Pähkinä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hasselpähkinöitä

Pähkinä on kasvitieteellisesti kuiva ja kypsänä avautumaton hedelmä.[1] Ruokien yhteydessä nimitystä käytetään tarkoittamaan kovakuorista kuivaa hedelmää, jonka sisällä on kypsänä syötävä sydän.[2] Jotkin eläimet, esimerkiksi oravat, keräävät ja syövät pähkinöitä.

Pähkinä kasvitieteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvitieteessä pähkinä tarkoittaa yksisiemenistä hedelmää, joka on kypsänä kuiva, avautumaton ja kovakuorinen.[3] Kasvitieteellisessä mielessä pähkinöitä on muiden muassa pähkinäpensailla,[4] pyökeillä[5] ja tammilla.[6]

Pähkinä ruokakulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokakulttuurissa pähkinällä tarkoitetaan kovan ja kuivan kuoren sisällä kasvavaa syötävää hedelmää tai sen osaa.[2] Tällöin pähkinöiksi voidaan nimittää aitojen pähkinöiden lisäksi myös esimerkiksi saksanpähkinöitä ja kookospähkinöitä, jotka ovat kasvitieteellisesti luumarjan kovan endokarpin suojaamia siemeniä,[7][8] sekä maapähkinöitä, jotka ovat kasvitieteellisesti palkohedelmän siemeniä.[9][2]

Kaupallisesti merkittäviä pähkinöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aitoja pähkinöitä:

  • Hasselpähkinä, Corylus avellana. Suurin kasvatusalue on Turkki[10], jossa pähkinää kasvatetaan Mustanmeren alueella, noin 50 km leveällä vyöhykkeellä. Pähkinäpensas kukkii tammi-helmikuussa, siirtyy lepoon kylmimmäksi ajaksi ja jatkaa kasvuaan huhtikuussa. Sadonkorjuu syys-lokakuussa. Turkissa sitä viljellään pienillä perheviljelmillä, jotka saavat pääasiallisen elantonsa parin hehtaarin viljelmiltään. Sato poimitaan käsin puista ja varisseet maasta. Pähkinät varastoidaan säkeissä taivasalla tai takapihojen kojuissa. Hasselpähkinä säilyy kohtalaisesti kuoressaan.
  • Kastanja

Osa pähkinöistä myydään eteenpäin kuorineen ja osa kuorittuna. Pähkinät voidaan myydä prosessoijille, jotka maksavat kasvattajille pähkinöistä laadun mukaan. Koko ja vioittuneiden osuus vaikuttavat hintaan. Prosessoijat puhdistavat pähkinät, lajittelevat koon mukaan sekä poistavat kuoret. Pähkinät tarkastetaan ja puhdistetaan käsin. Ne voidaan paahtaa, pieniä hakkeeksi ja pakata vakuumiin.

Turkista viedään hasselpähkinöitä pääasiassa Eurooppaan, jossa Saksa on suurin ostajamaa. Hasselpähkinää kasvatetaan myös Italiassa ja Espanjassa.

Seuraavat lajit eivät ole kasvitieteellisesti pähkinöitä vaan luumarjan kiviosia tai muunlaisen hedelmän siemeniä[11], mutta ruoanlaittomielessä niitä usein kutsutaan pähkinöiksi:

Riskit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pähkinät ovat yleisiä allergeeneja, ja pähkinäallergian oireet voivat olla hyvinkin voimakkaat ja vaaralliset. Joissakin pähkinöissä voi kasvaa hometta, jonka erittämä aflatoksiini on karsinogeeni.[18]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, viljelyskasvit ihmisen palveluksessa, s. 315, WSOY 1997, ISBN 951-0-21295-4
  2. a b c pähkinä Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 28.2.2019.
  3. Kasvitiede: pähkinä Tieteen termipankki. Helsingin yliopisto. Viitattu 28.2.2019.
  4. Li, Pei-chun ja Skvortsov, Alexei K.: Corylus Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis.. Viitattu 1.3.2019. (englanniksi)
  5. Huang, Chengjiu; Zhang, Yongtian ja Bartholomew, Bruce: Fagus Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis.. Viitattu 1.3.2019. (englanniksi)
  6. Huang, Chengjiu; Zhang, Yongtian ja Bartholomew, Bruce: Quercus Flora of China. Vol. 4. 1999. Science Press, Beijing ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis.. Viitattu 1.3.2019. (englanniksi)
  7. a b Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 3, Fruits, s. 62. Springer, 2012. ISBN 978-94-007-2534-8. (englanniksi)
  8. a b Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 1, Fruits, s. 307. Springer, 2012. ISBN 978-90-481-8661-7. (englanniksi)
  9. a b Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 2, Fruits, s. 517. Springer, 2012. ISBN 978-94-007-1764-0. (englanniksi)
  10. Rousi, s. 320
  11. Rousi, s. 147, 159, 319, 322
  12. Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 5, Fruits, s. 496. Springer, 2012. ISBN 978-94-007-5653-3. (englanniksi)
  13. Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 1, Fruits, s. 50. Springer, 2012. ISBN 978-90-481-8661-7. (englanniksi)
  14. Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 4, Fruits, s. 483. Springer, 2012. ISBN 978-94-007-4053-2. (englanniksi)
  15. Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 1, Fruits, s. 143. Springer, 2012. ISBN 978-90-481-8661-7. (englanniksi)
  16. Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 3, Fruits, s. 52. Springer, 2012. ISBN 978-94-007-2534-8. (englanniksi)
  17. Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 3, Fruits, s. 126. Springer, 2012. ISBN 978-94-007-2534-8. (englanniksi)
  18. Ruokatieto Yhdistys: Aflatoksiini-määräykset yhtenäisiksi EU:ssa Viitattu 09.11.2017.


Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.