Manteli

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Manteli
Urueña almendro1 lou.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Siemenkasvit Spermatophyta
Koppisiemeniset Angiospermae
Aitokaksisirkkaiset (eudicots)
Aitokaksisirkkaisten ydinryhmä
Rosidit (rosids)
Fabidit (rosid I, fabids)
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Prunus
Laji: dulcis

luokitusjärjestelmä: APG III[1]

Kaksiosainen nimi
Prunus dulcis
(Mill.) D.A. Webb, 1967[2]
Synonyymit
  • Amygdalus dulcis Mill., 1768[2]
  • Amygdalus communis L.[2]
  • Prunus amygdalus Batsch[2]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Manteli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Manteli Commonsissa

Manteli eli tarhamanteli eli mantelipuu (Prunus dulcis, aiempi luokittelu Prunus amygdalus tai Amygdalus communis) on pienikokoinen puu. Sen hedelmä on luumarja, jonka sisässä oleva siemen muistuttaa pähkinää. Mantelilla tarkoitetaan myös tätä siementä.

Lajin useimpien villimuotojen siemenet ovat karvasmanteleita ja sisältävät myrkyllistä amygdaliinia, joka tuottaa hydrolyysissa sinihappoa.[3] Viljelyyn on otettu lajikkeita, joiden siemenissä ei amygdaliinia ole, jolloin ne ovat syötäviä.

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manteli on pienehkö kesävihanta puu. Se kasvaa tavallisesti kolmesta kahdeksaan metriä korkeaksi. Latvus on avoin ja leveähkö. Runko on usein monihaarainen ja oksat siirottavia. Rungon kuori on yleensä harmahtavan ruskea.[4][2] Manteli ei muodosta vesoja eikä piikkejä.[2]

Lehdet ovat ruodillisia, ja lehtiasento on vuorottainen. Lehdet voivat olla muodoltaan suikeita tai soikean suikeita, tyveltään kiilamaisia tai pyöristyneitä ja kärjeltään teräviä tai lyhyen otapäisiä. Lehtilapa on tavallisesti kolmesta yhdeksään senttimetriä pitkä ja 1–2,5 senttimetriä leveä. Ruoti on yleensä 10–25 millimetriä pitkä.[4]

Kukat kehittyvät yksittäin oksien sivuttaisiin lyhytversoihin tai kärkiversojen sivuttaisiin hankasilmuihin. Säteittäisesti symmetriset kukat ovat viisilukuisia ja rakenteeltaan maljakehäisiä, mikä tarkoittaa kukan kehälehtien ja heteiden tyvien sekä kukkaperän pään muodostavan maljamaisen kukkapohjuksen. Kukat ovat kahdesta viiteen senttimetriä leveitä. Varsinainen kukkaperä on vain kolmesta neljään millimetriä pitkä. Maljamainen kukkapohjus eli hypantio on lieriömäinen ja ulkopinnaltaan karvaton. Verholehdet ovat pitkänpyöreitä tai suikeita, tylppäkärkisiä ja laidoiltaan karvaisia. Terälehdet ovat valkoisia tai hieman vaaleanpunaisia. Niiden muoto muuntelee pitkänpyöreästä vastapuikeaan. Terälehden tyvi on kapea ja kärki tylppä- tai lanttopäinen. Kukassa on useita keskenään eripituisia heteitä. Heteiden keskellä olevan emin vartalo on heteitä pidempi. Emin sikiäin on karvainen. Kukat kehittyvät keväällä ennen lehtien puhkeamista, ja puu kukkii lehdettömänä.[4][2]

Hedelmä on luumarja. Se on yleensä munan- tai luumunmuotoinen, kolmesta kuuteen senttimetriä pitkä ja kahdesta neljään leveä. Usein itsessään manteliksi kutsuttua siementä ympäröi kova endokarppi eli hedelmän ”kivi”. Endokarppia ympäröi sitkeä mesokarppi, jota peittää karvainen kuori. Mesokarppi halkeaa hedelmän kypsyttyä paljastaen endokarpin. Endokarppi on tavallisesti litistyneen soikeahko, usein epäsymmetrinen ja 2,5–4 senttimetriä pitkä. Sen muutoin sileässä pinnassa on pieniä kuoppia. Endokarpin sisältämä siemen eli ”manteli” on litistyneen munanmuotoinen. Siemenen kuori on ruskea ja sisempi endospermi vaalea.[4][2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskellä manteliksi kutsuttu siemen, ympärillä halkaistu siementä suojaava endokarppi eli ”kivi”.

Ravintoarvoiltaan manteli on erittäin monipuolinen. Se sopii syötäväksi sellaisenaan, mutta mantelia käytetään myös yleisesti ruoanlaitossa ja leivonnassa. Mantelilastuja käytetään muun muassa tehtäessä mantelikalaa, mantelirouhetta laitetaan leivonnaisiin, kokonaisia kuorittuja manteleita käytetään muun muassa glögissä ja joulupuurossa. Jauhetusta mantelista voidaan tehdä marsipaania.

Manteli sopii usein erityisruokavalioihin, sillä se on gluteeniton, kolesteroliton, laktoositon ja runsaskuituinen.

Manteliöljy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manteliöljyä voidaan valmistaa sekä syötävistä manteleista että karvasmanteleista. Se on glyseryylioleaatti ja tuoksuu miedosti ja maistuu pähkinältä. Se ei juuri liukene alkoholiin mutta liukenee helposti kloroformiin ja eetteriin. Sitä voidaan käyttää ruokaöljynä.

Makeaa manteliöljyä saadaan kasvin kuivatuista siemenistä. Öljyä on perinteisesti käytetty hierontaöljynä, sillä sen katsotaan pehmentävän ihoa tehokkaasti.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stevens, P. F.: Main Tree Angiosperm Phylogeny Website. 2001–. Missouri Botanical Garden. Viitattu 16.2.2016. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Rohrer, Joseph R.: Prunus dulcis Flora of North America North of Mexico. Vol. 2. 1993. Flora of North America Editorial Committee. Viitattu 16.2.2016. (englanniksi)
  3. Toomey VM, Nickum EA, Flurer CL. Cyanide and amygdalin as indicators of the presence of bitter almonds in imported raw almonds. J Forensic Sci. 2012 Sep;57(5):1313-7. doi: 10.1111/j.1556-4029.2012.02138.x
  4. a b c d Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 4, Fruits, s. 554. Springer, 2012. ISBN 978-94-007-2534-8. (englanniksi)
  5. Essential Oils

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]