Helsinki Pride

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helsinki Pride
Helsinki Pride 2007.jpg
Tyyppi pride
Päivämäärä juhannuksen jälkeinen viikko
Järjestämistiheys vuotuinen
Paikkakunta Helsinki
Ensimmäisen kerran 1975
Kävijöitä n. 30 000
Järjestäjä HeSeta ry

Helsinki Pride on HeSeta ry:n vuosittain järjestämä pride-ihmisoikeustapahtuma. Sen tarkoitus on muistuttaa yhtäläisten oikeuksien kuuluvan kaikille seksuaalisesta ja sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Englannin kielen sana ”pride” tarkoittaa ylpeyttä ja tapahtuman tarkoituksena onkin kantaa ylpeänä omaa erilaisuuttaan.

Helsinki Pride on Suomen suurin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tapahtuma ja sen kävijämäärä on useita kymmeniä tuhansia.[1] Vuoden 2016 kulkueessa oli poliisin arvion mukaan 30 000 marssijaa.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsinki Pride -tapahtuma jatkaa vuonna 1975 syntynyttä Seta ry:n vuosijuhlien ja vapautuspäivien perinnettä.

Aluksi Helsinki Pride järjestettiin joka toinen vuosi parillisina vuosina. Parittomina vuosina Pride järjestettiin muualla Suomessa. Vuodesta 2006 lähtien se on järjestetty vuosittain Helsingissä ja Pride-tapahtumia on järjestetty satunnaisesti myös muissa suurissa kaupungeissa kuten Tampereella, Oulussa, Rovaniemellä ja Lahdessa.

Ohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2007 Helsinki Priden marssiin osallistui tuhansia ihmisiä. Marssi kulki Narinkkatorilta Aleksanterinkadun kautta Kaivopuistossa pidettävään puistojuhlaan.

Tapahtuma kestää koko viikon ja se järjestetään tavallisesti juhannuksen jälkeisellä viikolla. Maanantaina ohjelmassa on avajaiset ja viikon aikana on yleensä muun muassa näyttelyitä, keskustelutilaisuuksia, Cooperin testi sekä muuta urheilua, vertaisryhmätapaamisia, nuorten ilta ja sateenkaarimessu. Lisäksi järjestetään useita juhlia punk-klubista naistenbileisiin.

Ainutlaatuista Suomessa on erityisesti nuorille järjestetty ohjelma. Sitä ei järjestetä missään muualla maailmassa, ainakaan tällä hetkellä.lähde? Lisäksi ensimmäistä kertaa vuonna 2015 järjestetään nuorten pride-leiri Espoossa[3] ja nuorten aikuisten pride-leiri Vantaalla.

Viikko huipentuu lauantain Pride-kulkueeseen, joka kulkee läpi Helsingin keskustan. Kulkue päättyy puistoon, jossa vietetään puistojuhlaa. Puistojuhlan ohjelmassa on yleensä musiikkiesityksiä ja puheita sekä Seta ry:n Asiallisen tiedon omenan ja Kunniarotan jako. Lauantai-iltana on pride-viikon pääjuhlaklubi jossakin kaupungin yökerhossa. Kulkueen, kuten koko viikon, näkyvin symboli lienee sateenkaarilippu.

Suojelijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyökkäys kulkuetta vastaan 2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 kulkuetta vastaan tehtiin Aleksanterinkadun ja Kluuvikadun kulmassa kaasuisku, jossa useita henkilöitä, nuorimpana alle 1-vuotias lapsi, altistui sekä kyynelkaasulle että paprikasumutteelle, jotka aiheuttivat uhreille muun muassa hengenahdistusta, yskää ja iho-oireita. Tapauksen johdosta poliisi otti tekijöinä kiinni kolme miestä. [14]

Heidät tuomittiin neljän kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin ja vahingonkorvauksiin. Miehet kiistivät vaikuttimen olleen osallistuneiden seksuaalinen suuntautuminen. Osa uhreista on kärsinyt henkisistä ongelmista pitkään iskun jälkeen.[15]

Puolustusvoimain tasa-arvokohu 2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merivoimain rannikkolaivastossa Turussa työskentelevä ylikersantti Juho Pylvänäinen aiheutti kohua esiintyessään virka-asussa Pride-kulkueessa Helsingissä heinäkuussa 2016. Puolustusvoimain tiedottaja Henrik Gahmberg kommentoi Pylvänäisen esiintymistä Pridessä

»Emme näe tarkoituksenmukaisena ja suotavana, että yksittäinen sotilas esiintyisi sotilaspuvussa vapaa-ajalla vastaavanlaisissa tilaisuuksissa, koska silloin sen perusteella sotilaan käyttäytymisellä ja esiintymisellä luodaan vastaavalla tavalla kuvaa puolustusvoimista»
(Roivanen, Ida: Puolustusvoimat nihkeänä ylikersantin Pride-marssista: Emme näe suotavana, että sotilaspuvussa esiinnytään vastaavanlaisissa tilaisuuksissa YLEX uutiset. 5.7.2016. Viitattu 7.7.2016. )

Seuraavana päivänä puolustusvoimain viestintäjohtaja Jan Engström kuitenkin totesi Gahmbergin lausunnon olleen tarpeettoman tiukka ja lähteneen lähtökohdasta, että Pride olisi mielenosoitus, vaikka poliisi on kirjannut sen yleisötapahtumaksi. Palveluohjesääntöjen mukaan sotilaan virkapukua ei saa käyttää poliittisissa tapahtumissa tai mielenosoituksissa.[16] Pylvänäinen kertoi olevansa tyytyväinen kohun nostattamaan keskusteluun.[17]

Vuoden 2017 vaihteessa voimaan astuvassa puolustusvoimain uudessa yleisessä palvelusohjesäännössä otetaan tapaukseen kantaa toteamalla ettei sotilaspuvun käyttöä vapaa-ajalla pidetä suotavana julkisissa mielipiteenilmaisun kaltaisissa tilaisuuksissa.[18]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Priden kävijämäärä kasvoi kolmanneksella Yle uutiset. 4.7.2011. Viitattu 10.6.2013.
  2. Helsingin Pride teki yleisöennätyksen –sateenkaariväen kulkue keräsi 30 000 marssijaa Helsingin Sanomat. 2.7.2016. Viitattu 4.7.2016.
  3. Espoossa järjestettävä nuorten leiri sivulla 18 Espoon kaupungin kesäesite 2015. Espoon kaupunki. Viitattu Sivu 18 Pride leiri.
  4. Mollgren, Sami: Helsinki Pride 2002 Ranneliike.net. Viitattu 10.6.2013.
  5. Hannula, Tommi: Helsinki Pride lisää avoimuutta koko viikon Helsingin Sanomat. 22.6.2007. Viitattu 10.6.2013.
  6. Sinnemäki, Anni: Seksuaalivähemmistöjen oikeudet ulkopolitiikan asialistalle 27.6.2008. Viitattu 10.6.2013.
  7. Helsinki Pride alkaa maanantaina Iltalehti. 18.6.2009. Viitattu 10.6.2013.
  8. Leipola, Lasse: Alexander Stubb otti Pride-tapahtuman suojelukseensa Vihreä Lanka. 19.5.2010. Viitattu 10.6.2013.
  9. Karjalainen, Marketta: Helsinki Pride kasvoi ennätysmittoihin Helsingin Uutiset. 27.6.2011. Viitattu 10.6.2013.
  10. Paavo Arhinmäki Helsinki Pride -tapahtuman suojelijaksi 21.5.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 21.5.2012.
  11. Eva Biaudet on Helsinki Priden suojelija QX.fi. 15.5.2013. Viitattu 10.6.2013.
  12. Tarja Filatov Helsinki Pride 2014 suojelijana HeSeta. 13.5.2014. Viitattu 17.6.2014.
  13. Helsinki Priden suojelija on Ville Niinistö! Helsinki Pride. 3.6.2015. Viitattu 6.7.2015.
  14. Nuorin Pride-kulkueen kaasuiskun uhri alle yksivuotias 4.7.2010. Iltalehti. Viitattu 2.1.2013.
  15. Pride-iskun uhri oikeudessa: "Kahdeksanvuotias huusi, mummi mua sattuu" 2.5.2011. Helsingin Sanomat.
  16. STT: Puolustusvoimien tulkinta muuttui päivässä: Virkapuvussa saakin osallistua Prideen Ilta-Sanomat. 6.7.2016. Viitattu 7.7.2016.
  17. Vesalainen, Suvi: Video: Ylikersantti Juho Pylvänäinen on tyytyväinen Pride-kohun nostattamaan keskusteluun YLE uutiset. 6.7.2016. Viitattu 7.7.2016.
  18. Valtonen, Riikka: Puolustusvoimat: Ei neonvärejä tai irokeesiä hiuksiin ja hellyydenosoitukset kasarmin ulkopuolella Yle uutiset. 24.11.2016. Viitattu 24.11.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helsinki Pride.