Hedelmöitys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Siittiö yrittää tunkeutua munasoluun hedelmöittääkseen sen

Hedelmöitys on sukusolujen yhdistyminen, jossa uusi yksilö saa alkunsa. Eläimillä kyseessä on munasolun ja siittiön yhdistyminen, joko naaraan kehon sisällä tai ulkopuolella. Uuden yksilön kehittymisprosessia kutsutaan lisääntymiseksi.

Ihmisillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisillä hedelmöitys tapahtuu yleensä munanjohtimen yläpäässä, ampullassa.

Ennen hedelmöitystä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siittiöt etenevät nopeasti emättimestä kohtuun ja sieltä munanjohtimiin kohdunkaulan ja kohdun sileiden lihasten liikkeiden vaikutuksesta. Siittiö ei kuitenkaan pysty hedelmöittämään munasolua välittömästi, vaan sen on läpikäytävä kapasitaatio ja akrosomireaktio.

Kapasitaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapasitaatio on noin 7 tunnin mittainen tapahtuma, joka tapahtuu suurimmaksi osaksi naisen munanjohtimissa. Kapasitaation aikana siittiön solukalvosta, tuman kohdalla olevalta alueelta, poistuu glykoproteiinivaippa ja sytoplasman proteiineja.

Akrosomireaktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akrosomireaktio tapahtuu sen jälkeen kun siittiö on kiinnittynyt munasolun zona pellucidaan ja sen indusoi zonan proteiinit. Reaktiossa vapautuu entsyymejä, joita tarvitaan zona pellucidan läpäisemiseen mm. akrosiinia ja trypsiinin kaltaisia aineita.

Korona radiatan läpäiseminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

300-500 miljoonasta siittiöstä vain 200-300 selviytyy hedelmöityspaikalle ja näistä vain yksi hedelmöittää munasolun. Kapasitaation läpikäynyt siittiö pääsee vapaasti korona radiatan läpi.

Zona pellucidan läpäiseminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zona pellucida on glykoproteiinivaippa, joka ympäröi munasolua ja aikaansaa akrosomireaktion. Munalosun vapauttama entsyymi akrosiini sallii siittiön läpäistä zona pellucidan ja siittiön ja munasolun solukalvot pääsevät kosketukseen toisensa kanssa. Kun siittiön pää koskettaa munasolun solukalvoa, munasolu vapauttaa entsyymejä, jotka muuttavat zona pellucidan ominaisuuksia siten, että muut siittiöt eivät voi enää sitoutua munasoluun.

Munasolun ja siittiön solukalvojen sulautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siittiön ja munasolun solukalvojen yhdistymisen aloittavat munasolun tuottamat integriinit ja niiden ligandit, siittiön tuottamat disintegriinit. Sitä seuraa siittiön ja munasolun solukalvojen yhdistyminen. Kun siittiö on päässyt munasolun sisälle tapahtuu kolme muutosta munasolun toiminnassa:

  • Munasolun solukalvo muuttuu siten, että se ei enää sido siittiöitä, eikä salli siittiöiden läpäistä solukalvoaan. Tällä ehkäistään polyspermiaa, eli usean siittiön pääsyä munasolun sisälle.
  • Munasolu aloittaa sen toisen meioottisen jakautumisen välittömästi siittiön päästyä munasolun sisään.
  • Munasolun aineenvaidunta kiihtyy, minkä ajatellaan olevan siittiön mukanaan tuoman aktivaattorin käynnistämä.

Tsygootin muodostuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Munasolun sisään päästyään siittiö liikkuu kohti munasolun prenukleusta, siittiön pronukleus kasvaa, sen häntä irtoaa ja tuhoutuu. Sekä munasolun että siittiön pronukleuksien kasvaessa tapahtuu molemmissa DNA:n replikaatio. Sen jälkeen ne sulautuvat yhteen ja muodostavat hedelmöityneen munasolun, eli tsygootin.