Onnellisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tunnetta. Onnellisuus on myös Ismo Alanko Teholla -duon albumi
Onnen hetki. James Goodwyn Clonney, 1847.

Onnellisuus on tunne, johon liittyy tyytyväisyys omaan elämään, subjektiivinen hyvinvointi, elämänlaatu ja erilaiset positiiviset tunteet kuten ilo, mielihyvä ja kiitollisuus sekä negatiivisten tunteiden kuten masentuneisuuden ja stressin vähyys.

Abstraktina käsitteenä onnellisuudelle ja sen lähikäsitteille on esitetty monia erilaisia kuvauksia aina antiikin filosofiasta lähtien. Onnellisuuden on kuvattu olevan esimerkiksi "läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää"[1] tai "ilon, tyytyväisyyden ja hyvinvoinnin kokemus yhdistettynä käsitykseen siitä, että elämä on hyvää, merkityksellistä ja arvokasta"[2].

Arviolta noin 50 % onnellisuuden yksilöllisistä eroista voidaan selittää geeneillä, noin 40 % ihmisen omalla toiminnalla ja vain noin 10 % ulkoisilla olosuhteilla.[3] Hyvinvointivaltioiden asukkaat ovat kuitenkin köyhien maiden asukkaita onnellisempia[4][5]. Terveyttä, hyviä ihmissuhteita, turvallisuutta ja perustoimeentuloa pidetään kaikkialla maailmassa tärkeinä onnellisuuden kannalta.[6]

Esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskimääräinen tyytyväisyys elämään ei ole muuttunut merkittävästi viimeisen sadan vuoden aikana.[7] Vuonna 2021 julkaistussa kansainvälisessä World Happiness Report -tutkimuksessa keskimäärin korkeimman arvosanan antoivat elämälleen suomalaiset (7,9/10), islantilaiset (7,6/10), tanskalaiset (7,5/10), sveitsiläiset (7,5/10) ja hollantilaiset (7,5/10) . Huonoimman arvosanan antoivat kambodialaiset (4,4), intialaiset (4,2), jordanialaiset (4,1), tansanialaiset (3,8) ja zimbabwelaiset (3,2). Ihmisten hyvinvointia mitattiin tutkimuksessa tyytyväisyytenä omaan elämään sekä vuosina 2021 ja 2022 myös myönteisten ja kielteisten tunteiden määränä.[8]

Suomi kuului maailman kymmenen onnellisimman kansakunnan joukkoon myös vuonna 2006. Suomalaisten ilmoittama onnellisuuden keskiarvo oli hieman alle 8 asteikolla 0–10 .[9] Samana vuonna The Happy Planet Index -tutkimuksessa Suomi oli Euroopan maista jaetulla viidennellä sijalla yhdessä Ruotsin kanssa.[10] Vuoden 2007 tutkimuksessa Suomi sijoittui Euroopan maista toiseksi.[11] Toisen vuonna 2007 julkaistun New Economics Foundationin ja Maan ystävien teettämän tutkimuksen mukaan islantilaiset elivät pitkän ja onnellisen elämän, kun taas virolaiset jäivät hännille eurooppalaisten maiden vertailussa, ja suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset olivat tyytyväisimpiä elämäänsä.[12] Suomalaisten onnellisuudessa ei vaikuttaisi olevan kovin suuria maantieteellisiä eroja[13].

Pitkän aikavälin onnellisuuden eroista ihmisten välillä noin 50 % voidaan selittää geeneillä, noin 10 % ulkoisilla olosuhteilla ja noin 40 % ihmisen omalla toiminnalla.[3] Subjektiivisen ja psykologisen hyvinvoinnin muuttaminen pysyvästi onnistuu helpommin omaa toimintaa kuin olosuhteita muuttamalla.[14]

Onnellisuuteen vaikuttaviin olosuhteisiin (noin 10 % vaihtelusta) kuuluvat valtiokohtaiset, maantieteelliset ja kulttuuriset tekijät; ikä, sukupuoli, etninen ryhmä ja muut demografiset tekijät; yksilöhistoria, kuten lapsuuden traumat, auto-onnettomuudet tai arvovaltaiset palkinnot; sekä elämäntilanne, kuten siviilisääty, ammatti, työpaikan varmuus, tulot, terveys ja uskonnollisuus.[3] Tyypillisesti jopa elämää runsaasti muuttavilla tapahtumilla on paljon pienempi vaikutus onnellisuuteen kuin luullaan.[7] Onnellisuuseroja valtioiden välillä ennustavat erityisesti tulot (bruttokansantuote henkeä kohden), elinajanodote, vapaus, anteliaisuus, sosiaalinen tuki ja vähäinen korruptio.[8][15]

Suurtenkin elämänmuutosten on perinteisesti katsottu vaikuttavan onnellisuuteen vain hyvin tilapäisesti, mutta uudemmat havainnot ovat haastaneet tätä käsitystä. Esimerkiksi lottovoitot ja halvaantuminen ovat olleet aiemmissa tutkimuksissa yhteydessä onnellisuuteen vain lyhytaikaisesti ja onnellisuuden tason on havaittu palautuvan muutosta edeltäneelle tasolle.[16] Tuoreemmissa suurissa paneelitutkimuksissa on taas havaittu, että avioero, puolison kuolema, työttömyys, vammautuminen ja vastaavat tapahtumat ovat muuttaneet subjektiivista hyvinvointia pitkäaikaisesti ja palautuminen on jäänyt keskimäärin vain osittaiseksi (synnynnäisistä tekijöistä riippuen).[17] Esim. keskisuuren lottovoiton (1 000–120 000 puntaa) on havaittu lisäävän psyykkistä hyvinvointia noin 1,4 GHQ-pistettä vielä kaksi vuotta tapahtuman jälkeenkin.[18]

Psykologiset tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiitollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalainen filosofi Demokritos arvioi, että ihminen on onnellinen, kun hän ei sure sitä, mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on[9]. Kiitollisuus onkin yksi vahvimmista hyvinvointia ja onnellisuutta ennustavista tekijöistä. Kiitollisuus lisää itsearvostusta ja hyviä ihmissuhteita ja vähentää kateutta, pettymystä, sosiaalista vertailua, narsistisuutta, kyynisyyttä ja materialismia. Kiitollisemmat ihmiset nukkuvat paremmin, heillä on vähemmän masennusta, riippuvuuksia ja uupumusta, ja he kykenevät käsittelemään paremmin traumaattisia kokemuksia. Kiitollisuus tunteena on kehittynyt evoluutiossa todennäköisesti biologisesta palkitsevasta signaalista, jonka tehtävä oli lisätä vastavuoroisuutta ja yhteistyötä erityisesti kädellisillä. Kyky tuntea kiitollisuutta vaihtelee muun muassa geenien, persoonallisuuden ja kulttuurin mukaan, mutta on myös muutettavissa aktiivisesti harjoittelemalla.[19]

Ystävällisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onnellisemmat ihmiset ovat motivoituneempia olemaan ystävällisiä, huomioivat enemmän ystävällisiä eleitä, omaavat enemmän ystävällisyyteen liittyviä muistoja ja käyttäytyvät ystävällisemmin.[7][20]

Peruslepotila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mieli harhailee (engl. mind wandering) keskimäärin noin puolet valveillaoloajasta. Tätä kutsutaan mielen peruslepotilaksi. Peruslepotila vähentää onnellisuutta Yalen yliopiston psykologianprofessori Laurie Santoksen mukaan .[7]

Kasvumielentila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmiset, jotka uskovat ja keskittyvät enemmän kykyynsä oppia ja kehittyä (tulosten ja epäonnistumisten sijaan) ovat tyypillisesti onnellisempia[7].

Kognitiiviset harhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kognitiivisten harhat vääristävät Yalen yliopiston psykologianprofessori Laurie Santoksen mukaan usein ihmisten arviota omasta onnellisuudestaan tai siitä, miten jokin muutos vaikuttaisi omaan onnellisuuteen:[7]

  • Turtumisefekti (engl. hedonic adaptation, habituation) saa ihmiset yliarvioimaan myönteisten asioiden onnellisuutta lisäävää vaikutusta. Aivoilla on taipumus turtua samana pysyviin ja toistuviin ärsykkeisiin. Esimerkiksi hankitun esineen tuottamalla mielihyvällä on tämän vuoksi taipumus laskea ajan kuluessa.
  • Sopeutumiskyvyn aliarviointi (engl. impact bias): Ihmisillä on taipumus yliarvoida negatiivisten muutosten onnellisuutta vähentävää vaikutusta, koska he aliarvoivat kykynsä sopeutua vaikeisiin elämäntilanteisiin. Esimerkiksi vammautumisen aiheuttama muutos onnellisuudessa ei ole todellisuudessa niin suuri kuin ajatellaan.
  • Nopeat virhepäätelmät (engl. jumping to conclusions): Aivojen tekemät intuitiiviset päätelmät ovat usein virheellisiä ja liian itsevarmoja ja jäävät kyseenalaistamatta.
  • Vertailu: Omaa elämäntilannetta arvioidaan usein suhteessa aiempaan elämäntilanteeseen taikka sosiaalisesti eli suhteessa omien tuttavien tai julkisuuden henkilöiden elämäntilanteeseen. Nämä ovat Santoksen mukaan epäoleellisia kriteereitä.

Sosiaaliset tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parisuhteessa elävien on todettu olevan keskimäärin onnellisempia kuin yksin elävien. Edellä mainittu pätee erityisesti miehiin.[21] Naimisissa olevat ovat onnellisempia lähes joka mittarilla.[22] On kuitenkin myös havaittu, että naimisissa olevat ovat merkittävästi onnellisempia vain noin 2 vuoden säteellä hääpäivästä, minkä jälkeen ero kaventuu.[7]

Lasten vanhemmat ovat onnettomampia kuin lapsettomat ihmiset, mutta tilanne muuttuu päinvastaiseksi, kun lapset muuttavat pois kotoa.[22]

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus lisää vuonna 2020 julkaistun kansainvälisen tutkimuksen mukaan ihmisten onnellisuutta ja on toiseksi suurin elämäntyytyväisyyttä lisäävä tekijä[23].

Sosiaaliset yhteydet lisäävät onnellisuutta jopa silloin, kun ihmiset ennakoivat niiden vähentävän onnellisuutta (esim. kiusallisiksi koetut jaetut kokemukset ja lyhyet kontaktit tuntemattomien kanssa).[7]

Vallan on havaittu lisäävän simpanssien onnellisuutta[24].

Psykoanalyysin kehittäjän Sigmund Freudin väitetään sanoneen, että rakkaus ja työ olisivat tärkeimmät onnen lähteet. Asiasta ei löydy kuitenkaan yhtään mainintaa Freudin laajasta kirjallisesta tuotannosta eikä muustakaan kirjallisesta lähteestä.[25]

Työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkkatyö näyttäisi lisäävän ihmisen onnellisuutta parhaiten silloin, kun sitä ei ole elämäntilanteeseen nähden liikaa. Esimerkiksi osa-aikatyön tekeminen lisää tutkimusten mukaan äitien onnellisuutta verrattuna kokoaikaiseen palkkatyöhön tai kotiäitiyteen [26].

Onnellisuuden kannalta on myös tärkeää, että työntekijä voi käyttää työssään hänelle luonteenomaisia vahvuuksia kuten taitavuus, luovuus, uteliaisuus, oikeudenmukaisuus, rehellisyys, huumori, harkintakyky, ystävällisyys, johtamiskyky, oppiminen, sinnikkyys, sosiaalinen älykkyys ja sosiaalisuus. Työ voi lisätä onnellisuutta esimerkiksi työtehtävään liittyvän flow-tilan kautta. Kyseisen tilan voi saavuttaa esimerkiksi tehdessä jotakin keskittymistä vaativaa ja sopivan haastavaa tehtävää, jossa työntekijä on hyvin taitava ja joka on itsessään palkitsevaa eli tehtävää ei tehdä esimerkiksi palkan vuoksi.[7]

Yalen yliopiston psykologianprofessori Laurie Santoksen mukaan ihmiset ovat tyypillisesti onnellisempia työskennellessään kuin viettäessään vapaa-aikaa "passiivisina", vaikka uskovatkin asian olevan päinvastoin. Lisäksi toiveena olevan työn (usein korkeapalkkaisemman) saaminen näyttää vaikuttavan onnellisuuteen vain vähän.[7]

Tulot ja varallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yalen yliopiston psykologianprofessori Laurie Santoksen mukaan vain lähinnä perustarpeiden tyydyttämiseen kuluvalla varallisuuden tasolla olisi suurta merkitystä onnellisuuden kannalta, ja tämän jälkeen varallisuuden kasvulla olisi vain pieni ja vähenevä vaikutus. Myöskään omaisuudella ei olisi hänen mukaansa merkittävää vaikutusta, koska materialistinen ajattelu näyttäisi lisäävän tyytymättömyyttä elämään ja jopa mielenterveyden häiriöitä.[7] Vuonna 2012 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että päivittäistä onnellisuutta mittaava emotionaalinen hyvinvointi lisääntyi kuukausipalkan kasvaessa aina 6250 dollariin eli noin 4750 euroon asti. Otoksena oli 450 000 henkeä.[27] Lisäksi on huomattu, että ihmisten onnellisuutta vähentää etenkin se, jos he joutuvat kokemaan niukkuutta verrattuna muihin ihmisiin[28].

Tulo- ja varallisuustaso vaikuttavat Suomessakin huomattavasti ihmisten onnellisuuteen. Tilastokeskuksen vuonna 2015 julkaiseman selvityksen lähes 90 prosenttia vähintään 3000 euroa kuussa nettoavista tunsi itsensä "lähes kaiken aikaa" onnelliseksi, kun taas korkeintaan 1500 euroa nettoavista alle puolet ilmoitti kokevansa onnea edes "usein".[29]

Vauraus näyttäisi lisäävän onnellisuutta myös valtioiden tasolla eli mitä suurempi bruttokansantuote, sitä onnellisempia maan asukkaat ovat keskimäärin. Elintason kasvaminen lisää väestön onnellisuutta etenkin maissa, joiden BKT on alle 15000 dollaria/vuosi/hlö. Yhteys säilyy senkin jälkeen, mutta vähemmän voimakkaana.[4][5] Talouskasvun mukana myös eliniänodote on kohonnut, joten rikkaimmissakin maissa talouskasvu korreloi vahvasti Happy Life Years -mittarin kanssa.[30]

Ulkonäkö:[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 julkaistun Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan keskimääräistä kauniimpina itseään pitävät ihmiset ovat muita onnellisempia. Kauniina itseään pitävät naiset kokevat usein mielihyvää katsellessaan peiliin ja kauniin ulkonäön omaavat ihmiset saavat lisäksi muita parempaa palkkaa ja heidän on myös helpompi pariutua.

Yalen yliopiston psykologianprofessori Laurie Santos on kuitenkin kiistänyt oman kauneuden lisäävän ihmisen onnellisuutta. Santoksen mukaan esimerkiksi onnistuneen laihdutuksen on havaittu olevan yhteydessä pikemminkin mielialan laskuun.[7]

Biologiset tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Terveys[20]
  • Uni[7]
  • Liikunta[7]
  • Luonto: Suomalaiset arvostavat usein luontoa ja rauhaa onnellisuuden lähteinä.[6]

Muut tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vapaus: Suomalaiset kokevat vapauden tärkeänä asiana onnellisuuden kannalta.[6] Markkinaliberalistisen Cato-instituutin mukaan myös taloudellinen vapaus korreloi voimakkaasti onnellisuuden kanssa[30].
  • Eettinen käytös: Aristoteles totesi teoksessaan Nikomakhoksen etiikka onnellisuuden (kreik. eudaimonia) olevan elämän päämäärä, ja että niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat itsestään tästä kamppailusta tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen.[31] Platon määritteli onnellisuuden hyvän saavuttamiseksi pysyvästi. Onnellisuus on Platonille tavallaan rakkauden jatke. Rakkaus on kaipuuta hyvään, joka puuttuu. Rakkauden kohdetta ei voi tämän määritelmän mukaan saavuttaa, mutta onnellisuus on lopulta muoto, johon rakkaus voi johtaa.[32]selvennä Myös Vanhan Testamentin kirjoittavat korostavat hyveellistä elämää onnen lähteenä.lähde?
  • Suoritukset: Esimerkiksi opiskelijat yliarvioivat huomattavasti, kuinka suuri vaikutus arvosanoilla on heidän onnellisuuteensa.[7]

Mittaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onnellisuutta ja sen eri osia (esim. elämänlaatu, tyytyväisyys tai positiiviset tunteet) voidaan mitata muun muassa kyselyiden avulla. Kyselymittareihin kuuluvat esim. PERMA-Profiler[33] (engl. Positive emotion, Engagement, Relationships, Meaning, and Accomplishment) ja Authentic Happiness Inventory[34]. Yksinkertainen menetelmä mitata onnellisuutta on pyytää tutkittavia henkilöitä arvioimaan elämäänsä esim. asteikolla 0–10 tai 0–100.[7] Esimerkiksi Gallup World Poll -kyselytutkimus käyttää ns. Cantrilin tikkaat -kysymystä, joka pyytää tutkittavan kuvittelemaan asteikon 0–10 siten, että nolla on hänen huonoin mahdollinen elämänsä ja kymmenen on hänen paras mahdollinen elämänsä, ja tämän jälkeen asettamaan oman todellisen elämänsä tälle asteikolle.[35]

Positiivisen psykologian menetelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monien ns. positiivisen psykologian interventioiden (engl. positive psychology interventions, PPI) vaikutuksia onnellisuuteen on tutkittu. Näiden menetelmien tavoitteena on kehittää myönteisiä ominaisuuksia (kuten onnellisuutta) kaikilla ihmisillä – ei hoitaa mielenterveyden häiriöitä kuten psykologiassa perinteisesti.[36][37][38][7] Oleellisinta on huomata, että pelkkä tietämys onnellisuuteen vaikuttavista tekijöistä ei muuta käytöstä niin, että onnellisuus lisääntyy – tämä vaatii aktiivista työtä tapojen muuttamiseksi (engl. G.I. Joe fallacy).[7] Jatkuva onnellisuuden tavoittelu voi toisaalta lisätä esimerkiksi tyytymättömyyttä elämään.[19]

Menetelmiin kuuluvat muun muassa seuraavat:

  • Nautiskelu (engl. savoring): Positiivisia kokemuksia voidaan vahvistaa aktiivisesti nautiskelemalla, muun muassa harjoittamalla tarkkaavaisuutta ja pitämällä se kokemuksessa koko sen keston ajan, ajattelemalla kiitollisia ajatuksia (esim. kuinka onnekas on), jakamalla kokemus muiden ihmisten kanssa ja säilyttämällä kokemuksesta kuvia tai muistoesineitä. Nautiskelu on näin opittavissa oleva tapa, joka lisää merkittävästi onnellisuutta.[7]
  • Kiitollisuuden lisääminen[37][7]: Kiitollisuutta voidaan pyrkiä lisäämään esim. kiitollisuuskirjeitä tai kiitollisuuspäiväkirjaa kirjoittamalla tai yksinkertaisesti pyrkimällä antamaan toisille enemmän kiitosta ja tunnustusta.[20] Kiitollisuuspäiväkirjaa voidaan kirjoittaa esim. 1–2 kertaa viikossa listaamalla 5–10 mitä tahansa asiaa, joista on kiitollinen. Tämän harjoituksen on havaittu lisäävän onnellisuutta jo muutaman viikon jälkeen ja muuttavan aivojen aktiivisuutta ainakin kuukausiksi.[19]
  • Ystävällisyyden lisääminen[20], esim. ystävällisyysharjoitusten[37] avulla.
  • Henkilökohtaisten tavoitteiden asettaminen[37]
  • Henkilökohtaisten vahvuuksien käyttäminen: Vahvuuksiin voivat kuulua muun muassa kauneuden ja taidokkuuden arvostaminen, rohkeus, luovuus, kansalaisuus (engl. citizenship), uteliaisuus, oikeudenmukaisuus, anteeksianto, kiitollisuus, rehellisyys, toiveikkuus, vaatimattomuus, huumori, harkintakyky, ystävällisyys, johtamiskyky, rakkaus, oppiminen, moraali (engl. integrity), periksiantamattomuus, perspektiivi (erilaisten näkökulmien huomioiminen), harkitsevaisuus (engl. prudence), itsekontrolli, sosiaalinen älykkyys, hengellisyys, ryhmätyö ja innokkuus.[37][7]
  • Sosiaalisen vuorovaikutuksen lisääminen[7]
  • Huolenpito läheisistä ihmissuhteista[20]
  • Optimistisen ajattelun harjoittaminen, kuten positiivisten piirteiden (hopeareunusten) tunnistaminen negatiivisista tapahtumista.
  • Meditaatio[7]: Eräiden tutkimusten mukaan säännöllinen meditaatio lisää ihmisten onnellisuutta.[39] Esimerkiksi 9 viikon rakkaus-ystävällisyysmeditaatio lisäsi positiivisia tuntemuksia vielä 15 kuukautta intervention jälkeenkin ja myös niillä, jotka olivat lopettaneet meditaation.[38]
  • Myönteisten elämänkokemusten läpikäyminen
  • Negatiivinen visualisointi[7]: Stoialaisesta filosofiasta tunnettu tapa kuvitella menettävänsä itselleen tärkeitä asioita.
  • Viimeisen kerran meditaatio (engl. last time meditation): Stoialaisesta filosofiasta tunnettu tekniikka, jossa toistuvasti kuvitellaan kokemusten olevan viimeisiä.
  • Unelmoijan meditaatio (engl. translife meditation): Stoialaisesta filosofiasta tunnettu tekniikka, jossa toistuvasti kuvitellaan toinen vaikeammassa elämäntilanteessa oleva henkilö, joka unelmoisi elämäntilanteesta, jossa itse on, ja pyritään omaksumaan hänen näkökulmansa omaa elämää kohtaan.
  • Ennakkonostalgisointi (engl. prospective retrospection): Stoialaisesta filosofiasta tunnettu tekniikka, jossa kuvitellaan tulevaisuuden minä muistelemassa tätä päivää tai hetkeä nostalgisesti.
  • Uudelleentulkinta: Elämänkokemusten vaikutukset onnellisuuteen riippuvat ratkaisevasti niiden tulkinnasta. Esim. ajoittainen hengenahdistus voidaan kokea kärsimyksenä, kun sen syy on sairaus, tai miellyttävänä, kun sen syy on liikuntasuoritus. Huono kohtelu voidaan usein uudelleentulkita esim. osaamattomuuden aiheuttamaksi ja negatiivisille kokemuksille voidaan antaa esim. humoristiset tai tarinankerronnalliset raamit.
  • Siunaukset[37]
  • Vertailukohtien uudelleenkokeminen ja havainnointi[7]
  • Sosiaalisen vertailun välttäminen[7]
  • Kokemuksiin sijoittaminen: Kokemuksien kuluttaminen tavaroiden sijasta lisää onnellisuutta erityisesti rikkaammilla. Vaikutus perustuu esim. siihen, että kokemuksiin liittyy vähemmän sopeutumista ja enemmän positiivista ennakointia ja muistelua.[7]
  • Aikaan sijoittaminen (engl. time affluence): Vapaa-ajan hankinta ja arvostaminen varallisuuden sijasta lisää onnellisuutta.[7]
  • Kuluttamisen keskeyttäminen ja monipuolistaminen vähentää jatkuvaan ärsykkeeseen sopeutumista ja näin lisää kuluttamisesta saatuja positiviisia tunteita.[7]
  • Anteeksianto[20]
  • Onnellisuuden seuranta[7]
  • Stoialainen testistrategia: Ajattelutapa, jossa pyritään tulkitsemaan negatiiviset elämänkokemukset kuvitteellisten hahmojen kuten jumalien asettamiksi kokeiksi. Kun vastoinkäyminen on onnistuneesti tulkittu kokeeksi, tehtävänä on saada tästä kokeesta mahdollisimman hyvä arvosana pysymällä hyväntuulisena, ratkaisemalla vastoinkäymiseen liittyvät ongelmat ja ehkäisemällä tilanteen uusiutumista.

Tutkimuksissa on osoitettu useiden edellä listattujen positiivisen psykologian mukaisten harjoitteiden (PPI) parantaneen hyvinvointia ja masennusta pitkäaikaisesti. Kuitenkin esim. mielenterveyden häiriöt voivat vaikuttaa näiden vaikutuksiin; esim. kiitollisuusharjoitusten vaikutus masentuneilla oli eräässä tutkimuksessa haitallinen. Esimerkiksi vuoden 2012 meta-analyysissä (39 tutkimusta, 6 139 osanottajaa) subjektiivisen hyvinvoinnin standardoitu keskimääräinen ero (SMD) oli 0,34, psykologisen hyvinvoinnin 0,20 ja masennuksen 0,23 toimenpideryhmän hyväksi. Hyvinvoinnin nousu oli 3–6 kuukautta intervention jälkeen yhä tilastollisesti merkitsevä, joten vaikutus näyttää melko pysyvältä. Laadukkaimmissa tutkimuksissa myönteinen vaikutus ei ollut kuitenkaan yhtä suuri. Tutkijoiden mukaan aiempi vuoden 2009 meta-analyysi ei ottamaan riittävästi huomioon tutkimusten laatua. Siinä huomioitiin kuitenkin myös julkaisuvinouma, ja päädyttiin siihen, ettei se voinut selittää tuloksia.[36][37]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. David Myers: The Pursuit of Happiness. Harper Paperbacks, 1993.
  2. The How of Happiness, Lyubomirsky, 2007
  3. a b c Sonja Lyubomirsky, David Schkade ja Kennon M. Sheldon: Pursuing Happiness: The Architecture of Sustainable Change. (sivu 116) Review of General Psychology, 2005, 9. vsk, nro 2, s. 111–131. Educational Publishing Foundation.
  4. a b Bruno S. Frey – Alois Stutzer: Happiness and Economics. Princeton University Press.
    In Pursuit of Happiness Research. Is It Reliable? What Does It Imply for Policy? The Cato Institute. April 11, 2007.
  5. a b WEALTH AND HAPPINESS REVISITED Growing wealth of nations does go with greater happiness
  6. a b c Duunitori: Ilona Suojanen tutkii onnellisuutta ja kehottaa varomaan etenkin yhtä tapaa työelämässä – ”Kuluttaa hyvin äkkiä loppuun” Duunitori.fi. 22.1.2021. Viitattu 3.5.2021.
  7. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad Laurie Santos: The Science of Well-Being (Verkkokurssi) Coursera. Viitattu 23.7.2021. (englanniksi)
  8. a b World Happiness Report 2021. URL: https://worldhappiness.report/. Viitattu 25.7.2021.
  9. a b (Mari Markkanen: Mistä löytyy onni. Ilta-Sanomat Plussa 22.12.2006, s.8)
  10. Marks, Nic, Andrew Simms, Sam Thompson ja Saamah Abdallah (2006). The Happy Planet Index. An index of human well-being and environmental impact. New Economics Foundation. http://www.neweconomics.org/gen/z_sys_publicationdetail.aspx?pid=225
  11. Tutkimus: Suomalaiset Euroopan toiseksi onnellisin kansa, luettu 17.4.2007.
  12. Helsingin Sanomat 17.7.2007.
  13. Esa Keskinen: Satakunta putosi kolmanneksi onnellisuustutkimuksessa – professori pitää onnellisuustutkimuksia kyseenalaisina Satakunnan Kansa. 21.6.2018. Viitattu 24.10.2022.
  14. KENNON M. SHELDON & SONJA LYUBOMIRSKY: Journal of Happiness Studies, 2006, nro 7, s. 55–86. Springer. doi:10.1007/s10902-005-0868-8.
  15. Raportti: Norja on maailman onnellisin maa – Suomi pysyy viidennellä sijalla Yle, 2017
  16. "Lottery winners and accident victims: Is happiness relative?" (1978). Journal of Personality and Social Psychology 36 (8): 917–927. doi:10.1037/0022-3514.36.8.917.  (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. "Adaptation and the Set-Point Model of Subjective Well-Being. Does Happiness Change After Major Life Events?" (April 1, 2007) 16 (2): 75-79. doi:doi.org/10.1111/j.1467-8721.2007.00479.x. 
  18. "Money and mental wellbeing: A longitudinal study of medium-sized lottery wins" (January 2007). Journal of Health Economics 26 (1): 49-60. 
  19. a b c Kurzgesagt – In a Nutshell: An Antidote to Dissatisfaction (Video) YouTube (youtube.com). Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
  20. a b c d e f Onnen saavuttamiseen ei tarvita kasapäin vinkkejä, sanoo koulukiusattu onnellisuus-professori – Riittää, että muistaa muutaman yksinkertaisen asian Helsingin Sanomat. 1.6.2017. Viitattu 13.6.2017.
  21. "Onnellisuusprofessori" Markku Ojanen, Onnellisuuskyselyn tuloksia (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. a b Money, marriage, kids. Harvard Gazette, 21.2.2013.
  23. Would More Social Justice Make You Happier? Greater Good. Viitattu 2.10.2022. (englanniksi)
  24. Simpanssi on apein keski-iässä. Tiede Luonto 8/2022. Sivu 44.
  25. Jerome A. Winer, James W. Anderson: The Annual of Psychoanalysis, V. 29: Sigmund Freud and His Impact on the Modern World. The Analytic Press, 2001.
  26. Kaisa Kakko: Masennus uhkaa kotiäitiä. Terve.fi-sivusto 21.05.2012. http://www.terve.fi/vanhemmuus-ja-kasvatus/masennus-uhkaa-kotiaitia
  27. Taloussanomat: Tässä on onnellisen palkka Ilta-Sanomat. 11.4.2012. Viitattu 2.10.2022.
  28. Sijoittaminen | Kannattaako nuorena säästää vai elää? Tällainen kulutuskäyrä tuottaa onnellisimman elämän. Helsingin Sanomat. 1.10.2022. Viitattu 2.10.2022.
  29. Raha ei tee yksin onnelliseksi, mutta sen puute tekee onnettomaksi Yle Uutiset. 8.3.2015. Viitattu 4.7.2022.
  30. a b In Pursuit of Happiness Research. Is It Reliable? What Does It Imply for Policy? The Cato institute. April 11, 2007.
  31. Aristotle And His Definition Of Happiness - Overview www.pursuit-of-happiness.org. Viitattu 26.10.2021.
  32. Plato's Ethics: An Overview First published Tue Sep 16, 2003; substantive revision Thu Jun 14, 2007. Stanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 12.2. 2008. (englanniksi)
  33. Butler, Julie, and Margaret L. Kern. "The PERMA-Profiler: A brief multidimensional measure of flourishing." International Journal of Wellbeing 6.3 (2016).
  34. Sanli, Esat, Seher Balci Celik, and Cem Gencoglu. "Validity and reliability of the authentic happiness scale." (2019).
  35. World Happiness Report FAQ. URL: https://worldhappiness.report/faq/. Viitattu 25.7.2021.
  36. a b "Enhancing Well-Being and Alleviating Depressive Symptoms With Positive Psychology Interventions:A Practice-Friendly Meta-Analysis" (May 2009). Journal of Clinical Psychology 65 (5): 467–487, particularly 468, 471, 474, 483. doi:DOI:10.1002/jclp. 
  37. a b c d e f g "Positive psychology interventions: a meta-analysis of randomized controlled studies" (2013). BMC Public Health 13 (119). doi:https://doi.org/10.1186/1471-2458-13-119. 
  38. a b Michael A. Cohn ja Barbara L. Fredrickson: In search of durable positive psychology interventions: Predictors and consequences of long-term positive behavior change. J Posit Psychol., 2011, 5. vsk, nro 5, s. 355–366. doi:10.1080/17439760.2010.508883.
  39. Helsingin Sanomat 3.3.2009.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Airaksinen, Timo: Onnellisuuden opas. Helsinki: Johnny Kniga, 2006. ISBN 951-0-31929-5.
  • Csikszentmihalyi, Mihaly: Flow: Elämän virta: Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. (Flow: The psychology of optimal experience, 1990.) Suomentanut Ritva Hellsten. Helsinki: Rasalas, 2005. ISBN 952-5421-26-0.
  • Csikszentmihalyi, Mihaly: Kehittyvä minuus: Visioita kolmannelle vuosituhannelle. (The evolving self: A psychology for the third millennium, 1990.) Suomentanut Sari Hellsten. Helsinki: Rasalas, 2006. ISBN 952-5421-33-3.
  • Feldman, Fred: What Is This Thing Called Happiness?. Oxford: Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-964593-0.
  • Haidt, Jonathan: Onnellisuushypoteesi. (The happiness hypothesis: Finding modern truth in ancient wisdom, 2006.) Suomentanut Jaana-Mirjam Mustavuori. Viisas elämä. Helsinki: Basam Books, 2011. ISBN 978-952-260-009-7.
  • Hirvonen, Tatu & Mangeloja, Esa: Miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi?. Jyväskylä: Atena, 2006. ISBN 951-796-442-0.
  • Lagerspetz, Kirsti: Psykologia – järjen ja tunteen tiede. Helsinki: Tammi, 1990. ISBN 951-30-9319-0.
  • Mattila, Antti & Aarninsalo, Pekka: Onnentaidot. Helsinki: Duodecim, 2009. ISBN 978-951-656-312-4.
  • Nars, Kari: Raha ja onni. (Pengar och lycka, 2006.) Suomentanut Juha Peura. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 951-31-3748-1.
  • Ojanen, Markku: Onnen etsijät. 2004. Helsinki: Aikamedia.
  • Ojanen, Markku: Onnellisuus: Mikä on onnen salaisuus: Miten voit edistää omaa onneasi. Kansialanimeke: Miten voit kohottaa elämän laatua ja löytää paremman olon. Toimittanut Maarit Huovinen. Miten voit -sarja. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31214-2.
  • Ojanen, Markku: Hyvinvoinnin käsikirja. Helsinki: Kirjapaja, 2009. ISBN 978-951-607-904-5.
  • Ricard, Matthieu: Onnellisuus. (Plaidoyer pour le bonheur, 2004.) Suomentanut Marja Haapio. Helsinki: Basam Books, 2004. ISBN 952-9842-96-1.
  • Schmid, Wilhelm: Onni: Kaikki mitä tulee tietää. (Glück: Alles, was Sie darüber wissen müssen, und warum es nicht das Wichtigste im Leben ist, 2007.) Suomentanut Riitta Virkkunen. Helsinki: Ajatus, 2009. ISBN 978-951-20-7910-0.
  • Seligman, Martin E. P.: Aito onnellisuus: Positiivisen psykologian keinoin täyteen elämään. (Authentic happiness: Using the new positive psychology to realize your potential for lasting fulfilment, 2002.) Suomentanut Markus Lång. Helsinki: Art House, 2008. ISBN 978-951-884-446-7.
  • Thiollet, Jean-Pierre: Le Droit au bonheur. Anagramme: Paris, 2006. ISBN 2-35035-075-4
  • Yrjönsuuri, Mikko: Onni ja sen viholliset. Lyhyt oppimäärä -sarja. Helsinki: Kirjastudio, 2005. ISBN 952-482-014-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Onnellisuus.

Suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Onnellisuus.

Englanniksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]