Ulkopoliittinen instituutti
| Ulkopoliittinen instituutti | |
|---|---|
 |
|
| Tutkimuslaitoksen tiedot | |
| Perustettu | 2006 (Eduskunnan alaisuuteen) |
| Pääkonttori | Helsinki |
| Ministeriö | Eduskunnan alainen tutkimuslaitos |
| Tutkimusala | Kansainväliset suhteet |
| Työntekijöiden määrä | 66 (2023)[1] |
| Budjetti | 4,3 milj. € (2023)[2] |
| Johtaja | Mika Aaltola |
| Kotisivu | |
Ulkopoliittinen instituutti (lyh. UPI; ruots. Utrikespolitiska institutet, engl. The Finnish Institute of International Affairs, FIIA) on suomalainen valtiollinen kansainvälisen politiikan tutkimuslaitos. Se on perustettu kahteen kertaan, ensin vuonna 1961 ja uudelleen 2006. Instituutin johtajana toimii Mika Aaltola.[3]
Alkuperäinen UPI 1961–2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäinen Ulkopoliittinen instituutti perustettiin vuonna 1961 Paasikivi-seuran aloitteesta. Myöhemmin sen taustaorganisaatioksi tuli opetusministeriö.[4]
Instituuttia ylläpiti Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiö, joka sai rahoituksensa pääasiassa valtionapuna. Tämä instituutti lakkautettiin vuoden 2006 lopussa.[4] Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiö jatkaa toimintaansa edelleen Paasikivi-seuran yhteydessä.
Ulkopoliittinen instituutti 2006–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen eduskunnan satavuotisjuhlaistunnossa kesäkuussa 2006 perustettiin riippumaton tutkimuslaitos, joka keskittyy toiminnassaan kansainvälisiin suhteisiin ja Euroopan unioniin. Instituutin tehtävänä on tuottaa korkeatasoista tutkimusta, joka palvelee myös poliittista päätöksentekoa. Instituutin perusrahoituksesta huolehtii eduskunta. Instituutin toimitilat sijaitsevat Helsingissä.
Ulkopoliittisen instituutin tutkimustoiminta kohdistuu erityisesti Euroopan unioniin ja sen ulkosuhteisiin, kansainväliseen ympäristö- ja luonnonvarapolitiikkaan, Venäjän sisäisen kehityksen ja kansainvälisten tekijöiden vuorovaikutukseen sekä kansainvälisen järjestelmän murrokseen, erityisesti Kiinan ja Yhdysvaltojen muuttuvaan asemaan. Instituutin tutkimuksen tavoitteena on tuottaa korkeatasoista ja selkeää aineistoa tieteelliselle yhteisölle, poliittisille päättäjille ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Toiminnassaan instituutti pitää yllä aktiivisia kansainvälisiä suhteita.
Kotimaisten ja kansainvälisten luentojen ja seminaarien järjestäminen on keskeinen osa Ulkopoliittisen instituutin toimintaa. Instituutti julkaisee myös Ulkopolitiikka-lehteä sekä raportteja tutkimustuloksista ja ajankohtaisista kansainvälisistä kysymyksistä. Lisäksi instituutti ylläpitää Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkistoa ja kronologiaa osoitteessa www.eilen.fi.
Instituutin nykyinen johtaja Mika Aaltola on ensimmäinen, joka valittiin tehtäväänsä puolueiden ulkopuolelta.[5]
Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mika Aaltola (vuodesta 2019)
- Teija Tiilikainen (2010-2019)[6]
- Raimo Väyrynen (2007–2009)[6]
- Tapani Vaahtoranta (2001–2007)[6]
- Tuomas Forsberg (1998–2001)[6]
- Tapani Vaahtoranta (1991–1998)[6]
- Paavo Lipponen (1989–1991)[6]
- Kari Möttölä (1973–1988)[6]
- Jaakko Kalela (1972–1973) [6]
- Osmo Apunen (1965–1972)[6]
Hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ulkopoliittista instituuttia johtaa eduskunnan nimittämä hallitus, joka päättää muun muassa instituutin taloudesta ja tutkimusohjelmasta, jota sen tutkijat toteuttavat tieteellisen autonomian periaatteiden mukaisesti. Hallitus nimittää instituutin johtajan
Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Klaus Korhonen (puheenjohtaja), suurlähettiläs
- Anu Kantola (varapuheenjohtaja), professori, Helsingin yliopisto
- Risto Heiskala, professori, Tampereen yliopisto
- Ville Kaunisto (kok)
- Kimmo Kiljunen (sdp)
- Jari Luoto, valtiosihteeri
- René Nyberg, suurlähettiläs
- Sakari Puisto (ps)
- Paula Vanninen, professori emerita, Helsingin yliopisto[7]
Neuvottelukunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Instituutilla on myös eduskunnan kansliatoimikunnan nimittämä neuvottelukunta, johon kuuluu enintään kahdeksan kansanedustajaa ja 12 tutkimuslaitoksen keskeisten yhteistyötahojen edustajaa.[8] Sen tehtävä on seurata instituutin toimintaa ja ylläpitää ja kehittää tutkimuslaitoksen yhteyksiä sen keskeisimpiin yhteistyötahoihin. Lisäksi neuvottelukunta seuraa tutkimuslaitoksen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Neuvottelukunnan toimikausi on neljä vuotta.[9]
Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pekka Toveri, puheenjohtaja (kok.)
- Onni Rostila, varapuheenjohtaja (ps.)
- Jani Kokko, (sdp)
- Jouni Ovaska, (kesk)
- Atte Harjanne, (vihr)
- Veronika Honkasalo, (vas)
- Mats Löfström, (rkp)
- Sari Tanus, (kd)
- Tarja Cronberg
- Jyri Häkämies, toimitusjohtaja, Elinkeinoelämän keskusliitto
- Kristiina Kumpula, pääsihteeri, Suomen Punainen Risti
- Hanna Ojanen, tutkimusjohtaja, Tampereen yliopisto
- Anne Palm, toiminnanjohtaja, Laajan turvallisuuden verkosto WISE
- Esa Pulkkinen, kansliapäällikkö, puolustusministeriö
- Jukka Salovaara, valtiosihteeri, ulkoministeriö
- Janne Taalas, toimitusjohtaja, Crisis Management Initiative CMI
- Teivo Teivainen, maailmanpolitiikan professori, Helsingin yliopisto
- Erkki Tuomioja, ministeri
- Terhi Ylitalo, vanhempi neuvonantaja, Puolustusministeriö
- Erja Yläjärvi, vastaava päätoimittaja, Helsingin Sanomat
Henkilökuntaa ja tutkijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ulkopoliittisen instituutin henkilökuntaa ja tutkijoita | ||
|---|---|---|
| henkilö | tehtävä | tutkimusala |
| Toni Alaranta | vanhempi tutkija | Turkin sisä -ja ulkopolitiikka |
| Timo Behr | affilioitunut tutkija | Persianlahden maat / Arabian niemiaa |
| Paul Belesky | Kiina ja Itä-Aasia | |
| Cordelia Buchanan Ponczek | vieraileva tutkija | Ilmastopolitiikka ja energia |
| Katja Creutz | ohjelmajohtaja | Kansainvälinen oikeus |
| Bart Gaens | johtava tutkija | Japani |
| Emma Hakala | vanhempi tutkija | Ilmastoturvallisuus |
| Saila Heinikoski | Euroopan integraatio | |
| Niklas Helwig | johtava tutkija | EU:n ulkopolitiikka ja puolustusyhteistyö |
| Markus Holmgren | Tutkija | digitaalinen suurvaltapolitiikka |
| Mariette Hägglund | Konfliktit ja poliittinen väkivalta | |
| Tuomas Iso-Markku | Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka | |
| Juha Jokela | Brexit | |
| Jyrki Kallio | Kiinan poliittinen kulttuuri | |
| Maria Lindén | Yhdysvaltojen sisä- ja ulkopolitiikka | |
| Tyyne Karjalainen | EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka | |
| Noora Kotilainen | affilioitunut tutkija | Kriisit, konfliktit ja sodat |
| Anna Kronlund | Yhdysvaltojen sisä- ja ulkopolitiikka, | |
| Jyri Lavikainen | Tutkija | |
| Joel Linnainmäki | Suomen ulkopolitiikka | |
| Mikael Mattlin | Tutkimusprofessori | Kiinan ulko- ja sisäpolitiikka |
| Eoin Micheál McNamara | Tutkija | Transatlanttiset suhteet |
| Leo Michel | affilioitunut tutkija | Yhdysvaltain puolustus- ja ulkopolitiikka |
| Harri Mikkola | Ohjelmajohtaja | Arktinen alue |
| Jussi Lassila | vanhempi tutkija | Venäjä |
| Arkady Moshes | ohjelmajohtaja | Ukrainan ja Valko-Venäjän sisä- ja ulkopolitiikka |
| Katariina Mustasilta | Johtava tutkija | Konfliktit ja poliittinen väkivalta |
| Manuel Müller | Vanhempi tutkija | EU institutionaalinen reformi |
| Ryhor Nizhnikau | EU:n itäinen naapurusto | |
| Samu Paukkunen | apulaisjohtaja | Arktinen alue |
| Matti Pesu | johtava tutkija | Suomen ulko-, puolustus- ja turvallisuuspolitiikka |
| Olli Ruohomäki | Vieraileva johtava asiantuntija | Afganistan, Lähi-itä, Kaakkois-Aasia ja Afrikan sarvi |
| Sinikukka Saari | Tutkimusjohtaja | Venäjän ulkopolitiikka |
| Sanna Salo | Tutkijatohtori | Pohjoismaiden politiikka |
| Charly Salonius-Pasternak | johtava tutkija | Yhdysvaltojen ulko- ja sisäpolitiikka |
| Kristiina Silvan | Tutkijatohtori | Keski-Aasian maiden, Valko-Venäjän ja Venäjän sisä- ja ulkopolitiikka |
| Ville Sinkkonen | Yhdysvaltojen ulkopolitiikka | |
| Elina Sinkkonen | Vanhempi tutkija | Kiinan sisä- ja ulkopolitiikka |
| Timo R. Stewart | Israel–Palestiina-konflikti | |
| Iro Särkkä | Tutkijatohtori | Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka |
| Teemu Tammikko | Vanhempi tutkija | Terrorismi |
| Lauri Tähtinen | Affilioitunut tutkija | Brasilian ulkosuhteet |
| Henri Vanhanen | tutkija | Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka |
| Antto Vihma | Tutkimusprofessori | Ilmastopolitiikka |
| Romain Weikmans | Vanhempi tutkija | Kansainvälinen ilmastopolitiikka |
| Mikael Wigell | Tutkimusjohtaja | Kansainväliset taloussuhteet |
| Margarita Zavadskaya | Vanhempi tutkija | Autoritaariset valtiot |
| Minna Ålander | Tutkija | Pohjois-Euroopan turvallisuus |
| Marco Siddi | Vanhempi tutkija | EU:n ja Venäjän suhteet |
| Lähde:[10] | ||
Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Instituutin toiminnan ja selvitysten on usein mediassa arvioitu olevan poliittisesti värittynyttä. Kansanedustaja, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen Sirkka-Liisa Anttila piti vuonna 2016 Ulkopoliittista instituuttia "Naton haarakonttorina"[11]. Ulkoministeri Erkki Tuomioja on arvostellut instituuttia siitä, että se tuottaa pikemminkin mielipiteellisiä näkemyksiä kuin oikea-aikaista informaatiota ja analyysia.[12] Ulkopoliittisen instituutin aiempi johtaja Teija Tiilikainen on toiminut myös kokoomuslaisten ministerien, mm. Alexander Stubbin, poliittisena valtiosihteerinä.
Mediassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Instituutin tutkija Teemu Sinkkonen arvioi syyskuussa 2015, että ”tarina pakolaisten joukkoon soluttautuneista terroristeista” näyttää olevan pelkkää satua, ja vertasi sitä Punahilkkaan.[12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia EILEN. Viitattu 25.2.2020.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Henkilöstötiedot Tutki hallintoa. Viitattu 28.1.2024.
- ↑ Valtion talousarviomenot kirjanpitoyksiköittäin Tutki hallintoa. Viitattu 28.1.2024.
- ↑ Henkilöt FIIA – Finnish Institute of International Affairs. Viitattu 25.2.2020.
- ↑ a b Tarkka, Jukka: Tutkimusinstituutti, joka ei tutkinut. Helsingin Sanomat. 6.5.2012. Arkistoitu 8.5.2012. Viitattu 25.2.2020.
- ↑ Arhippainen, Vera: Behov och förtroende kan få Mika Aaltola att ställa upp i presidentvalet. Hufvudstadsbladet, 28.5.2022, s. 8. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e f g h i Historia FIIA – Finnish Institute of International Affairs. Viitattu 10.6.2023.
- ↑ Ulkopoliittisen instituutin hallitus 2020–2024 Ulkopoliittinen instituutti. Viitattu 25.11.2021.
- ↑ Laki kansainvälisten suhteiden ja Euroopan unionin asioiden tutkimuslaitoksesta 544/2006 Finlex. Viitattu 25.11.2021.
- ↑ Neuvottelukunta Ulkopoliittinen instituutti. Viitattu 25.11.2021.
- ↑ Henkilöt FIIA – Finnish Institute of International Affairs. Viitattu 10.6.2023.
- ↑ Kosonen, Juha: Sirkka-Liisa Anttila pitää Ulkopoliittista instituuttia Naton haarakonttorina. Akaan Seutu. 7.9.2016. Arkistoitu 8.10.2016. Viitattu 10.9.2016.
- ↑ a b Välimaa, Mikko: Eturivin terrorismistutkija piti Isis-uhkaa ”täytenä satuna” – näin pieleen arvio meni. Helsingin Uutiset. 16.11.2015. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 16.11.2015.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Apunen, Osmo: Silmän politiikkaa: Ulkopoliittinen instituutti 1961–2006. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25728-8.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ulkopoliittisen instituutin verkkosivut
- Utrikespolitiska institutet hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||
