Kohtu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kohtu voi muuttua paljon naisen hedelmällisten vuosien ja erityisesti raskauden aikana.
Piirros William Hunter: Anatomian oppikirja.

Kohtu (lat. uterus) on nisäkäsnaaraiden lantio-ontelossa sijaitseva lihasontelo, jossa sikiö kehittyy hedelmöittyneestä munasolusta elinkelpoiseksi yksilöksi. Sikiölle kehittyy kohdun seinään istukka, jonka kautta sikiö saa ravintoa ja happea kantavana olevalta naaraalta.

Ihmisellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohdun rakennetta.

Naisen kohtu on päärynän muotoinen elin virtsarakon ja peräsuolen välissä. Kohtu muodostuu kahdesta osasta, jotka ovat: Paksumpi yläosa eli kohdunrunko sekä kapeampi alaosa eli kohdunkaula. Kohdunkaula työntyy emättimen alueelle kohdun napukkana. Kohtu on yhteydessä munanjohtimiin. Molemmin puolin kohdun sivuilla sijaitsevat luumun kokoiset munasarjat. Ne erittävät naissukupuolihormoneja ja niissä muodostuvat munasolut, jotka kulkeutuvat munanjohtimien kautta kohtuun.

Kohdun seinämä muodostuu kolmesta kerroksesta: Sisimpänä on kohdun limakalvo, keskellä on kohtulihas ja uloimpana on vatsakalvo.

Kohdun limakalvo tarjoaa ympäristön alkion kiinnittymiselle ja kehittymiselle naisen murrosiästä vaihdevuosi-ikään. Kohdun limakalvo paksunee kuukautiskierron ensimmäisellä puoliskolla. Munasarjojen tuottamien hormonien vaikutuksesta limakalvoon muodostuu erittäviä rauhasia ovulaation jälkeen. Mikäli hedelmöitystä ei tapahdu tai alkio ei kiinnity, kohdun limakalvo poistuu elimistöstä emättimen kautta kuukautisvuotona ja kehittyy hitaasti uudelleen seuraavan kierron aikana.[1]

Kohtu painaa normaalitilassa noin 100 grammaa ja raskauden lopussa sen paino on 1 000–2 000 grammaa. Kohdun seinämä ohenee koko raskauden ajan, ja se voi olla loppuraskaudesta osittain vain paperin ohutta. Kohdun kasvua seurataan raskausaikana vatsan päältä mitattavalla SF-mitalla.

Kohdunulkoinen raskaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raskaus voi olla myös kohdunulkoinen. Tällöin munasolu on yleisimmin kiinnittynyt munanjohtimeen, eikä voi kehittyä normaalisti sikiöksi. Kuitenkin tunnetaan erittäin harvinaisia tapauksia, joissa sikiö on kasvanut täysin normaalisti kohdun ulkopuolella. Suomessa tällaista on tiettävästi sattunut vain kerran. Tällaisessa tapauksessa synnytys tapahtuu sektiolla.[2]

Eläimillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohdun muodon perusteella erotetaan seuraavat kohtutyypit:

  • Pussieläimillä sukupuolielimet ovat joka kohdassa parilliset eli naaraalla on kaksi emätintä ja kaksi kohtua.[3]
  • Kaksoiskohtu (lat. uterus duplex) on kohdun osalta parillinen eli yhteen emättimeen liittyvät kaksi kohdun puoliskoa ovat toisistaan täysin erillään ja molemmilla puoliskoilla on oma aukko emättimeen. Tällainen kohtu on esimerkiksi jyrsijöillä ja monilla lepakoilla.[4]
  • Kaksisarvinen kohtu (uterus bicornis) on emättimen puoleiselta osaltaan yhtenäinen, mutta munajohtimien puoleisesta päästä kohtu jakautuu kahdeksi kohdunsarveksi. Kohdusta emättimeen on yksi aukko ja molemmilla kohdunsarvilla on oma munanjohdin. Tällainen kohtu on muun muassa useilla lepakoilla, kavioeläimillä, märehtijöillä, petonisäkkäät ja valailla.[3][4][5]
  • Yhteiskohtu (uterus simplex) on kädellisillä esiintyvä kokonaan pariton elin ja vain eläimen munanjohtimia on kaksi.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hedelmällisyys.fi: Ovulaatio, viitattu 13.9.2008
  2. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 22/2009 s. 2448
  3. a b c Uusi tietosanakirja. Osa 10, palstat 943–944, hakusana kohtu. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1962.
  4. a b Otavan iso tietosanakirja. Osa 4, palsta 1178, hakusana kohtu. Helsinki: Otava, 1963.
  5. Tirri, Rauno ym.: Biologian sanakirja, s. 342. Uudistetun laitoksen 1. painos. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17618-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kohtu.