Geologian tutkimuskeskus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Geologian tutkimuskeskus
Tutkimuslaitoksen tiedot
Perustettu 1885
Sijainti Loppi, Outokumpu, Kuopio, Kokkola, Rovaniemi
Pääkonttori Otaniemi, Espoo
Ministeriö Suomen työ- ja elinkeinoministeriö
Tutkimusala Geologisten luonnonvarojen hyödyntäminen
Työntekijöiden määrä 520 (31.12.2015)[1]
Johtaja Mika Nykänen
Hakusana ”GTK” ohjaa tänne. Käyttöliittymäkirjastosta, katso GTK+.
GTK:n Espoon Otaniemen toimipaikka

Geologian tutkimuskeskus (GTK[2]) on työ- ja elinkeinoministeriön alainen valtakunnallinen tutkimuskeskus. GTK tutkii kallioperää ja maaperää elinkeinoelämän tarpeita varten. Geologian tutkimuskeskuksella on Suomessa neljä tutkimusyksikköä eri puolilla maata. GTK:n päätoimipaikka sekä Etelä-Suomen yksikkö sijaitsevat Otaniemessä Espoossa, Itä-Suomen yksikkö Kuopiossa, Länsi-Suomen yksikkö Kokkolassa ja Pohjois-Suomen yksikkö Rovaniemellä. Lisäksi on pienemmät yksiköt Lopella ja Outokummussa. GTK:lla on nykyisin noin 620 työntekijää.

Lain mukaan tutkimuskeskuksen tulee tuottaa kansainvälisesti korkeatasoista tieteellistä geologian alan tietoa ja osaamista sekä innovaatioita yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tarpeisiin.[3]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimuskeskuksen toimialoista suurin on mineraalisektori, johon kuuluu esimerksiksi kaivostoiminta. Siihen käytetään puolet tutkimusbudjetista. Neljännes budjetista käytetään turve- ja kalliolämpöenergian ja loput yhdyskuntarakentamisen tutkimukseen.[4]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1877 vuorihallituksen yhteyteen perustettiin Geologinen toimisto. Geologinen Komissioni perustettiin sen jatkajaksi vuonna 1886.[5] Myöhemmin laitoksen nimeksi tuli Geologinen tutkimuslaitos, Geologian tutkimuslaitos ja nykyinen Geologian tutkimuskeskus.

Pääjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laitoksen johdossa ovat toimineet[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vuosikatsaus 2015 GTK. Viitattu 27.5.2016.
  2. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 23.2.2013.
  3. Laki Geologian tutkimuskeskuksesta Finlex. 2011. Viitattu 12.2.2017.
  4. Nimitys joka hermostutti kaivosalan Kauppalehti. 7.9.2015. Viitattu 12.2.2017.
  5. Maaperäkartoituksen historiaa ja nykypäivää Suomessa GTK. Viitattu 18.10.2007.
  6. Martti Lehtinen, Pekka A. Nurmi, O.T. Ramo: Precambrian Geology of Finland, s. 687. Elsevier, 2005. ISBN 9780080457598. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.2.2017).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.