Helsinki Pride
| Helsinki Pride | |
|---|---|
| Tyyppi | pride |
| Päivämäärä | juhannuksen jälkeinen viikko |
| Järjestämistiheys | vuotuinen |
| Paikkakunta | Helsinki |
| Ensimmäisen kerran | 1975 |
| Kävijöitä | n. 30 000 |
| Järjestäjä | Helsingin seudun Seta ry |
Helsinki Pride on Helsingin seudun Seta ry:n vuosittain järjestämä pride-ihmisoikeustapahtuma. Sen tarkoitus on muistuttaa yhtäläisten oikeuksien kuuluvan kaikille seksuaalisesta ja sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Englannin kielen sana ”pride” tarkoittaa ylpeyttä ja tapahtuman tarkoituksena onkin kantaa ylpeänä omaa erilaisuuttaan.
Helsinki Pride on Suomen suurin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tapahtuma ja sen kävijämäärä on useita kymmeniä tuhansia.[1] Vuoden 2012 Helsinki Pride -kulkueessa oli noin 8 000 osallistujaa.[2]
Sisällysluettelo
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsinki Pride -tapahtuma jatkaa vuonna 1975 syntynyttä Seta ry:n vuosijuhlien ja vapautuspäivien perinnettä.
Aluksi Helsinki Pride järjestettiin joka toinen vuosi parillisina vuosina. Vuodesta 2006 lähtien se on järjestetty vuosittain.
Ohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tapahtuma kestää koko viikon ja se järjestetään tavallisesti juhannuksen jälkeisellä viikolla. Maanantaina ohjelmassa on avajaiset ja viikon aikana on yleensä muun muassa näyttelyitä, keskustelutilaisuuksia, Cooperin testi sekä muuta urheilua, vertaisryhmätapaamisia, nuorten ilta ja sateenkaarimessu. Lisäksi järjestetään useita juhlia punk-klubista naistenbileisiin.
Viikko huipentuu lauantain Pride-kulkueeseen, joka kulkee läpi Helsingin keskustan. Kulkue päättyy puistoon, jossa vietetään puistojuhlaa. Puistojuhlan ohjelmassa on yleensä musiikkiesityksiä ja puheita sekä Seta ry:n Asiallisen tiedon omenan ja Kunniarotan jako. Lauantai-iltana on pride-viikon pääjuhlaklubi jossakin kaupungin yökerhossa. Kulkueen, kuten koko viikon, näkyvin symboli lienee sateenkaarilippu.
Suojelijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 2002 Tarja Filatov[3]
- 2006 Heidi Hautala
- 2007 Pekka Sauri[4]
- 2008 Anni Sinnemäki[5]
- 2009 Jutta Urpilainen[6]
- 2010 Alexander Stubb[7]
- 2011 Mikael Jungner[8]
- 2012 Paavo Arhinmäki[9]
- 2013 Eva Biaudet[10]
Hyökkäys kulkuetta vastaan 2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2010 kulkuetta vastaan tehtiin Aleksanterinkadun ja Kluuvikadun kulmassa kaasuisku, jossa useita henkilöitä, nuorimpana alle 1-vuotias lapsi, altistui sekä kyynelkaasulle, että paprikasumutteelle, jotka aiheuttivat uhreille muun muassa hengenahdistusta, yskää ja iho-oireita. Tapauksen johdosta poliisi otti tekijöinä kiinni kolme miestä. [11]
Heidät tuomittiin neljän kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin ja vahingonkorvauksiin. Miehet kiistivät vaikuttimen olleen osallistuneiden seksuaalinen suuntautuminen. Osa uhreista on kärsinyt henkisistä ongelmista pitkään iskun jälkeen.[12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Priden kävijämäärä kasvoi kolmanneksella Yle uutiset. 4.7.2011. Viitattu 10.6.2013.
- ↑ Helsinki Pride keräsi ennätysmäärän osallistujia Iltalehti. 30.6.2012. Viitattu 2.1.2013.
- ↑ Mollgren, Sami: Helsinki Pride 2002 Ranneliike.net. Viitattu 10.6.2013.
- ↑ Hannula, Tommi: Helsinki Pride lisää avoimuutta koko viikon Helsingin Sanomat. 22.6.2007. Viitattu 10.6.2013.
- ↑ Sinnemäki, Anni: Seksuaalivähemmistöjen oikeudet ulkopolitiikan asialistalle 27.6.2008. Viitattu 10.6.2013.
- ↑ Helsinki Pride alkaa maanantaina Iltalehti. 18.6.2009. Viitattu 10.6.2013.
- ↑ Leipola, Lasse: Alexander Stubb otti Pride-tapahtuman suojelukseensa Vihreä Lanka. 19.5.2010. Viitattu 10.6.2013.
- ↑ Karjalainen, Marketta: Helsinki Pride kasvoi ennätysmittoihin Helsingin Uutiset. 27.6.2011. Viitattu 10.6.2013.
- ↑ Paavo Arhinmäki Helsinki Pride -tapahtuman suojelijaksi 21.5.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 21.5.2012.
- ↑ Eva Biaudet on Helsinki Priden suojelija QX.fi. 15.5.2013. Viitattu 10.6.2013.
- ↑ Nuorin Pride-kulkueen kaasuiskun uhri alle yksivuotias 4.7.2010. Iltalehti. Viitattu 2.1.2013.
- ↑ Pride-iskun uhri oikeudessa: "Kahdeksanvuotias huusi, mummi mua sattuu" 2.5.2011. Helsingin Sanomat.
