Onnellisuus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tunnetta. Onnellisuus on myös Ismo Alanko Teholla -duon albumi

Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Aristoteles ja Vanhan testamentin kirjoittajat korostivat ihmisen hyveellistä elämää onnen lähteenä. Omien tekojen lisäksi ihmisen onnellisuuteen vaikuttaa myös se, miten muut kohtelevat häntä. Myös oma ja läheisten ihmisten terveys ja riittävä toimeentulo lisäävät ihmisen onnellisuutta.

Klassisia määritelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demokritos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filosofi Demokritos arvioi sen olevan onnellinen, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.[1]

Platon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Platon määritteli onnellisuuden hyvän saavuttamiseksi pysyvästi. Onnellisuus on Platonilla tavallaan rakkauden jatke. Rakkaus on kaipuuta hyvään, joka puuttuu. Rakkauden kohdetta ei voi tämän määritelmän mukaan saavuttaa, mutta onnellisuus on lopulta muoto johon rakkaus voi johta.[2]

Aristoteles[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aristoteles käsitteli onnellisuutta (kreik. eudaimonia) kirjassaan Nikomakhoksen etiikka. Aristoteles oli sitä mieltä että onnellisuus on elämän päämäärä, ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat itsestään tästä kamppailusta, tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen.

Sigmund Freud[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykoanalyysin perustajan Sigmund Freudin mukaan rakkaus ja työ ovat tärkeimmät onnen lähteet.

Onnellisuustutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geenit 50 %, olosuhteet 10 %, muu 40 %[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sonja Lyubomirsky ym. (2005) totesivat tutkimuskirjallisuuden osoittavan, että pitkän aikavälin onnellisuuden eroista eri ihmisten välillä 50 % riippuu geeneistä ja 10 % olosuhteista. Näin ollen keskimäärin 40 % voi olla ihmisen oman toiminnan vaikutusta.[3]

Onnellisuuteen vaikuttavia olosuhteita (10 %) olivat valtiokohtaiset, maantieteelliset ja kulttuuriset tekijät; ikä, sukupuoli, etninen ryhmä ja muut demografiset tekijät; yksilöhistoria, kuten lapsuuden traumat, auto-onnettomuudet tai arvovaltaiset palkinnot; sekä elämäntilanne, kuten siviilisääty, ammatti, työpaikan varmuus, tulot, terveys ja uskonnollisuus.[3]

Onnellisuuden muutosten tilapäisyys ja pysyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1978 julkaistun tutkimuksen mukaan lottovoitot ja halvaantuminen vaikuttaisivat onnellisuuteen vain tilapäisesti ja sitten ihmisen onnellisuustaso palautuisi jälleen hänen yksilölliselle normaalitasolleen.[4] Tätä tutkimusta siteerataan usein, ja monen asian katsotaan vaikuttavan onnellisuuteen vain tilapäisesti.

Tuoreissa suurissa paneelitutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että avioero, puolison kuolema, työttömyys, vammautuminen ja vastaavat tapahtumat muuttavat subjektiivista hyvinvointia pitkäaikaisesti. Palautuminen aiemmalle tasolle jää keskimäärin vain osittaiseksi ja riippuu myös synnynnäisistä tekijöistä.[5]

Myös keskisuuren lottovoiton (1 000 - 120 000 puntaa) on sittemmin todettu lisäävän henkistä hyvinvointia pysyvästi 1,4 GHQ-pistettä, jopa kaksi vuotta tapahtuman jälkeen.[6]

Sheldon ja Lyubomirsky (2006) kirjoittavat tutkimuskatsauksessaan, että sekä subjektiivisen että psykologisen hyvinvoinnin muuttaminen pysyvästi onnistuu helpommin omaa toimintaa muuttamalla kuin olosuhteita muuttamalla.[7]

Positiivisen psykologian interventioiden vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimuksissa on osoitettu Positiivisen psykologian mukaisten harjoitteiden (PPI) parantaneen hyvinvointia ja masennusta. Vaikutus on näkynyt myös pitkään jälkeenpäin. Tosin kiitollisuusharjoitusten vaikutus masentuneisiin oli eräässä tutkimuksessa kielteinen, vaikkakin useassa tutkimuksessa myönteinen ei-masentuneille. 49 tutkimusta kattaneen meta-analyysin (2009) mukaan julkaisuvinouma ei voi selittää tuloksia, koska ei-julkaistut mukaan lukien tutkimuksia aiheesta oli arviolta 250 ja ei-merkitsevyys olisi vaatinut yli 2 500 nollatutkimusta.

Kokeillut interventiot olivat kiitollisuuskirjeiden kirjoittaminen, optimistisen ajattelun harjoittaminen, myönteisten elämänkokemusten läpikäynti uudelleen ja sosiaalinen vuorovaikutus. PPI tarkoittaa myönteisten asioiden kehittämistä, ei ongelmien hoitamista.[8]

Myös vielä tuoreemmassa meta-analyysissä (39 tutkimusta, 6 139 osanottajaa, 2012) todettiin PPI-interventioiden vaikutus myönteiseksi. Subjektiivisen hyvinvoinnin Standardoitu keskimääräinen ero (SMD) oli 0,34 korkeampi, psykologisen hyvinvoinnin 0,20 ja masennuksen 0,23. 3-6 kuukautta intervention jälkeen kummankin hyvinvoinnin nousu oli yhä merkitsevä, joten vaikutus näyttää melko pysyvästä. Toisaalta laadukkaimmissa tutkimuksissa myönteinen vaikutus ei ollut yhtä suuri. Siksi tekijät toivovat lisää laatututkimuksia vahvistamaan todistusaineistoa. Heidän mukaansa ylempänä mainittu meta-analyysi (2009) ei keskittynyt riittävästi tutkimusten laatuun.

Tämä jälkimmäinen meta-analyysi totesi hyvinvointia lisääviksi siunaukset, ystävällisyysharjoitukset, henkilökohtaisten tavoitteiden asettamisen, kiitollisuuden osoittamisen ja henkilökohtaisten vahvuuksien varaan rakentamisen.[9]

Eräiden tutkimusten mukaan säännöllinen meditaatio lisää ihmisten onnellisuutta.[10] Esimerkiksi 9 viikon "rakkaus-ystävällisyysmeditaatio"-interventio lisäsi positiivisten tuntemusten, ja vaikutus oli tallella vielä 15 kuukautta intervention jälkeenkin, myös niillä, jotka olivat lopettaneet meditaation, jatkaneilla vielä enemmän.[11]

Muita tuloksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parisuhteessa elävien on todettu olevan keskimäärin onnellisempia kuin yksin elävien. Edellä mainittu pätee erityisesti miehiin.[12]

Harvardin psykologi David Gilbertin mukaan naimisissa olevat ovat onnellisempia lähes joka mittarilla. Ne joilla on lapsia, ovat paljon onnettomampia kuin lapsettomat. Toisaalta tilanne muuttuu päinvastaiseksi, kun lapset muuttavat kotoa.[13]

Osa-aikatyön tekeminen lisää tutkimusten mukaan äitien onnellisuutta kokopäiväiseen kotiäitiyteen ja kokopäiväiseen työntekoon verrattuna[14].

YK-tutkimusten mukaan Pohjoismaissa ollaan onnellisia, mittareina tutkimuksessa oli bruttokansantuote henkeä kohden, odotettavissa oleva terve elinikä, vapaus, anteliaisuus, sosiaalinen tuki ja korruptiosta vapaa hallinto sekä talouselämä.[15]

Neuvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkän uran onnellisuustutkimuksen parissa tehnyt emeritusprofessori Markku Ojanen kavahtaa sitä, että kaikkialla jaetaan nyt vinkkejä onnen saavuttamiseksi. Hänen omat ohjeensa ovat yksinkertaisia:

  • Koeta olla ystävällisempi.
  • Kiitä enemmän ja anna tunnustusta.
  • Hoida omaa kuntoa.
  • Pyydä anteeksi, kun on aihetta.
  • Pidä huolta läheisistä ihmissuhteista.[16]

Onnellisuus ja raha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talouskasvu ja onnellisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BKT:n taso näyttäisi lisäävän onnellisuutta, siis mitä rikkaampi maa, sitä onnellisempi keskimäärin, joskin hitaammin yli 15000 dollaria/vuosi/hlö tuottavissa maissa.[17][18]

Vuonna 2008 Pennsylvanian yliopiston taloustieteilijät Justin Wolfers ja Betsey Stevenson päätyivät siihen, että valtion vaurastuminen lisää kansalaisten onnellisuutta, mutta hidastuvasti.[18][19][20]

Talouskasvun mukana myös eliniänodote on kohonnut, joten rikkaimmissakin maissa talouskasvu korreloi vahvasti Happy Life Years -mittarin kanssa.[21]

Talouden liberalisoiminen ja onnellisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Markkinaliberalistinen Cato-instituutti väittää, että taloudellinen vapaus korreloi voimakkaasti onnellisuuden kanssa riippumatta siitä, käytetäänkö sen mittaamiseen Fraserin vai Heritagen taloudellisen vapauden indeksiä[21].

Heinäkuussa 2007 julkaistun New Economics Foundationin (Nef) ja Maan ystävien teettämän tutkimuksen mukaan islantilaiset elävät pitkän ja onnellisen elämän, kun taas virolaiset jäävät hännille eurooppalaisten maiden vertailussa. Suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset ovat tyytyväisimpiä elämäänsä.[22]

Suomalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilta-Sanomien mukaan Suomi kuuluu maailman kymmenen onnellisimman kansakunnan joukkoon. Asteikolla 0–10 suomalaisten ilmoittama onnellisuuden keskiarvo on hieman alle 8.[1] Cambridgen yliopiston vuonna 2007 julkaisemassa tutkimuksessa Suomi sijoittui toiseksi Euroopan maista.[23] New Economics Foundationin vuonna 2006 julkaisemassa selvityksessä Suomi on Euroopan maista jaetulla viidennellä onnellisuussijalla yhdessä Ruotsin kanssa.[24]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b (Mari Markkanen: Mistä löytyy onni. Ilta-Sanomat Plussa 22.12.2006, s.8)
  2. Plato's Ethics: An Overview First published Tue Sep 16, 2003; substantive revision Thu Jun 14, 2007. Stanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 12.2. 2008. (englanniksi)
  3. a b Sonja Lyubomirsky, David Schkade ja Kennon M. Sheldon: Pursuing Happiness: The Architecture of Sustainable Change. (sivu 116) Review of General Psychology, 2005, 9. vsk, nro 2, s. 111–131. Educational Publishing Foundation.
  4. "Lottery winners and accident victims: Is happiness relative?" (1978). Journal of Personality and Social Psychology 36 (8): 917–927. doi:10.1037/0022-3514.36.8.917. 
  5. "Adaptation and the Set-Point Model of Subjective Well-Being. Does Happiness Change After Major Life Events?" (April 1, 2007) 16 (2): 75-79. doi:doi.org/10.1111/j.1467-8721.2007.00479.x. 
  6. "Money and mental wellbeing: A longitudinal study of medium-sized lottery wins" (January 2007). Journal of Health Economics 26 (1): 49-60. 
  7. KENNON M. SHELDON & SONJA LYUBOMIRSKY: Journal of Happiness Studies, 2006, nro 7, s. 55-86. Springer. doi:10.1007/s10902-005-0868-8.
  8. "Enhancing Well-Being and Alleviating Depressive Symptoms With Positive Psychology Interventions:A Practice-Friendly Meta-Analysis" (May 2009). Journal of Clinical Psychology 65 (5): 467–487, particularly 468, 471, 474, 483. doi:DOI:10.1002/jclp. 
  9. "Positive psychology interventions: a meta-analysis of randomized controlled studies" (2013). BMC Public Health 13 (119). doi:https://doi.org/10.1186/1471-2458-13-119. 
  10. Helsingin Sanomat 3.3.2009.
  11. Michael A. Cohn ja Barbara L. Fredrickson: In search of durable positive psychology interventions: Predictors and consequences of long-term positive behavior change. J Posit Psychol., 2011, 5. vsk, nro 5, s. 355–366. doi:10.1080/17439760.2010.508883.
  12. "Onnellisuusprofessori" Markku Ojanen, onnellisuuskyselyn tuloksia
  13. Money, marriage, kids. Harvard Gazette, 21.2.2013.
  14. Kaisa Kakko: Masennus uhkaa kotiäitiä. Terve.fi-sivusto 21.05.2012. http://www.terve.fi/vanhemmuus-ja-kasvatus/masennus-uhkaa-kotiaitia
  15. Raportti: Norja on maailman onnellisin maa – Suomi pysyy viidennellä sijalla Yle, 2017
  16. Onnen saavuttamiseen ei tarvita kasapäin vinkkejä, sanoo koulukiusattu onnellisuus­professori – Riittää, että muistaa muutaman yksinkertaisen asian Helsingin Sanomat. 1.6.2017. Viitattu 13.6.2017.
  17. Bruno S. Frey – Alois Stutzer: Happiness and Economics. Princeton University Press.
    In Pursuit of Happiness Research. Is It Reliable? What Does It Imply for Policy? The Cato Institute. April 11, 2007.
  18. a b WEALTH AND HAPPINESS REVISITED Growing wealth of nations does go with greater happiness
  19. Maybe Money Does Buy Happiness After All – New York Times
    Economic Growth and Subjective Well-Being: Reassessing the Easterlin Paradox
  20. http://www.boston.com/bostonglobe/ideas/articles/2008/11/23/a_talk_with_betsey_stevenson_and_justin_wolfers/?page=full
  21. a b In Pursuit of Happiness Research. Is It Reliable? What Does It Imply for Policy? The Cato institute. April 11, 2007.
  22. Helsingin Sanomat 17.7.2007.
  23. Tutkimus: Suomalaiset Euroopan toiseksi onnellisin kansa, luettu 17.4.2007.
  24. Marks, Nic, Andrew Simms, Sam Thompson ja Saamah Abdallah (2006). The Happy Planet Index. An index of human well-being and environmental impact. New Economics Foundation. http://www.neweconomics.org/gen/z_sys_publicationdetail.aspx?pid=225

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Airaksinen, Timo: Onnellisuuden opas. Helsinki: Johnny Kniga, 2006. ISBN 951-0-31929-5.
  • Csikszentmihalyi, Mihaly: Flow: Elämän virta: Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. (Flow: The psychology of optimal experience, 1990.) Suomentanut Ritva Hellsten. Helsinki: Rasalas, 2005. ISBN 952-5421-26-0.
  • Csikszentmihalyi, Mihaly: Kehittyvä minuus: Visioita kolmannelle vuosituhannelle. (The evolving self: A psychology for the third millenium, 1990.) Suomentanut Sari Hellsten. Helsinki: Rasalas, 2006. ISBN 952-5421-33-3.
  • Feldman, Fred: What Is This Thing Called Happiness?. Oxford: Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-964593-0.
  • Haidt, Jonathan: Onnellisuushypoteesi. (The happiness hypothesis: Finding modern truth in ancient wisdom, 2006.) Suomentanut Jaana-Mirjam Mustavuori. Viisas elämä. Helsinki: Basam Books, 2011. ISBN 978-952-260-009-7.
  • Hirvonen, Tatu & Mangeloja, Esa: Miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi?. Jyväskylä: Atena, 2006. ISBN 951-796-442-0.
  • Lagerspetz, Kirsti: Psykologia – järjen ja tunteen tiede. Helsinki: Tammi, 1990. ISBN 951-30-9319-0.
  • Mattila, Antti & Aarninsalo, Pekka: Onnentaidot. Helsinki: Duodecim, 2009. ISBN 978-951-656-312-4.
  • Nars, Kari: Raha ja onni. (Pengar och lycka, 2006.) Suomentanut Juha Peura. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 951-31-3748-1.
  • Ojanen, Markku: Onnen etsijät. 2004. Helsinki: Aikamedia.
  • Ojanen, Markku: Onnellisuus: Mikä on onnen salaisuus: Miten voit edistää omaa onneasi. Kansialanimeke: Miten voit kohottaa elämän laatua ja löytää paremman olon. Toimittanut Maarit Huovinen. Miten voit -sarja. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31214-2.
  • Ojanen, Markku: Hyvinvoinnin käsikirja. Helsinki: Kirjapaja, 2009. ISBN 978-951-607-904-5.
  • Ricard, Matthieu: Onnellisuus. (Plaidoyer pour le bonheur, 2004.) Suomentanut Marja Haapio. Helsinki: Basam Books, 2004. ISBN 952-9842-96-1.
  • Schmid, Wilhelm: Onni: Kaikki mitä tulee tietää. (Glück: Alles, was Sie darüber wissen müssen, und warum es nicht das Wichtigste im Leben ist, 2007.) Suomentanut Riitta Virkkunen. Helsinki: Ajatus, 2009. ISBN 978-951-20-7910-0.
  • Seligman, Martin E. P.: Aito onnellisuus: Positiivisen psykologian keinoin täyteen elämään. (Authentic happiness: Using the new positive psychology to realize your potential for lasting fulfilment, 2002.) Suomentanut Markus Lång. Helsinki: Art House, 2008. ISBN 978-951-884-446-7.
  • Thiollet, Jean-Pierre: Le Droit au bonheur. Anagramme: Paris, 2006. ISBN 2-35035-075-4
  • Yrjönsuuri, Mikko: Onni ja sen viholliset. Lyhyt oppimäärä -sarja. Helsinki: Kirjastudio, 2005. ISBN 952-482-014-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanniksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Happiness Foundation — philanthropic foundation with the purpose to inspire and enable people to make other people happy
  • What is Happiness — The concept of happiness and ways to achieve it.
  • The World Database of Happiness — a register of scientific research on the subjective appreciation of life
  • Journal of Happiness Studies — a social psychology journal with studies largely based on subjects' self-reports
  • The Sunday Times Magazine — article on the scientific study of happiness
  • Science & Spirit — ”The Search for Happiness” by Robert Biswas-Diener — Science tells us that a moderated, mildly positive outlook on life is our natural balance. Which means that wherever we go and whatever we do, the high's the limit.
  • Science & Spirit — "Set Point Match" by Nancy Etcoff — Studies of identical twins suggest the blueprint for joy is in our genes. Yet brain images show our happiness levels can change according to circumstance, activities, and patterns of thought. Is the pursuit of positive emotions a mixed-up game of nature and nurture.
  • Reflective Happiness
  • Haybron, Dan: Happiness The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)