Siittiö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Siittiö tunkeutumassa munasolun sisään.

Siittiö (lat. spermium) on mikroskooppisen pieni, kypsä urospuolisen eläimen sukusolu, joka vie miehen geneettisen informaation naisen munasoluun.

Siittiöt muodostuvat kiveksen siementiehyissä, ja valmiiksi kypsyminen kestää noin 75 päivää. Kypsyttyään ne kulkeutuvat kiveksestä lisäkivekseen, jossa ne kypsyvät loppuun asti, liikkuviksi ja valmiiksi siittiöiksi.

Aikuisen miehen kives tuottaa arviolta 150 miljoonaa siittiötä päivittäin. Siittiöiden osuus siemennesteestä on noin 1 %.

Iän myötä miesten sukusolujen tuotanto heikkenee tasaisesti ja tulee alttiimmaksi geenivirheille.[1] Tämän vuoksi hedelmällisyys eli heidän siittiöiden kyky hedelmöittää munasolu laskee. Lisäksi mahdollisesti hedelmöittyvän munasolun todennäköisyys kehittyä ihmiseksi pienenee. Edelleen samasta syystä kehityshäiriöiden riski kasvaa.

Nuorten miesten siittiöiden laatu on romahtanut. Esimerkiksi Suomessa aikaisemmin kansainvälisessä vertailussa korkeaksi todettu siittiöiden laatu on laskenut niin paljon, että se joka kolmannella vaikuttaa hedelmällisyyteen. Mikäli huononemistahti jatkuu, on arvioitu, että se saattaa johtaa keskiverron suomalaisen miehen jopa lähelle hedelmättömyyttä. Syiksi huononemiskehitykselle on arveltu muun muassa äidin raskauden aikaista tupakointia. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että päällä olevan matkapuhelimen pitäminen housuntaskussa saattaa laskea hedelmällisyyttä. Kyseisissä tutkimuksissa on kuitenkin vakavia puutteita, koska niissä on haettu korrelaatiota ilman että samalla olisi kontrolloitu elämäntapojen, asumishistorian ja mahdollisten muiden säteilylähteiden vaikutusta.[2] Väliaikaisesti laatu heikkenee kivesten joutuessa puristuksiin ja niiden ylikuumentuessa. Tämä ylilämpeneminen voi olla myös kroonista.[3]

Siittiön rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siittiön rakenne

Akrosomi on Golgin laitteesta peräisin oleva rakenne, joka sisältää entsyymejä, jotka auttavat siittiön tunkeutumista munasolua ympäröivien rakenteiden läpi. Näitä entsyymejä ovat muun muassa hyaluronidaasi ja akrosiini. Hyaluronidaasi pilkko munasolua ympäröivää pitkärakenteista sokeriketjua, hyaluronaania, ja akrosiini puolestaan pilkkoo valkuaisaineita.

Siittiö liikkuu häntänsä potkurimaisen liikkeen avulla noin 1–3 mm minuutissa ihmisillä. Hännän liikkeen mahdollistaa sen sisällä olevat mikrotubulukset, jotka liukuvat toistensa suhteen. Liike vaatii runsaasti energiaa, joka saadaan keskikappaleen alueelle keskittyvistä mitokondrioista. Suurin osa siittiöiden mitokondrioista kuitenkin tuhoutuu hedelmöityksen yhteydessä, joten vain äidin mitokondriot periytyvät munasolun välityksellä lapsille.[4]

Siittiön kapasitaatio- ja akrosomireaktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapasitaatio on noin 7 tunnin mittainen tapahtuma, joka tapahtuu suurimmaksi osaksi naisen munanjohtimissa. Kapasitaation aikana siittiön solukalvosta, tuman kohdalla olevalta alueelta, poistuu glykoproteiinivaippa ja sytoplasman proteiineja. Akrosomireaktio tapahtuu sen jälkeen kun siittiö on kiinnittynyt munasolun zona pellucidaan ja sen indusoi zonan proteiinit. Reaktiossa vapautuu entsyymejä, joita tarvitaan zona pellucidan läpäisemiseen mm. akrosiinia sekä trypsiinin kaltaisia aineita.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Siittiöiden geneettinen laatu laskee tasaisesti iän mukana 7.6.2006. YLE. Viitattu 19.12.2010.
  2. Cell phones and male fertility 16.10.2008. Viitattu 19.12.2010.
  3. Sperman laatu heikentyy pikavauhtia YLE. Viitattu 19.12.2010.
  4. Solunetti; siittiön kehitys