Pikkuparlamentti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eduskunnan lisärakennus
Pikkuparlamentti
Pikkupralmentti
Pikkupralmentti
Osoite Mannerheimintie
Sijainti Etu-Töölö, Helsinki
Koordinaatit 60°10′17″N, 024°56′02″E
Valmistumisvuosi 2004
Suunnittelija Pekka Helin
Rakennuttaja Suomen valtio
Käyttäjä Eduskunta
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Näkymä Pikkuparlamentin puistosta.
Pikkuparlamenttia.

Pikkuparlamentti (ruots. Lilla parlamentet) on yksi eduskunnan lisärakennuksista Helsingin keskustassa. Rakennuksessa on työhuoneita, kokoustiloja, suuren valiokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan kokoushuoneet sekä auditorio. Lisäksi rakennuksessa toimii Eduskunnan oikeusasiamies ja samassa yhteydessä Ihmisoikeuskeskus.[1][2] Vain rakennuksen sisääntulon yhteydessä oleva Kansalaisinfo ja Café Kansalaisinfo ovat kaikille avointa ja julkista tilaa.

Vuonna 2004 valmistunut Pikkuparlamentti rakennettiin vuosien 19982000 suunnittelukilpailun voittajaehdotuksen pohjalta. Suunnittelutyön teki arkkitehti Pekka Helin työryhmineen.

Pikkuparlamentti sijaitsee Eduskuntatalon eteläpuolella, Mannerheimintien, Arkadiankadun ja entisen Helsingin satamaradan kuilun väliin jäävällä kolmionmuotoisella alueella. Sen edessä Mannerheimintien puolella on pieni puisto suihkulähteineen. Ennen sen rakentamista paikalla oli vuonna 1973 valmistunut yksikerroksinen ravintolarakennus, jonka nimi oli myös Pikkuparlamentti.[3]

Kansanedustajien ja avustajien työhuoneiden lisäksi Pikkuparlamentissa ovat muun muassa kansalaisille avoin Kansalaisinfo, josta voi noutaa eduskunnan materiaalia, eduskunnan EU-sihteeristö ja eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia.[4]

Pikkuparlamentin rakentamiseen on käytetty useita erilaisia puu- ja kivilajeja, esimerkiksi koivua, loimukoivua, vaahteraa ja mäntyä sekä eri puolilta Suomea louhittua graniittia.[4]

Rakennuksen suunnittelijat ja toteuttajat palkittiin työstään vuonna 2004 Vuoden teräsrakenne -palkinnolla.[5]

Pikkuparlamentin ruokalassa puu on hallitseva materiaali.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sivut - Eduskunnan talot ja taide www.eduskunta.fi. Viitattu 15.3.2018.
  2. Ihmisoikeuskeskus - Oikeusasiamies www.oikeusasiamies.fi. Viitattu 15.3.2018.
  3. Kaija Ollila, Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 210–211. Helsingin Sanomat, 1998. ISBN 951-9134-697.
  4. a b Pikkuparlamentti (htx) Eduskunta. Viitattu 27.7.2010.
  5. Teräsrakennepalkinnot 1980-2010 Teräsrakenneyhdistys. Viitattu 8.4.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä arkkitehtuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.