Curie-piste

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Curie-piste Tc (myös Curien lämpötila ja Curie-lämpötila) on Pierre Curien mukaan nimetty lämpötila, jossa ferromagneettinen aine muuttuu paramagneettiseksi. Curien pisteessä tapahtuu toisen kertaluvun faasitransitio.[1] Esimerkiksi ferromagneettisen raudan Curie-piste on noin 770 °C ja nikkelin 358 °C. Curie-pistettä korkeammissa lämpötiloissa magneettikenttä ei vedä niitä enää voimakkaasti puoleensa.

Curien lämpötila esiintyy muun muassa paramagneettisten aineiden Curien–Weissin laissa

missä on lämpötila, on Curien vakio, on paramagneettisen aineen magneettinen suskeptibiliteetti ja on Curien lämpötila. Laki pätee reilusti Curie-pistettä suuremmissa lämpötiloissa.

Vain hieman Curie-pisteen yläpuolella ()[2] suskeptibiliteetti käyttäytyy eri tavalla johtuen kriittisistä fluktuaatioista. Nämä termodynaamiset fluktuaatiot johtavat siihen, ettei atomin dipolimomenttia voi kuvata sen keskiarvolla. Suskeptibiliteetin kriittiselle käyttäytymiselle pätee[3]

missä kriittinen eksponentti on 4/3.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Charles Kittel: Introduction to Solid State Physics. 3. painos. John Wiley & Sons, New York, 1968. (englanniksi)
  • J.R. Hook ja H.E. Hall: Solid State Physics. 2. painos. Wiley, Chichester, 1991. ISBN 0-471-92805-4. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hook & Hall, s. 227
  2. Kittel, s. 456.
  3. Hook & Hall, s. 228.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]