online: US Election: Joe Biden Becomes First-Ever Presidential Candidate To Receive 80 Million Votes Peacefmonline.com - Ghana news. Viitattu 26.3.2021.
  28. Biden wins US presidential election 2020: which swing states were vital? AS.com. 7.11.2020. Viitattu 26.3.2021. (englanniksi)
  29. Joe Biden on USA:n seuraava johtaja: ”Aion olla kaikkien presidentti”, Trump kiistää yhä tuloksen – Yle seuraa USA:n vaalitaistoa, katso suora erikoislähetys klo 21.10 Yle uutiset. 7.11.2020. Viitattu 7.11.2020.
  30. Kerttula Anu, Myöhänen Ulriikka, Jääskelöinen Kai: Yle seurasi: Valitsijat vahvistivat Joe Bidenin voiton, Putin liittyi onnittelijoiden joukkoon – katso parhaat palat Bidenin puheesta Yle uutiset. 14.12.2020. Viitattu 16.12.2020.
  31. Yhdysvalloissa vaihtuu valta keskiviikkona – väkivallan uhka varjostaa Joe Bidenin presidenttikauden alkua Yle uutiset. 18.1.2021. Viitattu 19.1.2021.
  32. Dionner, E. J. Jr.: Biden withdraws bid for president in wake of furor The New York Times. 24.9.1987. Viitattu 8.10.2016. (englanniksi)
  33. Biden: Mubarak Should Not Step Down Fox News. 28.1.2011 / päiv. 23.12.2015. Viitattu 7.6.2020. (englanniksi)
  34. Murphy, Dan: Joe Biden says Egypt’s Mubarak no dictator, he shouldn’t step down... The Christian Science Monitor. 27.1.2011. Viitattu 7.6.2020. (englanniksi)
  35. Lehrer, Jim: Exclusive – Biden: Mubarak Is Not a Dictator, But People Have a Right to Protest PBS Newshour. 27.1.2011. Viitattu 7.6.2020. (englanniksi)
  36. a b c Varho, Esko: Tällainen on Yhdysvaltain uusi presidentti: Joe Bidenin menestyksekäs, mutta traaginen elämä Yle uutiset. 7.11.2020. Viitattu 22.1.2020.
  37. Bidenin tiimi julkisti listan: Nämä Trumpin toimet uusi presidentti kumoaa ensimmäiseksi Ilta-Sanomat. 20.1.2021. Viitattu 22.1.2021.
  38. Biden halusi kansaa heijastavan hallituksen – tuloksena historian tasaisin sukupuolijakauma, mukana ennätysvähän valkoisia miehiä MTV Uutiset. 21.1.2021. Viitattu 24.1.2021.
  39. Two faiths dominate Biden’s Cabinet picks 22.1.2021. Washington Post.
  40. Pietarinen, Harri ja Lassila, Anni: Yhdysvaltojen jätti­elvytys voi kiihdyttää talous­kasvun ennätys­vauhtiin, ja se näkyy pian myös täällä – ”Suomessakin nähdään inflaatio­hyppäys” hs.fi. 12.3.2021. Viitattu 14.3.2021.
  41. https://www.nytimes.com/2021/02/25/us/politics/federal-minimum-wage.html
  42. https://www.cnbc.com/2021/02/06/biden-says-15-minimum-wage-wont-survive-covid-relief-talks.html
  43. https://alfatvuutiset.fi/kannatusta-menettanyt-joe-biden-puolueensa-vasemmiston-vankina/
  44. Biden officials admit miscalculation as Afghanistan's national forces and government rapidly fall 15.8.2021. CNN.
  45. Joe Biden: Afganistanista vetäytyminen oli valtava menestys – tilanne Isis-K:n osalta ”ei ole loppuunkäsitelty” 31.8.2021. Iltasanomat.fi.
  46. Russia to expel ten American diplomats & limit staff, also considering ‘painful’ measures aimed at US businesses – FM Lavrov 18.4.2021. RT.
  47. Washington has been more naughty than nice: US set to be included on Russia’s new list of ‘unfriendly countries,’ Moscow reveals 25.4.2021. RT.
  48. Biden-Putin summit: US and Russian leaders meet for tense Geneva talks 16.6.2021. BBC.
  49. a b c Newman, Meredith: Joe Biden's family tree: An introduction to Delaware's most famous family Delaware Online. 15.12.2019. Viitattu 25.7.2020.
  50. Beau Biden, son of Vice President Joe Biden, dies of brain cancer Fox News. 31.5.2016. Viitattu 8.10.2016. (englanniksi)
  51. CNN:n virkaanastujaislähetys 20.1.2021
  52. Tällainen on presidentiksi pyrkivän Joe Bidenin traaginen elämä – saattanut hautaan jo kaksi lastaan ja nuoruuden rakkautensa Ilta-Sanomat. 23.8.2020. Viitattu 11.11.2020.
  53. Hagan 2020, s. 98.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]