Päivi Räsänen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Päivi Räsänen
Päivi Räsänen Suomi-areena-tapahtumassa vuonna 2015.
Päivi Räsänen Suomi-areena-tapahtumassa vuonna 2015.
Suomen sisäministeri
Kataisen hallitus
22.6.2011–24.6.2014
Stubbin hallitus
24.6.2014–29.5.2015
Edeltäjä Anne Holmlund
Seuraaja Petteri Orpo
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja
2004–2015
Edeltäjä Bjarne Kallis
Seuraaja Sari Essayah
Kansanedustaja
24.3.1995–
Ryhmä/puolue kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Hämeen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt19. joulukuuta 1959 (ikä 62)
Sonkajärvi
Ammatti lääkäri
Puoliso Niilo Räsänen
(1985–)
Tiedot
Puolue kristillisdemokraatit
Koulutus lääketieteen lisensiaatti (1984)
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Uskonto luterilaisuus[1]
Aiheesta muualla
www.paivirasanen.fi

Päivi Maria Räsänen (o.s. Kuvaja; s. 19. joulukuuta 1959 Sonkajärvi) on suomalainen kristillisdemokraattinen poliitikko, lääkäri ja kirjailija. Räsänen on toiminut kansanedustajana vuodesta 1995 lähtien. Räsänen on kotoisin Riihimäeltä ja hänen kotivaalipiirinsä on Hämeen vaalipiiri. Räsänen on toiminut Riihimäen kaupunginvaltuutettuna vuodesta 1993.

Räsänen toimi vuosina 2004–2015 Suomen Kristillisdemokraattien puheenjohtajana. Räsänen seurasi tehtävässään Bjarne Kallista. Räsäsen kaudella puolue hyväksyi uuden periaateohjelman. Oppositiopolitiikassaan kristillisdemokraatit nostivat esiin laajasti sosiaali- ja terveyspoliittisia kysymyksiä. Räsänen toimi sisäministerinä Kataisen ja Stubbin hallituksissa vuosina 2011–2015.[2] Puolueen puheenjohtajan tehtävässä Räsästä seurasi vuonna 2015 Sari Essayah.

Räsänen on pisimpään eduskuntapuolueen naispuolisena puheenjohtajana toiminut (2004–2015) suomalainen poliitikko.[3] Puheenjohtajana Räsästä on kuvattu varovaiseksi uudistajaksi, jonka kaudella KD korosti sosiaali- ja terveyspoliittisia sekä perhepoliittisia kysymyksiä.

Räsänen on tullut tunnetuksi useista arvokysymyksiin liittyvistä puheenaiheista. Erityisesti homoseksuaalisuutta koskevat kannanotot ovat herättäneet huomiota.

Räsänen on kirjoittanut kymmenen kirjaa.

Varhainen ura ja elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räsänen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Etelä-Karjalassa, Joutsenon Konnunsuolla.[4] Hän kirjoitti ylioppilaaksi Joutsenon lukiosta kuudella laudaturilla vuonna 1978.[5] Vuonna 1984 Räsänen valmistui 25-vuotiaana lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta [6] ja työskenteli Riihimäen aluesairaalan sisätautien osaston lääkärinä vuosina 1985–1988, yksityislääkärinä 1988–1992 sekä valtion työterveyslääkärinä 1992–1995.[7]

Räsänen on kertonut, että alun perin hänen haaveenaan oli tulla tutkijaksi luonnontieteellisellä alalla. Räsänen pääsi opiskelemaan teknistä fysiikkaa, mutta päätyi lopulta lääketieteelliseen. Räsänen ei osallistunut nuoriso- tai opiskelijapolitiikkaan, mutta päätyi pohtimaan arvokysymyksiä lääketieteen opiskelijana. Räsänen on kertonut pohtineensa osallistumistaan abortin tekemiseen. Vuonna 1978 Räsänen päätyi opiskelijailtaan, jossa puhujina olivat lääkäri-kansanedustaja Ulla Järvilehto ja lääkäri Markus Viljanen. Illan jälkeen Räsänen ryhtyi vaikuttamaan aktiivisesti lääkäreiden arvokysymyksiin, joihin kuuluivat abortti, alkioiden asema sekä eutanasia. Räsänen toimi myös Suomen kristillisen lääkäriseuran hallituksessa. Räsäsen mukaan keskeinen kiintopiste oli lääketieteen etiikassa ja oikeudessa elämään.[8]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räsänen vuonna 2009.

1990-luvun laman aikana Räsänen työskenteli työterveyslääkärinä, jolloin hän kertoo nähneensä vastaanotollaan yhteiskunnan ongelmat sekä työttömyyden ja konkurssin uhan vaikutukset. Räsänen on kertonut, että ajatus vaikuttamisesta kypsyi vähitellen ja hän halusi vaikuttaa ongelmien syihin pelkkien seurausten korjaamisen sijasta. Perhepolitikka oli tullut hänelle läheiseksi lasten syntymän kautta. Räsäsen mielestä Ahon hallitus ei ottanut riittävästi lasten hyvinvointia huomioon.[8]

Kuntapäättäjänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa Räsänen oli ensimmäistä kertaa ehdolla sitoutumattomana ehdokkaana, muttei tullut valituksi. Vuoden 1992 kuntavaaleissa Räsänen valittiin Riihimäen kaupunginvaltuustoon SKL:n ehdokkaana. Tammikuussa 1993 alkanut valtuustokausi osui keskelle pahinta lamaa, minkä johdosta leikkaukset ja irtisanomiset osuivat myös kuntapäättäjän työpöydälle. Räsänen on kuvannut poliittisen uransa aloitusta raskaimmaksi ja vaikeimmaksi vastuunkannokseen.[8]

Kansanedustajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Räsänen oli puolueensa pääehdokas Hämeen vaalipiirissä. Räsänen valittiin eduskuntaan, ja hän otti voimakkaasti kantaa hallituksen perhepolitiikkaan.[9][7]Vuonna 2003 Räsänen valittiin eduskuntaryhmänsä puheenjohtajaksi ja 2004 puolueen puheenjohtajaksi.[10] Kesäkuussa 2011 hänestä tuli Kataisen hallituksen sisäministeri.[11]

Kristillisdemokraattien puheenjohtajana (2004–2015)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivi Räsänen vuonna 2012.

Puheenjohtajaksi Räsänen nousi lokakuussa 2004, kun Bjarne Kallis ilmoitti kesällä 2004 luopuvansa puheenjohtajuudesta kesken kolmannen kautensa. [12] Räsänen oli puheenjohtajakaudellaan puolueen varovainen uudistaja.[8] Räsäsen kaudella puolueelle laadittiin uusi periaateohjelma, jossa korostettiin ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia. Puolueohjelmassa tuotiin esiin kristillisdemokratian yleisesti hyväksyttyä käsitystä ja periaatteita. Samalla puolueelle hyväksyttiin uusi poliittinen yleisohjelma. Oppositiopolitiikassaan Räsäsen kristillisdemokraatit tavoitteli sosiaalisesti eheämpää linjaa. Räsäsen kaudella laadittiin myös terveyspolitiikkaa, koulutus- ja opiskelijapolitiikkaa, uutta perhepolitiikkaa ja vanhuspolitiikkaa käsittelevät ohjelmat. Erityisesti terveyspoliittinen ohjelma nousi tavoitelistassa korkealle ja puolueella oli tahto nostaa ennaltaehkäisyyn perustuvan keskustelun painoarvoa.[2]

Eduskuntavaaleissa kristillisdemokraatit piti seitsemän paikkaa vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa paikkamäärä laski yhdellä. Kristillisdemokraatit oli vaalikaudella 2011–2015 mukana Kataisen ja Stubbin hallituksissa, joissa puheenjohtaja Räsänen toimi sisäministerinä.[13] Varkauden puolueosasto halusi vaalien jälkeen ottaa etäisyyttä emäpuolueen vanhoillisiin linjauksiin, ja puolueen Pohjois-Savon piirihallituksen jäsen Jarmo Ihalainen valitteli puolueen surkeaa äänisaalista kevään 2011 vaaleissa.[14]

Räsänen sai puheenjohtajakaudellaan paljon huomiota esimerkiksi esiintymisestään TV2:n Homoilta-ohjelmassa. Reaktioiden pelättiin aiheuttavan liikehdintää puolueen sisällä, mutta puolue sai myös satoja uusia jäseniä.[15]

Räsänen sai vuoden 2011 eduskuntavaaleissa 6 995 ääntä.[16] Räsäsen kampanjakulut olivat ennakkoilmoituksen tehneistä eduskuntapuolueiden puheenjohtajista toiseksi pienimmät, 18 053 euroa, joista hänen omia varojaan oli 5 011 euroa. Yksityishenkilöiltä saatua tukea oli yhteensä 2 800 euroa, yrityksiltä saatua 2 389 euroa ja puolueyhdistyksiltä saatua yhteensä 2 700 euroa. Puolue tuki puheenjohtajaansa 5 153 eurolla.[17]

Räsänen oli ehdolla vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa, mutta puolue ei saanut yhtään paikkaa parlamenttiin. Äänenpainot Räsäsen puheenjohtajuuden haastamiseksi nousivat puolueen sisällä Essayahin pudottua europarlamentista. Ennen kevään 2015 eduskuntavaaleja ylimääräiseksi suunniteltu puoluekokous elokuussa 2014 kuitenkin peruuntui, kun Essayah ilmoitti kannattavansa Räsäsen puheenjohtajuutta.[18] [19] Kevään 2015 eduskuntavaaleissa puolue menetti yhden kansanedustajan paikan.[20] Räsänen ei asettunut ehdolle, kun puolueelle elokuussa 2015 valittiin uusi puheenjohtaja.[21]

Eduskuntaryhmän puheenjohtajana (2019-)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räsänen valittiin Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi vuonna 2019.[22]

Näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räsänen on eduskuntatyössä profiloitunut erityisesti terveydenhuollon ja perhepolitiikan kysymyksiin.

Uskonnollisia ja arvonäkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raamatullisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 2013 Räsänen pohti Kansanlähetyspäivillä, kuinka kristittynä joutuu pohtimaan lain ja Raamatun opetusten ristiriitaisuutta. Räsänen siteerasi raamatunkohtaa, jonka mukaan Jumalaa pitää totella enemmän kuin ihmisiä.[23] Sisäministerinä toimineesta Räsäsestä tehtiin kaksi kantelua, joissa Räsäsen puhe tulkittiin kehotukseksi noudattaa enemmän uskontoa kuin lakia.[24]

Synti- ja armokäsitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruben Stillerin radio-ohjelmassa Räsänen on kertonut näkemyksenään, että kaikki ovat Jumalan edessä syntisiä. Lähimmäistä voi silti rakastaa. Räsänen korostaa haastattelussa, ettei halua olla kenenkään tuomari.[25] Räsäsen mukaan synnit saadaan anteeksi yksin armosta.[26]

Seksuaalivähemmistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räsäsen mielestä homoseksuaalisuuden harjoittaminen on syntiä ja avioliitto miehen ja naisen välinen. [27] Räsäsen näkemyksen mukaan samaa sukupuolta olevien suhteet ovat Raamatun opetusten vastaisia, mutta jokainen elää vapaassa yhteiskunnassa arvojensa mukaan. Räsäsen mukaan ihmisten välisiin suhteisiin liittyy aina moraalisia aspekteja. Räsäsen mukaan homoseksuaalisuus ei kuitenkaan ole ihmisen oma valinta.[25] Hän ei kuitenkaan ole luonnehtinut homoseksuaalisuutta sairaudeksi.[28] Räsänen ei omien sanojensa mukaan ole halunnut loukata ihmisarvoa tai -oikeuksia. Räsänen on korostanut, että homoseksuaaleilla on samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin. Räsänen on perustellut kantaansa kristillisellä vakaumuksellaan.[29]

Räsäsen mukaan väite siitä, että hän pitäisi homoseksuaaleja alempiarvoisena on vastoin hänen vakaumustaan. Räsäsen mukaan hänen vakaumuksensa lähtee siitä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Räsänen on pitänyt väitteitä ja syytöksiä loukkaavina itseään ja homoseksuaaleja kohtaan.[25]

Perhenäkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räsäsen mukaan perhe on se instituutio yhteiskunnassa ja perusyksikkönä, jolle on "uskottu tehtäväksi tuottaa rakkautta". Tähän yhteiskunta ei Räsäsen mukaan kykene. Räsäsen mukaan perheessä yhdistyvät Lutherin teologian mukaisesti maallinen ja hengellinen regimentti. Räsäsen mukaan kotioloissa on myös paljon syntisyyttä ja hengellistä köyhyyttä, toisaalta perhe on otollinen ympäristö evankeliumin sanomalle. Räsänen puolustaa kristillisiä tapoja perheissä. Räsäsen mukaan naisilla ja miehillä on erilainen asema perheessä.[26]

Räsänen pitää perhettä kutsumuksena ja ihmisen tärkeimpänä tehtävänä. Räsänen on peilannut Lutherin ajan itsekeskeistä ja perhekielteistä kulttuuria kuvaavaksi myös tähän aikaan. Räsäsen mukaan perheen arki on raskasta ja sisältää sairauksia. Raskauden keskellä Räsäselle antaa toivoa kristillinen usko.[26]

Räsänen on kertonut olevansa huolissaan perheiden pahoinvoinnista sekä lasten ja nuorten kärsimyksestä. Vuonna 2000 hän nosti esiin lasten psyykkisen oirehtimisen sekä pahoinvoinnin ennen kokemattoman taloudellisen vaurauden keskellä: psykiatrisen hoidon tarpeen, humalahakuisen juomisen, huumekokeilut sekä itsemurhayritykset.[26]

Räsäsen mukaan aikuisuus ja vanhemmuus ovat palvelemista. Räsäsen mukaan vanhemmuus on ilon lähde mutta vaatii omien tarpeiden sivuuttamista. Räsäsen mukaan isien ja äitien pitäisi uhrautua enemmän.[26]

Vanhemmuus ja lasten hyvinvointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räsäsen mukaan lasten kasvattaminen moniarvoisessa yhteiskunnassa on monin verroin vaikeampaa ilman yhtenäiskulttuurin selkänojaa ja normistoa. Räsäsen mukaan kasvatuskulttuuri ei siirry luontevasti sukupolvelta toiselle. Lasten hoitamiseen ei välttämättä ole esimerkkiä ja asiat joudutaan oppimaan kantapään kautta. Räsäsen mukaan lapset elävät suomalaisessa kulttuurissa poikkeuksellisen yksin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lasten ja nuorten ajankäyttöä ei valvota ja päihteiden käyttö lisääntyy koulumenestyksen heikentyessä. Räsäsen mukaan tutkimusten osoittamia riskitekijöitä lasten itsetuhoisiin ajatuksiin ja tekoihin ovat isän pitkäaikaistyöttömyys ja äidin ylikuorma.[26]

Mielihyväkulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räsäsen mukaan aikaa leimaa voimakas mielihyväkulttuuri, jossa elämän tarkoitus kiteytyy nautintoon ja elämysten tavoitteluun. Räsäsen mukaan itsekeskeisessä kulttuurissa on vaikea kasvaa vanhemmuuteen, kun omat intressit sivuuttavat lapsen edun jo äidin kohdussa. Räsäsen mukaan perhepoliittisten leikkausten luoma kielteinen asenneilmapiirin ruokkii synnytyshaluttomuutta.[26]

Avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räsänen pitää avioliittoa perheen ydinsuhteena. Räsäsen mukaan se on ihmiskunnan historian vanhin ja edelleen yhteiskunnan merkittävin julkinen ja oikeudellinen sopimus. Räsäsen näkemyksen mukaan Jumala on alun perin luonut ihmisen heteroseksuaalisiin suhteisiin, eli miehen ja naisen välisiin avioliittoihin.[28] Räsäsen pohjaa perhearvoja koskevat mielipiteensä osin Lutherin teksteihin. Hänen mukaansa avosuhteet ovat huono pohja avioliitolle, koska niissä ei synny sitoumusta suhteen pysyvyydelle. Räsänen kannustaa seurakuntia opettamaan nuorille seksuaalivalistusta, jotka pohjautuisivat ”Raamatun koeteltuihin perhe- ja seksuaaliarvoihin”. Räsänen toivoo, että nuori saisi edes kerran kuulla aikuisen perustellusti kertovan, miksi seksi kannattaa säästää avioliittoon.[26]

Räsäsen mielestä heteroseksuaalinen aviosuhde sisältää sukupuolisuuden rikkauden ja ytimen: miehen ja naisen erilaisuudesta nousevan jännitteen sekä periaatteellisen mahdollisuuden yhteisiin lapsiin. Homoseksuaalisesta suhteesta ja muista ”seksuaalisista poikkeavuuksista” nämä hänen mukaansa puuttuvat. Virallisen homoliittoinstituution perustaminen ei ole Räsäsen mielestä vain pienen marginaaliryhmän asia, vaan koskettaa syvästi koko yhteiskuntaa.[26]

Poliittisia näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abortti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räsäsen mukaan raskaudenkeskeytys on aina eettinen ongelma, sillä siinä lopetetaan jo alkanut ihmiselämä. Myöhäisiin keskeytyksiin liittyy lisäksi yhdenvertaisuus- ja perusoikeusongelmia, sillä niissä vammaiset lapset asetetaan terveiden kanssa eriarvoiseen asemaan. Suomessa on laillista suorittaa abortti ennen 12. raskausviikkoa ja Valviran luvalla sikiön vaikean poikkeavuuden perusteella suoritettua raskaudenkeskeytystä ennen 24. raskausviikkoa. Räsänen on tehnyt useita lakialoitteita, joissa hän on vaatinut hallitusta kumoamaan aborttilaista pykälä, jolla sallitaan vammaisuutta epäiltäessä myöhäiset raskaudenkeskeytykset.[30] Huhtikuussa 2019 Räsänen piti Yhdysvaltojen kiristynyttä abortti-ilmapiiriä hyvänä asiana. Räsänen toivoi Suomeen samanlaista lainsäädäntöä kuin Alabamassa. Hän piti aborttilakikiristyksiä vastareaktiona New Yorkin lakimuutokselle, jonka myötä abortti on sallittu vielä 24. raskausviikolla, ja sen jälkeenkin perustellusta syystä.[31]

Elinsiirrot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räsänen teki vuonna 2009 lakialoitteen, jonka tavoitteena oli lisätä elinsiirtojen määrää. Aloitteessa esitetään luovuttavaksi lähiomaisten ja muiden läheisten veto-oikeudesta eli mahdollisuudesta vastustaa luovutusta, mikä nopeuttaisi elinsiirtotoimintaa.[32] Hallitus antoi asiasta oman esityksen, ja vuonna 2010 lakiin kirjattiin vastaavansisältöinen muutos.[33][34]

Maahanmuutto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen ministeriksi nousemistaan Räsänen kritisoi Suomen maahanmuuttopolitiikkaa epäonnistuneeksi. Vuonna 2010 Räsänen sanoi, että Suomen tulisi valita tarkemmin ne pakolaiset, joita maahan otetaan ja etsiä ryhmiä, joiden integroituminen kulttuurisesti ja uskonnollisesti on helpompaa, esimerkiksi vainottuja kristittyjä.[35][36] Maahanmuuttoasioista vastaavana sisäministerinä Räsänen on kuitenkin vaatinut Suomen vastaanottamien kiintiöpakolaisten määrän lisäämistä. Räsänen haluaisi ottaa lisää pakolaisia etenkin Syyriasta.[37]

Poliittiset virkanimitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 (STT 20.2.2010) Räsänen ilmoitti yksiselitteisesti vastustavansa poliittisia virkanimityksiä. Räsästä kuitenkin syytettiin poliittisesta virkanimityksestä, kun hän syyskuussa 2012 nimitti sisäministeriön kansliapäälliköksi Päivi Nergin, joka oli ollut kristillisdemokraattien jäsen, ja samaa virkaa haki viisi joidenkin mielestä huomattavasti kokeneempaa henkilöä.[38] Räsänen kiisti syytökset.[39]

Sanan- ja uskonnonvapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikossyytteensä käsittelyn yhteydessä Räsänen on nähnyt, että tuomiolla ovat Raamattu ja kristittyjen perinteinen avioliittokäsitys. Räsäsen mielestä uhkana on myös se, että uskovaiset alkavat sensuroida itseään.[40] Räsäsen mukaan on tärkeää puolustaa niitä arvoja, jotka ovat länsimaisen sivilisaation perusta.[41]

Tasa-arvo ja feminismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räsänen pitää itseään tasa-arvon kannattajana. Räsäsen mukaan feminismiin liitetään sellaisia tavoitteita, joita hän ei kannata, kuten esimerkiksi syntymättömien lasten ihmisoikeuksien vähättely. Räsänen on kertonut tavoitteekseen tasata vanhemmuuden kustannuksia kaikkien työnantajien välillä ja uudistaa vanhempainvapaajärjestelmää niin, että yhä useammin myös isät jäisivät töihin. Räsänen on pitänyt "ajan harhana" arvostelun yläpuolelle noussutta feminististä kapinakulttuuria, jossa sukupuolten tasa-arvo vääristyy samanlaisuuden vaatimukseksi.[42][26]

Tehtävät eduskunnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnallisvaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
1992 Riihimäen kaupunki Valittu
1996 Riihimäen kaupunki 514 4 % Valittu
2000 Riihimäen kaupunki 980 9,6 % Valittu
2004 Riihimäen kaupunki 711 6,5 % Valittu
2008 Riihimäen kaupunki 636 5,2 % Valittu
2012 Riihimäen kaupunki 473 3,8 % Valittu
2017 Riihimäen kaupunki 359 2,8 % Valittu
2021 Riihimäen kaupunki 381 3,3 % Valittu
   
Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
1991 Hämeen läänin eteläinen
vaalipiiri
643 Ei valittu
1995 Hämeen läänin eteläinen
vaalipiiri
5 974 Valittu
1999 Hämeen vaalipiiri 11 407 Valittu
2003 Hämeen vaalipiiri 8 976 Valittu
2007 Hämeen vaalipiiri 8 053 Valittu
2011 Hämeen vaalipiiri 6 995 Valittu
2015 Hämeen vaalipiiri 7 545 Valittu
2019 Hämeen vaalipiiri 6 616 Valittu

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1989 Räsänen oli yhdessä miehensä Niilon, lääkäri Pekka Reinikaisen, Leif Nummelan sekä Nigel Cameronin kanssa kirjoittamassa kirjaa nimeltä Uuden lääketieteen uhrit, jossa hän käsittelee aborttia, ihmisarvoa, koeputkilapsia ja vammaisuutta.

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räsänen on naimisissa teologian tohtori Niilo Räsäsen kanssa. Heillä on viisi lasta. Lapsista Saara oli mukana politiikassa Riihimäen kaupunginvaltuuston jäsenenä kaudella 2008–2012.[43][44] Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa Riihimäen valtuustoon valittiin Räsäsen toinen tytär Esteri.[45]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Räsästä on pidetty hengelliseltä suuntaukseltaan viidesläisenä mm. Kirkko ja kaupunki -lehden artikkelissa, ja hän on toiminut liikkeeseen liittyvien Kansanlähetyspäivien johtajistossa.[46] Viidesläisyys eli viides herätysliike vastustaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä avioliittoon.[47]

Räsänen on saarnannut WUP Dreams -tapahtumassa Tampereella ja kertonut, että papit tarkastuttavat hänellä saarnojaan käräjille joutumisen pelossa.[48]

Räsänen on ollut epäiltynä kolmessa tapauksessa kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Hänen kirkon osallistumista Pride-tapahtumaan kritisoinutta twiittiään ja kahta muuta tapausta on käsitelty julkisuutta saaneessa oikeudenkäynnissä vuonna 2022.[49]

Arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Räsänen vastusti samaa sukupuolta olevien parien avioliitto-oikeutta Ylen lähettämässä A2 Teema Homoilta-keskusteluohjelmassa. Vaikka Räsänen oli ohjelmassa mukana yksityishenkilönä eikä luterilaisen kirkon edustajana,[50] ohjelman jälkeen kymmeniä tuhansia ihmisiä erosi kirkosta.[51][52][53] Kristillisdemokraatit tukivat julkisesti puheenjohtajaansa[54], ja puoluesihteeri Peter Östman kertoi puolueen saaneen Homoillan jälkeen yli tuhat uutta jäsentä[55].

Räsäsen jyrkät kannat muun muassa homoseksuaalisuuteen, naispappeuteen ja aborttiin saivat monet puolueen keskeiset kansanedustajat jättäytymään pois vuoden 2011 eduskuntavaaleista. Puolueen aiempi puheenjohtaja Bjarne Kallis perusteli luopumistaan sillä, että provosoituminen esimerkiksi homojen parisuhteista on vienyt huomion tärkeämmiltä asioilta kuten tuloerojen kasvulta. Myös kansanedustaja Kari Kärkkäinen näki kristillisdemokraattien muuttumisen uskontopuolueeksi ja moraalinvartijaksi ongelmallisena.[56]

Seta ilmaisi Kataisen hallituksen muodostuttua epäilevänsä Räsäsen kykyä toimia sisäministerinä.[57][58] Vuonna 2010 Jyväskylän Seta uhkasi nostaa oikeusjutun kolumnista, jossa Pride-kulkuetta arvosteltiin ”provokaatioksi”. Räsänen syytti Setaa sananvapauden vaarantamisesta.[59][60][61]

Väestöliiton toimitusjohtaja Eija Koivuranta on tyrmännyt Räsäsen puheet aborttilainsäädännön kiristämisestä.[62]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erävalo, Esa: Minä, kristillisdemokraatti. Helsinki: KD-Mediat Oy, 2014. ISBN 978-952-67038-1-7.
  • Suomen Kristillisdemokraatit r.p.: Vakaumuksena välittäminen - Med hjärta i politiken. SKL 1958 / 2008 KD. Helsinki: KD-Mediat Oy, 2008. ISBN 978-952-67038-0-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Simula, Matti: ”Uskossaan ehdottomat” – näin kristillisdemokraatit vastasivat SK:n kyselyssä Suomen Kuvalehti. 19.8.2011. Viitattu 15.12.2011.
  2. a b Vakaumuksena välittäminen s. 122
  3. Mäkelä, Johanna. Naiset politiikan huipulla: Sukupuolittunut viestintä ja johtajuus. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. s. 49. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/104629/978-952-03-0874-2.pdf
  4. "Etsin vankilasta seikkailua" Iltalehti. 18.8.2008. Alma Media. Viitattu 5.4.2012.
  5. Näin poliitikot menestyivät lukiossa Iltalehti. 2.6.2012. Alma Media. Viitattu 2.2.2016.
  6. Suomen lääkäriliitto: Suomen lääkärit 2002, finlands läkare, s. 889. Suomen lääkäriliitto, Karisto, 2003. ISBN 951-9433-44-9.
  7. a b Päivi Räsänen. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  8. a b c d Erävalo 2014, s. 100-101
  9. Vakaumuksena välittäminen s. 93
  10. Karhunen, Panu: Päivi Räsäsen hurja muodonmuutos Iltasanomat.fi. 26.3.2011. Viitattu 5.4.2012.
  11. Päivi Räsäsestä sisäministeri 20.6.2011. MTV.fi. Viitattu 2.11.2014.
  12. Vakaumuksena välittäminen s. 119
  13. Puolueen historia Kristillisdemokraatit. Viitattu 23.4.2021.
  14. Räsänen karkottaa äänestäjät, Warkaudenlehti.fi 19.4.2011
  15. "Ihmepelastus", Helsingin Sanomat 31.10.2010, Unto Hämäläinen HS
  16. Eduskuntavaalit 2011: Tulospalvelu Vaalikone.fi. Helsingin Sanomat. Viitattu 30.10.2014.
  17. Anni Sinnemäeltä jättisijoitus vaalikassaan Iltalehti. 15.4.2011. Viitattu 15.4.2011.
  18. Stenroos, Maria: KD vaihtamassa puheenjohtajaa - Päivi Räsänen: "Tämä oli yllätys" Yle Uutiset. 23.6.2014. Viitattu 1.7.2014.
  19. Teittinen, Paavo: Kristillis­demokraatit peruivat ylimääräisen puoluekokouksen – Räsänen vie puolueen vaaleihin HS.fi. 23.8.2014. Viitattu 3.11.2014.
  20. Eduskuntavaalit 2015: Valitut ehdokkaat Koko maa Vaalit.fi. 22.4.2015. Oikeusministeriö. Viitattu 25.4.2015.
  21. Kari Mustonen: Kristillisdemokraattien surkea vaalimenestys kypsytti Räsäsen eropäätökseen 1.6.2015. Yle.fi/uutiset. Viitattu 1.6.2015.
  22. Suvi Hautanen: https://www.verkkouutiset.fi/paivi-rasanen-valittiin-kdn-ryhmajohtajaksi/#cfbd2a5c Verkkouutiset. 23.4.2019. Viitattu 30.3.2022.
  23. Räsänen: Raamattu voi olla lakia tärkeämpi 10.7.2013. Viitattu 30.3.2022.
  24. 10.7.2013: Kotimaa: Ministeri Räsäsen puheista useita kanteluita Yle. Viitattu 30.3.2022.
  25. a b c Puheenjohtaja hermostui syyttäjälle Räsäsen käräjillä maanantaina: Täällä on ollut tapa, että ei puhuta päälle – Yle seurasi hetki hetkeltä oikeudenkäyntiä Yle. 24.1.2022. Viitattu 30.3.2022.
  26. a b c d e f g h i j Räsänen, Päivi (lyhentänyt Kurt Hellstrand): Yhteiskunnan ja kirkon perhe- ja avioliittopolitiikka (Internet Archive) 3.11.2000. Lähetysyhdistys Rauhan Sana. Viitattu 1.11.2010.
  27. Ruonankoski, Eetu: Päivi Räsänen Avioliitto-kirjassaan: "On julmaa jos homoutta ei sanota synniksi" MTV.fi. 5.7.2016. Viitattu 5.7.2016.
  28. a b Sanni Mattila: Poliisi tenttasi Päivi Räsäseltä, voiko homo muuttua heteroksi – kuulustelun taustaksi pyydettiin erikoista lausuntoa THL:ltä Ilta-Sanomat. 24.1.2022. Viitattu 30.3.2022.
  29. Kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsänen poliisikuulusteluissa kesän Pride-tviitistään: ”Kirjoittaisin uudestaan tämänlaisen tviitin” MTV Uutiset. 1.11.2019.
  30. Päivi Räsänen: Abortoitu vaikeroi tunteja Iltalehti.fi. 30.4.2010. Viitattu 1.11.2010.
  31. Parkkonen, Tommi: Päivi Räsänen iloitsee USA:ssa kiristyneestä aborttilainsäädännöstä iltalehti.fi. 19.5.2019. Viitattu 20.5.2019.
  32. Vierula, Hertta: Elinsiirtolakiin kaivataan täsmennystä Lääkärilehti. 31.8.2009. Viitattu 2.11.2011.
  33. Krister Höckerstedt ja Terhi Hermanson: Lakiehdotuksilla pyritään lisäämään elinsiirtoja. Duodecim, 2010, nro 126(9), s. 993-5. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.11.2010.
  34. Elinsiirrot helpottuvat 8.6.2010. Eduskunta. Viitattu 2.11.2014.
  35. Maahanmuuttopolitiikka epäonnistunut Iltalehti. 3.4.2010. Iltalehti.fi. Viitattu 29.11.2010.
  36. Manner, Maria: Konservatiivien kuningatar Ylioppilaslehti. 29.10.2010. Viitattu 2.11.2010.
  37. Toivonen, Terhi: Sisäministeri Räsänen ottaisi Suomeen 300 kiintiöpakolaista lisää ensi vuonna Yle. 9.7.2014. Viitattu 9.7.2014.
  38. Räsäsen suojatin hämmentävä nimitysperustelu Talouselämä. 5.9.2012. Viitattu 4.11.2012.
  39. Hallitukseen pääsy takaa virkoja myös pienpuolueille Yle Uutiset. 20.6.2013. Viitattu 30.10.2014.
  40. ”Uskonnollinen vakaumus on vakavampi asia kuin kuolema” – poliisikuulustelussa ollut Päivi Räsänen ei aio sensuroida itseään, vaikka rikostutkinta etenisi tuomioon Kirkko ja kaupunki. 2.11.2019. Viitattu 30.3.2022.
  41. Kansainvälisen yhteisön ilmaistava huolensa sananvapauteen kohdistuvista hyökkäyksistä, korosti konservatismi-konferenssissa Brysselissä puhunut Päivi Räsänen kdlehti.fi. 25.3.2022. Viitattu 30.3.2022.
  42. Karvala, Kreeta: Puoluejohtajat IL-tentissä: Feministi vai tasa-arvon kannattaja? Iltalehti.fi. 8.3.2015. Iltalehti. Viitattu 17.12.2017.
  43. Pantsu, Pekka: Päivi Räsäsen tytär läpi lukiolaisten äänillä Riihimäellä Iltasanomat.fi. 26.10.2008. Viitattu 2.4.2010.
  44. Lehtniemi, Ninni: Pyhän cheerleader Ylioppilaslehti. 11.12.2009. Viitattu 3.6.2010.
  45. Keski-Korpela, Nina: Päivi Räsäsen ja Tarja Filatovin tyttäretkin valtuustoon Yle Uutiset. 28.10.2012. Viitattu 2.11.2014.
  46. Päivi ja Niilo Räsäsen evankelioimiskampanja tavoittaa yli kymmenentuhatta lukijaa kansanlahetyspaivat.fi.
  47. Nuori hakee herätysliikkeestä varmoja vastauksia, mutta aikuistuessa tiukat normit ja ehdottomuus alkavat ahdistaa, arvioi entisiä viidesläisiä tutkinut Eetu Kejonen www.kirkkojakaupunki.fi. Viitattu 28.1.2022.
  48. Papit alkaneet tarkistuttaa saarnojaan Päivi Räsäsellä – ”Uskallanko sanoa näin vai joudunko käräjille?” Seurakuntalainen. 9.11.2020. Viitattu 28.1.2022.
  49. Poliisi epäilee Päivi Räsästä, Hussein al-Taeeta ja Juha Mäenpäätä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan Ilta-Sanomat. 23.8.2019. Viitattu 23.8.2019.
  50. Nelonen: Arkkipiispa sanoutuu irti homovastaisuudesta MTV.fi. 17.10.2010. Viitattu 18.10.2010.
  51. Räsänen: Todellinen hajaannus kirkossa ehkä vasta edessä Yle Uutiset. 18.10.2010. Viitattu 18.10.2010.
  52. Piispat: Kirkon selkeytettävä homolinjaansa Yle uutiset. 18.10.2010. Viitattu 1.11.2010.
  53. Kuukausittaiset eromäärät 2007-2010 eroakirkosta.fi. 19.10.2010. Eroakirkosta.fi. Viitattu 1.11.2010.
  54. Kristillisdemokraatit tukevat Päivi Räsästä homoasiassa Kaleva.fi. 19.10.2010. Viitattu 2.11.2010.
  55. Kristillisdemokraateilla yli tuhat uutta jäsentä 27.10.2010. Nelonen. Viitattu 2.11.2014.
  56. Sharma, Leena: Päivin piinaviikot: suosio sataa perussuomalaisten laariin Suomen Kuvalehti. 24.2.2011. Viitattu 30.10.2014.
  57. Tiedote: Seta järkyttynyt Räsäsen kommenteista tulevana sisäministerinä 18.6.2011. Seta. Viitattu 2.11.2014.
  58. Seta epäilee Päivi Räsäsen sopivuutta sisäministerin tehtävään Iltasanomat.fi. 18.6.2011. Viitattu 2.11.2014.
  59. Päivi Räsänen: Setan uhkaus oli pöyristyttävä Keskisuomalainen. 16.7.2010. Viitattu 2.11.2014.
  60. Räsänen, Päivi: Sananvapaus uhattuna Päivi Räsäsen blogi. 16.7.2010. Suomen Kristillisdemokraatit. Viitattu 2.11.2014.
  61. Kokoomus liputtaa homoadoption puolesta 06.07.2008. Suomen Kristillisdemokraatit.
  62. Pikkarainen, Aleksanteri: Asiantuntija tyrmää Räsäsen aborttipuheet iltalehti.fi. 19.5.2019. Viitattu 20.5.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Anne Holmlund
Suomen sisäasiainministeri
2011−2015
Seuraaja:
Petteri Orpo
Kristillisdemokraatit logo.svg Edeltäjä:
Bjarne Kallis
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja
2004–2015
Seuraaja:
Sari Essayah