Helsinki Pride
| Helsinki Pride | |
|---|---|
_(cropped).jpg) |
|
| Tyyppi | pride |
| Päivämäärä | juhannuksen jälkeinen viikko |
| Järjestämistiheys | vuotuinen |
| Paikkakunta | Helsinki |
| Ensimmäisen kerran | 1975 |
| Kävijöitä | 100 000 (2019) |
| Järjestäjä | Helsinki Pride -yhteisö ry |
| Suojelija | Sanna Marin (2020) |
| Kotisivut | |
Helsinki Pride on Helsinki Pride -yhteisön vuosittain järjestämä pride-ihmisoikeustapahtuma Helsingissä juhannuksen jälkeisellä viikolla. Helsinki Priden tarkoitus on muistuttaa yhtäläisten oikeuksien kuuluvan kaikille seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta riippumatta. Englannin kielen sana ”pride” tarkoittaa ylpeyttä ja tapahtuman tarkoituksena onkin kantaa ylpeänä omaa erilaisuuttaan.
Helsinki Pride on Suomen suurin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tapahtuma.[1] Vuosina 2018 ja 2019 Pride-kulkueeseen osallistui poliisin arvion mukaan 100 000 ihmistä, ja yleisötapahtumina kulkueet kuuluivat Suomen kautta aikojen suurimpiin.[2][3][4]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
.jpg)
Helsinki Pride -tapahtuma jatkaa vuonna 1975 syntynyttä Seta ry:n vuosijuhlien ja vapautuspäivien perinnettä. Aluksi Helsinki Pride järjestettiin joka toinen vuosi parillisina vuosina. Parittomina vuosina Pride järjestettiin muualla Suomessa. Vuodesta 2006 lähtien se on järjestetty vuosittain Helsingissä ja Pride-tapahtumia on järjestetty satunnaisesti myös muissa suurissa kaupungeissa kuten Tampereella, Oulussa, Rovaniemellä ja Lahdessa.
Vuonna 2010 kulkuetta vastaan tehtiin Aleksanterinkadun ja Kluuvikadun kulmassa kaasuisku, jossa useita henkilöitä altistui sekä kyynelkaasulle että paprikasumutteelle, jotka aiheuttivat uhreille muun muassa hengenahdistusta, yskää ja iho-oireita. Viharikoksen johdosta poliisi otti tekijöinä kiinni kolme miestä.[5] Heidät tuomittiin neljän kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin ja vahingonkorvauksiin. Miehet kiistivät vaikuttimen olleen osallistuneiden seksuaalinen suuntautuminen. Osa uhreista on kärsinyt henkisistä ongelmista pitkään iskun jälkeen.[6]
Vuonna 2014 kulkueen osallistujamäärä tuplaantui 20 000 marssijaan.[7] Vuoden 2016 kulkueessa oli poliisin arvion mukaan 35 000 marssijaa.[8] Vuoden 2016 kulkueessa aiheutti kohua Merivoimain rannikkolaivastossa Turussa työskentelevä ylikersantti Juho Pylvänäinen esiintyessään virka-asussa Pride-kulkueessa. Puolustusvoimain tiedottaja Henrik Gahmberg kommentoi Pylvänäisen esiintymistä Pridessä:
»Emme näe tarkoituksenmukaisena ja suotavana, että yksittäinen sotilas esiintyisi sotilaspuvussa vapaa-ajalla vastaavanlaisissa tilaisuuksissa, koska silloin sen perusteella sotilaan käyttäytymisellä ja esiintymisellä luodaan vastaavalla tavalla kuvaa puolustusvoimista[9]»
Seuraavana päivänä puolustusvoimain viestintäjohtaja Jan Engström kuitenkin totesi Gahmbergin lausunnon olleen tarpeettoman tiukka ja lähteneen lähtökohdasta, että Pride olisi mielenosoitus, vaikka poliisi on kirjannut sen yleisötapahtumaksi. Palveluohjesääntöjen mukaan sotilaan virkapukua ei saa käyttää poliittisissa tapahtumissa tai mielenosoituksissa.[10] Pylvänäinen kertoi olevansa tyytyväinen kohun nostattamaan keskusteluun.[11] Vuoden 2017 vaihteessa voimaan astuvassa puolustusvoimain uudessa yleisessä palvelusohjesäännössä otetaan tapaukseen kantaa toteamalla ettei sotilaspuvun käyttöä vapaa-ajalla pidetä suotavana julkisissa mielipiteenilmaisun kaltaisissa tilaisuuksissa.[12]
Vuonna 2017 Pride-kulkueeseen osallistui 35 000 ihmistä.[8]
Vuoden 2018 Pride-kulkue lähes kolminkertaisti osallistuja määränsä. Poliisin arvion mukaan kulkueeseen osallistui 100 000 ihmistä, enemmän kuin muun muassa Lordin Eurovision laulukilpailun voitonjuhliin Helsingin Kauppatorilla vuonna 2006. Vuoden 2018 Helsinki Pride on yksi Suomen suurimmista yleisötapahtumista koskaan ja Suomen kaikkien aikojen suurin yksittäinen mielenosoitus.[2][13] Vuoden 2018 Priden yhteistyökumppanit olivat Prisma, Karhu, Wella Professionals, Helsingin Sanomat, Radio Helsinki, Stockmann, Clas Ohlson, Clarion Hotels, Tokmanni, Foodora, Taksi Helsinki, dtm, Accenture, Gigantti, Futurice, Burger King, Marimekko, Neste, Happy Joy, Finnkino, Microsoft, SEK, Miltton, Alma Media, Tieto, Kalevala Koru, Lush, KONE, Kingis, More Than Four Reasons, Posti, Estrella ja Weecos.[14]
Vuonna 2019 kulkueeseen osallistui edellisvuoden tapaan jälleen 100 000 ihmistä.[4] Kulkueeseen osallistui ensimmäistä kertaa Suomen pääministeri Antti Rinne.[15] Vuoden 2019 Helsinki Priden yksi pääyhteistyökumppaneista oli ensimmäistä kertaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko, joka herätti Yle uutisten mukaan voimakkaita tunteita ja kohua. Osallistuminen jakoi sekä kirkon että homoyhteisön sisällä mielipiteitä.[16][17] Kirkosta eroaminen eroakirkosta.fi-sivuston kautta kasvoi tuolloin hetkellisesti yhteistyökumppanuuden seurauksena.[18]
Vuonna 2020 kulkue järjestettiin poikkeuksellisesti vasta syyskuussa, ja suuri Pride-kulkue jätettiin koronaepidemian vuoksi pois ohjelmasta. Tapahtuman suojelijana oli ensimmäistä kertaa Suomen pääministeri. Myös sateenkaarilippu nostettiin ensimmäistä kertaa Priden kunniaksi salkoon koko valtioneuvostossa. Pääministeri Sanna Marin lupautui toimimaan tapahtuman suojelijana myös vuonna 2021.[19]
Ohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tapahtuma kestää koko viikon ja se järjestetään tavallisesti juhannuksen jälkeisellä viikolla. Maanantaina ohjelmassa on avajaiset ja viikon aikana on yleensä muun muassa näyttelyitä, urheilu ja keskustelutilaisuuksia, vertaisryhmätapaamisia, nuorten iltoja ja sateenkaarimessut. Pride-viikon aikana järjestetään useita erilaisia juhlia punk-klubista naistenbileisiin.
Viikko huipentuu lauantain Pride-kulkueeseen, joka kulkee läpi Helsingin keskustan. Kulkue päättyy puistoon, jossa vietetään puistojuhlaa. Puistojuhlan ohjelmassa on yleensä musiikkiesityksiä ja puheita sekä Seta ry:n Asiallisen tiedon omenan ja Kunniarotan jako. Lauantai-ilta on pride-viikon pääjuhla päivä.
Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Useita Helsinki Priden yhteistyökumppaneita on syytetty pinkkipesusta. Esimerkiksi poliisin, maahanmuuttoviraston ja kirkon osallistumista tapahtumaan on kritisoitu itse vähemmistön puolesta vahvasti. Pride sai alkunsa Yhdysvalloissa 1960-luvulla Stonewallin mellakoista, jotka syntyivät poliisin ja viranoimaisten systemaattisesta sorrosta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Priden historian sekä viranomaisten nykyisenkin asenteen vähemmistöjä kohtaan huomioon ottaen, on näiden tahojen osallistuminen herättänyt monissa kokemusta pinkkipesusta.[20][21][22]
Pieni joukko sateenkaari-ihmisten oikeuksia sekä prideä vastustavia ihmisiä järjestivät vuonna 2013 Hetero Priden. Paikalla oli kuitenkin enemmän vastamielenosoittajia kuin itse Hetero Prideen osallistuneita[23][24]
Kävijämäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Kulkueeseen osallistujia | Lähde |
|---|---|---|
| 2010 | 5 000 | [25] |
| 2011 | 15 000 | [26] |
| 2012 | 7 500 | [27] |
| 2013 | 8 000 – 9 000 | [7] |
| 2014 | 20 000 | [7] |
| 2015 | 25 000 | [28] |
| 2016 | 35 000 | [8] |
| 2017 | 35 000 | [8] |
| 2018 | 100 000 | [2] |
| 2019 | 100 000 | [4] |
| 2020 | – | [19] |
Suojelijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
- 2002 Tarja Filatov[29] (sd.)
- 2006 Heidi Hautala (vihr.)
- 2007 Pekka Sauri[30] (vihr.)
- 2008 Anni Sinnemäki[31] (vihr.)
- 2009 Jutta Urpilainen[32] (sd.)
- 2010 Alexander Stubb[33] (kok.)
- 2011 Mikael Jungner[34] (sd.)
- 2012 Paavo Arhinmäki[35] (vas.)
- 2013 Eva Biaudet[36] (r.)
- 2014 Tarja Filatov[37] (sd.)
- 2015 Ville Niinistö[38] (vihr.)
- 2016 Silvia Modig[39] (vas.)
- 2017 Nasima Razmyar[40] (sd.)
- 2018 Jani Toivola (vihr.) [41]
- 2019 Aino-Kaisa Pekonen[42] (vas.)
- 2020 Sanna Marin (sd.)[19]
- 2021 Sanna Marin (sd.)[43]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Priden kävijämäärä kasvoi kolmanneksella Yle uutiset. 4.7.2011. Viitattu 10.6.2013.
- ↑ a b c Helsingin Pride-kulkueessa jopa 100 000 ihmistä – seurasimme hetki hetkeltä Yle. 30.6.2018. Viitattu 30.6.2018.
- ↑ Helsingin Pride ohitti yleisömassallaan Lordin voitonjuhlat ja Suviseurat – ”Yksi suurimmista koskaan” Ilta-Sanomat. 30.6.2018. Viitattu 30.6.2018.
- ↑ a b c Jopa 100 000 ihmistä marssii yhdenvertaisuuden puolesta: Näin seuraat Pride-kulkuetta lauantaina Yle Uutiset. 28.6.2019. Viitattu 2.7.2019.
- ↑ Nuorin Pride-kulkueen kaasuiskun uhri alle yksivuotias 4.7.2010. Iltalehti. Viitattu 2.1.2013.
- ↑ Pride-iskun uhri oikeudessa: "Kahdeksanvuotias huusi, mummi mua sattuu" 2.5.2011. Helsingin Sanomat.
- ↑ a b c KUVAT: Pride-kulkue keräsi ennätysmäärän juhlakansaa MTV. 28.06.2014. Viitattu 25.6.2018.
- ↑ a b c d Pride-kulkue sujui rauhallisesti Helsingissä Yle. 1.7.2018. Viitattu 25.6.2018.
- ↑ Roivanen, Ida: Puolustusvoimat nihkeänä ylikersantin Pride-marssista: Emme näe suotavana, että sotilaspuvussa esiinnytään vastaavanlaisissa tilaisuuksissa YLEX uutiset. 5.7.2016. Viitattu 7.7.2016.
- ↑ Puolustusvoimien tulkinta muuttui päivässä: Virkapuvussa saakin osallistua Prideen Ilta-Sanomat. 6.7.2016. Viitattu 7.7.2016.
- ↑ Vesalainen, Suvi: Video: Ylikersantti Juho Pylvänäinen on tyytyväinen Pride-kohun nostattamaan keskusteluun YLE uutiset. 6.7.2016. Viitattu 7.7.2016.
- ↑ Valtonen, Riikka: Puolustusvoimat: Ei neonvärejä tai irokeesiä hiuksiin ja hellyydenosoitukset kasarmin ulkopuolella Yle uutiset. 24.11.2016. Viitattu 24.11.2016.
- ↑ Lauantain Helsingin Pride on Suomen kaikkien aikojen suurin yksittäinen mielenosoitus - työväenliikkeen marssit jäävät kakkoseksi Iltalehti. 30.6.2018. Viitattu 30.6.2018.
- ↑ Helsinki Pride yhteistyökumppanit helsinkipride.fi. 2018. Viitattu 25.6.2018.
- ↑ Harmaa sää ei hyydyttänyt Pride-tunnelmaa – Pääministeri Rinne mukana kulkueessa Helsingin Uutiset. 29.6.2019. Viitattu 3.7.2019.
- ↑ Arkkipiispa Luoma vastaa Pride-kohuun: “Kirkon sanoma kuuluu kaikille” Yle Uutiset. 19.6.2019. Viitattu 3.7.2019.
- ↑ Kirkon tuki Pridelle jakaa uskonnollisessa yhteisössä mielipiteitä – Piispa osallistumispäätöksestä: "Ei toimivaltaa päättää yhtään mitään" Yle Uutiset. 28.6.2019. Viitattu 3.7.2019.
- ↑ Helsinki Pride -kohu aiheutti kirkostaeroamispiikin eroakirkosta.fi-sivustolla Seurakuntalainen.fi. 19.6.2019. Viitattu 23.8.2019.
- ↑ a b c Helsinki Pride järjestetään ilman suurta kulkuetta – Pääministeri Marin tapahtuman suojelijana Yle Uutiset. Viitattu 6.9.2020.
- ↑ Tämä poliisi osallistuu Helsinki Pride -kulkueeseen eikä se suinkaan miellytä kaikkia – osa aktivisteista haukkuu eleen ”pinkkipesuksi” Helsingin Sanomat. 30.6.2017. Viitattu 30.6.2021.
- ↑ Saat tulla, et saa tulla: Kaikki eivät ole yhtä tervetulleita Priden sateenkaaren alle – Arvot ratkaisevat Suomenkuvalehti.fi. 30.6.2017. Viitattu 30.6.2021.
- ↑ Uusisilta: Pride-kuukausi ei takaa sitä, että suuryritys on ystäväsi – myös kirkko syyllistyi pinkkipesuun www.kirkkojakaupunki.fi. Viitattu 30.6.2021.
- ↑ Hetero Pride jäi pienen joukon mielenosoitukseksi Helsingin Sanomat. 21.9.2013. Viitattu 30.6.2021.
- ↑ IS Hetero Pridessa: Vastamielenosoittajat iskivät paikalle Ilta-Sanomat. 21.9.2013. Viitattu 30.6.2021.
- ↑ Helsinki Pride huipentui tuhansien osanottajien kulkueeseen Yle. 3.7.2010. Viitattu 25.6.2018.
- ↑ Priden kävijämäärä kasvoi kolmanneksella Yle. 4.7.2011. Viitattu 25.6.2018.
- ↑ Pride-kulkuetta heiteltiin kananmunilla MTV. 30.6.2012. Viitattu 25.6.2018.
- ↑ Helsingin Pride huipentui 25 000 marssijan kulkueeseen – osallistujia papeista poliitikkoihin Helsingin Sanomat. 27.06.2015. Viitattu 25.6.2018.
- ↑ Mollgren, Sami: Helsinki Pride 2002 Ranneliike.net. Viitattu 10.6.2013.
- ↑ Hannula, Tommi: Helsinki Pride lisää avoimuutta koko viikon Helsingin Sanomat. 22.6.2007. Viitattu 10.6.2013.
- ↑ Sinnemäki, Anni: Seksuaalivähemmistöjen oikeudet ulkopolitiikan asialistalle annisinnemaki.net. 27.6.2008. Viitattu 10.6.2013.
- ↑ Helsinki Pride alkaa maanantaina Iltalehti. 18.6.2009. Viitattu 10.6.2013.
- ↑ Leipola, Lasse: Alexander Stubb otti Pride-tapahtuman suojelukseensa Vihreä Lanka. 19.5.2010. Viitattu 10.6.2013.
- ↑ Karjalainen, Marketta: Helsinki Pride kasvoi ennätysmittoihin Helsingin Uutiset. 27.6.2011. Viitattu 10.6.2013.
- ↑ Paavo Arhinmäki Helsinki Pride -tapahtuman suojelijaksi 21.5.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 21.5.2012.
- ↑ Eva Biaudet on Helsinki Priden suojelija QX.fi. 15.5.2013. Viitattu 10.6.2013.
- ↑ Tarja Filatov Helsinki Pride 2014 suojelijana HeSeta. 13.5.2014. Viitattu 17.6.2014.
- ↑ Helsinki Priden suojelija on Ville Niinistö! Helsinki Pride. 3.6.2015. Viitattu 6.7.2015.
- ↑ Helsinki Pride sai uuden suojelijan – "Tapahtuma on minulle vapauden juhla" Helsingin Uutiset. 11.5.2016. Viitattu 6.7.2017.
- ↑ Helsinki Pride 2017 -viikon huipennus: pride-kulkue ja puistojuhla Ranneliike. 1.7.2017. Viitattu 6.7.2017.
- ↑ Helsinki Pride 2018 -tapahtuman suojelija on kansanedustaja Jani Toivola Ranneliike. 8.6.2018. Viitattu 25.6.2018.
- ↑ Aino-Kaisa Pekonen on Helsinki Pride 2019 -suojelija! Helsinki Pride -yhteisö ry. 24.6.2019. Viitattu 27.6.2019.
- ↑ Helsinki Pride järjestetään tänäkin vuonna hybriditapahtumana – Sanna Marin on jälleen virallinen suojelija mtvuutiset.fi. 10.5.2021. Viitattu 28.6.2021.
