Köyhyys

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alle dollarilla päivässä elävän väestön osuus eri valtioissa

Köyhyys on sosiaalipolitiikan käsite, jolla kuvataan ihmisen tai kokonaisten väestönosien taloudellista ja toisinaan myös sosiaalista syrjäytymistä. Köyhyyteen voi liittyä esim. huonolaatuista tai riittämätöntä ravintoa, koulutusta tai terveydenhuoltoa sekä olemattomia mahdollisuuksia vaikuttaa omiin elinoloihin ja yhteiskuntaan[1].

1900-luvulla köyhiksi on kuvattu myös valtioita ja jopa kokonaisia maanosia.

Määritelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Köyhyydellä on objektiivisia ja subjektiivisia piirteitä; absoluuttinen ja suhteellinen köyhyys. Absoluuttiseksi köyhyydeksi tai puutteenalaisuudeksi sanotaan tilaa, jossa ravinnon, vaatetuksen ja asumisen fysiologisia vähimmäisedellytyksiä ei pystytä tyydyttämään. Suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän jyrkkää huono-osaisuutta muihin verrattuna.

Köyhyyden mittaaminen on haastavaa ilmiön monimutkaisen luonteen vuoksi. Maailmanpankki on pyrkinyt kehittämään erilaisia köyhyyden mittaustapoja, mutta nämä ovat jatkuvan keskustelun kohteena. Esimerkkinä köyhyyden mittaamisen ongelmista voidaan pitää tilannetta, jossa suuri joukko ihmisiä siirtyy jonkun määritellyn köyhyysrajan yläpuolelle sillä seurauksella, että tilastojen tulkinta hankaloituu ja vääristyy. Vaikka rahaa ja tulorajoja on perinteisesti käytetty köyhyyden mittarina, ei niiden avulla voida kuvata köyhyyden koko kirjoa. Voidaan ajatella, että köyhyys on puutetta enemmästä kuin rahasta tai muusta taloudellisin mittarein mitattavista omaisuudesta. Köyhyyden käsitettä voidaan laajentaa ajatuksella, että köyhyys on moniulotteista puutetta elämän perustarpeista ja hyvinvoinnista. Toisaalta eräisiin aatteisiin kuuluu asketismin ihanne, joka pitää itse valittua köyhyyttä positiivisena ja haluttavana asiana.

Köyhyyden haitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riippumattomassa OECD:n raportissa on todettu, että tuloerojen kasvu heikentää kansantalouden kasvua.[2][3]

Köyhyydellä on myös haitallisia yksilötason vaikutuksia. Liverpoolin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että köyhyys lisää riskiä sairastua mielenterveyden häiriöihin lapsilla 40 prosenttia ja äideillä 44 prosenttia[4]. Tutkimuksissa on todettu, että köyhyys heikentää ihmisen ajattelukykyä. Koska köyhyydessä joutuu jatkuvasti murehtimaan rahojen riittämistä päivittäisiin menoihin ja laskuihin, kuormittaa se aivoja ja jopa laskee ihmisen älykkyysosamäärää. Vastaavasti huomattiin eräässä tutkimuksessa köyhien Villupuramin ja Tiruvannamalain alueen sokeriplantaaseilla tekevien intialaisten viljelijöiden älykkyysosamäärän nousseen joka vuosi heidän vaurastuttuaan sadonkorjuun jälkeisen rikastumisen myötä. Viljelijät testattiin sekä ennen että jälkeen sadonkorjuun. Professorien mukaan testimenestyminen sadonkorjuun jälkeen johtui siitä, etteivät rahahuolet enää kuormittaneet viljelijöiden aivoja. Myös virheiden määrä ja reaktioajat paranevat tutkijoiden mukaan vaurastumisen ja taloudellisen turvallisuuden seurauksena.[5]

Yhdysvaltalaisen Princetonin yliopiston vuonna 2010 julkaiseman tutkimuksen mukaan vaurastuminen toisi myös onnea, mutta vaurastumisen tuoma onnellisuus ei enää kasvaisi 75 000 dollarin (61 000 euron) vuositulon saavuttamisen jälkeen.[5] Nobel-palkittu professori Angus Deaton kuitenkin kirjoitti, että tältä näyttää vain lineaarisella asteikolla. Onnellisuus on tilastojen perusteella logaritmisesti sidoksissa BKT:hen. Siis prosentin korkeampi kansantuote vastaa yhtä suurta lisäystä onnellisuudessa riippumatta siitä, miten rikkaasta maasta on kyse.[6]

Köyhyyden väheneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanpankin arvion mukaan vuonna 2015 äärimmäisessä köyhyydessä eli 702 miljoonaa ihmistä, kun vuonna 1990 luku oli 1750 miljoonaa.[7] Prosentteina luvut olivat 37,1 % ja 9,6 %. Vuonna 2015 köyhyys oli ensimmäistä kertaa ikinä alle 10 %.[8]

Näin YK:n tavoite puolittaa äärimmäinen köyhyys vuosina 1990 - 2015 toteutui etuajassa. Vuonna 1990 ihmisistä 43 % eli alle 1,25 dollarilla päivässä, vuonna 2008 enää 22 %, ja lasku jatkui. Vuonna 1981 osuus oli 52 %. Ensimmäistä kertaa sekä äärimmäisen köyhien väestöosuus että heidän lukumääränsä vähenivät kaikilla kuudella alueella (vuodesta 2005). Saharan eteläpuolisessa Afrikassa äärimmäinen köyhyys koski ensi kerran alle puolta kansasta (47 % vuonna 2008). Itä-Aasiassa alle 1,25 dollarilla päivässä eli 77 % vuonna 1981 ja 14 % vuonna 2008. Luvuissa on korjattu inflaatio ja ostovoima.[9][10]

Talouskasvu ja köyhyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanpankin tutkijat David Dollar ja Aart Kraay (2002) osoittivat, että keskitulojen kasvaessa köyhimmän viidenneksen tulot kasvoivat samassa suhteessa. Tutkimuskirjallisuudessa todetut kasvua lisäävät politiikat ja instituutiot eivät lisänneet tuloeroja. Näitä olivat avoimuus kaupalle, makrotaloudellinen vakaus, rajoitettu julkinen sektori, finanssitalouden kehittyneisyys, vahva omaisuudensuoja ja laillisuusperiaate. Itse asiassa julkisen sektorin pienuus ja korkean inflaation välttäminen näyttäisivät jossain määrin lisäävän köyhimpien osuutta tuloista. Kasvua lisäävät instituutiot siten auttavat köyhiä siinä missä muitakin, myös talouskuri (fiscal discipline).[11]

Politiikat ja instituutiot, joiden piti auttaa köyhiä, eivät nekään vaikuttaneet köyhien tulo-osuuteen. Näitä ovat julkiset sosiaalimenot, demokraattiset instituutiot, peruskouluun osallistuminen ja maatalouden tuottavuus. Niillä ei ollut mitään robustia yhteyttä kasvuun eikä köyhien tulo-osuuteen. Sosiaalimenojen osuus julkisista menoista jopa heikensi köyhien tulo-osuutta melkein tilastollisesti merkitsevästi.[11]

Näin ollen talouskasvu on tärkeää köyhyyden poistamisessa. Keskimäärin köyhien osuus tuloista jopa hieman nousi keskitulojen kasvaessa, ehkä sattumalta. Kasvun ja köyhyyden poistamisen suhde ei ole eronnut eri ajanjaksoina, ei muutu kriiseissä ja on sama rikkaissa ja köyhissä maissa. Näin ollen kasvua lisäävän politiikan, kuten talouskurin ja kaupan avoimuuden pitää olla köyhyyden vähentämispolitiikan keskiössä.[11]

Vuonna 2013 Dollar, Kraay ja Yalen Tatjana Kleineberg tutkivat datan 118 maasta neljältä tuoreimmalta vuosikymmeneltä. Aiemman tutkimuksen tavoin yhä talouskasvu oli tärkein köyhimmänkin viidenneksen rikastumisen tekijä. Köyhimmän viidenneksen tulo-osuudet muuttuivat vain vähän eivätkä riippuneet keskitulon muutoksista. Tulokset pätivät riippumatta epätasa-arvon muutoksista ja maakohtaisista kasvutekijöistä ja osoittivat, että on vaikeaa löytää keinoja vaikuttaa köyhimpien tulo-osuuteen.[12]

YK:n UNDP:n raportti kertoi inhimillisen kehityksen mittareiden osoittavan huomattavaa paranemista 2000-luvulla. Syynä tähän on kaupan kasvu. Globalisaatio on vähentänyt kaupan esteitä ja levittänyt tuotantoketjuja valtionrajojen yli. Tämä on kiihdyttänyt köyhien maiden talouskasvua.[13]

Köyhyys kehittyvissä maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Köyhyys on puutetta puhtaasta juomavedestä, huonoa ravintoa tai suoranaista nälkää, surkeita asuinoloja, olematonta sanitaatiohygieniaa, terveydenhuollon puutetta ja lukutaidottomuutta. Edelleen köyhyyttä ovat koulutuksen puute, syrjäytyneisyys yhteiskunnasta, turvattomuus, epätasa-arvo, huonot ihmisoikeudet, saastunut ympäristö tai ympäristön huono tila. Köyhillä ihmisillä on myös puutetta ajasta, sillä päivän valoisat tunnit saatavat mennä juomaveden, polttopuiden ja päivän aterian hankkimiseen. Esimerkiksi Aasiassa ja Afrikassa naiset ja tytöt joutuvat kävelemään vedenhaussa useita kilometrejä päivittäin.

Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) mukaan 800 miljoonaa ihmistä kärsii jatkuvasta nälästä. Noin miljardilla ihmisellä ei ole saatavillaan juomakelpoista vettä, ja noin 2,5 miljardia ihmisistä elää ilman kunnollista saniteettihuoltoa, eli vailla vessaa ja viemäröintiä.lähde?

Huonon hygienian ja puuttuvan terveydenhuollon vuoksi tartuntataudit ovat yleisiä. YK on arvioinut 11 miljoonan lapsen kuolevan vuosittain nälkään ja erilaisiin torjuttavissa oleviin tauteihin, kuten ripuliin. Kehitysmaissa malaria on yleinen vitsaus, samoin tuberkuloosi ja HIV/AIDS. Kaikkiaan köyhyyden vuoksi – sairauksiin ja nälkään – kuolee YK:n mukaan vuosittain miljoonia ihmisiä.lähde?

Kehitysmaiden aikuisista jopa kolmasosa on luku- ja kirjoitustaidottomia, eikä yli 100 miljoonalla lapsella ole mahdollisuutta käydä koulua. Kehitysmaiden asukkaista kymmenet miljoonat elävät järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella; heillä ei ole henkilökortteja eikä heitä ole merkitty mihinkään rekisteriin. Virallisesti heitä ei ole olemassa. Unicefin arvion mukaan kehitysmaihin joka vuosi syntyvistä lapsista 55 prosenttia jää rekisteröimättä.lähde?

Köyhyys nähdään laajalti yhtenä keskeisimmistä sosiaalisista ongelmista. Kansainvälinen kehitysyhteisö pitää kehitysparadigmanaan nykyään "köyhyyden vähentämistä" (poverty reduction). Aiemmin teollistuminen ja modernisaatio nähtiin ratkaisuina köyhyyden ongelman voittamiseksi. Toisaalta kehityskriitikot ovat arvostelleet köyhyyden käsitettä siitä, että sillä kuvataan ulkoapäin ihmisten elämää kurjaksi välittämättä ihmisten omasta arviosta. On väitetty, että useat virallisesti köyhiksi luokitellut elävät subjektiivisesti tarkasteltuna onnellista ja materiaalisesti tarpeeksi rikasta elämää.

Köyhyys teollisuusmaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös teollisuusmaissa esiintyy köyhyyttä. Teollisuusmaiden köyhyys on usein suhteellista köyhyyttä erotuksena absoluuttista köyhyydestä. Teollisuusmaissa köyhiksi kutsutaan ihmisiä, joilla on huomattavasti vähemmän varallisuutta kuin kansalaisilla keskimäärin. Ympärillä olevien ihmisten elintason ollessa korkea köyhä jää paitsi monista yhteisön ihmisten tavallisiksi katsomista asioista ja voi syrjäytyä tavallisesta elämästä. Erityisesti kouluttamattomat, maahanmuuttajat ja syrjäytyneiden lapset ovat köyhyyden riskiryhmässä.

Suomalaiset sosiaalipolitiikan ja köyhyyden tutkijat Olli Kangas ja Veli-Matti Ritakallio toteavat, että köyhyydessä on kysymys sosiaalisen toimintakyvyn rajoittuneisuudesta, jolla tarkoitetaan sitä, että "henkilöllä ei ole mahdollisuus elää ympäröivässä yhteiskunnassa vallitsevalla tavalla". He toteavat, että tämä on tutkijoiden keskuudessa yleisesti vallitseva ajatus. [14].

Länsimaissa köyhyyden esiintyminen vaihtelee. Ruotsin kaltaisessa sosiaalisessa hyvinvointivaltiossa se ei ole kovin suurta, vaikka etuuksia on sielläkin vähennetty 2000-luvulla. Sen sijaan Yhdysvallat poikkeaa muista länsimaista, sillä siellä köyhyys on verraten yleistä. Etenkin musta väestönosa kärsii köyhyydestä ja laaja köyhyys on vaikuttanut esimerkiksi rikollisuuden yleistymiseen.

Köyhyys Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa köyhyysrajaksi määritellään tilastoissa kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen perusteella se tulomäärä, joka on 60 prosenttia yhteenlaskettujen käytettävissä olevien tulojen mediaanista eli jolle jää 60% tai alle keskituloisen kotitalouden käytettävissä olevista rahatuloista.[15] 90-luvun alkupuoliskolta alkaen tällaisten ihmisten osuus kansasta on kasvanut alle 8%:sta nykyiselle 12-14% tasolle.[15] Kotitaloudet, joiden tulot jäävät tuota pienemmiksi, luokitellaan pienituloisiksi kuten myös kotitalouden kaikki jäsenet. Köyhyyden raja on ollut vuonna 2008 yksinasuvalla 1150€ kuussa[16] ja 1 190€ (2014).[15]

Suhteellinen köyhyysaste kertoo kuinka monta prosenttia väestöstä kuuluu tähän ryhmään; Suomessa se on n. 13,2 % (2008).

OECD:n mukaan tuloerojen kasvaminen haittaa talouskasvua. Suomessa OECD:n laskujen mukaan talouskasvu olisi voinut olla vuonna 2014 jopa viidenneksen korkeampi, jos tuloerot eivät olisi jatkaneet kasvuaan.[2] [3]

Suomen köyhyydestä tilastoja julkaisevat Tilastokeskus sekä EU-maiden tilastoviranomainen Eurostat.[17][15]

Köyhyyden syyt ja riskitekjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työttömyys ja työkyvyttömyys kuuluvat köyhyyden suurimpiin riskitekijöihin. Vuonna 2014 ilmestyneen tutkimuksen mukaan suurin osa ruoka-avun saajista on työttömiä tai työkyvyttömiä[18]. Lisäksi joka viides yksinäisyrittäjä jää tuloissa köyhyysrajalle tai sen alapuolelle. [19]

Suhdanteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelan tutkimusprofessori Olli Kankaan mukaan lama voi vähentää suhteellista köyhyyttä. Lamojen aikana näet keskitulot yleensä laskevat, ja suhteellisesti köyhäksi kutsutaan ihmistä, jonka tulot jäävät alle 60 prosenttiin keskitulosta. Esimerkiksi vuonna 2008 alkaneessa taantumassa rikkaampien tulot laskivat suhteessa köyhempiin, ja nousukaudella taas heidän tulonsa kasvavat nopeammin kuin köyhempien. Vaikka laskennallisesti köyhien määrä vähenisi taantumissa, silti silloin on riski todellisista vaikeuksista: ihmiset menettävät työpaikkoja ja myös työssäkäyvien köyhien määrä voi lisääntyä. Professori Matti Tuomalan mukaan pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat keskeisiä köyhyyteen liittyviä ongelmia.[20]

Tulonsiirtojen vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos Suomessa ei tehtäisi tulonsiirtoja, eläisi köyhyydessä yli neljäsosa suomalaisista.

Vuonna 2012 köyhyydessä olisi ilman tulonsiirtoja elänyt 26,9% suomalaisista. Tulojensiirtoja tekemällä määrä laski 13,2 prosenttiin. Vastaavat luvut vuonna 2013 olivat 26,4% ennen tulonsiirtoja ja 11,8% tulonsiirtojen jälkeen.[21]

Ikäryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2013 keskimäärin 16,0% suomalaisista oli vaarassa joutua köyhyyteen tai syrjäytyä sosiaalisesti. Tämä riski kasvoi hieman iän myötä; suomalaisilla lapsilla riski oli 13,0%, aikuisilla (18-64 vuotiailla) 16,7% ja vanhuksilla (yli 65 vuotiailla) 16,8%.[22]

Sosiaalietuuksien taso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa köyhyyttä pyritään vähentämään erityisesti toimeentulotuella. Kuitenkin vain puolet toimeentulotukeen oikeutetuista suomalaisista saa kyseistä etuutta. Syynä on se, etteivät kansalaiset saa tietoa heille kuuluvasta sosiaaliturvasta ja se, etteivät kaikki toimeentulotukea tarvitsevat selviä tuen saamisen edellyttämästä mittavasta paperisodasta. Kolmantena syynä on toimeentulotuen saajille sälytetty häpeällinen leima.[23][24]

Toimeentulotuen taso on lisäksi niin alhainen, että se vähentää köyhyyttä, mutta ei poista sitä kokonaan. Kymmenen prosenttia vuonna 2004 toimeentuloa saaneista eli köyhyysrajan alapuolella vielä toimeentulotuen myöntämisen jälkeen.[25]

1990-luvun lamasta lähtien etuuksia on karsittuselvennä ja indeksikorotuksia jätetty tekemättä. Sosiaali ja terveysministeriö totesi vuonna 2011, ettei toimeentulotuki riitä enää kattamaan edes kohtuullista minimikulutusta[26]. Vuonna 2014 pienituloisiin kohdistunut sosiaaliturvaetuuksien indeksikorotusten jäädytys johti Vasemmistoliiton eroon hallituksesta kaikkien muiden puolueiden hyväksyessä jäädytykset.[27] 

Kasvukeskuksissa, etupäässä Helsingin ja Tampereen seuduilla, asuntojen raju hintojen ja vuokrien nousu on myös vaikeuttanut köyhien toimeentuloa.

Indeksikorotukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotta köyhät eivät köyhtyisi jatkuvasti enemmän suhteessa muuhun suomalaiseen väestöön ja tuloerot köyhimpien ja rikkaimpien välillä eivät kasvaisi, pitäisi sosiaalietuuksiin tehdä säännöllisiä korotuksia. Näitä korotuksia kutsutaan ns. indeksikorotuksiksi, jolla tarkoitetaan, että elintason jatkuvaa kallistumista eli inflaatiota tulisi huomioida myös köyhimpien tuloissa, ei vain palkansaajien palkoissa. Palkansaajat saavat vuosittaiset palkankorotukset samasta syystä, jottei heidän ostovoimansa heikkenisi tai ainakaan heikkenisi aivan koko inflaation verran.

Vaikka indeksikorotukset toteutuisivat vuosittainkin, jatkaisivat tuloerot kasvuaan. Indeksikorotukset ovat vain osa tulonjaon epätasa-arvon torjumista.

Köyhimmille tuloluokille ei ole kertynyt 1990-luvun laman jälkeen lainkaan varallisuutta Suomessa. Tämä tarkoittaa, että kaikki heille maksetut tuet menevät suoraan kulutukseen ja piristävät kansantaloutta. Kansantaloudelle haitallisinta on juuri raha, joka lojuu tuottamattomana pankkitileillä tai arvoaan menettävinä huonoina sijoituksina. Tästä syystä köyhimpienkin indeksikorotuksien säilyttämistä perustellaan usein politiikassa juuri tällä kansantalouden piristämisellä.

Suhteellinen köyhyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka suhteellinen köyhyys on Suomessa lisääntynyt 1990-luvun lamasta saakka, ovat kotitalouksien itsensä raportoimat toimeentulo-ongelmat kääntyneet laskuun. Tämä johtuu keskimääräisen hyvinvoinnin lisääntymisestä: vertailupohjan muuttuessa suhteellisesti köyhiksi tilastoidaan entistä suurempi joukko niitä, joiden aineelliset perustarpeet ovat tyydytettyjä. Suhteellisen köyhyyden kasvu kertoo ennen kaikkea siitä, että pienituloisten tulokehitys on jäänyt jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Myös pätkätöiden yleistyminen sekä se, että aikaisempaa harvempi edunsaaja on oikeutettu ansiosidonnaisiin etuuksiin, selittävät pienituloisten tulokehityksen jäämisen jälkeen keskituloisten tulokehityksestä.

Noin kolmanneksen köyhyysjakson kokeneista voidaan katsoa olevan tilapäisköyhiä, kolmanneksen toistuvaisköyhiä ja kolmanneksen pitkäaikaisköyhiä. Pitkäaikaisköyhyys on keskimääräistä yleisempää iäkkäillä ja yksin asuvilla. Nuorilla ja lapsiperheillä tilapäisköyhyys on yleisempää kuin pitkäkestoinen köyhyys.[28].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ihmisoikeudet.net. Oppia ihmisyydestä. http://www.ihmisoikeudet.net/index.php?page=koeyhyys
  2. a b OECD: Kasvaneet tuloerot haittaavat talouskasvua – myös Suomessa 9.12.2014. YLE.
  3. a b Inequality hurts economic growth, finds OECD research 9.12.2014. OECD. Viitattu 18.12.2014.
  4. Köyhyys vaarantaa lapsen tulevaisuuden. 03.04.2017. Antti Vanas. https://lapsenmaailma.fi/palstat/tutkittua-tietoa/koyhyys-vaarantaa-lapsen-tulevaisuuden/
  5. a b Helsingin Sanomat 3.1.2015, sivu D4, Jussi Sippola: Raha muuttaa mieltä
  6. The joyless or the jobless - Should governments pursue happiness rather than economic growth? The Economist. 25.11.2010.
  7. Global Monitoring Report; Development Goals in an Era of Demographic Change www.worldbank.org/gmr. Viitattu 4.11.2015.
  8. World Bank Forecasts Global Poverty to Fall Below 10% for First Time; Major Hurdles Remain in Goal to End Poverty by 2030 4.10.2015. Maailmanpankki. Viitattu 6.1.2016.
  9. New Estimates Reveal Drop In Extreme Poverty 2005-2010, World Bank, Feb. 29, 2012
  10. World Bank Sees Progress Against Extreme Poverty, But Flags Vulnerabilities, World Bank, February 29, 2012
  11. a b c Dollar, D. & Kraay, A: Growth Is Good for the Poor. (koko teksti: http://documents.worldbank.org/curated/en/419351468782165950/text/multi0page.txt) Journal of Economic Growth, 2002, 7. vsk, nro 3, s. 195–225. doi:10.1023/A:102013963. Artikkelin verkkoversio.
  12. David Dollar, Tatjana Kleineberg, Aart Kraay: Growth Still Is Good for the Poor. Policy Research Working Paper, 2013. Maailmanpankki. Artikkelin verkkoversio.
  13. Kauppa nostaa kehitysmaita köyhyydestä, Helsingin Sanomat 15.3.2013.
  14. Jouko Kajanoja: Mitä on hyvinvointi? 25. elokuuta 2005. Tilastokeskus.
  15. a b c d [http://www.stat.fi/til/tjt/2014/01/tjt_2014_01_2015-12-21_kat_001_fi.html Tilastokeskus - 1 Pienituloisuuden kehitys Suomessa 1987–2014] www.stat.fi. Viitattu 9.2.2016. fi
  16. Pienituloisten reaalitulot laskivat − Tilastokeskus
  17. Suomessa köyhyysrajan alla elää 13,7 prosenttia Kauppalehti. 30.9.2013.
  18. Maria Ohisalo & Juho Saari 2014: Kuka seisoo leipäjonossa? Ruoka-apu 2010-luvun Suomessa. Kunnallisalan kehittämissäätiön Tutkimusjulkaisu nro 83. https://tinyurl.com/ycv2w47b
  19. Suomeen syntynyt yrittäjien köyhälistö
  20. Katso ketä köyhyys vaanii nyt Taloussanomat. 27.8.2011.
  21. File:At-risk-of-poverty rate before and after social transfers and at-risk-of-poverty threshold (for a single person), 2012 and 2013.png - Statistics Explained ec.europa.eu. Viitattu 9.2.2016.
  22. People at risk of poverty or social exclusion - Statistics Explained ec.europa.eu. Viitattu 9.2.2016.
  23. YLE: Monet huono-osaiset eivät osaa tai jaksa hakea toimeentulotukea Julkaistu: 9.1.2012 Viitattu: 30.6.2014
  24. MTV Uutiset: Vain puolet oikeutetuista hakee toimeentulotukea. Julkaistu: 27.2.2014 Viitattu: 23.4.2014
  25. Susan Kuivalainen: Missä määrin toimeentulotuki poistaa köyhyyttä? Yhteiskuntapolitiikka 69 (2004):6. 2004. Viitattu 25.8.2014.
  26. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Perusturvan riittävyyden arviointiraportti 2011–2015 http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125703/TY%C3%96_2015_001_web_06032015.pdf?sequence=3
  27. Helsingin Sanomat: "Vasemmistoliitto lähtee hallituksesta" Julkaistu: 25.3.2014 Viitattu: 26.3.2014
  28. Pasi Moisio: Suhteellinen köyhyys Suomessa

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Isola, Anna-Maria & Larivaara, Meri & Mikkonen, Juha (toim.): Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä. Helsinki: Avain, 2007. ISBN 978-952-5524-49-9.
  • Isola, Anna-Maria & Suominen, Esa: Suomalainen köyhyys. Helsinki: Into, 2016. ISBN 978-952-264-556-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Köyhyys.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Köyhyys.