Ulkopoliittinen instituutti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ulkopoliittinen instituutti
FIIA logo.svg
Tutkimuslaitoksen tiedot
Perustettu 2006 (Eduskunnan alaisuuteen)
Pääkonttori Helsinki
Ministeriö Eduskunnan alainen tutkimuslaitos
Tutkimusala Kansainväliset suhteet
Työntekijöiden määrä 56 (31.12.2015)[1]
Johtaja Mika Aaltola

Ulkopoliittinen instituutti (lyh. UPI; ruots. Utrikespolitiska institutet, engl. The Finnish Institute of International Affairs, FIIA) on suomalainen valtiollinen kansainvälisen politiikan tutkimuslaitos. Se on perustettu kahteen kertaan, ensin vuonna 1961 ja uudelleen 2006. Instituutin johtajana toimii Mika Aaltola.[2]

Alkuperäinen UPI 1961–2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen Ulkopoliittinen instituutti perustettiin vuonna 1961 Paasikivi-seuran aloitteesta. Myöhemmin sen taustaorganisaatioksi tuli opetusministeriö.[3]

Instituuttia ylläpiti Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiö, joka sai rahoituksensa pääasiassa valtionapuna. Tämä instituutti lakkautettiin vuoden 2006 lopussa.[3] Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiö jatkaa toimintaansa edelleen Paasikivi-seuran yhteydessä.

Ulkopoliittinen instituutti 2006–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen eduskunnan satavuotisjuhlaistunnossa kesäkuussa 2006 perustettiin riippumaton tutkimuslaitos, joka keskittyy toiminnassaan kansainvälisiin suhteisiin ja Euroopan unioniin. Instituutin tehtävänä on tuottaa korkeatasoista tutkimusta, joka palvelee myös poliittista päätöksentekoa. Instituutin perusrahoituksesta huolehtii eduskunta. Instituutin toimitilat sijaitsevat Helsingissä.

Ulkopoliittisen instituutin tutkimustoiminta kohdistuu erityisesti Euroopan unioniin ja sen ulkosuhteisiin, kansainväliseen ympäristö- ja luonnonvarapolitiikkaan, Venäjän sisäisen kehityksen ja kansainvälisten tekijöiden vuorovaikutukseen sekä kansainvälisen järjestelmän murrokseen, erityisesti Kiinan ja Yhdysvaltojen muuttuvaan asemaan. Instituutin tutkimuksen tavoitteena on tuottaa korkeatasoista ja selkeää aineistoa tieteelliselle yhteisölle, poliittisille päättäjille ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Toiminnassaan instituutti pitää yllä aktiivisia kansainvälisiä suhteita.

Kotimaisten ja kansainvälisten luentojen ja seminaarien järjestäminen on keskeinen osa Ulkopoliittisen instituutin toimintaa. Instituutti julkaisee myös Ulkopolitiikka-lehteä sekä raportteja tutkimustuloksista ja ajankohtaisista kansainvälisistä kysymyksistä. Lisäksi instituutti ylläpitää Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkistoa ja kronologiaa osoitteessa www.eilen.fi.

Instituutin nykyinen johtaja Mika Aaltola on ensimmäinen, joka valittiin tehtäväänsä puolueiden ulkopuolelta.[4]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkopoliittista instituuttia johtaa eduskunnan nimittämä hallitus, joka päättää muun muassa instituutin taloudesta ja tutkimusohjelmasta, jota sen tutkijat toteuttavat tieteellisen autonomian periaatteiden mukaisesti. Hallitus nimittää instituutin johtajan. Kaudella 2020–2024 hallituksen puheenjohtajana toimii ulkoasiainneuvos Kai Sauer ja varapuheenjohtajana professori Anu Kantola. Muut jäsenet ovat ministeri, emeritakansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila (31.12.2021 saakka), Syöpäjärjestöjen yhteiskuntasuhdepäällikkö Simon Elo (31.12.2021 saakka), professori Risto Heikkala, professori Mikael Mattlin, Keskuskauppakamarin kansainvälisten asioiden johtaja Lenita Toivakka (31.12.2021 saakka), professori Paula Vanninen ja pääministerin erityisavustaja Lauri Voionmaa.[5]

Neuvottelukunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Instituutilla on myös eduskunnan kansliatoimikunnan nimittämä neuvottelukunta, johon kuuluu enintään kahdeksan kansanedustajaa ja 12 tutkimuslaitoksen keskeisten yhteistyötahojen edustajaa.[6] Sen tehtävä on seurata instituutin toimintaa ja ylläpitää ja kehittää tutkimuslaitoksen yhteyksiä sen keskeisimpiin yhteistyötahoihin. Lisäksi neuvottelukunta seuraa tutkimuslaitoksen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Neuvottelukunnan toimikausi on neljä vuotta.[7]

Neuvottelukunnan jäsenet kaudella 1.6.2019–1.6.2023 ovat:[7]

Kansanedustajat
Yhteistyötahojen edustajat

Henkilökuntaa ja tutkijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ulkopoliittisen instituutin henkilökuntaa ja tutkijoita
henkilö tehtävä tutkimusala I tutkimusala II tutkimusala III muuta
Toni Alaranta tutkija [2]
Maria Annala tutkija [2]
Veera Laine tutkijatohtori [2]
Arkady Moshes ohjelmajohtaja [2]
Sinikukka Saari johtava tutkija  Venäjä   [2]
Charly Salonius-Pasternak johtava tutkija Yhdysvallat [2]

Arkady Moshes työskentelee myös Washington D.C:ssä päämajaansa pitävän yhdysvaltalaisen Carnegie-säätiön palveluksessa.[8]


Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Instituutin toiminnan ja selvitysten on usein mediassa arvioitu olevan poliittisesti värittynyttä. Kansanedustaja, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen Sirkka-Liisa Anttila piti vuonna 2016 Ulkopoliittista instituuttia "Naton haarakonttorina"[9]. Ulkoministeri Erkki Tuomioja on arvostellut instituuttia siitä, että se tuottaa pikemminkin mielipiteellisiä näkemyksiä kuin oikea-aikaista informaatiota ja analyysia.[10] Ulkopoliittisen instituutin aiempi johtaja Teija Tiilikainen on toiminut myös kokoomuslaisten ministerien, mm. Alexander Stubbin, poliittisena valtiosihteerinä.

Mediassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Instituutin tutkija Teemu Sinkkonen arvioi syyskuussa 2015, että ”tarina pakolaisten joukkoon soluttautuneista terroristeista” näyttää olevan pelkkää satua, ja vertasi sitä Punahilkkaan.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkkosivut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tilinpäätös ja toimintakertomus 2020 (PDF) Ulkopoliittinen instituutti. Viitattu 25.11.2021.
  2. a b c d e f g Henkilöt FIIA – Finnish Institute of International Affairs. Viitattu 25.2.2020.
  3. a b Tarkka, Jukka: Tutkimusinstituutti, joka ei tutkinut. Helsingin sanomat. 6.5.2012. Arkistoitu 8.5.2012. Viitattu 25.2.2020.
  4. Arhippainen, Vera: Behov och förtroende kan få Mika Aaltola att ställa upp i presidentvalet. Hufvudstadsbladet, 28.5.2022, s. 8. Artikkelin verkkoversio.
  5. Ulkopoliittisen instituutin hallitus 2020-2024 Ulkopoliittinen instituutti. Viitattu 25.11.2021.
  6. Laki kansainvälisten suhteiden ja Euroopan unionin asioiden tutkimuslaitoksesta 544/2006 Finlex. Viitattu 25.11.2021.
  7. a b Neuvottelukunta Ulkopoliittinen instituutti. Viitattu 25.11.2021.
  8. Arkady Moshes Carnegie Endowment for International Peace. Viitattu 28.5.2022. (englanniksi)
  9. Kosonen, Juha: Sirkka-Liisa Anttila pitää Ulkopoliittista instituuttia Naton haarakonttorina. Akaan Seutu. 7.9.2016. Arkistoitu 8.10.2016. Viitattu 10.9.2016.
  10. a b Välimaa, Mikko: Eturivin terrorismistutkija piti Isis-uhkaa ”täytenä satuna” – näin pieleen arvio meni. Helsingin Uutiset. 16.11.2015. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 16.11.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Apunen, Osmo: Silmän politiikkaa: Ulkopoliittinen instituutti 1961–2006. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25728-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]