Vetysyanidi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Sinihappo)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vetysyanidi
Hydrogen-cyanide-2D.png
Tunnisteet
Muut nimet Sinihappo
syaanivety
syaanivetyhappo
formonitriili
CAS-numero 74-90-8
Ominaisuudet
Molekyylikaava HC N
Moolimassa 27,03 g/mol
Ulkomuoto Väritön kaasu tai vaaleansininen
helposti haihtuva neste
Sulamispiste −13,4 °C (259,75 K)
Kiehumispiste 26 °C (299,15 K)
Tiheys 0,687 g/cm3 (neste)
Liukoisuus veteen Liukenee kokonaan

Syttyvää Erittäin myrkyllinenYmpäristölle vaarallinen

Vetysyanidi (HCN) on myrkyllinen, hyvin heikko happo. Se salpaa soluhengityksen ja suurina annoksina aiheuttaa välittömän kuoleman ihmiselle ja muille eliöille. Vetysyanidin suoloja kutsutaan syanideiksi. Yhdisteen vesiliuosta kutsutaan sinihapoksi. Sinihappo-nimitys tulee siitä, että sinihappo muodostaa raudan kanssa kompleksiyhdisteitä, jotka ovat väriltään sinisiä.[1]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vetysyanidia valmistetaan suuria määriä kahdella eri tavalla. Degussan prosessissa ammoniakki ja metaani[1] reagoivat 1 200 °C:n lämmössä. Katalyyttinä käytetään platinaa.

CH4 + NH3 → HCN + 3H2

Andrussovin prosessissa lisätään myös happea[1].

2CH4 + 2NH3 + 3O2 → 2HCN + 6H2O

Laboratorioissa pieniä määriä sinihappoa valmistetaan jostakin sinihapon alkalimetallisuolasta, esimerkiksi natriumsyanidista:

H+ + NaCN → HCN + Na+

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vetysyanidia käytetään hyönteismyrkkynä sekä orgaanisessa synteesissä muun muassa nitriilejä valmistettaessa.[1]

Joissain USA:n osavaltioissa käytetyissä kaasukammioissa vetysyanidia käytettiin surmaamaan teloitettava. Reaktiossa munan kokoinen määrä kaliumsyanidia pudotettiin rikkihappoa sisältävään astiaan, jolloin tapahtui reaktio, joka vapauttaa sinihapon (HCN):

2 KCN + H2SO4 → K2SO4 + 2 HCN (g)

Myrkyllisyys ja vaarallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karvasmanteli (Prunus amygdalus) sisältää amygdaliinia, josta syntyy ihmisen ruuansulatuskanavassa vetysyanidia. Kuumennetuista ja ruuaksi valmistetuista karvasmanteleista sitä kuitenkin kertyy vain harmiton määrä. Kuumentamattomien karvasmanteleiden nauttiminen on vaarallista, joskin karvasmantelin epämiellyttävä maku tavallisesti estää myrkytysvaaran. Terveysviranomaisten kanta on rauhoittava: karvasmanteli on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.[2] Mikäli altistus kuitenkin tapahtuu, myrkytyksen oireet kuten oksentelu, mahakipu, nopeutunut hengitys ja takykardia ilmenevät viimeistään kahden tunnin kuluttua.[3]

Vetysyanidi voi kaasuuntuneena räjähtää yli 5,6 % pitoisuuksilla. [4]

Vetysyanidi luonnossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vetysyanidia sisältävät karvasmantelin lisäksi monet muutkin yleisesti käytettyjen kasvien siemenet, lapakot tai kivet, joita ei tavallisesti käytetä ihmisravinnoksi. Näitä ovat esimerkiksi aprikoosi, kirsikka, luumu ja omena mutta myös pellavansiemenet.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Karamäki, E. M.: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 146. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. HUS Myrkytystietokeskus: Kasviluettelo – Karvasmanteli
  3. a b Marja Forsell, Harriet Mustonen, Tiina Pohjalainen ja Kalle Hoppu: Kasvi- ja sienimyrkytykset – tarua ja totta Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2000;116(15):1643-1654. Lääketieteellinen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 6. toukokuuta, 2016.
  4. Industrial Scientific Gas Detectors: Hydrogen Cyanide – HCN

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]