Erkki Tuomioja

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Erkki Tuomioja
Erkki Tuomioja 2017 Helsingin kirjamessut 06.jpg
Erkki Tuomioja Helsingin kirjamessuilla 2017
Suomen ulkoasiainministeri
Lipposen II hallitus[1]
25.2.2000–17.4.2003
Jäätteenmäen hallitus[2]
17.4.2003–24.6.2003
Vanhasen I hallitus[3]
24.6.2003–19.4.2007
Kataisen hallitus
22.6.2011–24.6.2014
Stubbin hallitus
24.6.2014–29.5.2015
Edeltäjä Tarja Halonen[1]
Alexander Stubb
Seuraaja Ilkka Kanerva[4]
Timo Soini
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
Lipposen II hallitus
15.4.1999–25.2.2000
Edeltäjä Antti Kalliomäki[5]
Seuraaja Sinikka Mönkäre[1]
Kansanedustaja
23.3.1970–23.3.1979
22.3.1991–
Ryhmä/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 1. heinäkuuta 1946 (ikä 71)
Helsinki
Puolue SDP
Puoliso Marja Helena Rajala [6]
Koulutus valtiotieteen tohtori (1996)
ekonomi (1974)
Uskonto ateisti[7]

Erkki Sakari Tuomioja (s. 1. heinäkuuta 1946 Helsinki) on suomalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko. Hän toimi Suomen ulkoministerinä vuosina 2000–2007 ja 2011–2015. Vuosina 1999–2000 hän oli kauppa- ja teollisuusministeri. Kansanedustajana hän on toiminut vuosina 1970–1979 sekä vuodesta 1991 alkaen.[6]

Koulutukseltaan Tuomioja on valtiotieteiden tohtori ja ekonomi. Tuomioja on Paasikivi-seuran varapuheenjohtaja ja Helsingin Osuuskauppa Elannon edustajiston jäsen.[6] Hän kuuluu myös Attaciin, Arabikansojen ystävyysseuraan, Suomen luonnonsuojeluliittoon, Sadankomitealiittoon, Vapaus Valita Toisin -liikkeeseen ja Suomen Historialliseen Seuraan.

Tuomioja on poliittisen historian dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on kirjoittanut useita ulkopolitiikkaa ja poliittista historiaa käsitteleviä teoksia.[8]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erkki Tuomioja Tupla tai kuitti -tietokilpailussa vuonna 1963.
Erkki Tuomioja (keskellä) matkalla Tukholmaan Tupla tai kuitti -visailuohjelman voittajien kanssa vuonna 1964.

Erkki Tuomiojan isä oli poliitikko, Suomen Pankin pääjohtaja ja pääministeri Sakari Tuomioja, joka kuului Kansalliseen edistyspuolueeseen ja myöhemmin Vapaamielisten Liittoon. Hänen isänsä oli Helsingin Sanomien päätoimittaja ja entinen edistyspuolueen kansanedustaja Walto W. Tuomioja .[9]

Tuomiojan äiti oli kirjailija Vappu Tuomioja o.s. Wuolijoki. Vappu Tuomiojan vanhemmat olivat SDP:n kansanedustaja Sulo Wuolijoki sekä kirjailija, Yleisradion pääjohtaja ja SKDL:n kansanedustaja Hella Wuolijoki.[9]

Tuomioja oli jo 16-vuotiaana lukiolaisena valtakunnallisessa julkisuudessa vuonna 1963 voitettuaan pääpalkinnon television Tupla tai kuitti -tietokilpailussa aiheenaan kansainvälinen politiikka toisen maailmansodan jälkeen.[10]

Vuonna 1969 Tuomioja sai Erik Schülleriin liittyvässä yllytysoikeudenkäynnissä yhden vuoden ja kahden kuukauden vankeustuomion, joka kuitenkin kokonaan kumottiin hovioikeudessa.[11]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorena Tuomioja tunnettiin uusvasemmistolaisena kulttuuriradikaalina[12], jonka yhteiskunnallinen toiminta alkoi jo 1960-luvun Teiniliitossa ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa, jonka edustajistoon hänet valittiin sosiaalidemokraattina vuonna 1967. Vuosina 1966–1970 Tuomioja työskenteli tv-toimittajana. Hänet valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 1968 kuntavaaleissa.

Tuomioja valmistui valtiotieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1971 ja ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1974. Myöhemmin hän väitteli valtiotieteiden tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1996 aiheena Pekka Kuusen sosiaalipolitiikka[9], ja hänet nimitettiin poliittisen historian dosentiksi.[6]

Tuomioja valittiin kansanedustajaksi sosiaalidemokraattien listoilta vuonna 1970. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1979 saakka, jolloin hän siirtyi Helsingin kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtajaksi. Yksi syy Tuomiojan 12-vuotiseen poissaoloon päivänpolitiikasta oli hänen oman myöhemmän näkemyksensä mukaan se, että taistolaiset olivat myrkyttäneet ja jähmettäneet 1970-luvun puoliväliin mennessä hyvinkin tunkkaisen poliittisen ilmapiirin [9][13], joten Tuomioja palasi takaisin eduskuntaan vasta vuoden 1991 vaaleissa.

Tuomioja toimi sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän toisena varapuheenjohtajana vuosina 1991–1996 ja puheenjohtajana 1996–1999, sekä suuren valiokunnan puheenjohtajana 1995–1999. Hänet valittiin Paavo Lipposen II hallituksen kauppa- ja teollisuusministeriksi vuonna 1999. Seuraavana vuonna Tuomioja nousi ulkoministeriksi presidentiksi valitun Tarja Halosen tilalle. Hän piti paikkansa myös eduskuntavaalien 2003 jälkeen.

Tuomioja kuuluu Sadankomiteaan, joka on perusvireeltään brittiläistyylinen rauhanjärjestö ja perustettiin sitoutumattomaksi lännessä toimineeksi vastineeksi lähellä kommunisteja ja kansandemokraatteja olleelle Rauhanpuolustajille. 1970-luvulla Tuomioja toimi Sadankomitealiiton puheenjohtajana ja Ydin-lehden päätoimittajana (1977–1991). Rauhanliiketaustastaan huolimatta Tuomioja ei ole kyseenalaistanut kansallista maanpuolustusta.

»Tällä hetkellä on parempiakin keinoja edistää rauhanaatetta kuin aseistakieltäytyminen. Olen itsekin juhlallisessa vakuutuksessani luvannut tarpeen vaatiessa ase kädessä puolustaa tätä maata. Ehdottomat lupaukset ovat kuitenkin jo itsessään mahdottomia.»
(Erkki Tuomioja (1967))

Varusmiesajan lopussa Tuomioja toimi Sotatieteellisen keskuskirjaston ylimääräisenä kirjastoalikersanttina Kaartin pataljoonassa[9]. josta hän sai alikersantin arvon ja on sen jälkeen ylennyt reservissä ylikersantiksi[9].

Tuomioja paljasti vuonna 1993 julkaistussa kirjassaan Kukkaisvallasta kekkosvaltaan vuotaneensa julkisuuteen vuonna 1972 Zavidovo-muistion eli presidentti Kekkosen Zavidovossa Neuvostoliiton puoluejohtaja Leonid Brežnevin kanssa käymästä keskustelusta tehdyn muistion. Ei kuitenkaan tiedetä, kuka ministereistä tai muista vastuullisista alun perin vuoti muistion Tuomiojalle.

SDP:n puheenjohtajaehdokkaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomioja on ollut useita kertoja ehdokkaana SDP:n puheenjohtajaksi, ensimmäisen kerran vuonna 1991 jolloin Pertti Paasion seuraajaksi valittiin Ulf Sundqvist. Toisen kerran hän antoi suostumuksensa 2002, jolloin Paavo Lipposesta tuli puheenjohtaja. Kolmannen kerran hän kilpaili vuonna 2005 Eero Heinäluoman kanssa ja sai puoluekokouksessa kannatusta myös liiallista ay-sidonnaisuutta arvostelleilta lipposlaisilta. Vuonna 2008 hän oli neljättä kertaa puheenjohtajaehdokkaana,[14] mutta hävisi ratkaisevan toisen äänestyksen Jutta Urpilaiselle äänin 218–132.[15]

Poliittiset linjanvedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erkki Tuomioja ja Luxemburgin ulkoasiainministeri Jean Asselborn.

Tuomioja oli 1960-luvun keskeisiä suomalaisia aktivistivaikuttajia. Hänen erikoisalana olivat kansainväliset ja kasvatusasiat. Tuomioja on toiminut lähes koko aikansa kansanedustajana ulkoasianvaliokunnassa ja on kirjoittanut useita taloudellista yhdentymistä sekä globalisaatiota kriittisesti käsitteleviä kirjoja ja artikkeleita. 1970-luvulla hän vastusti silloista EEC-vapaakauppasopimusta, mutta kannatti Suomen liittymistä Euroopan unioniin ennen kansanäänestystä vuonna 1994.

Ulkoministerinä Tuomioja on osallistunut aktiivisesti globalisaatiokysymysten käsittelyyn ja ollut globalisaationhallintaa käsittelevän Helsinki-prosessin suomalainen vetäjä.[16]

SDP:ssä Tuomioja on aktiivisesti osallistunut puolueen linjaa ja politiikkaa koskevaan keskusteluun. Hän on puolustanut pohjoismaista laaja-alaista hyvinvointivaltiota ja arvostellut julkisten palvelujen leikkaamiseen tähtäävää liberaalia talouspolitiikkaa. Puolueessa häntä on pidetty sen vasemmistoon kuuluvana. Vuonna 2008 Tuomioja osallistui keskusteluun puolueen ja traditioiden uusimisesta esittämällä, että nuivettuneesta vappumarssiperinteestä voidaan luopua. Tuomioja kertoi myös vastustavansa Vasemmistoliiton ja SDP:n yhdistämistä viitaten Vasemmistoliiton stalinisti-siipeen, joka ei halua SDP:hen ja jota SDP ei halua puolueeseen.[17]

Keväällä 2009 kansanedustaja Tuomioja arvosteli poikkeuksellisen kovin sanoin Italian pääministeri Silvio Berlusconia. Tuomioja kirjoitti blogissaan, ettei Berlusconi ole häpeä vain kotimaalleen Italialle, vaan koko Euroopalle.[18]

Lähi-itä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin ulkoasiainneuvostossa, jossa Tuomioja on edustanut Suomea vuosina 2000–2007 ja 2011 alkaen, on Lähi-itä ollut lähes jokaisen kokouksen asialistalla. Tuomioja on vieraillut kaikissa alueen maissa usein ja tukenut rauhanpyrkimyksiä. Suomen EU-puheenjohtajuus sattui Libanonin sodan aikaan, jolloin Tuomioja toimi aktiivisesti pääasiassa Ranskan tuella aselevon saamiseksi Hizbollahin ja Israelin kesken. Suomen kriisinhallintavaroja lisättiin yllättävän tilanteen myötä, ja Ranskan tapaan Suomi osallistui Etelä-Libanonin vakauttamiseen pääasiassa rakentajapioneerein, koska Israel järjesti Dan Haluzin johdolla strategiseksi katsottavia pommituksia siltoja, tienristeyksiä, viestiyhteyksiä ja vesilaitoksia vastaan.

Tuomiojan Israelin suhteisiin vaikuttanut asia oli kaasutunnistimien vientikielto Israelille vuonna 2002. Israel oli Suomen ulkopoliittisen linjauksen mukaan sotaa käyvä maa, johon ei pidä viedä sotatarvikkeita eikä kaksoiskäyttöön kelpaavia tarvikkeita. Kyse ei kuitenkaan ollut kuin kahden kappaleen erästä, jolla ei olisi ollut käyttöä väestönsuojelussa, mutta olisi ollut käytettävissä tuotteen tutkimiseen ja jäljittelyyn.lähde? Tämän seurauksena Tuomiojan sähköpostiin tuli tuhansittain roskapostia, joiden Tuomioja uskoi olleen peräisin Israelin ulkoministeriöistä.[19] Kauppasuhteet Israelin kanssa olivat muutoin normaalit.

Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Kuvalehti ja Helsingin Sanomat ovat arvostelleet presidentti Tarja Halosta ja myös Erkki Tuomiojaa ulkoasiainministerinä siitä, että Suomen suhteet Yhdysvaltoihin olisivat viilentyneet. Vuonna 2006 Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Ricen kerrottiin suuttuneen Tuomiojalle, kun hän Euroopan unionin ulkoministerinä tivasi vastauksia CIA:n vankilentoihin ja terroristiepäiltyjen kidutukseen liittyen. Tapaamisen kerrotaan päättyneen "kohtuullisen kiivaaseen sananvaihtoon".[20]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomioja sai vuoden 2006 Tieto-Finlandia-palkinnon Hella Wuolijokea käsittelevästä, alun perin englanniksi kirjoitetusta teoksesta Häivähdys punaista. Teos on kaksoiselämäkerta Hella Wuolijoesta ja tämän sisaresta Salme Pekkalasta. Tuomiojan aikaisempaan tuotantoon kuuluvat muun muassa elämäkerrat K. H. Wiikistä, Sakari Tuomiojasta ja Pekka Kuusesta sekä Suomen ulkopolitiikkaa käsittelevän kirja Suomen ulkopolitiikka Anno 2004. Vuonna 2010 Tuomiojalta ilmestyi Viron merkkimiehiin kuuluvan Jaan Tõnissonin elämäkerta Jaan Tõnisson ja Viron itsenäisyys.

Tuomioja on myös ahkera verkkojulkaisija, ja hänen kotisivunsa ovat herättäneet useita julkisia keskusteluja.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erkki Tuomiojan puoliso on vuodesta 1978 ollut toimittaja, taloustieteen kandidaatti Marja-Helena Rajala. Pariskunta asuu Mechelininkadulla Helsingin Töölössä sekä kesäisin Tuusulan Rantatiellä[21]. Heillä ei ole lapsia[21].Tuomiojalla on vihjattu olleen suhde Tarja Halosen kanssa 1970-luvun puolivälissä.[22]

Liikuntaa harrastava Tuomioja joutui jättämään koripallon rannevamman vuoksi. Juoksussa hän on voittanut ikämiesten SM-kisoista hopeaa ja pronssia 3000 metrin estejuoksussa, jossa hänen ennätyksensä on 10.52,6. Maratonin hän on juossut aikaan 2 tuntia ja 59 minuuttia.[23][24] Erkki Tuomioja on edustanut Helsingin Jyryä vuodesta 1968 lähtien yleisurheilussa.

Tuomioja on kertonut olevansa ateisti.[7][25] Vapaa-ajattelijain liitto myönsi Tuomiojalle vuonna 2008 Väinö Voipio -palkinnon. Palkintoperusteiden mukaan Tuomioja edisti sekularismia kyseenalaistaessaan teologian opetuksen yliopistossa sekä herättäessään pohdintaa uskonnon asemasta yhteiskunnassa tuodessaan julkisesti esille ateisminsa.[26] Tuomioja on myös kertonut tunteneensa ulkoministerinä ollessaan huonoa omaatuntoa rauhoitellessaan Muhammad-pilapiirrosjupakan aiheuttamaa kohua.[7]

Vuonna 2017 Tuomioja esiintyi Tiisun musiikkivideolla Suomi on poliisivaltio.[27]

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Lipposen II hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
  2. Jäätteenmäen hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
  3. Vanhasen I hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
  4. Vanhasen II hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
  5. Lipposen I hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
  6. a b c d Erkki Tuomioja Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  7. a b c – Myös uskonnotonta vakaumusta on kunnioitettava 31.12.2007. Skepsis ry. Viitattu 6.1.2008.
  8. Tuomioja, Erkki Tammi.fi. Viitattu 29.4.2014.
  9. a b c d e f Tuomioja.org Henkilötiedot Kuka E.T. ? (Etusivu Tuomioja.org) Tuomioja.org. Viitattu 21.11.2014.
  10. Marttila, Hannu: Oikea vastaus: Erkki Tuomioja hs.fi. 14.12.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 5.4.2010.
  11. Kai Kilpinen, Herkkäomatuntoiset. Pro gradu Helsingin yliopistosta viitattu 25.4.2012
  12. Suomi Kekkosen aikaan - 60-luvun kulttuuriradikalismi (Kekkonen ja kulttuuriradikalismi) Yle Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 22.12.2014.
  13. Helsingin kirjamessut 2014 (Mistä on vaiettava. Erkki Tuomioja ja Pekka Haavisto) Yle Kirjakerho. Yle Areena: Yleisradio. Viitattu 26.10.2014.
  14. Taitaa Tuomioja lähteä Uusi Suomi. 10.1.2008. Viitattu 29.4.2014.
  15. Urpilainen: Lipponen vaihtoehto pääministeriksi Yle Uutiset. 6.6.2008. Viitattu 29.4.2014.
  16. Helsinki-prosessi: tähän mennessä. Kehitys, 2005, nro 2, s. 34-35. Helsinki: Ulkoasiainministeriö. Artikkelin verkkoversio.
  17. Tuomioja tuomitsee vihreät ja Vasemmistoliiton Vihreä lanka. 25.4.2008. Viitattu 29.4.2014.
  18. Jansson, Peter: Tuomioja: Berlusconi on koko Euroopan häpeä Ilta-Sanomat. 10.5.2009. Viitattu 20.1.2012.
  19. Aittokoski, Heikki: Israelista postitettiin Tuomiojan sähköposti tukkoon vuonna 2002 Helsingin Sanomat. 25.10.2011. Viitattu 20.1.2012.
  20. Condoleezza Rice suuttui Tuomiojalle 20.12.2006. Ilta-Sanomat.
  21. a b Erkki Tuomiojan päivä numero 3 788 (HS seurasi ulkoministerin päivää kohun keskellä) HS Sunnuntai. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.9.2014.
  22. Tasavallan presidentin haastattelu Iltalehdessä 14.10.2000 Presidentti.fi. Tasavallan presidentin kanslia. Viitattu 29.4.2014.
  23. Juoksijan pakollinen tauko. Iltalehti Viikonvaihde, 2009, nro 27.6./28.6., s. 24.
  24. Erkki Tuomioja Tilastopajan tietokannassa (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu) Viitattu 29.5.2011.
  25. Ateisti Erkki Tuomioja: Teologit ulos yliopistosta! 4.1.2008. Ilta-Sanomat. Viitattu 4.1.2008.
  26. Väinö Voipio -palkinto Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 9.12.2009.
  27. Kanerva, Arla: Tiisun uudella videolla nettimöyhääjät saavat viimein mitä halusivat ja ihan kaikki viedään saunan taakse – Erkki Tuomiojaa myöten Helsingin Sanomat Nyt. 11.1.2017. Viitattu 12.1.2017.
  28. Helsingin Sanomat - Erkki Tuomioja voitti Tieto-Finlandian Viitattu 7.7.2014
  29. Aamuset - Erkki Tuomiojasta Turun yliopiston kunniatohtori Viitattu 7.7.2014
  30. Helsingin Sanomat - Tuomioja sai kunniatohtorin arvon Gazassa Luettu 7.7.2014
  31. Demokraatti.fi: "”Luotettava kumppani ja Euroopan ystävä” – Tuomioja sai korkean saksalaisen kunniamerkin" Viitattu 1.2.2017

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Erkki Tuomioja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Erkki Tuomioja.
Edeltäjä:
Antti Kalliomäki
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
19992000
Seuraaja:
Sinikka Mönkäre
Edeltäjä:
Tarja Halonen
Alexander Stubb
Suomen ulkoasiainministeri
20002007
20112015
Seuraaja:
Ilkka Kanerva
Timo Soini