Sulamispiste

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sulamispiste (lyhenne sp.[1]) on jokaiselle aineelle ominainen lämpötila, jossa kyseinen aine muuttuu kiinteästä olomuodosta nestemäiseen olomuotoon. Käänteinen reaktio, muutos nestemäisestä olomuodosta kiinteään tapahtuu jähmettymispisteessä.
Veden sulamispiste on noin 0 °C paineesta riippuen.

Korkein tunnettu sulamispiste normaalipaineessa on grafiitilla, noin 3 675 °C.

Alkuaineiden sulamispisteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aine Tiheys (Sulamispiste °C)
Osmium 3 033
Kulta 1 064
Uraani 1 132,2
Lyijy 327,46
Kupari 1 084,62
Rauta 1 535
Alumiini 660,32
Magnesium 650
Litium 180,54
Radon −71,15
Vety –259,14
Platina 1 770
Tina 231,93

Toisin kuin kiehumispiste sulamispiste ei juuri riipu paineesta.

Sulamispiste voidaan määrittää tarkasti vain puhtaille aineille. Metalliseokset jähmettyvät lämpötila-alueessa. Jähmettyminen alkaa likviduslämpötilan alapuolella ja on täydellinen soliduslämpötilasta. Nopean jäähtymisen aikana jähmettyminen alkaa likviduksen alapuolelta. Sula on tällöin alijäähtynyt. Likviduksen ja soliduksen välissä esiintyvää sulan ja kiinteän olomuodon sekoitusta kutsutaan faasitasapainopiirrosten puuroalueeksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 1.3.2014.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.