Siirry sisältöön

Teivo Teivainen

Wikipediasta
Teivo Teivainen
Teivo Teivainen vuonna 2017.
Teivo Teivainen vuonna 2017.
Henkilötiedot
Syntynyt21. syyskuuta 1965 (ikä 61)
Helsinki
Arvonimiprofessori
Koulutus ja ura
Instituutti Helsingin yliopisto
Tutkimusalue politiikka
Aiheesta muualla
Kotisivu

Teivo Teivainen (s. 21. syyskuuta 1965 Helsinki) on Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori.[1]

Teivainen väitteli valtiotieteen tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 2000, ja samana vuonna hänet nimitettiin kehitysmaatutkimuksen dosentiksi. Vuodesta 2003 alkaen hän on ollut perustamansa Program on Democracy and Global Transformation -ohjelman johtaja ja vieraileva professori San Marcosin yliopistossa Perussa. Suomen Akatemian tutkijana hän toimi vuosina 2001–2007.[2] Teivainen nimitettiin vakinaiseksi professoriksi Helsingin yliopistoon vuonna 2006.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teivainen kirjoitti ylioppilaaksi Ressun lukiosta vuonna 1985. Hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi kansainvälisistä suhteista Helsingin yliopistosta 1992 ja lisensiaatiksi 1997. Teivainen väitteli tohtoriksi vuonna 2000.[1]

Teivaisen ura on ollut kansainvälinen ja poikkitieteellinen. Vuosina 1988–1989 hän toimi vierailevana tutkijana New Yorkin osavaltionyliopiston sosiologian laitoksella Binghamtonissa. Vuonna 1994 hän toimi vierailevana tutkijana saman yliopiston poikkitieteellisessä Fernand Braudel -keskuksessa. Vuonna 2003 Teivainen oli vierailevana professorina katolisen yliopiston taloustieteen laitoksella Limassa, Perussa ja hoiti syksyllä 2005 kanadalaisessa Saint Mary’s Universityssä kehitystutkimuksen Distinguished Visiting Professor -oppituolia.[1]

Teivainen on toiminut kansainvälisten suhteiden tutkimuksen tieteellisen järjestön International Studies Associationin johtokunnassa sekä sen International Political Economy Section -jaoston puheenjohtajana 2005–2006. Kalifornian yliopistossa Riversidessa Teivainen on kuulunut maailmanjärjestelmätutkimusinstituutin kansainväliseen neuvostoon (2004–). Hän on ollut kansainvälisen toimitusneuvoston jäsen tiedelehdissä Critical Sociology (2007–), Pensares y Quehaceres (2004–) sekä Globalizations (2003–).[1]

Teivo Teivainen on ollut Suomen Unesco-toimikunnan puheenjohtaja vuosina 2023–2026.[3]

Tutkimusintressit ja julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teivaisen vuonna 2002 ilmestynyt kirjaa Enter Economism, Exit Politics perustuu hänen väitöskirjaansa. Siinä Teivainen analysoi ekonomismin poikkikansallisen leviämisen merkitystä demokratialle. Kirja käsitteli erityisesti Perun muutoksia osana maailmanjärjestelmää.[4]

Yksi Teivaisen kiinnostuksen kohteista on globaalin vallan pedagogia, jota hän käsitteli vuonna 2003 ilmestynessä espanjankielisessä kirjassa Pedagogía del poder mundial. Relaciones internacionales y lecciones del desarrollo en América Latina.[4]

Teivainen on julkaissut globaalia demokratiaa ja kosmopolitanismia käsitteleviä artikkeleita yhdessä kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäen kanssa. Heidän kirjansa globaalista demokratiasta, A Possible World. Democratic Transformation of Global Institutions, ilmestyi vuonna 2004. Kirjan eri versioita on julkaistu myös suomeksi (Globaali demokratia, 2003), espanjaksi ja arabiaksi.[4]

Yhteiskunnallinen aktiivisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teivainen on toiminut vaihtoehtoista globalisaatiota kannattavissa kansalaisjärjestöissä, ennen kaikkea Network Institute for Global Democratizationissa (NIGD) ja Maailman sosiaalifoorumissa. Teivainen oli Attacin johtavan työryhmän jäsen liikettä perustettaessa.[5]

Teivainen oli vuosina 2013–2018 vakiovieraana Yleisradion radio-ohjelmassa Ajantasan Kaukoputki yhdessä Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternakin kanssa.[6]

Teivainen on järjestänyt Helsingissä maailmanpoliittisia kaupunkikävelyitä, joilla hän esittelee kaupunkikuvan maailmanpoliittisista ulottuvuuksia.[7] Vuonna 2017 Teivainen julkaisi kaupunkikävelyihinsä pohjautuvan kirjan Maailmanpoliittinen kansalliskävely, joka laajensi kävelyillä esitettyjä teemoja.

Hän käsitteli siinä kävelyillä pohdittujen teemojen lisäksi esimerkiksi saamelaiskysymystä, rasistisia asenteita eduskunnassa,[8] hakaristin käyttöä Suomen ilmavoimien tunnuksena[9] sekä rotuerottelua Helsingin yöelämässä.[10]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

American Sociological Association palkitsi Teivaisen vuonna 2000 valmistuneen väitöskirjan parhaana maailmanjärjestelmää käsittelevänä väitöskirjana. Vuonna 2007 Teivainen sai Suomen Akatemian tunnustuspalkinnon, joka myönnetään tutkijalle, joka on merkittävällä tavalla tehnyt tutkimusta ja tutkijan työtä tunnetuksi, lisännyt toiminnallaan kiinnostusta tiedettä kohtaan ja osallistunut tutkijana yhteiskunnalliseen keskusteluun. Vuonna 2008 hän sai Vasemmistonaisten jakaman Pro Feminismi -palkinnon.[11]

Vuonna 2011 Teivaiselle myönnettiin Helsingin yliopiston J. V. Snellman -palkinto ansiokkaasta tieteellisen tiedon välittämisestä. Vuonna 2013 hän sai Aleksanteri-instituutin Ovet-palkinnon Venäjän tuntemuksen edistämisestä Suomessa. Palkinto liittyi Teivaisen ehdotukseen kyrillisten aakkosten opettamisesta. Vuonna 2015 Teivainen sai yhdessä Matti Ylösen kanssa suuryritysten siirtohinnoittelua käsittelevästä artikkelista Yalen yliopiston jakaman Amartya Sen -palkinnon.[12]

Vuonna 2017 hän sai Lauri Jäntin säätiön kunniamaininnan yhdessä Maria Mannerin kanssa kirjoittamastaan kirjasta Brasilia.[13]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jussi Pakkasvirta ja Teivo Teivainen (toim.): Kenen Amerikka? 500 vuotta Latinalaisen Amerikan valloitusta. Helsinki: Gaudeamus, 1992. ISBN 951-662-536-3
  • (toim.): Näkökulmia Latinalaisen Amerikan tutkimukseen. Helsinki: Helsingin yliopiston iberoamerikkalainen keskus, 1992. ISBN 951-45-6106-6
  • Valtioiden kurinalaistaminen globalisoituvassa maailmassa. Perun ja Kansainvalisen valuuttarahaston talouspoliittinen konflikti. Tampere: Suomen rauhantutkimusyhdistys, 1994. ISBN 951-9091-13-0
  • Fujimorin Peru. uusliberalismi, likainen sota ja kehitysyhteistyö. Helsinki: Like, 1999. ISBN 951-578-648-7
  • Un dólar, un voto. Economismo transnacional en el Perú. Lima: Desco, 2001. ISBN 978-9972-670-14-5 (espanjaksi)
  • Enter Economism, Exit Politics. Experts, Economic Policy and Damage to Democracy. London: Zed Books, 2002. ISBN 1-84277-034-9 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Heikki Patomäki ja Teivo Teivainen: Globaali demokratia. Helsinki: Gaudeamus, 2003. ISBN 951-662-879-6
  • Pedagogía del poder mundial. Relaciones internacionales y lecciones del desarrollo en América Latina. Lima: CEDEP, 2003. 5-TEI-PED (espanjaksi)
  • Heikki Patomäki ja Teivo Teivainen: A Possible World. Democratic Transformation of Global Institutions. London: Zed Books, 2004. ISBN 978-1-84277-407-6
  • Heikki Patomäki ja Teivo Teivainen: Democracia global. Lima: Universidad Nacional Mayor de San Marcos, 2008. ISBN 978-612-46530-2-5 (espanjaksi)
  • Yritysvastuun umpikuja. Helsinki: Into, 2013. ISBN 978-952-5689-52-5
  • Maria Manner ja Teivo Teivainen: Brasilia. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-356-7
  • Maailmanpoliittinen kansalliskävely. Helsinki: Into, 2017. ISBN 978-952-264-838-9
  • Hakaristin historia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2025. ISBN 978-951-858-735-7

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 Curriculum vitae (PDF) 5.6.2008. Helsingin yliopisto. Viitattu 5.3.2022. (englanniksi)
  2. ↑ Suomen Akatemia palkitsi kaksi nuorta aka.fi. 24.10.2006. Suomen Akatemia. Arkistoitu 24.10.2017. Viitattu 23.10.2017.
  3. ↑ Suomen Unesco-toimikunta 2023–2026 Opetus- ja kulttuuriministeriö – YJA. Viitattu 14.2.2025.
  4. 1 2 3 Publications – Teivo Teivainen blogs.helsinki.fi. Viitattu 23.10.2017.
  5. ↑ Suomen Attac perustettiin Kulttuurivihkot. Viitattu 14.9.2012.
  6. ↑ Ajantasan Kaukoputki (2013-2018) Yle Areena. Viitattu 5.3.2022.
  7. ↑ Venäläistä mediasotaa Uspenskin edustalla (tilaajille) Iltalehti. 22.8.2012. Viitattu 26.10.2017.
  8. ↑ Parkkonen, Tommi: Kansanedustaja syyttää toista edustajaa rasismista eduskunnan istuntosalissa (tilaajille) Iltalehti. 3.10.2017. Viitattu 5.3.2022.
  9. ↑ Hawkins, Eddy: Does Finland need its swastikas? Yle Uutiset. Viitattu 26.10.2017. (englanniksi)
  10. ↑ Jokinen, Juho: Jouni Lanamäki kuohutti 1990-luvulla rasismilla, vetäytyi julkisuudesta ja loi kaikessa hiljaisuudessa karaokebaarien imperiumin Helsinkiin – Nyt hän avaa suunsa 25 vuoden jälkeen (tilaajille) Helsingin Sanomat. 4.10.2017. Viitattu 26.10.2017.
  11. ↑ Leppänen, Veli-Pekka: Vasemmistonaisten feminismipalkinto Teivo Teivaiselle (tilaajille) Helsingin Sanomat. 16.12.2008. Viitattu 23.10.2017.
  12. ↑ Yalen yliopiston Amartya Sen -palkinto Matti Ylöselle ja Teivo Teivaiselle 20.10.2015. Helsingin yliopisto. Viitattu 23.10.2017.
  13. ↑ Palkitut 2017 Lauri Jäntin säätiö. Viitattu 25.1.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Teivo_Teivainen&oldid=24179577”