Bentsaldehydi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bentsaldehydi

Benzaldehyde.png Benzaldehyde-3D-vdW.png

Tunnisteet
Muut nimet bentsoealdehydi
bentseenikarbonaali
CAS-numero 100-52-7
Ominaisuudet
Molekyylikaava C7H6O
Moolimassa 106,1 g/mol
Ulkomuoto neste
Sulamispiste - 26 °C (247 K)
Kiehumispiste 179 °C (452 K)
Tiheys 1,05 g/cm3
Liukoisuus veteen huono

GHS-pictogram-exclam.svg

Bentsaldehydi on orgaaninen yhdiste (aldehydi), joka on huoneenlämmössä (20 °C) olomuodoltaan väritöntä - keltaista jähmeää nestettä, jolla on manteliöljyn haju. Sen kemiallinen kaava on C7H6O ja rakennekaava C6H5CHO. Bentsaldehydista käytetään myös nimityksiä bentsoealdehydi ja bentseenikarbonaali.

Bentsaldehydin moolimassa on 106,1 g/mol, sulamispiste - 26 °C, kiehumispiste 179 °C, suhteellinen tiheys 1,046 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3)[1], liukoisuus veteen on huono, leimahduspiste 62 °C, itsesyttymislämpötila 190 °C ja CAS-numero 100-52-7. Aine sekoittuu alkoholin, eetterin ja öljyjen kanssa.

Esiintyminen luonnossa ja synteesi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bentsaldehydi karvasmanteliöljyn pääaines, ja sitä syntyy karvasmantelin siemenissä olevan amygdaliinin hajotessa entsyymien vaikutuksesta siemenen rikkoutuessa. Samalla syntyy myös sinihappoa.[2].

Bentsaldehydiä voidaan valmistaa myös hapettamalla tolueenia (tolueeni|C6H5CH3) + O2 → C6H5CHO + H2O).[2] Teollisuudessa sitä saadaan myös sivutuotteena bentsoehapon synteesissä tai bentsaalikloridin hydrolyysillä.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bentsaldehydin käyttökohteita ovat muun muassa hajusteena kosmetiikkatuotteissa ja orgaaninen synteesi. Siitä valmistetaan muun muassa kanelialdehydiä, bentsoiinia sekä kloorattuja ja nitrattuja johdannaisia.[1]

Ympäristö- ja terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhytaikainen altistus ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä.[1] Elimistöön joutunut bentsaldehydi erittyy pääasiassa aineenvaihduntatuotteinaan (83%) virtsan kautta. Bentsaldehydin aineenvaihduntatuotteita ovat muun muassa seuraavat aineet: hippurihappo (66,7–69,9%), bentsyyliglukuronihappo (8,8-11,2%), bentsyyliglukuronidi (2,9-3,0%) ja bentsoehappo 1,4-1,6%.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 260. Gummerus Kirjapaino Oy, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  2. a b Pentti Mälkönen: Orgaaninen kemia, s. 113-113. Otavan korkeakoulukirjasto, 1979. ISBN 951-1-01378-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.