Nikkeli

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee alkuainetta, Nikkeli on myös kaupunki Murmanskin alueella Venäjällä.
KobolttiNikkeliKupari
-

Ni

Pd  
 
 
Ni-TableImage.png
Yleistä
Nimi Nikkeli
Tunnus Ni
Järjestysluku 28
Luokka Siirtymämetalli
Lohko d-lohko
Ryhmä 10
Jakso 4
Tiheys8,908 · 103 kg/m3
Kovuus4,0 (Mohsin asteikko)
Värimetallinharmaa
Löytövuosi, löytäjä 1751, Axel Fredrik Cronstedt
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)58,6934[1]
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)135 pm
Kovalenttisäde121 pm
Van der Waalsin säde163 pm
Orbitaalirakenne[Ar] 3d8 4s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 16, 2
Hapetusluvut+II, +III
Kiderakennepintakeskinen kuutiollinen (face centered cubic, FCC)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste1728 K (1455 °C)
Kiehumispiste3186 K (2913 °C)
Höyrystymislämpö377,5 kJ/mol
Sulamislämpö17,48 kJ/mol
Äänen nopeus4900 m/s 293,15 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus1,91 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,444 kJ/kg K
Sähkönjohtavuus1.4×107 S/m
Lämmönjohtavuus90,9 W/(m·K)
CAS-numero7440-02-0
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Nikkeli on rautaryhmään kuuluva ferromagneettinen metallinen alkuaine. Nikkelin kemiallinen merkki on Ni (lat. niccolum) ja sen järjestysluku on 28. Nikkelillä on viisi pysyvää isotooppia. Sitä löydetään luonnosta yleensä sulfidimineraaleista.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fysikaaliset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikkeli on hopeanvalkoinen metalli. Sillä on kohtuullisen korkea sähkön- ja lämmönjohtavuus. Sen sulamispiste on noin 1 450 °C.[2]

Kemialliset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metallinen nikkeli reagoi kehnosti veden ja hapen kanssa. Se reagoi fluorin kanssa hitaasti. Nikkeli liukenee helposti laimeisiin mineraalihappoihin, mutta esimerkiksi väkevä typpihappo ei liuota metallista nikkeliä.[2]

Nikkelin yleisin hapetusluku +II. Tätä korkeammat hapetusluvut ovat suhteellisen harvinaisia. Korkein hapetusluku on +IV. Hapetusasteella 0 nikkeli muodostaa muun muassa fosfiinikomplekseja. Nikkeli on suhteellisen elektropositiivinen.[3]

Yhdisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnossa nikkeli esiintyy antimonin, arseenin ja rikin kanssa yhdisteenä.[4]

Nikkeli(II)oksidi on vihreää. Se ei liukene veteen, mutta liukenee helposti happoihin. Vihreää nikkelihydroksidia voidaan saostaa nikkelisuolojen vesiliuoksesta. Nikkelihydroksidi liukenee ammoniakkiin muodostaen ammiinikompleksin. Nikkelisulfidi on mustaa. Se liukenee happoihin, joskin se muodostaa hapen kanssa Ni(OH)S. Nikkeli muodostaa yhdisteitä kaikkien halidien kanssa. Ne voidaan fluoria lukuun ottamatta valmistaa antamalla aineiden reagoida alkuainemuodossaan. Nikkeli voi muodostaa myös trifluoridin, joka on voimakas hapetin. Nikkeli(II)halidit ovat veteenliukenevia, ja niiden vesiliuoksista voidaan kiteyttää kidevedellisiä suoloja. Nikkeli muodostaa suolan myös syanidin ja tiosyanaatin kanssa. Nikkeli(IV)-ioni muodostaa yhdisteitä fluoridien kanssa, kun läsnä on alkalimetalli. Kiinteää NiF4 voidaan valmistaa lisäämällä fluoridia NiF62- suolaan vedettömässä vetyfluoridissa.[5]

Nikkeli muodostaa komplekseja koordinaatioluvuilla kolmesta kuuteen. Pehmeät ligandit muodostavat komplekseja koordinaatioluvulla neljä. Nikkelillä on kuitenkin taipumusta muodostaa komplekseja koordinaatioluvulla viisi. Amiinit muodostavat heksakomplekseja.[6]

Nikkeli muodostaa organometalliyhdisteitä pääasiassa hapetusasteilla 0, +I ja +II, mutta myös korkeammille hapetusasteille tunnetaan joitakin yhdisteitä. Nikkeli(0)tetrakarbonyyli oli ensimmäinen alkuainemuodossa olevan metallin karbonyyliyhdiste.[7]

Ravitsemus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmiselimistö tarvitsee nikkeliä, mutta vain noin viisi mikrogrammaa päivässä. Sitä on esimerkiksi eräissä papulajeissa ja teessä.[8]

Haitallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikkeli on terveyden kannalta haitallinen. Sen pölyn hengittäminen saattaa aiheuttaa hengitysteiden syöpiä. Sen kaasumainen yhdiste nikkelikarbonyyli on tappavaa pieninäkin annoksina. Nikkelille allergisoituminen on hyvin yleistä, siksi EU:n nikkelidirektiivillä on rajoitettu nikkelin käyttöä esimerkiksi koruissa ja napeissa.[9] Koruissa olevaa nikkelimäärää on rajoitettu EU-lainsäädännöllä siten, että sen alueelle ei saa tuoda tai myydä muita kuin nikkelivapaita koruja.[10]

Isotoopit ja radioaktiivisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikkeliltä on löydetty kymmeniä isotooppeja. Kevein on 48Ni ja raskain 79Ni. Nikkelillä on viisi stabiilia isotooppia massaluvuilla 58, 60, 61, 62 ja 64. Näistä yleisin on 58Ni, jota on 68,077 % kaikesta luonnosta löydettävästä nikkelistä. Toiseksi yleisin on 60Ni, jota on noin neljännes luonnon nikkelistä. Pitkäikäisin radioaktiivinen isotooppi on 59Ni, jonka puoliintumisaika on 76 00 vuotta. 63Ni puoliintumisaika on noin sata vuotta. Muiden isotooppien puoliintumisaika on aika on alle viikon. 59Ni käytetään määrittämään meteoriittien putoamisaikoja.[11][12]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana nikkeli on peräisin Saksasta kaivosslangista. Sanalla Kupfernickel tarkoitettiin peikkoa, joka pilasi kuparimalmin vierailla aineksilla, tai myös tällaista malmia. Kupfer tarkoittaa kuparia ja Nickel oli nimestä Nikolaus käytetty pilkkamuoto, jolla usein viitattiin lapsia pelotteleviin haltijahahmoihin. Aikoinaan tätä "pilattua kuparia" voitiin käyttää vain lasin värjäämiseen vihreäksi. Kun sen myöhemmin todettiin sisältävän aikaisemmin tuntematonta metallia, annettiin tälle metallille sen mukaisesti nimi nikkeli.[8][13][14]

Esiintyneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikkeliä

Suuria nikkeliesiintymiä on muun muassa Venäjällä, Uudessa-Kaledoniassa, Australiassa, Kuubassa ja Indonesiassa. Sudburyn alue Kanadan Ontariossa tuottaa 30 prosenttia maailman tuotannosta. Noin 40 prosenttia maailman tunnetuista varoista sijaitsee Norilskin esiintymässä Siperiassa. Kanadan Labradorista Voisey's Baysta on löydetty viimeksimilloin? merkittävä esiintymä. Nikkeliä sisältäviä mineraaleja ovat esimerkiksi nikkoliitti ja pentlandiitti.

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolosjoen kaivoksen suuaukko 1930-luvulla.

Suomessa nikkelimalmia on louhittu vuosina 1937–1944 Petsamossa Kolosjoen kaivoksesta, Leppävirran Kotalahdessa 1957–1987, ja nykyisin vuonna 1970 perustetussa Hituran kaivoksessa Nivalassa. Sotkamon Talvivaaran kaivoksen merkittävän nikkeliesiintymän jalostaminen on aloitettu vuoden 2010 alkupuolella. Nikkelin maailmanmarkkinahinta on viime vuosina noussut Kiinan räjähdysmäisen kysynnän kasvun myötä. Suomessa Geologian tutkimuskeskus etsii nikkeliesiintymiä, joita Kauppa- ja Teollisuusministeriö myy ulkomaisille kaivosyhtiöille. Inco Limited, jonka 2006 osti Brasilialainen CVRD, poikkeuksena etsii nikkeliä Lapista omin tutkimuksin. Lapissa on muun muassa tehty kairaustutkimuksia erämaa-alueella.

Suomessa nikkeliä jalostaa venäläiseen konserniin MMC Norilsk Nickeliin kuuluva Norilsk Nickel Harjavalta Oy, jonka laitokset sijaitsevat Harjavallan suurteollisuuspuistossa. Metallisen nikkelin lisäksi laitoksilla valmistetaan erilaisia nikkelin suoloja (Nikkelisulfaattia, -hydroksidia ja -hydroksikarbonaattia)[15].

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikkeli sopii hyvin erilaisiin metalliseoksiin. Nikkeliä käytetään myös akuissa ja katalyyttinä. Ruostumattoman teräksen valmistuksessa käytetään nikkeliä. Nikkeliä on käytetty myös aseteollisuudessa. Jotkin nikkeliä sisältävät seokset ovat muistimetalleja.

Meteoriiteissa on raudan ohella nikkeliä. Siksi meteoriittien raudasta on aikoinaan valmistettu työkaluja ja aseita.

Nikkeli on tärkeä metalli katalyysikemiassa. Raney-nikkeliä, joka sisältää nikkelin lisäksi hieman alumiinia, käytetään hydrausreaktioissa katalyyttinä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • F. Albert Cotton, Geoffrey Wilkinson, Carlos A. Murillo, Manfred Bochmann: Advanced Inorganic Chemistry. New York: Wiley-Interscience, 1999. ISBN 0-471-19957-5. (englanniksi)
  • N. N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements. Oxford: Elsevier Ltd, 1997. ISBN 978-0-7506-3365-9. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wieser, Michael T. & Coplen, Tyler B.: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  2. a b c Cotton s. 837
  3. Cotton s. 835-836
  4. Cotton s. 836
  5. Cotton s. 837-838, 846-847
  6. Cotton s. 838
  7. Cotton s. 852-853
  8. a b Nikkelin ansioista teräs ei ruostu Helsingin Sanomat 23.1.2007. Viitattu 7.8.2010.
  9. EU:n nikkelidirektiivi eur-lex.europa.eu. Viitattu 7.8.2010.
  10. [1]Tekes - Jalometallituotteet; valmistus, maahantuonti ja myynti
  11. Isotopes of the Element Nickel Jefferson Lab. Viitattu 5.4.2018. (englanniksi)
  12. Nickel (pdf) The King's Centre for Visualization in Science. Viitattu 5.4.2018. (englanniksi)
  13. Haavisto, Anja & Hella, Atso & Hurmola, Osmo & Tuomi, Vuokko: Alkuaineiden kiehtova maailma, s. 38. Otava, 1992. ISBN 951-1-12509-5.
  14. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 784–785. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-x.
  15. kotisivut, etusivu: Norilsk Nickel Harjavalta nornik.fi. Viitattu 17.7.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nikkeli.