Karvasmanteli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vielä kypsymätön manteli puussa

Karvasmanteli tarkoittaa sekä makeamanteleiden (Prunus dulcis) vähäisessä määrin esiintyviä karvaita siemeniä että sukuun kuuluvaa alalajia Prunus amygdalus amara ja sen siemeniä. Karvasmantelit ovat myrkyllisiä, mutta kypsennettyinä vähäisissä määrin nautittuna vaarattomia.

Koostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amygdaliinin rakenne.

Käsittelemättömät karvasmantelit eivät ole ihmisravinnoksi tarkoitettuja. Ne sisältävät noin 3-5 % amygdaliinia (C20H27NO11) ja sitä hajottavaa entsyymiä. Tämä on syanidiglykosidi, josta syntyy ruuansulatuskanavassa bentsaldehydiä (C6H5-CHO) ja sinihappoa (HCN). Molemmat yhdisteet haisevat voimakkaasti, mutta sinihappo on erittäin myrkyllistä. Karvasmantelin hydrolyysin jälkeen yhden yksittäisen karvasmantelin amygdaliini tuottaa kuitenkin vain noin yhden milligramman sinihappoa.

Myrkyllinen mutta käyttökelpoinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinihappo on erittäin myrkyllistä, mutta haihtumisen ja lämpöherkkyyden vuoksi sitä kertyy kuumennettuihin ja ruuaksi valmistettuihin karvasmanteleihin vain harmiton määrä. Sen sijaan kuumentamattomien karvasmanteleiden nauttiminen on erittäin vaarallista mahaan muodostuvan sinihapon vuoksi. Aikuisten vakavat myrkytykset ovat harvinaisia, mutta lapset voivat joutua vaaraan jo pienistä määristä kypsentämättömiä karvasmanteleita. Kuolemaan johtavan sinihappomyrkytyksen aiheuttava määrä ruumiinpainoon suhteutettuna on lapsille noin 10 ja aikuisille 50-60 karvasmantelia kiloa kohden, oireita aiheuttaa jo yksi karvasmanteli painokiloa kohti.

Karvasmantelin epämiellyttävä maku tavallisesti estää myrkytysvaaran. Terveysviranomaisten kanta onkin rauhoittava: karvasmanteli (Prunus amygdalus) on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.[1] Mikäli altistus kuitenkin tapahtuu, myrkytyksen oireet, kuten oksentelu, mahakipu, nopeutunut hengitys ja takykardia ilmenevät viimeistään kahden tunnin kuluttua.[2]

Elintarviketuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallisesti makeita siemeniä tuottavat tarhamantelit tuottavat satunnaisesti karvasmanteleita, joita ei voida paljain silmin erottaa. Näiden osuus on osapuilleen kaksi prosenttia ja terveyden kannalta merkityksetön.

Luonnollisen karvasmanteliöljyn tuotanto perustuukin erikseen tarkoitusta varten perustettuihin viljelmiin. Kun karvasmanteli murskataan ja siihen lisätään vettä, entsyymi hajottaa amygdaliinin glukoosiksi, karvasmanteliöljyksi ja sinihapoksi. Karvasmanteliöljyä on käytetty liköörien, kuten Amaretton maustamiseen, ja jonkin verran myös leipomotuotteisiin tai niiden päällysteisiin, esimerkiksi marsipaaniin.

Lähteet ja lähdeviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Luettelo myrkyllisistä ja myrkyttömistä kasveista; karvasmanteli 10.11.2011. Helsinkin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, Myrkytystietokeskus. Viitattu 9. huhtikuuta, 2012.
  2. Marja Forsell, Harriet Mustonen, Tiina Pohjalainen ja Kalle Hoppu: Kasvi- ja sienimyrkytykset–tarua ja totta (Taulukko 2. Esimerkkejä myrkyllisistä kasveista ja niiden aiheuttamat oireet.) Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2000;116(15):1643-1654. Viitattu 9. huhtikuuta, 2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]