Segregaatio

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee termiä segregaatio maantieteen näkökulmasta. Segragaatiolla voidaan viitata myös rotuerotteluun

Segregaatio eli eriytyminen on maantieteessä käytetty termi joka viittaa eri alueiden välille syntyviin eroihin. Näitä voivat olla esimerkiksi erilaiset elämäntavat, tuloerot, hyvinvointierot, kulttuurilliset erot ja muut sosiaaliset erot.

Suomessa segregaatio on poikkeuksellisen vähäistä. Asuinalueita ja sen lähiympäristöön kuuluvia paikkoja (esim. kouluja) ei luokitella kovin voimakkaasti alueen maineen mukaan.

Eriytymisen vaikutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eira, Helsingin varakkain alue

Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara pitäisi hyvänä sitä, jos väestö eriytyisi Helsingin kaupunginosiin sen mukaan, millaisessa kaupunginosassa he haluaisivat elää. Esimerkiksi Punavuoressa, Kampissa ja Kalliossa saisi meluta ja Töölö ja Kumpula olisivat vain lapsiperheille, länsi konservatiiveille ja pohjoinen korttelijuhlia järjestäville arvoliberaaleille. [1]

Vaattovaara kyseenalaistaa väestötyyppien sekoittamisen sosiaaliset hyödyt ja kertoo kollegoidensakin epäilevän, että se tuottaisi koheesion sijaan konflikteja. Osa ihmisistä ei oikein kestä erilaisuutta. [1]

Paikoin segregaatio ylläpitää monimuotoisuutta ja viihtyvyyttä sekä alueiden vetovoimaa. Esimerkiksi New Yorkin kaupunginosilla on eri luonteet ja ihmiset valitsevat asuinalueensa osittain elämäntapansa perusteella. Samaa on alkanut tapahtua Suomessakin. [1]

Segregaation ansiosta ihmiset voivat sietää toisiaan paremmin ja konfliktit vähetä. Lisäksi voidaan saada kannattaviksi tietynlaisten ihmisten tarvitsemia palveluita. Toisaalta eriytymisestä on haittaakin, esimerkiksi korkean työttömyysasteen alueilla työllistytään hitaammin kuin muualla. [1]

Kaupunkisuunnittelussa ja kaavoituksessa saatetaan pyrkiä vähentämään segregaatiota esimerkiksi rakennuttamalla pieni- ja hyvätuloisille sopivia asuintaloja keskenään samalle alueelle tai lisäämään segregaatiota mahdollistamalla eri ihmisryhmille ja elämäntavoille sopivia alueita.

Segregaatio ongelmana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakomäki Helsingissä

Segregaatio voi ilmetä myös hyvin haitallisena kehityskulkuna, joka johtaa ei-toivottuun sosiaaliseen eriytymiseen, pahimmillaan slummiutumiseen. Segregaation myötä sosiaaliset ongelmat, kuten työttömyys, rikollisuus, köyhyys sekä päihde- ja terveysongelmat keskittyvät helposti tietyille alueille ja näin turvallisuus ja asuinviihtyvyys heikkenevät. Varakkaammat muuttavat näiltä alueilta pois ja näin ongelmat vain pahenevat.

Huonoille alueille syntyy myös ympäristöongelmia, kuten roskaantumista, melua ja kaupunkitilan viihtyisyyden heikkenemistä. Usein myös palvelut ja infrastruktuuri huonontuvat. Maailmalla ongelmat ovat hyvin suuria: liikennekaaosta, jäteongelmia, saastumista, vesien ja ilman totaalista pilaantumista, hallitsematonta ja vaarallista rakentamista. Mumbai, Dhaka ja Manila ovat ääriesimerkkejä.[2]

Negatiivinen segregaatio alkaa usein työttömien ja kouluttautumattomien sekä maahanmuuttajien keskittymisestä samoille alueille. Segregaatio asettaa ihmiset hyvin eriarvoiseen asemaan. Koulutuksen laatu ja näin oppimistulokset ovat usein huonompia ongelmallisilla alueilla. Köyhyys usein periytyy ja syrjäytyminen on yleisempää. Terveyspalvelut heikkenevät ja kaikki muutkin peruspalvelut vaarantuvat. Huonot alueet eivät houkuttele hyvätuloisia uusia asukkaita tai yrityksiä.[3]

Suomessa on useita tälläisiä erittäin huonoon suuntaan segregoituneita alueita, kuten Helsingin Jakomäki ja Vantaan Koivukylä. Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren mukaan segregaatio Helsingissä on viime vuosina pahentunut ja kaavoitus ja sosiaalinen sekoittaminen ovat Helsingin talouden, turvallisuuden ja viihtyisyyden kannalta ydinkysymyksiä.[4][5]

Eriytymistä vähentävät projektit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arabianrannan ekokaupunginosa Helsingissä

Joissain Euroopan maissa on yritetty vähentää segregaatiota sekoittamalla väestöä, korvaamalla vuokra-asuntoja kalliimmilla ja kunnostamalla huono-osaisten alueita. Projektit ovat olleet kalliita ja hitaita, eikä saavutettujen mittarikeskiarvojen nousun ole todettu johtuvan siitä, että alkuperäisten, huono-osaisten asukkaiden tilanne olisi parantunut, vaan yleensä tulokset johtuvat siitä, että työtätekevien muuttaminen alueelle esimerkiksi pienentää keskimääräistä työttömyysprosenttia parantamatta huono-osaisten työllisyyttä. [6]

Segregaation ehkäisyyn on monia muitakin keinoja. Esimerkiksi Ympäristöministeriön kehittämisohjelmassa 2013-15 pyrittiin saamaan haitallinen alueellinen eriytyminen hallintaan kehittämällä kaupunkiympäristön ja -tilan viihtyisyyttä esimerkiksi puistomaisella rakentamisella sekä turvaamaan lähipalvelut, kuten lähikirjastot ja -kaupat. Kaupunkilaiset kokivat tämän myös lisäävän turvallisuutta. Tärkeänä nähtiin aktiivinen kuntalaisten vaikuttaminen oman alueensa asioihin yhteistyössä kunnallishallinnon, valtion, yhdistysten ja yritysten kanssa. Esimerkiksi Helsingissä tälläiset alueet, kuten Käpylä, Vallila ja Arabia ovat monilla mittareilla hyvinvoivia alueita. [7][8]

Kouluvalinta ja segregaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talousteorian mukaan vapaa kouluvalinta hillitsee alueiden eriytymistä. Koulun määräytyminen asuinpaikan mukaan saa hyvätuloiset muuttamaan heidän arvostamiensa koulujen lähelle, mikä hinnoittelee nämä alueet köyhien ulottumattomiin. Kouluvalinnan rajoittaminen ei myöskään välttämättä vähennä koulujen eriytymistä. [9]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Bilettäjille ja ankeuttajille voisi antaa omat kaupunginosat (paperilehdessä "Jaettu kaupunki"), Helsingin Sanomat 22.9.2013.
  2. Urbaani segregaatio Sosiologi. 2014. Westermarck-seura.
  3. Suvi Vihavainen: Köyhät, rikkaat ja maahanmuuttajat asuvat yhä useammin omilla alueillaan-asuinalueet eriarvoistuvat erityisesti Turussa Helsingin Sanomat. 23.4.2017.
  4. Sami Moisio: Segregaatio Helsingissä Alue ja ympäristö.
  5. Teppo Ovaskainen: Jan Vapaavuori varoittaa segregaatiosta: "Helsingin kohtalonkysymys" Uusi Suomi. 27.3.2017.
  6. Kaupunkeja uudistettaessa on investoitava ihmisiin, Helsingin Sanomat, Vieraskynä, 23.2.2015, Maarten van Ham ja Jaana Nevalainen. "Van Ham on kaupunkiuudistuksen professori Delftin teknillisessä yliopistossa ja Nevalainen erityisasiantuntija ympäristöministeriössä."
  7. Ympäristöministeriö: Asuinalueiden kehittämisohjelma 2013-15 2012.
  8. Joonas Laitinen, Juhani Saarinen: Helsingin itäinen kantakaupunki kerää vaurautta-ero lähiöihin kasvaa Helsingin Sanomat. 2.1.2017.
  9. Kouluvalintojen vaikutukset Suomessa epäselviä, VATT Policy Brief 3-2014, Mika Kortelainen, johtava ekonomisti, Isa Kuosmanen, tutkija, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT.


Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.