Tiosyanaatti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ionin avaruudellinen malli

Tiosyanaatti eli rodanidi on negatiivisesti varautunut ioni eli anioni, ja epäorgaaninen yhdiste. Tiosyanaatit ovat tiosyaanihapon (HSCN) eli vetyrodanidin suoloja. Tiosyanaatin kemiallinen kaava on [SCN]. Lähes samankaltainen ioni on syanaatti-ioni, [OCN], jossa rikkiatomin tilalla on happi. Nimi rodanidi juontuu kreikan kielestä ja perustuu rautatiosyanaatin punaväriin.

Myrkyllistä kahdenarvoista elohopeatiosyanaattia on joskus käytetty pyrotekniikassa, mutta sen myrkyllisyyden vuoksi tästä on pitkälti luovuttu.

Rodanaasi-entsyymi muuntaa kehossa rajatussa määrin myrkyllistä syanidia, CN, vähemmän vaaralliseksi tiosyanaatiksi.[1]

Rauta(III)- ja koboltti(III)-ionien osoitusreaktiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäämällä tiosyanaattia (esim. ammoniumtiosyanaattina) vesiliuokseen, voidaan liuoksessa mahdollisesti olevat rauta(III)-ionit havaita. SCN- nimittäin muodostaa Fe3+ kanssa vesiliuoksissa helposti havaittavan verenpunaisen hydratoituneen koordinaatiokompleksin [Fe(SCN)]2+, jonka tarkempi rakenne on [Fe(SCN)(H2O)5]2+. Osoitusreaktiossa muodostuu myös pienempiä määriä muita hydratoituneita komplekseja kuten Fe(SCN)3 ja [Fe(SCN)4].[2]

Liuosten koboltti(III)-ionit voidaan havaita samalla tapaa, sillä tiosyanaatti muodostaa niiden kanssa sinisiä hydratoituneita komplekseja.[3]

Tiosyanaatteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. M Libiad, A Sriraman, R Banerjee: Polymorphic Variants of Human Rhodanese Exhibit Differences in Thermal Stability and Sulfur Transfer Kinetics. The Journal of Biological Chemistry, 25.9.2015, 290. vsk, nro 39, s. 23579–23588. PubMed:26269602. doi:10.1074/jbc.M115.675694. ISSN 0021-9258. Artikkelin verkkoversio.
  2. NN Greenwood: Chemistry of the elements, s. 1090. 2. painos. Butterworth-Heinemann, 1997. ISBN 0750633654.
  3. N Uri: The stability of the cobaltous thiocyanate complex in ethyl alcohol-water mixtures and the photometric determination of cobalt. Analyst, 1.1.1947, 72. vsk, nro 860, s. 478–481. doi:10.1039/AN9477200478. ISSN 1364-5528. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]