Sukupuoli

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Human.png

Sukupuoli on eliön ominaisuus, joka määräytyy sen mukaan, onko kyseinen yksilö lisääntymissoluiltaan hedelmöittävä (koiras, ihmisellä mies) vai hedelmöityvä (naaras, ihmisellä nainen).[1] Naaraaksi kutsuttu sukupuoli munii tai synnyttää poikaset. Koiraaksi tai urokseksi kutsuttu sukupuoli luovuttaa omat sukusolunsa naaraan kehoon hedelmöitymisen tapahtumiseksi. Monen eliölajin lähes kaikki yksilöt voidaan luokitella näihin kahteen tyyppiin. Joillain eläimillä ei ole sukupuolta lainkaan, ja jotkut voivat vaihtaa sitä.

Sukupuoli liittyy suvulliseen lisääntymiseen, joka mahdollistaa suuremman geneettisen vaihtelun yksilöiden välillä suvuttomasti lisääntyviin eliöihin verrattuna.

Tämän biologisen sukupuolen lisäksi ihmisillä puhutaan sosiaalisesta sukupuolesta, joka viittaa yksilön ja kulttuurin tulkintaan sukupuolesta. Aikaisemmin suomen kielessä sukupuolisuus samaistettiin seksuaalisuuteen ja näitä sanoja käytettiin synonyymeina. Nykyään ne on tapana erottaa toisistaan, sillä seksuaalisuus liittyy paljon muuhunkin kuin sukupuoleen.

Sukupuoliominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuoliominaisuudet voivat olla ensisijaisia (primaarisia) ja toissijaisia (sekundaarisia). Primaariset sukupuoliominaisuudet ovat lisääntymiseen liittyviä, sekundaariset eivät liity lisääntymiseen.

Biologiassa varsinainen ratkaiseva erottelu sukupuolien välillä tehdään sukusolun koon perusteella, eli onko sukusolu suuri munasolu vai pieni siittiösolu. Munasolut sisältävät muodostuvalle alkiolle välttämätöntä ravintoa ja entsyymejä, kun taas siittiösolu vain kantaa isän perimän ja käynnistää alkionmuodostumisen. Joidenkin lajien naaraat voivat jatkaa sukua myös ilman urosta tai jopa käynnistämällä alkionmuodostumisen jonkin toisen lajin siittiöillä. (Nämä toisen lajin geenit eivät kuitenkaan siirry uuden yksilön perimään.)

Toissijaisiin sukupuoliominaisuuksiin kuuluu esimerkiksi eliön koko. Toisilla lajeilla uros on naarasta suurikokoisempi, toisilla puolestaan naaras on urosta suurempi. Ihmislajilla mies on keskimäärin naista suurempi. Ääritapaus on esimerkiksi onkijakala, sillä lajin pienikokoiset koiraat loisivat naaraan kyljessä.[2]

Eri sukupuolten tehtävät vaihtelevat suuresti lajeittain ja ihmisillä lisäksi kulttuureittain. Monissa lajeissa sukupuolilla on paljon sellaisiakin eroja, jotka eivät liity lisääntymiseen.

Ihmisen sukupuolilla on tutkimuksissa havaittu erilaisia kognitiivisia ja käyttäytymisen eroja. Ei ole kuitenkaan aina selvää, missä määrin sukupuolien väliset erot ovat seurausta biologisesta ja missä määrin sosiaalisesta sukupuolesta.

Määrittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biologista sukupuolta voidaan kutsua myös geneettiseksi tai kromosomaaliseksi sukupuoleksi. Biologinen sukupuoli määräytyy hedelmöittymisessä vanhemmilta saatujen sukupuolikromosomien mukaisesti. Ihmislajilla alkionkehityksessä tarvitaan tavallisesti kaksi X-kromosomia (XX) femiinisten sukuelinten muodostumiselle. Mikäli kehityksessä on mukana Y-kromosomi (tavallisesti XY-yhdistelmänä), kehitys suuntautuu maskuliiniseksi.

Sukupuolikromosomiset häiriöt saattavat aiheuttaa muutoksia yksilön rakenteessa ja toiminnassa. Esimerkiksi Turnerin syndroomassa femiininen kromosomisto muodostuu vain yhdestä X-kromosomista (XO), jolloin henkilöt kehittyvät ulkosynnyttimiltään normaaleiksi naisiksi, mutta sisäisistä sukuelimistä puuttuvat ovaarit kokonaan tai ne ovat vajaakehittyneitä, sekä rintojen kehitys on vähäistä.

SRY:n merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olennaisin geneettinen materiaali sekundaaristen biologisten sukupuoliominaisuuksien kannalta löytyy Y-kromosomista niin sanotulta SRY-alueelta (Sex-determining Region Y). SRY-geeni käynnistää kivesten kehittymisen ja testosteronin tuotannon. Erilaisissa kromosomi- ja kromosomistomutaatioissa sekä aivan tavallisessa tekijäinvaihdunnassa (crossing-over) on mahdollista, että SRY-geeni puuttuu tai se on siirtynyt X-kromosomiin. Tällöin hedelmöittyneestä alkiosta saattaa kehittyä niin sanotusti XX-mies tai XY-nainen.

Anatominen sukupuoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anatominen sukupuoli merkitsee kehon rakenteellisia, pääasiassa ulkoisia ja sisäisiä sukuelimiä ja kehon toissijaisia sukupuoliominaisuuksia, kuten karvoituksen määrää. Anatomiset sukupuoliominaisuudet toimivat myös eroottisten signaalien lähettäjinä ihmisten välisessä seksuaalisessa viestinnässä.

Ihmisen sukupuoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalinen sukupuoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sosiaalinen sukupuoli

Sosiaalinen sukupuoli on yhteisön kokemus ja tulkinta yksilön sukupuolesta. Sen piiriin kuuluvat mm. käsitykset siitä, mikä on miehekästä ja mikä naisellista. Sosiaaliseen sukupuoleen luetaan myös yksilön juridinen asema yhteiskunnassa, eli juridinen sukupuoli. Juridinen sukupuoli saattaa aiheuttaa ongelmia, mikäli yhteiskunnan tulkinta on ristiriidassa henkilön psykologisen sukupuolen, pukeutumisen ja käytöksen kanssa.

Mm. länsimaissa ihmisen kuten sukupuoliin jakauvien eläinlajienkin sukupuolia on sosiaalisessakin mielessä kaksi (samoin kuin biologisesti), mutta tunnetaan myös ihmisyhteisöjä, joissa sosiaalisia sukupuolia on useampia. Näissä yhteiskunnissa täysikasvuiset henkilöt, joiden ei katsota olevan miehiä eikä naisia, ovat yleensä geneettisesti miespuolisia henkilöitä, jotka on tehty lisääntymiskyvyttömiksi ja jotka ovat omaksuneet miessukupuolelle epäominaisia käyttäytymispiirteitä. Intiassa kutsutaan nimellä "hijra" henkilöä, joka esiintyy yhteiskunnassa naisena, vaikka on sukupuoleltaan luokiteltu syntyessään mieheksi. On myös kulttuureita, joissa miessukupuoli jakaantuu kahteen sosiaaliseen sukupuoleen. Näistä toinen saattaa olla maskuliininen ja toinen feminiinisempi.

Modernissa länsimaisessa kulttuurissa on kehittynyt gender blender -ilmiö, jossa henkilö yhdistelee pukeutumisessaan ja käyttäytymisessään naisellisia ja miehisiä piirteitä.

Sukupuolten välinen tasa-arvo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sukupuolten tasa-arvo

Suomessa sukupuolisyrjintä on rikos, ja kaikissa länsimaissa naisille ja miehille pyritään takaamaan samat oikeudet.

Sukupuoli-identiteetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan yksilön sisäistä kokemusta ja tietoisuutta sukupuolestaan. Selkeää ja pysyvää sukupuoli-identiteettiä kutsutaan vakaaksi, epävarmaa tai vaihtelevaa epävakaaksi. Se muodostuu useimmilla varhaislapsuudessa monitekijäisesti biologisen, anatomisen, psykologisen ja sosiaalisen sukupuolen mukaan.

Ensimmäisinä elinvuosina lapselle kehittyy ylisukupuoli-identiteetti, jonka aikana lapsi muodostaa käsityksen omasta sukupuolestaan, sekä miehenä ja naisena olemisesta. CSI-käsitettä käytetään toisinaan myös tarkoittamaan kromosomien, sikiöaikaisten sukupuolielinten ja hormonaalisesti ohjatun erilaistumiskehituksen tuloksena ilmenevää fyysistä ulkomuotoa.

Sukupuoli-identiteettiin kuuluvaksi lasketaan myös sukupuolirooli, joka sisältää kaiken yksilön toiminnan ja käyttätymisen, jolla hän ilmaisee itselleen ja muille olevansa mies, nainen tai jotakin muuta. Sukupuolirooli on myös kulttuuri- ja aikakausisidonnainen yhteisön asettama normi, jonka mukaan yksilön oletetaan käyttäytyvän. Myös seksuaalinen orientaatio eli suuntautuminen kuuluu sukupuoli-identiteetin osa-alueisiin.

Yleisesti ihmiset jaetaan sukupuoli-identiteetin mukaan neljään eri ryhmään. Ne, jotka ovat miehisiä ovat maskuliinisia sukupuoli-identiteetiltään. Naiselliset ovat taas feminiinisiä ja sellaiset, jotka kokevat olevansa toisissa asioissa ja tilanteissa voimakkaasti miehisiä ja toisinaan taas voimakkaasti naisellisia luokitellaan androgyyneihin. Neljänteen ryhmään: sukupuolineutraaleihin kuuluvat ne, jotka eivät koe olevansa naisellisia eivätkä miehisiä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: sukupuoli (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35) Kotimaisten kielten keskus. ISSN 2323-3370.
  2. Soft Leafvent Angler, Haplophryne mollis (Brauer, 1902) Australian Museum. 23.7.2010. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hyyppä, Markku T.: Sukupuolten kirjo: Seksi, aivot, roolit. Helsinki: Yliopistopaino, 1995. ISBN 951-570-262-3.
  • Saresma, Tuija et al. (toim.): Käsikirja sukupuoleen. Tampere: Vastapaino, 2010. ISBN 978-951-768-247-3.
  • Sipilä, Petri: Sukupuolitettu ihminen – kokonainen etiikka: Onko sukupuoli oikein?. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsinki: Gaudeamus, 1998. ISBN 951-662-727-7.
  • Virtanen, Jukka: Kliininen seksologia. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-24863-0.
  • Aula, Pertti et al. (toim.): Perinnölllisyyslääketiede. Helsinki: Duodecim, 2007.