Sienimyrkky

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valkokärpässieni tuottaa sienimyrkkyjä

Sienimyrkyt eli mykotoksiinit ovat erilaisissa sienissä esiintyviä, koostumukseltaan vaihtelevia myrkyllisiä aineita. Sienimyrkyt jaetaan vaikutuksensa perusteella muun muassa solumyrkkyihin, hermomyrkkyihin ja ruoansulatuskanavaa ärsyttäviin aineisiin. Osa sienimyrkyistä aiheuttaa myös oireita alkoholin kanssa nautittuna.

Mykotoksiinien haitallisia vaikutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Altistuminen sienimyrkyille voi johtaa myrkytystilaan, joskus jopa kuolemaan. Altistumisreitti voi kulkea hengitysteiden, ihon tai suun kautta. Vaikka elintarvikkeessa ei olisi näkyvää hometta, se voi olla siitä huolimatta myrkyllisen homeen saastuttama. Eräs elintarvikkeita saastuttava homemyrkky on aflatoksiini. Sen tiedetään tappaneen 125 ihmistä myrkytysepidemiassa Keniassa vuonna 2004.[1]

Solumyrkyt ovat sienimyrkyistä vaarallisimpia, ne voivat johtaa maksa- ja munuaisvaurioihin. Punakärpässieni sisältää iboteenihappoa ja muskimolia, jotka voivat aiheuttaa keskushermoston oireita kuten hallusinaatioita.[2]

Mykotoksiinien terveysvaikutukset voivat olla akuutteja tai kroonisia. Akuutit oireet ilmaantuvat nopeasti ja ne ovat usein vakavia. Akuutti sienimyrkytys johtaa usein nopeasti – jopa viidessätoista minuutissa – ripuliin ja oksentamiseen. Elimistöön joutuneen myrkyn määrää voidaan vähentää riittävän ajoissa annetulla lääkehiilellä ja mahan tyhjennyksellä. Krooniset terveysvaikutukset voivat olla pitkäaikaisia tai kumulatiivisia vaikutuksia. Kroonisia vaikutuksia mykotoksiineilla ovat esimerkiksi syövät tai immuunipuolustuksen alenema.

Huomionarvoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osalla ihmisistä on synnynnäinen sienisokerin imeytymishäiriö eli trehaloosi-intoleranssi. Se aiheuttaa ilmavaivoja ja ripulointia.[3]

Eräät sinänsä myrkyttömät sienet aiheuttavat huonosti kypsytetyinä vatsavaivoja. Tästä tunnettu ryhmä on punikkitatit. Kovin väkevillä sienillä kuten kangasrouskulla ja polttiaishaperolla voi saada samantapaisia oireita, mutta näitä ei kovin moni nauttine raakana merkittäviä määriä.[3]

Jotkut ihmiset ovat allergisia sienten pinta-aktiivisille aineille, ja he voivat sada oireita sinänsä myrkyttömistä sienistä. Tämä kannattaa ottaa huomioon erityisesti sellaisten sienten kohdalla, joita käytetään toisinaan raakana esimerkiksi salaateissa. Tällaiseen on toisinaan suositeltu esimerkiksi eräitä mietoja sieniä kuten keltahaperoa.[3]

Sienten poiminta ruoaksi sellaisilta alueilta, joilla tiedetään olevan maaperäsaasteita, ei ole suositeltavaa. Osa sienistä kerää ympäristömyrkkyjä, ruokasienistä erityisesti raskasmetalleja kuten lyijy ja kadmiumia ja jopa radioaktiivisia metalleja kuten uraania ja strontiumia. Kadmium tosin kulkeutunee elimistön läpi imeytymättä kitiiniin sitoutuneena. Toistaiseksi (vuoeen 2005 mennessä) ei näistä ole todettu olevan Suomessa suurta vaaraa, mutta raskaan liikenteen ja teollisuuden läheisyydestä ei ruokasieniä kannata poimia. Myös Säteilyturvakeskus seuraa asioita radioaktiivisuuden kannalta.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lewis, Lauren; et al (2005), "Aflatoxin Contamination of Commercial Maize Products during an Outbreak of Acute Aflatoxicosis in Eastern and Central Kenya", Environmental Health Perspectives 113, doi:10.1289/ehp.7998
  2. http://www.medicina.fi/fato/73.pdf (pdf)
  3. a b c d Mauri Korhonen: ”Myrkkysienet”, Tunnista sieni, s. 39–55. Helsinki: Helsingin kasvimuseo, Otava, 2005. ISBN 951-1-19892-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sienimyrkky.
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.