Teivo Teivainen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Teivo Teivainen 2017.

Teivo Teivainen (s. 21. syyskuuta 1965 Helsinki) on Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori.[1]

Teivainen väitteli valtiotieteen tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 2000, ja samana vuonna hänet nimitettiin kehitysmaatutkimuksen dosentiksi. Vuodesta 2003 alkaen hän on ollut perustamansa Program on Democracy and Global Transformation -ohjelman johtaja ja vieraileva professori San Marcosin yliopistossa Perussa. Suomen Akatemian tutkijana hän toimi vuosina 2001–2007.[2] Teivainen nimitettiin vakinaiseksi professoriksi Helsingin yliopistoon vuonna 2006.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teivaisen ura on ollut kansainvälinen ja poikkitieteellinen. Kanadalaisessa Saint Mary's Universityssä Teivainen on hoitanut arvostettua kehitystutkimuksen Distinguished Visiting Professor -oppituolia ja Perussa hän on muiden tehtäviensä ohella toiminut vierailevana professorina katolisen yliopiston taloustieteen laitoksella. Jo vuonna 1988 hänet nimitettiin vierailevaksi tutkijaksi New Yorkin valtionyliopiston sosiologian laitokselle Binghamtoniin. Myöhemmin hän toimi vierailevana tutkijana saman yliopiston poikkitieteellisessä Fernand Braudel -keskuksessa.lähde?

Teivainen on toiminut kansainvälisten suhteiden tutkimuksen tärkeimmän tieteellisen järjestön International Studies Associationin johtokunnassa sekä sen International Political Economy Section -jaoston puheenjohtajana. Kalifornian yliopistossa Riversidessa Teivainen kuuluu maailmanjärjestelmätutkimusinstituutin kansainväliseen neuvostoon. Hän on kansainvälisen toimitusneuvoston jäsen tiedelehdissä Critical Sociology, International Sociology Reviews, Pensares y Quehaceres, International Dialogue: A Multidisciplinary Journal of World Affairs sekä Globalizations.

Vuonna 2006 Teivainen toimi Euroopan unionin vaalitarkkailumission varajohtajana Boliviassa. EU:n aiemmissa vaalitarkkailumissioissa hän oli toiminut oikeusasiantuntijana Ecuadorissa (2002) ja Nicaraguassa (2001). Lisäksi hän toimi Euroopan unionin normaalina kenttätarkkailijana Perun vaalien kahdella eri kierroksella vuonna 2001.lähde?

Etelä-Afrikassa Teivainen johti Suomen ulkoasiainministeriön demokratia- ja ihmisoikeusrahaston evaluaatioprojektia vuonna 1998. Hän on tehnyt ulkoasiainministeriölle erilaisia asiantuntijatehtäviä myös Nicaraguassa, Perussa ja Brasiliassa. Perun oikeusministeriössä hän toimi 2000-luvun alussa neuvonantajana, kun maahan perustettiin totuuskomissio. Suomen Ammattijärjestöjen Solidaarisuuskeskukselle Teivainen on arvioinut projekteja Kolumbiassa ja Dominikaanisessa tasavallassa. 1990-luvun alussa Teivainen koordinoi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan projektia El Salvadorissa.lähde?

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

American Sociological Association palkitsi Teivaisen vuonna 2000 valmistuneen väitöskirjan parhaana maailmanjärjestelmää käsittelevänä väitöskirjana. Vuonna 2007 Teivainen sai Suomen Akatemian tunnustuspalkinnon, joka myönnetään tutkijalle, joka on merkittävällä tavalla tehnyt tutkimusta ja tutkijan työtä tunnetuksi, lisännyt toiminnallaan kiinnostusta tiedettä kohtaan ja osallistunut tutkijana yhteiskunnalliseen keskusteluun. Vuonna 2008 hän sai Vasemmistonaisten jakaman Pro Feminismi -palkinnon.[3]

Vuonna 2011 Teivaiselle myönnettiin Helsingin yliopiston JV Snellman -palkinto ansiokkaasta tieteellisen tiedon välittämisestä. Vuonna 2013 hän sai Aleksanteri-instituutin Ovet-palkinnon Venäjän tuntemuksen edistämisestä Suomessa. Palkinto liittyi Teivaisen ehdotukseen kyrillisten aakkosten opettamisesta. Vuonna 2016 Teivainen sai yhdessä Matti Ylösen kanssa suuryritysten siirtohinnoittelua käsittelevästä artikkelista Yalen yliopiston jakaman Amartya Sen -palkinnon.[4]

Vuonna 2017 hän sai Lauri Jäntin säätiön kunniamaininnan yhdessä Maria Mannerin kanssa kirjoittamastaan kirjasta Brasilia.[5]

Tutkimusintressit ja poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teivaisen erityisosaamisalueita ovat globaali poliittinen taloustiede, ihmisoikeudet, poikkikansalliset kansalaisliikkeet, globaali demokratia ja kapitalismin ristiriidat. Hän tutkii demokratian merkitystä, maailmanjärjestelmän tulevaisuutta ja Latinalaisen Amerikan totuuskomissioita.

Teivaisen pääteoksena voidaan pitää vuonna 2002 ilmestynyttä kirjaa Enter Economism, Exit Politics, joka perustuu hänen väitöskirjaansa. Siinä Teivainen analysoi ekonomismin poikkikansallisen leviämisen merkitystä demokratialle. Kirja käsitteli erityisesti Perun muutoksia osana maailmanjärjestelmää.[6]

Yksi Teivaisen kiinnostuksen kohteista on globaalin vallan pedagogia, jota hän käsitteli vuonna 2003 ilmestynessä espanjankielisessä kirjassa.

Teivainen on julkaissut useita useita globaalia demokratiaa ja kosmopolitanismia käsitteleviä artikkeleita yhdessä professori Heikki Patomäen kanssa. Heidän kirjansa globaalista demokratiasta, A Possible World, ilmestyi alun perin englanniksi vuonna 2005. Sen jälkeen kirjan eri versioita on julkaistu myös suomeksi, espanjaksi ja arabiaksi. Vuonna 2008 kirjan suomenkielinen versio valittiin yhdeksi neljästä parhaasta Helsingin yliopiston kurssivaatimuksissa olevasta suomalaisesta oppikirjasta.

Teivainen on toiminut useissa vaihtoehtoista globalisaatiota kannattavissa kansalaisjärjestöissä, ennen kaikkea Network Institute for Global Democratization – NIGDissä ja Maailman sosiaalifoorumissa. Teivainen oli Attacin johtavan työryhmän jäsen liikettä perustettaessa.[7]

Teivainen on aktiivisesti kampanjoinut Venäjällä vangituksi joutuneiden Pussy Riot -yhtyeen jäsenten puolesta.[8][9]

Yhteiskunnallinen aktiivisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teivainen tunnetaan aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana, joka esiintyy usein valtakunnallisissa viestimissä kommentoimassa yhteiskunnallisia teemoja.[10] [11] Teivaisella on myös vakituinen radio-ohjelma Ajantasan Kaukoputki yhdessä Charly Salonius-Pasternakin kanssa. [12]

Teivainen on järjestänyt kotikaupungissaan Helsingissä myös maailmanpoliittisia kaupunkikävelyitä, joilla hän esittelee kaupunkikuvan maailmanopoliittisista ulottuvuuksia. Vuonna 2012 tällaisella kävelyllä Uspenskin katedraalin edustalla järjestettiin lyhyt Pussy Riot-taiteilijaryhmää tukeva performanssi, jossa kaksi Pussy Riot-henkisiin asusteisiin pukeutunutta suomalaistaiteilijaa ilmaisivat tukensa vankilatuomiota odottaville Pussy Riotin jäsenille. Tämä performanssi johti Venäjällä suureen mediaskandaaliin, jonka seurauksena Teivaiselle vaadittiin eroa yliopistolta. Venäläisten lähteiden mukaan Teivainen oli muun muassa heittänyt kannullisen virtsaa katedraalin sisälle. Väitteet osoittautuivat perättömiksi ja myöhemmin tapausta pidettiin hyvänä havainnollistuksena kaupunkikuvan piilevistä globaaleista ulottuvuuksista. [13]

Vuonna 2017 Teivainen julkaisi kaupunkikävelyihinsä pohjautuvan kirjan, Maailmanpoliittinen kansalliskävely, joka laajensi kävelyillä esitettyjä teemoja. Kirjassa käsiteltiin kävelyillä pohdittujen teemojen lisäksi esimerkiksi saamelaiskysymystä, rasistisia asenteita eduskunnassa[14], hakaristin käyttöä Suomen ilmavoimien tunnuksena[15] sekä rotuerottelua Helsingin yöelämässä.[16]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Teivo Teivainen: Democracy in Movement: The World Social Forum as a Political Process. Routledge, tulossa.
  • Teivo Teivainen: Maailmanpoliittinen kansalliskävely. Into, 2017. ISBN 978-952-264-838-9.
  • Maria Manner ja Teivo Teivainen: Brasilia. Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-356-7.
  • Teivo Teivainen: Yritysvastuun umpikuja. Into, 2013. ISBN 978-952-5689-52-5.
  • Heikki Patomäki ja Teivo Teivainen: Democracia global. Universidad Nacional Mayor de San Marcos, 2008. ISBN 978-612-46530-2-5.
  • Heikki Patomäki ja Teivo Teivainen: A Possible World: Democratic Transformation of Global Institutions. Zed Books, 2004. ISBN 978-1842774076.
  • Teivo Teivainen: Pedagogía del poder mundial. Relaciones internacionales y lecciones del desarrollo en América Latina. Cedep, 2003. 5-TEI-PED.
  • Heikki Patomäki ja Teivo Teivainen: Globaali Demokratia. Zed Books, 2003. ISBN 951-662-879-6.
  • Teivo Teivainen: Enter Economism, Exit Politics: Experts, Economic Policy and Damage to Democracy. Zed Books, 2002. ISBN 1842770357.
  • Teivo Teivainen: Un dólar, un voto. Economismo transnacional en el Perú. Desco, 2001. ISBN 978-9972-670-14-5.
  • Teivo Teivainen: Fujimorin Peru: uusliberalismi, likainen sota ja kehitysyhteistyö. Like, 1999. ISBN 951-578-648-7.
  • Teivo Teivainen: Valtioiden kurinalaistaminen globalisoituvassa maailmassa: Perun ja Kansainvalisen valuuttarahaston talouspoliittinen konflikti. Suomen rauhantutkimusyhdistys, 1994.
  • Teivo Teivainen (toim.): Näkökulmia Latinalaisen Amerikan tutkimukseen. Helsingin yliopiston iberoamerikkalainen keskus, 1992.
  • Jussi Pakkasvirta ja Teivo Teivainen (toim.): Kenen Amerikka?. Gaudeamus, 1992. ISBN 9516625363.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • HY: Uudet professorit -tiedote 18.7.2006

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Curriculum vitae (PDF) Helsingin yliopisto. Viitattu 14.9.2012.
  2. Suomen Akatemia palkitsi kaksi nuorta - Suomen Akatemia www.aka.fi. Viitattu 23.10.2017.
  3. Vasemmisto- naisten feminismipalkinto Teivo Teivaiselle Helsingin Sanomat. 16.12.2008. Viitattu 23.10.2017.
  4. Yalen yliopiston Amartya Sen -palkinto Matti Ylöselle ja Teivo Teivaiselle | Helsingin yliopisto Helsingin yliopisto. 20.10.2015. Viitattu 23.10.2017.
  5. Palkitut 2017 Lauri Jäntin säätiö. Viitattu 25.1.2017.
  6. Publications – Teivo Teivainen blogs.helsinki.fi. Viitattu 23.10.2017.
  7. Suomen Attac perustettiin Kulttuurivihkot. Viitattu 14.9.2012.
  8. Pussy Riot sai tukea Uspenskin katedraalilla. Helsingin Sanomat, 4.8.2012. Artikkelin verkkoversio Viitattu 14.9.2012.
  9. Pelkonen, Linda: Outo virtsaväite leviää suomalaisprofessorista: ”Räikeä valhe”. Uusi Suomi, 16.8.2012. Artikkelin verkkoversio Viitattu 14.9.2012.
  10. Yle Haku - Yle Sök haku.yle.fi. Viitattu 26.10.2017. (englanniksi)
  11. Haku - Helsingin Sanomat Helsingin Sanomat. Viitattu 26.10.2017.
  12. Ajantasan Kaukoputki areena.yle.fi. Viitattu 26.10.2017.
  13. Pääkirjoitus 22.8.2012: Venäläistä mediasotaa Uspenskin edustalla Viitattu 26.10.2017.
  14. Kansanedustaja syyttää toista edustajaa rasismista eduskunnan istuntosalissa - "Kohta alkaa jihad!" Viitattu 26.10.2017.
  15. Does Finland need its swastikas? Yle Uutiset. Viitattu 26.10.2017. (englanniksi)
  16. Jouni Lanamäki kuohutti 1990-luvulla rasismilla, vetäytyi julkisuudesta ja loi kaikessa hiljaisuudessa karaokebaarien imperiumin Helsinkiin – Nyt hän avaa suunsa 25 vuoden jälkeen Helsingin Sanomat. 4.10.2017. Viitattu 26.10.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]