Rovaniemi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rovaniemi
Rovaniemi.vaakuna.svg Rovaniemi.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Ounasjoki yhtyy Kemijokeen Rovaniemellä. Kuva on vuodelta 1999.
Ounasjoki yhtyy Kemijokeen Rovaniemellä. Kuva on vuodelta 1999.
www.rovaniemi.fi
Sijainti 66°30′N, 025°44′E
Maakunta Lapin maakunta
Seutukunta Rovaniemen seutukunta
Perustettu 1929
– kaupungiksi 1960
Kuntaliitokset Rovaniemen mlk (2006)
Kokonaispinta-ala 8 016,73 km²
5:nneksi suurin 2016 [1]
– maa 7 581,86 km²
– sisävesi 434,87 km²
Väkiluku 61 857
16:nneksi suurin 31.1.2016 [2]
väestötiheys 8,16 as./km² (31.1.2016)
Ikäjakauma 2014 [3]
– 0–14-v. 16,9 %
– 15–64-v. 65,9 %
– yli 64-v. 17,2 %
Äidinkieli 2014 [4]
suomenkielisiä 96,7 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
saamenkielisiä 0,2 %
– muut 2,9 %
Kunnallisvero 21 %
98:nneksi suurin 2016 [5]
Kaupunginjohtaja Esko Lotvonen
Kaupunginvaltuusto 59 paikkaa
  2013–2016[6]
 • Kesk.
 • Kok.
 • PS
 • SDP
 • Vas.
 • Vihr.
 • KD

19
12
9
8
7
3
1

Rovaniemi (pohjoissaameksi Roavvenjárga) on Suomen kaupunki ja entisen Lapin läänin pääkaupunki, joka sijaitsee napapiirin tuntumassa Kemijoen ja Ounasjoen yhtymäkohdassa Lapin maakunnassa. Se on maakuntakeskus, yliopistokaupunki ja alueensa kaupan, hallinnon ja koulutuksen keskus sekä urheilu- ja kulttuurikaupunki. Rovaniemi erotettiin kauppalaksi Rovaniemen maalaiskunnasta vuonna 1929 ja vuonna 1960 Rovaniemen kauppalasta tuli yksi Suomen kuudesta ensimmäisestä niin sanotusta uudesta kaupungista. Rovaniemen maalaiskunnan kanssa vuoden 2006 alussa yhdistynyt Rovaniemi on Suomen 15. suurin kaupunki väestömäärältään ja Euroopan suurin kaupunki pinta-alaltaan.[7] Kaupunki on myös Pohjois-Suomen toiseksi suurin kaupunki Oulun jälkeen.

Rovaniemen naapurikunnat ovat pohjoisessa Kittilä ja Sodankylä, lännessä Kolari, Pello ja Ylitornio, etelässä Tervola, Ranua ja Posio ja idässä Kemijärvi ja Pelkosenniemi.

Sana rova tarkoittaa metsäistä harjua tai harvapuustoista ylänköä. Sana on laina saamen kielestä, jossa roavvi merkitsee vanhaa paloaluetta tai metsäistä vaaraa tai harjua.[8] Rovaniemen nimi saamelaiskielillä on: inarinsaameksi Ruávinjargâ, pohjoissaameksi Roavvenjárga tai Roavenjárga ja koltansaameksi Ruäˊvnjargg.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kopio Rovaniemen hirvenpäästä. Alkuperäinen puinen veistos löytyi Rovaniemen Lehtojärveltä suosta vuonna 1955. Veistos on noin vuodelta 5790 eaa.

Rovaniemen asutuksen historia ulottuu kivikaudelle 8 000 vuoden taakse (noin 6000 eaa.). Lehtojärveltä löydetty mäntypuinen hirvenpää on ajoitettu yli 8 000 vuotta vanhaksi, ja Vaaralan Matkavaaralla on pidetty leiripaikkaa samoihin aikoihin[9]. Suunnilleen samalle ajalle on ajoitettu myös Ylikylästä tehtyjä löytöjä (tuurat, kaapimet ja keihäänkärjet.[10]). Hieman myöhemmin, 7 000–5 000 vuotta sitten (n. 5000–3000 eaa.) on Valionrannassa keskustaa vastapäätä Ounasvaaran puolella asuttu pysyvästi noin 2 000 vuoden ajan. Tähän tulokseen on päädytty Valionrannassa tehtyjen kaivausten, niihin liittyvien löytöjen ja analyysien perusteella 2014. Kivikauden asukkaiden oletetaan elättäneen itsensä hirven- ja peuranmetsästyksellä sekä kalastuksella; Anclylusjärven muututtua suolaiseksi Litorinamereksi noin 5 500 eaa. muodostuivat hylkeet ja lohet merkittäviksi ravinnonlähteiksi. Ensimmäisten 3 000 vuoden ajalta säilyneet esineet ovat kivestä, puusta ja luusta, tunnusomaisimpina suuret tuurat eli nk. Rovaniemen tuurat. Saviastioiden teko opittiin Rovaniemen seudulla noin 4 200 eaa., ja ensimmäiset pronssiesineet saapuivat idästä käsin noin 1 300 - 1 000 eaa. Ensimmäiset merkit maanviljelystä ovat Ylikylän läheltä, josta tehty siitepölyanalyysi osoittaa, että kausittainen kaskeamiseen tai kulottamiseen viittaava toiminta alkoi vuosien 750–530 eaa. tienoilla[11]. Ounasvaaran itäpuolella, Sierijärven Riitakanrannasta ja Kotijängältä on löytynyt noin 2 000 vuotta vanhoja raudansulatusuuneja, joissa rauta valmistettiin paikallisesta suo- tai järvimalmista puuhiilen avulla.

Alueen kiinteä talonpoikaisasutus on alkanut 1100–1200-luvuilla, vaikka alueella on ilmeisesti asuttu jatkuvasti kivikaudesta alkaen. Paikannimistön vahva hämäläis-satakuntalainen aines osoittaa vanhimman uudisasutuksen tulleen pääasiassa sieltä. Myöhemmin uudisasukkaina Rovaniemelle tuli pääasiassa hämäläisiä, mutta myös varsinaissuomalaisia, karjalaisia, vienalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia, kainuulaisia ja saksalaisia. Tästä seikasta johtuen Rovaniemen alueen murre on monipuolinen sekoitus eri murteita ja jopa eri kieliä. Muuttoliike ei kuitenkaan ole ollut kovin laajamittaista, sillä vielä 1540-luvulla Rovaniemen asukasluku oli vajaat 200 henkeä, joista osa kivikautisten asukkaiden jälkeläisiä. Alueella asui myös saamelaisia, mistä osoituksena on nimistöä (esim. Kolpene saam. Kolpan 'kuiva kangas'), esinelöytöjä ja perimätietoa. Kun Suomen paikallishallintoa järjesteltiin, Rovaniemen alue tuli 1400-luvun alkupuolella osaksi Kemin pitäjää; alueella ei kuitenkaan ollut vakituista valtion edustajaa, vaan viranomaisasiat hoidettiin vielä 1500- ja 1600-luvuillakin pääsääntöisesti Kemissä. Ensimmäistä kertaa Rovaniemi mainitaan asiakirjoissa 7. syyskuuta 1453, kun Pohjanmaan vouti vahvisti Korkalon ja Rovaniemen tiloja koskeneen maakaupan. 1700-luvulle asti Rovaniemen alueen nimenä oli Korkala.[12]

Hallinnon järjestämisestä alkaen Rovaniemi kuului Kemin seurakuntaan. Alueella ei kuitenkaan ollut pitkään aikaan ainuttakaan kirkonmiestä, vaan rovaniemeläisten piti vielä 1500-luvulla käydä muutaman kerran vuodessa pakollisella kirkkomatkalla Kemissä. Suomalainen muinaisusko jumalineen, haltioineen, henkineen, kummituksineen ja vainajineen kukoisti kristinuskon rinnalla pitkään; vielä 1803 Jakob Fellman kertoi nähneensä Muurolan lohipadon luona seidan, jolle uhrattiin ruokaa ja tupakkaa. 1600-luvun alussa Rovaniemestä muodostettiin Kemin alainen kappeliseurakunta, ja ensimmäinen kirkko rakennettiin 1605-1611. Vienankarjalaiset hävittivät sen 1611. Uusi kirkko rakennettiin 1622 mennessä, se korvattiin uudella kirkolla 1688, ja tämä puolestaan korvattiiin sittemmin Lapin sodassa poltetulla kirkolla 1817. Aluksi Kemin kirkkoherra kävi pitämässä jumalanpalveluksen näissä kirkoissa muutaman kerran vuodessa, mutta 1630-luvun lopulla Rovaniemi sai ensimmäisen kappalaisensa Christer Ericin.[13]

Vuonna 1725 Rovaniemen alueen asukasluku oli noin 450. Väestönkasvu kiihtyi 1700-luvulla kuten muuallakin Suomessa: tuhannen henkilön raja ylittyi 1770-luvulla ja 2000 hengen raja 1820-luvun alkupuolella. Rovaniemen seutu erotettiin Kemistä vuonna 1785, kun hallintoviranomaiset vahvistivat itsenäisen Rovaniemen seurakunnan aseman. 1700-luvun lopulla nykyisestä keskustasta, Korkalonniemestä, alkoi muodostua pitäjän keskus: siellä asuivat vanhastaan kappalainen ja lukkari, sinne tuli rajaviskaali, ja komissionimaanmittari asui vaihtelevasti Ylikylässä tai Saarenkylässä. Myös käsityöläis- ja ammattiväki keskittyi Korkalonniemen ja osin Saarenkylän alueelle.[14]

Rovaniemen nousu Lapin kaupan, liikenteen ja hallinnon keskukseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvun puoliväliin saakka Rovaniemi oli joukko pieniä maalaiskyliä, joiden harvalukuiset asukkaat (n. 2 800 vielä vuonna 1850 nykyisen Rovaniemen kokoisella alueella) ansaitsivat elantonsa pääasiassa maanviljelyllä ja karjanhoidolla kalastuksen ja metsästyksen ollessa tärkeimmät sivuelinkeinot. Rovaniemen kukoistus alkoi Suomen metsätalouden nousun myötä 1800-luvun jälkipuoliskolla. Rovaniemi ei muodostunut puunjalostuksen keskukseksi, vaikka alueelle perustetuilla sahoilla (mm. vuonna 1901 valmistunut Pitkäniemen saha nykyisen Arktikumin paikalla Sahanperällä sekä Sinetän saha) olikin huomattava paikallinen merkitys. Sen sijaan tukkisavottojen kannalta keskeinen sijainti ja aikaansa nähden hyvät liikenneyhteydet Kemijoen ja Ounasjoen risteyksessä nostivat Rovaniemen merkittäväksi liikenteen ja kaupan keskukseksi ja myöhemmin myös hallintokeskukseksi.

Maantie Kemiin 1839 liitti Rovaniemen valtakunnan tieverkkoon. Seuraavina vuosikymmeninä Lapissa hitaasti edenneet tienrakennustyöt yhdistivät lähinnä Rovaniemeä eri paikalliskeskuksiin. 1860-luvulla alkanut tukinuitto – tukkien uittaminen Kemi- ja Ounasjokea pitkin Kemiin – korosti Rovaniemen asemaa logistiikan solmukohtana. 1909 saatu rautatie sinetöi Rovaniemen aseman logistisena keskuksena. 1900-luvun alkupuolella höyrylaivaliikenne oli tärkeä yhdysside Rovaniemen sekä Kemi- ja Ounasjokien latvojen välillä. Rovaniemen lentokenttää alettiin rakentaa 1939 nykyiselle sijaintipaikalleen, ja ensimmäiset kaksi nurmipäällysteistä kiitorataa valmistuivat 1940.

Ennen 1860-lukua Rovaniemellä ei ollut kauppoja, vaan rovaniemeläiset tekivät hankintansa toisiltaan, kaupunkien (esim. Kemin) kauppiailta tai laukkuryssiksi kutsutuilta vienankarjalaisilta kulkukauppiailta. Ensimmäinen maakauppa sai toimilupansa 1860-luvun alkupuolella, ja metsätalouden tuoma vaurastuminen ja kirkonkylän edullinen sijainti läpikulkupaikkana nostivat paikkakunnan kauppojen määrään kolmeentoista vuoteen 1877 mennessä. Ensimmäinen apteekki tuli 1880-luvulla, ja 1898 kauppojen lukumäärä oli jo 27. Vuonna 1906 rovaniemeläiset perustivat itselleen osuuskaupan, ja Työväen Osuusliike Lapinmaa aloitti 1922. Aluksi kauppoja perustettiin vain kirkon läheisyyteen, mutta pian niitä alkoi tulla maaseudullekin, ja lisäksi tukkisavottojen yhteydessä toimi nk. savottakauppoja, joista paikkakuntalaisetkin saattoivat tehdä ostoksia.[15]

Kauppapuotien ohessa merkittäväksi taloudelliseksi instituutioksi nousi Rovaniemen markkinat. Vuonna 1880 kirkonkylä sai markkinaoikeudet, ja ensimmäiset markkinat järjestettiin helmikuussa 1881. Pian ne alkoivat saavuttaa valtakunnallistakin mainetta, ja vuosisadan vaihteessa markkinat olivat jo tärkeä kaupallinen tapahtuma. Niitä pidettiin kolmesti vuodessa: viikon kestäneet päämarkkinat helmikuussa, juhannusmarkkinat ja syksyllä Mikkelinmarkkinat. Markkinat olivat suuri, monikulttuurinen ja värikäs tapahtuma jonne väkeä saapui ympäri Suomea ja aina naapurivaltioista saakka. Muun muassa venäläiset, norjalaiset, ruotsalaiset, juutalaiset, romanit ja tataarit myivät alueen metsänmyynnillä rikastuneille tai metsätöissä lisäelantoa hankkineille asukkaille kankaita, taloustarvikkeita, työkaluja ym., ja paikalliset myivät mm. Englannista tulleille välittäjille lähinnä turkiksia.

Talouden nousun vanavedessä myös hengenviljely edistyi. Ensimmäinen kirjasto saatiin 1860 ja ensimmäinen kirjakauppa 1895. Ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa syksyllä1870 Rantavitikalla; se oli Pohjois-Suomen ensimmäinen silloisten kaupunkien ulkopuolelle perustettu kansakoulu. Kansakouluikäisiä lapsia oli Rovaniemellä paljon enemmän kuin kouluun mahtui, joten 1882 palkattiin kaksi kiertokouluopettajaa, jotka viipyivät kussakin kylässä kolme viikkoa kerrallaan ennen siirtymistä seuraavaan; näin saatiin tarjottua opetusta noin kahdelle kolmasosalle tuonaikaisista rovaniemeläislapsista. 1902 aloittivat Jaatilan, Namman ja Saarenkylän kansakoulut, ja 1908 Rovaniemellä oli jo 10 kansakoulua. Ensimmäinen keskikoulu (Rovaniemen Keskikoulu, myöhemmin Rovaniemen Yhteislyseo, nykyisin Lyseonpuiston lukio) aloitti 1908. Ensimmäinen sanomalehti, Rovaniemen Sanomat, alkoi ilmestyä 1909, mutta koska se piti painaa hankalien liikenneyhteyksien päässä Kemissä (kirjapainoja sai olla vain kaupungeissa), sitä ilmestyi vain 34 numeroa. Lainmuutoksen salliessa kirjapainot myös maaseudulla perustettiin 1921 kolmesti viikossa ilmestynyt Rovaniemi-sanomalehti. Kun se tuli pian kytketyksi kokoomuspuolueeseen, paikkakunnan maalaisliittolaiset perustivat 1928 Lapin Kansan.

Rovaniemen kauppalaa 1930-luvulla.

Vuonna 1867 Rovaniemi sai oman kunnallisen hallintonsa erilleen seurakunnasta. Rovaniemen kirkonkylä perustettiin vuonna 1875. Rovaniemen kirkonkylä sai kauppalanoikeudet pitkän uurastuksen jälkeen vuonna 1929; samassa yhteydessä kauppala eriytettiin Rovaniemen maalaiskunnasta, joka ympäröi kauppalaa joka puolelta. Kauppalasta tehtiin vuonna 1938 perustetun Lapin läänin hallintokeskus.

Jatkosota ja saksalaisvaruskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaisia sekä yksi suomalainen upseeri saksalaisten ja suomalaisten yhteisenä esikuntanaan käyttämän Rovaniemen silloisen keskuskansakoulun edessä.

Jatkosodassa Rovaniemi toimi saksalaisten varuskuntakaupunkina. Alueella ei ollut nimeksikään sotilaskäyttöön sopeutuvaa rakennuskantaa: saksalaisten ja suomalaisten yhteinen esikunta oli kansakoulussa, saksalaisten upseerikerhona toimi lähes sata vuotta vanha maalaistalo ja niin edelleen. Tämän takia saksalaiset ryhtyivät laajamittaisiin rakennustöihin ja rakensivat tarpeisiinsa jatkosodan aikana 1941–1944 alueelle – muun muassa Viirinkankaalle ja Korkalovaaraan – runsaasti rakennuksia (kasarmeja, varikkoja, varastoja, katoksia, seurantalon, upseerikerhon ja niin edelleen) sekä maanrakennuskohteita (urheilupaikkoja, teitä, taisteluasemia ym.), jotka nopeasti muuttivat Rovaniemen ennen pieniä sirpalealueita lukuun ottamatta maalaismaisen kaupunkikuvan pikkukaupunkimaiseksi suhteellisen laajalla alueella nykyisessä keskustassa ja sen liepeillä. Rovaniemeläisten käyttämään nimistöön on tuolta ajalta jäänyt esimerkiksi Erwin Rommelin mukaan nimetty urheilukenttä, jonka saksalaiset sotilaat rakensivat. Saksalaiset raivasivat myös Ounasvaaran ensimmäisen pujottelurinteen vuonna 1943; saksalaisarmeijan komentaja Eduard Dietl oli innokas laskettelija.[16]

Sotatoimien loppuessa Suomen ja Neuvostoliiton välillä 4. syyskuuta 1944, vaatimuksena oli saksalaisten karkottaminen 15. syyskuuta 1944 mennessä. Kauppalan ja maalaiskunnan asukkaat lähtivät saksalaisten avustamina evakkoon. Kauppalassa oli tuolloin 8 233 asukasta. Näistä 4 800 oli evakossa Ruotsissa, loput eteläisemmässä Suomessa.[17]

Rovaniemen tuho 1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Rovaniemen valtaus
Poltettu Rovaniemi.
Rovaniemi 1944.

Lapin sodassa saksalaisjoukot vetäytyessään käyttivät poltetun maan taktiikkaa. Rovaniemen kauppalassa saksalaisten omat parakit poltettiin 7. lokakuuta.[18] Kauppalan muut rakennukset poltettiin tai räjäytettiin 10.–16. lokakuuta, ja tuhon täydensi 14. lokakuuta keskustassa rautatieasemalla ilmeisesti vahingossa räjähtänyt 400 tonnin ammusjuna.[19][20] Samana päivänä räjäytettiin Suutarinkorvan ja Ounaskosken sillat. Juuri ennen vetäytymistään pohjoiseen 16. lokakuuta saksalaiset sytyttivät polttopulloilla Rovaniemen kirkon palamaan.[21] Kauppala tuhoutui täysin: rakennuksista arviolta lähes 90 prosenttia tuhoutui. Maalaiskunnan puolella saksalaiset tuhosivat noin 60 prosenttia rakennuskannasta.

Jälleenrakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset, Suomen puolella evakossa olleet asukkaat palasivat aivan marraskuun lopulla. Posti avattiin rautatieaseman talossa 1. joulukuuta 1944. Maalaiskunnan tilapäinen kunnantoimisto avattiin 25. marraskuuta, kauppalan vastaava joulukuussa, samoin kun ensimmäiset kaupat. Ensimmäinen juna etelästä saapui 15. huhtikuuta 1945. Pääosa maalaiskunnan asukkaista oli palannut syyskuuhun 1945 mennessä, kauppalan asukkaista pääosa oli Rovaniemellä syksyllä 1946. Lääninhallituksen talo valmistui vuonna 1947, kauppalantalo 1948 ja uusi kirkko elokuussa 1950.[21]

Sodan jälkeen Alvar Aalto suunnitteli uuden keskustan Poronsarvi-asemakaavan[22], joka vahvistettiin vuonna 1947. Rovaniemen jälleenrakennus kesti noin kahdeksan vuotta, ja sen suorittaminen uskottiin Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön rakennusasian osastolle KYMROlle. Merkittävin kansainvälinen avustusjärjestö jälleenrakennuksen aikana oli UNRRA (United Nations Relief and Rehabilitation Administration), joka jakoi mm. elintarvikkeita, tekstiilejä, lääkkeitä ja taloustarvikkeita. Suurin osa avusta tuli Yhdysvalloista ja Ruotsista.[17] Ruotsista saaduin varoin rakennettiin Kiirunan kaupunginosa Ounasvaaralle.

Myöhempi aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotien jälkeinen asutustoiminta kasvatti erityisesti Rovaniemen maalaiskunnan välilukua. Asutustoiminta jatkui voimakkaana 1960-luvun puoliväliin saakka. Vuoden 1958 maankäyttölain perusteella maalaiskuntaan perustettiin lähes 200 uutta tilaa ja 900 vanhalle tilalle annettiin lisämaita. Väkilukua kasvatti myös vesivoimalaitosten rakennustoiminta: Petäjäskoski 1953-57, Pirttikoski 1956-59, Valajaskoski 1957-60, Permantokoski 1960-61 ja Vanttauskoski 1967-72. Maalaiskunnan rakennustyövoiman määrä kymmenkertaistui 1960-luvun aikana.

1960-luvulla maatalouspolitiikan täyskäännös uusien tilojen perustamista suosivasta maataloustuotantoa rajoittavaksi sekä metsätöiden koneellistuminen saivat aikaan suuren muuton, voimakkaan muuttoliikkeen maaseudulta etelä-Suomen kaupunkeihin ja Ruotsiin. Rovaniemen maalaiskunnan muuttotappio 1965-75 olikin 4 300 henkeä. Samaan aikaan kaupungissa palvelutoiminta laajeni valtion piirihallinnon, koulutoimen, sosiaalitoimen ja terveydenhuollon osalta. Vuonna 1970 maalaiskuntaan siirtyi Kokkolasta ilmatorjuntapatteristo ja 1973 Luonetjärveltä Hämeen lennosto, jonka nimi vaihtui Lapin lennostoksi. Kaupungin muuttovoitto 1965-75 olikin 2 500 henkeä.

Rovaniemen asukkaita työllistänyt uitto eli kukoistusaikaansa 1950- ja 1960-lukujen taitteessa, jolloin pohjoisen metsäteollisuus tarvitsi runsaasti raaka-ainetta ja Lokan ja Porttipahdan allashakkuut lisäsivät puumääriä. Viimeinen uitto tapahtui 1991.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rovaniemen kulttuurielämä[23] on ollut sotien jälkeisen ajan paikkakunnan kokoon nähden vilkasta johtuen sen asemasta maakuntakeskuksena. 1949 perustettiin kannatusyhdistyksen ylläpitämä teatteri, joka toimi vanhassa asemaravintolassa Lappia-talon valmistumiseen saakka 1976. Vuonna 1962 laitos muuttui valtion ja kaupungin tukemaksi ammattiteatteriksi, ja vuonna 1978 vakinaiseksi alueteatteriksi.

1940-luvun lopussa perustettiin Rovaniemen vapaaopiston yhteyteen musiikkiopisto, joka toimi aluksi kannatusyhdistyksen voimin; valtionapujen loputtua opisto ajautui kuitenkin 1960-luvun lopulla kriisiin, ja Rovaniemen kaupunki perusti 1969 kunnallisen Lapin musiikkiopiston. Toiminta on sittemmin laajentunut siten, että opistolla on sivupisteitä Sodankylässä, Pellossa, Ranualla ja Posiolla. Musiikkiopisto on toiminut Lappia-talossa vuodesta 1972 alkaen.1972 perustettiin Rovaniemen orkesteri, jossa soitti musiikkiopiston opettajia ja oppilaita sekä Varuskuntasoittokunnan jäseniä. 1973 aloitti kunnallinen jousikvartetti, 1970-luvun puolivälissä kaupunki perusti kapellimestarin viran, ja 1982 aloitti toimintansa Rovaniemen kaupunginorkesteri, jossa on 13 soittajaa. Kaupunginorkesteri esiintyi aluksi kirkossa, Lappia-talossa, taidemuseossa ja Arktikum-talossa, mutta nykyään sen pesäpaikka on kulttuuritalo Korundi.

Kirjallinen elämä on myös ollut vilkasta. Ennen sotia aloittaneista kirjailijoista jatkoivat 1950- ja 60-luvuille A. E. Järvinen, K. M. Wallenius ja Annikki Setälä-Sundquist. Sotien jälkeen aloittaneista tuotteliaita kirjailijoita ovat olleet Annikki Kariniemi, Jorma Etto ja Oiva Arvola, joiden kirjoissa pohjoisilla teemoilla on ollut merkittävä osuus. Poliitikkona paremmin tunnettu Esko-Juhani Tennilä on kirjoittanut myös runo- ja kertomuskokoelmia. 1990-luvulla Rovaniemen toi näkyvästi suomalaiseen kirjallisuuteen Jari Tervo. Muita rovaniemeläislähtöisiä nykykirjailijoita ovat mm. Rosa Liksom, Paula Havaste ja Katja Kettu.

Rovaniemen kuvataide oli pitkään irrallaan eurooppalaisista muotivirtauksista, ja teokset olivat realistiseen tyyliin maalattuja muotokuvia, maisemamaalauksia ym. 1960-luvun alkupuolella monet lappilaiset taiteilijat omaksuivat informalismin, joka spontaanina tyylinä soveltui Lapin luonnon kuvaamiseen. Samalla vuosikymmenellä muutkin abstraktit suuntaukset saapuivat kaupungin kuvataide-elämään. 1960- ja 70-lukujen yhteiskunnallisen murroksen myötä tosin nosti jälleen päätään myös realismi, ja taiteilijat kuvasivat Ruotsiin muuttoa, maaseudun autioitumista ja työttömyyttä. Merkittäviä Rovaniemellä vaikuttaneita kuvataiteilijoita ovat Andreas Alariesto, Matti Saanio, Elsa Montell-Saanio, Tapani Rantala, Toivo Turunen, Martti Isomettä, Kari Tuisku, Tuula Mukka, Otto Suutari, Seppo Öfverström ja Eero Kumpula.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rovaniemen kaupungin vaakuna 1960-2005

Rovaniemi oli kauppala vuoteen 1.1.1960 saakka, jolloin siitä tuli kaupunki yhdessä Hyvinkään, Salon, Kouvolan, Seinäjoen ja Riihimäen kanssa. Lapin korkeakoulu (joulukuusta 1990 Lapin yliopisto) perustettiin 1979. Samana vuonna aloitti toimintansa Rovaniemen hovioikeus.

Rovaniemi ja Rovaniemen maalaiskunta yhdistyivät 1. tammikuuta 2006. Uuden kunnan nimeksi tuli Rovaniemen kaupunki ja sen vaakunaksi Rovaniemen maalaiskunnan vaakuna.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen. Kaupungin väkiluku ylitti 60 000 asukasta syyskuussa 2010.[24]

Rovaniemen väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
48 056
1985
  
51 780
1990
  
54 014
1995
  
57 045
2000
  
57 253
2005
  
57 835
2010
  
60 090
2015
  
61 570
Lähde: Tilastokeskus.[25] Väestötietojärjestelmä[26]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rovaniemi ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −9,8 −8,3 −1,8 4,3 10,7 17,1 20,0 16,8 10,8 3,5 −3,3 −7,4 ka. 4,4
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −20,0 −19,2 −14,0 −7,1 −0,2 5,8 9,3 6,9 2,5 −2,3 −10,3 −16,5 ka. -5,4
Sademäärä (mm) 45 36 39 31 46 61 79 78 56 55 50 42 Σ 618
Päivän pituus (h/d) 5 8 12 15 19 24 21 17 13 9 6 3 ka. 12,7
Auringopaistetunnit (h/d) 1 3 7 9 11 12 12 10 6 4 1 0 ka. 6,4
Sadepäivät (d) 22 20 17 12 14 14 16 16 16 20 22 22 Σ 211
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
−9,8
−20,0
−8,3
−19,2
−1,8
−14,0
4,3
−7,1
10,7
−0,2
17,1
5,8
20,0
9,3
16,8
6,9
10,8
2,5
3,5
−2,3
−3,3
−10,3
−7,4
−16,5
S
a
d
a
n
t
a
45
36
39
31
46
61
79
78
56
55
50
42


Luontokohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskustan tuntumassa, Veitikanharjun eteläpuolella sijaitsee pieni, matala ja rehevä Harjulampi, yksi Suomen sadasta parhaasta lintukohteesta[28]. Sieltä on tavattu 85 lintulajia, joista 32 (silkkiuikku, punajalkaviklo, pikkulokki ym.) pesii vakituisesti ja 17 satunnaisesti. Lammen lintutorni sijaitsee Yliopistonkadun ja Korvanrannan risteyksen kohdalla, ja sinne on risteyksestä viitoitus.

Auttikönkään putous ja uittoränni

Kaupunkialueelta itään noin 100 kilometriä sijaitsee Kemijokeen laskevassa Auttijoessa Auttiköngäs-niminen putous, jota kiertää 3,5 kilometriä pitkä luontopolku laavuineen.[29] Siellä sijaitsevat myös historialliset uittopato ja -ruuhi.

Kaupunkialueelta noin 10 kilometriä lounaaseen, Sukulanrakan rinteellä Rautiosaaressa Valajaskosken voimalaitoksen lähellä, sijaitsee 14 hiidenkirnua. Hiidenkirnuille on opastus Kemijoen Itäpuolentieltä.

Rovaniemen lounaiskulmassa sijaitsee Pisavaaran luonnonpuisto, joka ulottuu osin Tervolan kunnan alueelle. Alueelle meneminen on luvanvaraista.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marttiinin Ilves-puukko

Valtaosa rovaniemeläisistä toimii palveluammateissa (81,1 % vuonna 2006[30]), mutta kaupungissa toimii myös useita tunnettuja teollisuusyrityksiä, kuten leikkipuistokalusteita tekevä Lappset Oy, puukkoja valmistava J. Marttiinin puukkotehdas, moottorikelkkoja valmistava BRP ja asfalttikoneita valmistava Kalottikone Ltd. Matkailu on Lapin vahva vientituote ja matkailu on ollut viime vuosina Lapin keskeinen kasvuala[31]. Rovaniemellä sijaitsevat Joulupukin Pajakylä ja hiihtokeskus Ounasvaara. Vuonna 2012 Rovaniemen matkailukeskusten yritystoiminnan liikevaihto oli 59 miljoonaa euroa ja 870 työntekijää.[31] Rovaniemellä on eniten kansainvälisiä yöpymisiä Helsingin ja Vantaan jälkeen[32]. Rovaniemen lentoasema on Suomen kolmanneksi vilkkain lentoasema.

Rovaniemi oli vuoteen 2009 Lapin läänin hallinnollinen keskus. Nykyään se on Lapin maakunnan hallinnollinen keskus, ja siellä sijaitsee maakunnan aluehallintokeskus[33]. Rovaniemellä toimii Lapin yliopisto. Rovaniemellä toimii myös Rovaniemen hovioikeus, yksi Suomen kuudesta hovioikeudesta[34]. Muita valtion laitoksia paikkakunnalla on myös Hallinnon tietotekniikkakeskus (HALTIK). Rovaniemi on merkittävä sotilaallinen keskus ja varuskuntakaupunki: Someroharjulla sijaitsevat Lapin ilmatorjuntarykmentti sekä Lapin Lennosto ja sen alainen Hävittäjälentolaivue 11 hävittäjäkonekalustoineen. Myös Lapin rajavartioston esikunta on Rovaniemellä. Ennen kaupungissa sijaitsi myös rajavartioston varuskunta, jossa koulutettiin varusmiehiä.

Kaupunkikuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jätkänkynttilä.

Rovaniemen keskustan alue Korkalonniemellä Kemijoen rantamilla on jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien omannut kaupunkimaisia piirteitä. Rovaniemen kirkkoherra Jacob Fellman kuvasi vuonna 1821 tuota suppeaa aluetta näin[35]: "Silmäiltäessä etäältä luonnollisten kanavien halkomien vihreiden niittyjen yli somia taloja, näyttävät ne pieneltä kaupungilta tai kauppalalta. Sitä kutsutaankin Pihkaporin kaupungiksi. En tiedä onko nimi johtunut vanhoista ajoista asti vallinneesta varallisuudesta kylässä, missä on ollut 70 jousta, vai siitä, että siellä talot olivat yhdessä kasassa, vai siitä, että siellä on pirkkalaisten ajoista saakka pidetty markkinoita, vai, mikä todennäköisintä, että siellä on pitkät ajat valmistettu hartsia ja pikeä."

Muuten Rovaniemi on lähes nykyaikaan saakka ollut kauttaaltaan maalaismaisemaa. Ennen saksalaisten tuloa 1941 Rovaniemi oli muutamaa keskustan pientä aluetta lukuun ottamatta väljästi rakennettu, maalaiskirkonkylää muistuttava kokonaisuus. Sen puurakennukset olivat empirehenkisiä talonpoikaistaloja, tai edustivat kertaustyylejä, jugendia ja 1920-luvun klassismia. Lisäksi kauppalassa oli varsin runsaasti 1930-luvulla rakennettuja funktionalismia edustavia kivitaloja. Vuonna 1933 valmistunut arkkitehti Oiva Kallion suunnittelema asemakaava oli alkanut luoda kauppalalle kaupunkimaista ilmettä; asemakaava perustui suuriin nelikerroksisiin umpikortteleihin.[36] Saksalaisten laajamittaiset rakennustyöt tiivistivät kaupunkikuvaa, ja heidän lähdettyään kaupunkirakennuksen tiivistyminen jatkui, vaikka he perääntyessään tuhosivatkin suurimman osan rakennuksista ja rakennelmista. Nykyään Rovaniemen kaupunkikuva muistuttaa enimmäkseen tavallista tiiviisti rakennettua suomalaista kaupunkia. Rovaniemen erikoislaadusta muistuttaa, eräiden keskeisten julkisten rakennusten arkkitehtuurin lisäksi, jokien sekä ympäröivän loivapiirteisen boreaalisen vaaramaiseman sekä pohjoisen omaleimaisen luonnonvalon, jään ja lumen luoma, vuodenaikojen mukana elävä tausta.

Rovaniemen kaupunkialue sijaitsee Kemi- ja Ounasjokien liittymäkohdassa. Sitä rajoittaa kolme korkealle kohoavaa vaaraa: lännessä Korkalovaara, idässä Kemijoen takana Ounasvaara ja pohjoisessa jokien yhtymäkohdan takana Syväsenvaara. Lisäksi kaupunkialueelta etelään päin Kemijokea pitkin mentäessä sijaitsee Pöyliövaara, ja Korkalovaaran takana Vennivaara.

Kaupunkialueella Kemijoen yli johtaa kolme siltaa. Niistä eteläisin on Ounaskosken rautatie- ja maantiesilta. Silta valmistui 1934, ja perääntyessään 1944 saksalaiset joukot tuhosivat sen. Se kuitenkin rakennettiin sodan jälkeen uudelleen. Tästä pohjoiseen on keskusta-alueelta Ounasvaaran puolelle johtava toinen silta, Jätkänkynttilä. Se valmistui vuonna 1986. Kolmas Kemijoen yli johtava silta on Ounasvaaralta Saarenkylään johtava Suutarinkorvan silta, joka sijaitsee Kemijoessa ennen sen yhtymistä Ounasjokeen. Myös tämä silta toimii rautatiesiltana. Neljäs silta menee Ounasjoen yli kohdassa, jossa se yhtyy Kemijokeen, ja yhdistää keskusta-alueen Saarenkylään. Se valmistui vuonna 1966. Hieman kaupunkialueen ulkopuolella on Saarenputaan silta (valm. 1925, Kuusamontie).

Julkisia rakennuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rovaniemen kaupunginkirjasto

Rovaniemen merkittävin julkisten rakennusten keskittymä sijaitsee Hallituskadun, Kemijoen, Jorma Eton tien ja Erottajan rajaamalla alueella. 1976 valmistuneessa Lappia-talossa (Jorma Eton tie 8 A), jonka on suunnitellut arkkitehti Alvar Aalto, sijaitsevat musiikkiopisto, kaupunginteatteri ja Yleisradion Lapin aluetoimitus. Lappia-talossa järjestetään myös konsertteja ja muita yleisötilaisuuksia. Aalto on suunnitellut myös vieressä sijaitsevan, 1965 valmistuneen Rovaniemen kaupunginkirjaston (Jorma Eton tie 6), joka toimii myös Lapin maakuntakirjastona. Kirjaston Lappi-osaston kokoelmat sisältävät Lappia, Pohjoiskalottia, Barentsin aluetta ja arktisia alueita käsittelevää aineistoa. Osastolla toimii Suomen saamelainen erikoiskirjasto ja Grönlanti-kirjallisuuden Suomen keskuskokoelma. Kirjaston Lapponica-salissa järjestetään vaihtuvia taidenäyttelyitä. Alueen kolmas talo on 1988 valmistunut kaupungintalo (Hallituskatu 7), jossa kaupunginvaltuusto pitää kokouksensa; sen on suunnitellut Alvar Aallon arkkitehtitoimisto. Lisäksi keskittymässä sijaitsee poliisilaitos (Hallituskatu 1 A) ja virastotalo. Valtakadun ja Ounaskosken välissä on 1947–1948 valmistunut rakennuskokonaisuus, joka käsittää toimistotalon, kolme kolmikerroksista asuintaloa sekä kaksikerroksisen rivitalon, jossa on ollut maaherran virka-asunto ja edustustilat. Alueella sijaitsee myös uittoyhdistyksen talo (ks. alla).

Kulttuuritalo Korundi (Lapinkävijäntie 4) kunnostettiin vanhasta postiautovarikosta ja avattiin 2011. Korundi on erityisesti Lapissa esiintyvä kivilaji. Osa talosta on kuitenkin toiminut taidemuseona jo lokakuusta 1986; tilojen muuntamisen postiautovarikosta taidemuseoksi suunnitteli arkkitehti Juhani Pallasmaa. Kulttuuritalo sijaitsee keskustaa halkaisevan valtatien 4 vieressä. Siellä on tilat Lapin kamariorkesterille ja Rovaniemen taidemuseolle.[37]

Tiedekeskus Arktikum

Ounasjoen rannalla sijaitsee 1992 avattu Arktikum-talo (Pohjoisranta 4), jossa toimivat Lapin yliopiston pohjoista tiedettä ja tutkimusta popularisoiva Arktinen keskus sekä Lapin maakuntamuseo.[38] Arktikumissa toimii myös kaikille avoin kirjasto. Rakennuksen vieressä sijaitsee tiedekeskus Pilke,[39] jonka erikoisalue on pohjoinen metsätalous. Pöykkölässä, keskustasta noin 3,5 kilometriä kaakkoon on Lapin metsämuseo.[40]

Monet Rovaniemen merkittävät julkiset rakennukset ovat Ferdinand Salokankaan suunnittelemia, persoonallisia sekä omintakeisia ja valmistuneet jälleenrakennuksen aikana. Tällaisia ovat esimerkiksi kauppalantalo (valm. 1949, Valtakatu 18), paloasema (1949, Koskikatu 61), keskustan koulu (1954, Pohjolankatu 23), Rantavitikan koulun opettajien asuintalo (1950, Eteläranta 2) sekä entinen ammattikoulu ja sen asuntola (1961, Korvanranta 50).

Linja-autoasema (valm. 1959, Lapinkävijäntie 2) on arkkitehtonisesti merkittävä liikenneyhteyksien solmukohta, jonka ovat suunnitelleet arkkitehdit Kaarlo Leppänen, Niilo Pulkka ja Pekka Rajala. Sen rakennustaiteellisena kantavana ideana on kaupungin identiteettiä kuvaava tunturin muoto kattorakenteissa ja sisääntulokatoksessa; samaa teemaa sovelsi Alvar Aalto myöhemmin Lappia-talossa.

Muurolan rautatieasema puolestaan edustaa hyvin sodanjälkeistä pohjoisen rautatierakentamista. Aseman yhtenäisen kokonaisuuden muodostavat asemarakennus (palanut joulukuussa 2014) sekä kaksi asuintaloa talousrakennuksineen.

Rovaniemen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Rovaniemen kirkko

Arkkitehti Bertel Liljequistin suunnittelema Rovaniemen kirkko valmistui vuonna 1950. Se sijaitsee kaupungintalon eteläpuolella, junaradan toisella puolen. Nykyisen kirkon edeltäjä poltettiin Lapin sodassa 16. lokakuuta 1944. Kirkon punaisella neonvalolla valaistu risti herätti kummastusta ja keskustelua pitkään kirkon valmistumisen jälkeenkin. Nykyään risti valaistaan punaisilla led-valoilla.

Puretut ja säilyneet historialliset rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaruokasen talo 1860-luvulta

Suurin osa Rovaniemen kaupunkialueen taloista tuhoutui saksalaisten joukkojen perääntyessä lokakuussa 1944. Jäljelle jäi kuitenkin joitakin merkittäviä rakennuksia:

  • entinen asemarakennus (Poromiehentie 1) valmistui vuonna 1909. Uuden Kemijärven radan valmistuttua vuonna 1934 vanhasta asemasta tuli rautatieläisten asunto; vuonna 1935 valmistui Rovaniemelle toinen asema­rakennus Kemijärven rataa varten suunnilleen nykyisen kaupunginkirjaston kohdalle, mutta se tuhoutui 1944. Sodan jälkeen rakennus on toiminut esim. postitoimistona, väliaikaisena rautatieasemana, naisten työtupana ja Lapin maakuntamuseona[41]. Nykyisin rakennuksessa toimii Rovaniemen kuvataidekoulu.
  • Asemapäällikön talo (Poromiehentie 6) sijaitsi aikanaan ratapihan vieressä (nykyään entisen ratapihan paikalla on valtatie 4, joka on kaivettu maan sisään). Talossa toimii nykyään päiväkoti.
  • Alaruokasen talo (Valtakatu 8) edustaa tyypillistä 1800-luvun peräpohjalaista arkkitehtuuria.[42] Alun perin punamultaisen, kiviharkoilla seisseen ja hirsirunkoisen talon rakensi Aapo Frans Ruokanen 1860-luvulla perheensä asunnoksi. Myöhemmin mm. perustan kiviharkot on osittain korvattu betonilla ja taloon on rakennettu kolme kuistia. Se on toiminut maatalon lisäksi myös mm. kestikievarina, kutsuntapaikkana ja toisen maailmansodan aikana saksalaisten upseerikerhona ja komentopaikkana[42] Se on nykyään kaupunkilaisten vuokrattavissa juhlatilaisuuksiinsa.
  • Postiautovarikko (Lapinkävijäntie 4) rakennettiin 1931–1933. Tiilirakenteisena se on harvinaisuus vanhan Rovaniemen arkkitehtuurissa. Sodan jälkeen varikkoa laajennettiin ja siihen tehtiin myös asuntoja kotinsa menettäneille varikon työntekijöille. Rakennusmateriaalina käytettiin kaupungin raunioista kerättyä tiiltä. Postiautovarikon lopetettua toimintansa rakennukseen saneerattiin tilat vuonna 1986 avatulle Rovaniemen taidemuseolle[41]. Rakennus muuttui Kulttuuritalo Korundiksi vuonna 2011.
  • Marttiinin vanha tehdas (Vartiokatu 32) rakennettiin 1940. Se tuhoutui osittain sodissa, mutta korjattiin niiden jälkeen. Se on ainoa sodan tuhoilta säästynyt vanha teollisuusrakennus Rovaniemellä. Nykyisin rakennuksessa on toimistotiloja, asuinhuoneistoja, Marttiinin tehtaanmyymälä, ja lääkärikeskus.
  • Tyttöjen talo (Kansankatu 9) on 1900-luvun alkupuolelta peräisin oleva puutalo. Talo toimi aikanaan vieressä sijainneen, Lapin sodassa tuhoutuneen Kivikoulun opettajien asuintalona. Nykyään se toimii sukupuolisensitiivisen nuorisotyön tilana, johon on avoimien ovien päiviä lukuun ottamatta pääsy vain tytöillä[43].
  • Raumankulma (Ainonkatu 3) valmistui juuri ennen sotia Ville Rauman autoliikkeen taloksi.
  • Ahon autoliikkeen talo (Koskikatu 27) sijaitsee edelleen paikallaan.
  • Rautatieläisten talo (Poromiehentie 5) on rakennettu 1910.
  • Osuuspankintalo (Koskikatu 7) rakennettiin 1936 Pohjolan Osake-Pankin taloksi. Se paloi Rovaniemen tuhossa sisältä, mutta seinät säilyivät pystyssä.
  • Teräksen kivitalo (Valtakatu 33) rakennettiin 1933. Sen seinät säilyivät sodassa. Suojeltu talo jää osaksi tulevaa ”kymppikorttelia”.
  • Osuuskauppa (Valtakatu 22) rakennettiin 1933. Se jäi Rovaniemen tuhossa pystyyn sisältä tuhoutuneena. Sokos toimi talossa vuoteen 1993, jonka jälkeen siinä on ollut mm. ravintoloita.
  • Kauppayhtiön talo (Valtakatu 24), Rovaniemen Kauppayhtiö Oy:n kivitalo valmistui 1920 liiketaloksi. Se paloi osittain, mutta jälleenrakennettiin yhtä kerrosta alkuperäistä korkeammaksi.
  • Uittoyhdistyksen talo (Koskenranta 1) sijaitsee Ounaskosken sillalta pohjoiseen katsoen vieressä olevan Niskasen talon takana. Sen suunnitteli arkkitehtitoimisto Lappi – Seppälä – Martas, ja se valmistui 1937. Rakennus on harmaa kaksikerroksinen kivitalo ja sijaitsee lääninhallituksen korttelissa, jossa on myös joukko 1940-luvun loppupuolella rakennettua toimisto- ja asuinrakennuksia.
  • Lääninsairaala (Sairaalakatu 1) rakennettiin 1937 vanhan sairaalan viereen. Vanha sairaala tuhoutui talvisodan pommituksissa 31.1.1940. Lääninsairaala vaurioitui myös sodassa, mutta korjattiin ja toimii nykyään osana Sairaalakadun terveysasemaa.
  • Nopasen talo (Jyrhämänkuja 5) oli kulta- ja kellosepänliikettä pitäneen Väinö Nopasen asuintalo.
  • Lastensairaala (Lähteentie 16) on rakennettu 1900-luvun alkupuolella. Se vaurioitui sodassa mutta korjattiin ja toimi vielä pitkään alkuperäisessä tarkoituksessaan. Nykyisin talossa sijaitsee Rovaniemen Steiner-koulu.
  • Sahanperän kaupunginosassa on joitakin säilyneitä rakennuksia ajalta ennen toista maailmansotaa.
  • Niemelän talo (Pappilantie 75 A) Viirinkankaalla on 1800-luvulla rakennettu maatilan päärakennukseksi ja edustaa peräpohjalaista tyyliä[44]. Myöhemmin talo on toiminut saksalaisten sotasairaalana jatkosodan aikana, ja kansakouluna 1950-luvulle saakka. Nykyään talo on vuokrattavissa majoitukseen sekä erilaisiin tilaisuuksiin.

Kaupunkialueen ulkopuolella on myös säilynyt merkittäviä rakennuksia ja kulttuuriympäristöjä.

  • Hirvaan rautatiepysäkki[45] rakennettiin 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Entisen pysäkin rakennuskantaan kuuluu pysäkkirakennuksen lisäksi asuintalo talousrakennuksineen. Pysäkiltä johtaa läheiselle Hirvaan metsäoppilaitokselle koivukuja.
  • Körkön taloryhmä Lapinsuvannossa Kemijokivarressa koostuu kolmesta jokivarsiasutusta edustavasta peräpohjalaispihapiiristä, yhdestä sodan jälkeen rakennetusta sekä suuresta määrästä aittoja ja latoja avarassa viljelysmaisemassa.
  • Ruikan kylä on myös edustava. Vanhimpia Ruikan tiloista on Ala-Ruikka jonka päärakennus on rakennettu 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa.
  • Teljasuvannon uittotukikohta Ounasjoen rannalla on peräisin 1920-luvulta. Kallioisen rannan tuntumassa pihapiirissä on uittomiesten pirtti, rantasauna, käymälä, varasto ja liiteri. Ympäristö on vaatimaton muistutus siitä, että Rovaniemi on ollut ”jätkäkulttuurin kehto”.
  • Marrasjärvi on esimerkki varhaisista, pääjokivarsien ja -reittien ulkopuolelle rakennetuista kylistä, joiden rakennuskanta on peräisin Lapin sotaa edeltävältä ajalta. Kylän rakennuskanta periytyy pääasiassa 1770-luvulta, mutta siellä on myös 1735 rakennettu, muualta paikalle siirretty Nätyngin aitta. Ollilan tila perustettiin 1790-luvulla. Yhtenäisimpiä rakennusryhmiä ovat Kenttälä, Kallio, Kaishannu, Rauhala ja Niemelä sekä erillään sijaitseva Ylitalo. Monet näistä muodostavat ehjiä pihapiirejä.
  • Olkkajärven ja Olkkalammen välisellä kannaksella sijaitsevat Kenttäharjun ja Keskitalon eli Kenttälän tilojen (perustettu 1850-luvulla) pihapiirit edustavat peräpohjalaista talonpoikaisrakentamista tyypillisimmillään. Pihapiireissä on asuinrakennusten lisäksi useita maatalouteen liittyneitä talousrakennuksia. Kenttäharjun päärakennus on noin vuodelta 1860 ja Keskitalon mansardikattoinen päärakennus on 1920-luvulta. Kenttäkannaksen alueella on yksi Pohjois-Suomen suurimmista pelto-raunioista. Keskitalon läheisyydessä on myös pohjoisimmalle Suomelle tyypillinen ja tarpeellinen pyramidikattoinen kesänavetta. Alueella on asuttu jo kivikaudelta lähtien, ja 1600-luvulla tehdyn kalakentän muistona on kalatupien ja niiden kiukaiden jäänteitä. Perimätiedon mukaan alueella oli muinoin metsäsaamelaisten asuinpaikka.

Rovaniemeltä on toisen maailmansodan jälkeen myös purettu sodan tuhoilta säilyneitä rakennuksia:

  • vuonna 1935 valmistuneen rautatieaseman asemaravintola (Hallituskatu 9) oli sotien jälkeen pitkään Rovaniemen teatterin käytössä. Talo purettiin 1980-luvulla. Nykyisin paikalla sijaitsee ruohokenttä ja joukko lipputankoja.
  • Valtakadun varressa säilyivät Alaruokasen talon (ks. yllä) eteläpuolella Huhtalan talo, Konttisen talo ja kaksi muutakin taloa, sekä pohjoispuolella Ruokasen talo. Eteläpuolen talojen paikoilla on nykyään kerrostaloja, ja Ruokasen talon paikalla on Rovaniemen hovioikeus.
  • Valtosen talo, Rovakatu 26:ssa sijainnut proviisori Valtosen mansardikattoinen omakotitalo purettiin 1956 valmistuneen, paikalla nykyisin sijaitsevan Kauppakero-nimisen rakennuksen tieltä.
  • Ainonkatu 4, Raumankulmaa vastapäätä sijainnut elokuvateatteri Inaria emännöineen Aino Poikelan (josta Ainonkatu on saanut nimensä) asuintalo säästyi sekin tuholta, mutta purettiin myöhemmin ja paikalla sijaitsee nykyään 1960-luvulla rakennettu kerrostalo.
  • Heikkilän talo ja Vuoriston talo olivat asuintaloja nykyisten Pekankadun ja Ruokasenkadun välissä, ja ne olivat harvoja alueella tuholta säästyneitä asuinrakennuksia. Nykyään niiden paikalla on kerrostaloja.
  • Rovakadun ja Koskikadun risteyksessä sijaitsivat Ahon talot, molemmat väriltään valkoisia.
  • Karjapohjolan talo (Koskikatu 25) valmistui 1939, ja purettiin 1986 paikalla nykyään sijaitsevan kauppakeskus Revontulikeskuksen tieltä.
  • Auttin kaljatehdas (Koskikatu 1) sijaitsi hotelli Pohjanhovia vastapäätä. Se oli Kalle ja Siina Auttin perustama, mutta siirtyi 1933 osaksi Tornion Portteri- ja Oluttehdasta eli Lapin Kultaa. Sodassa rakennuksesta jäivät pystyyn vain seinät, mutta Lapin kulta rakennutti katon ja sisätilat uudestaan ja jatkoi juomantekoa 1970-luvulle. Nykyään paikalla sijaitsee hotelli Rantasipi.
  • Saastamoisen talo sotilasparaatin taustalla 1961
    Vanhantorin pohjoislaidalla sijainnut Saastamoisen talo oli kauppias Robert Saastamoisen taloryhmän päärakennus, jonka lisäksi myös talon autotalli säästyi sodan tuholta. Talo purettiin 1960-luvulla. Nykyään paikalla sijaitsee kerrostalo.
  • Vanhantorin länsilaidalla sodan tuholta säästyivät Käsityökoulu ja Gråstenin talo (suunnilleen nykyisten Korkalonkatu 37 ja 39 kohdalla). Käsityökoulu päätyi evakosta palanneiden koululaisten käyttöön 1945. Nykyään niiden paikoilla sijaitsee 1970- ja 1980-luvuilla rakennettuja kerrostaloja.
  • lähellä Lainaanrantaa säilyi kenkä- ja vaatekauppias Jussi Puhakan talo sekä lauttarannan ja saharannan välissä Eevi Ämmälän talo, jossa oli 1900-luvulle tultaessa pidetty kuntakokouksia.
  • Rauhanyhdistyksen talon (Ruokasenkatu 3) paikalla sijaitsee nykyäänkin Rauhanyhdistyksen talo, mutta nykyinen punatiilinen kerrostalo on rakennettu 1960-luvulla.
  • Vartiokatu 13:ssa sijaitsi vuonna 1935 rakennettu mansardikattoinen omakotitalo. Se purettiin 1980-luvun alussa, ja paikalla sijaitsee 80-luvulla rakennettu kerrostalo.
  • Viirinkankaalla sijainnut, saksalaisten sodan aikana esikuntarakennukseksi rakentama Kenraalinmaja pääsi huonoon kuntoon 1990-luvulla ja purettiin 2000-luvulla koska kaupunginvaltuusto arvioi sen korjaamisen liian kalliiksi.

Merkittäviä sotien jälkeen rakennettuja yksityisrakennuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen toimineista arkkitehdeista merkittävimmin Rovaniemen rakennuskantaan ja katukuvaan ovat vaikuttaneet Alvar Aalto ja Ferdinand Salokangas.

  • Korkalonrinteen pien- ja kerrostaloalue - jonka paikalliset asukkaat tuntevat nimellä Tapiola - on Alvar Aallon suunnittelema, 1950-luvun lopulla ja 60-luvun alussa rakennettu, ja koostuu kahdesta nelikerroksisesta kerrostalosta (Sompiontie ja Poroelontie) ja kolmesta kaksikerroksisesta rivitalosta (Sompiontie, Tanhuantie ja Poroelontie). Alue on päässyt Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon[46].
  • Maison Aho (Pohjolankatu 32) on Alvar Aallon suunnittelema omakotitalo. Rakennuksen tilasi 1964 Aarne Aho, ja se valmistui Aallon luonnosten ja tilaajan ehdotusten pohjalta jo seuraavana vuonna. Rakennus on päässyt Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon[47], kuten myös
  • Ahon asuinkerrostalot Koskikatu 18 (valm. 1959), siihen kiinteästi liittyvä Koskikatu 20 (valm. 1962) ja Jaakonkatu 3 (valm. 1963) on suunnitellut Alvar Aalto.
  • Ferdinand Salokankaan asuin- ja ateljeetalo (valm. 1953, Karhunkaatajantie 24).
  • Evakkotien rivitalot (Evakkotie 73) ovat Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnittelemia ja alun perin rakennettu Puolustusvoimien henkilöstölle 1960-luvulla (valmistumisvuosi 1970). 12 rivitalosta (yhteensä 126 asuntoa) koostuva tiivis alue sijaitsee Korkalonrinteen lounaispuolella.
  • Pirttikosken voimalaitosyhdyskunta koostuu betonisesta voimalaitoksesta (valm. 1960), louhituista kallioleikkauksista, Kemijoen länsirannalle 1950-luvulla rakennetusta työntekijöiden asuma-alueesta (toistakymmentä rivitaloa, yhteensä 65 asuntoa) sekä voimalaitoksen länsipuolella maantien varressa sijaitsevasta seuratalo Luusuanpirtistä, jonka ovat suunnitelleet Kai Blomstedt ja Birger Stenbäck.

Veistoksia, taideteoksia ja muistomerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rovaniemen kaupungin verkkosivuilta löytyy luettelo Rovaniemen julkisista taideteoksista.[48] Jätkänkynttilän lähellä keskustassa on Kalervo Kallion veistämä 1955 valmistunut Jätkä-patsas, joka esittää mäntytukkia kuorivaa tukkijätkää. Vappuna jätkä saa valkolakin päähänsä ja ylioppilaat laulavat sen juurella vappulauluja. Keskustan ala-asteen vieressä Pohjolankadulla sijaitsee Bengt Lissegårdhin suunnittelema, 1964 valmistunut talvisodan ruotsalaisten ja norjalaisten vapaaehtoisten muistomerkki Aseveliketju, joka koostuu patsaasta ja suihkulähteestä; patsas puolestaan koostuu neljästä suuresta kettinginlenkistä, jotka symboloivat Skandinavian maita. Rautatieaseman vieressä rinteessä sijaitsee kaupunkilaisten Pulututkan nimellä tuntema Lapin jälleenrakentamisen muistomerkki 1944–1955; sen on tehnyt kuvanveistäjä Kari Huhtamo, ja se paljastettiin 1981. Kaupungintalon edessä on Kain Tapperin veistos Vuorten synty, joka valmistui 1988. Alvar Aallon Aurora Borealis -veistos Koskikatu 18–20:ssä sijaitsevan kerrostalon seinässä esittää revontulia ja hyppäävää lohta, ja on vuodelta 1962.

Kemiläisen kuvanveistäjä, professori Ensio Seppäsen (s.1924-k.2008) veistoksia on Rovaniemellä kolme kappaletta. Yksi niistä on vuonna 1981 valmistunut Jääkäriliikkeen muistomerkki (Jääkäripuisto, Lapinkävijäntie 31 vastapäätä). Veistoksen nimi on Katkenneet kahleet ja se kuvaa Suomen irrottautumista Venäjän alaisuudesta. Vaalea, pystyssä oleva kivi keskellä kuvaa itsenäistä Suomea, vapauttajaa joka on katkonut kahleet entisestä isännästään, Venäjästä. Muut Ensio Seppäsen suunnittelemat veistokset Rovaniemellä ovat Rovaniemen seurakunnan jäsenten muistolle pystytetty Ruotsin evakossa kuolleiden muistomerkki vuodelta 1965 joka sijaitsee Rovaniemen toisella hautausmaalla sekä Lapin läänin Maatalouskeskuksen pystyttämä Maidolla elämisen alku, joka valmistui 1984 ja sijaitsee Hervan puistossa.

Muistomerkkeinä on myös muitakin kuin taideteoksia. Rautatieaseman vieressä Ratakadun varressa on rautatietoiminnan muistomerkkinä vanha höyryveturi. Someroharjulla Norvatien varressa on ilmapuolustuksen muistomerkkinä Folland Gnat-hävittäjäkone ja kaksi ilmatorjuntatykkiä.

Deutsche Soldatenfriedhof Norvajärvellä

Norvajärvellä, keskustasta noin 20 kilometriä pohjoiseen, sijaitsee saksalaisen veteraanijärjestön aloitteesta vuosina 1959–1963 rakennettu punagraniittinen, saksalaisen arkkitehti Otto Kindtin suunnittelema kappeli Deutsche Soldatenfriedhof, joka toimii toisen maailmansodan aikana pohjois-Suomessa kaatuneiden saksalaissotilaiden muistomerkkinä ja hautausmaana. Sen eteisaulassa on Ursula Qernerin veistos ”Äiti ja poika”, hallissa on kahdeksan kalkkikiviriviä, joissa lukee hallin alla olevaan kellariin haudattujen noin 3 000 saksalaissotilaan tiedot[49]. Norvajärvellä sijaitsee myös talvisotaan vapaaehtoisina osallistuneiden ja siinä kaatuneiden norjalaisten hautausmaa.

Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulupukin Pajakylää vuonna 2003.

Rovaniemi on joulupukin virallinenselvennä kotikaupunki. Se näkyy ja kuuluu kaupungin katukuvassa, napapiirillä ja matkustajamäärillä mitaten Suomen kolmanneksi[50] vilkkaimmalla lentokentällä. Tarjolla on myös tapahtumia, safareita ja käyntikohteita muun muassa Arktikum, Tiedekeskus Pilke, Joulupukin Pajakylä sekä Santa Park napapiirillä. Vuoden 2006 euroviisuvoittajayhtye Lordin vokalisti ja perustaja Tomi ”Mr. Lordi” Putaansuu on kotoisin Rovaniemeltä. Joulukuussa 2006 Rovaniemelle avattiin Lordi-ravintola, Lordi’s Rocktaurant. Ravintola suljettiin kesällä 2011 ja sen tiloissa toimii nykyään uusi ravintola.

Ounasvaaran hiihtokeskus sijaitsee lähellä kaupungin keskustaa, Ounasvaaran alueella on ollut virkistystoimintaa vuodesta 1927 alkaen.[51][52] Laskettelua on Rovaniemellä harjoitettu vuodesta 1943.[16]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rovaniemen keskustaa joulukuussa 2010.

Kaupunginvaltuusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rovaniemen kaupunginvaltuusto on Rovaniemen kaupungin ylin päättävä toimielin. Valtuustossa on 75 jäsentä ja puheenjohtajana toimii Heikki Autto.

paikkajako ja äänestysaktiivisuus kunnallisvaaleissa
vaalit paikat äänestys-
aktiivisuus
SDP SKDL
Vas.
Kok. Kesk. LKP SKL
KD
SMP
PS
Vihr. Muut
1976 10 10 10 6 6 1 78,9 %
1980 11 9 11 7 4 1 78,0 %
1984 13 9 13 13 1 1 1 71,0 %
1988 12 7 12 13 4 1 2a 64,8 %
1992 15 8 10 13 2 1 2 65,5 %
1996 14 8 11 15 1 2 56,9 %
2000 12 8 10 17 1 3 48,8 %
2004 10 8 11 18 4 51,9 %
2005 14 12 13 29 2 5 56,2 %
2008 13 10 17 23 2 3 7 58,1 %
2012 8 7 12 19 1 9 3 56,0 %
a Demokraattinen Vaihtoehto
Lähde: Tilastokeskus,[53][54] Oikeusministeriö[55] & Rovaniemi[56]

Kaupunginjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rovaniemen kaupungilla / kauppalalla on ollut seuraavia kaupunginjohtajia / kauppalanjohtajia:

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapin ammattikorkeakoulun Viirinkankaan kampus.
Kulttuuritalo Korundi.
Teatteri- ja kongressikeskus Lappia-talo.

Rovaniemellä on Suomen ja Euroopan unionin pohjoisin yliopisto ja ammattikorkeakoulu. Toisen asteen ammatillisia oppilaitoksia Rovaniemellä ovat Lapin ammattiopisto ja Lapin urheiluopisto.

Lapin yliopistossa on neljä tiedekuntaa: kasvatustieteiden, oikeustieteiden, taiteiden sekä yhteiskuntatieteiden tiedekunnat. Lapin yliopistossa on noin 4 000 perustutkinto-opiskelijaa.

Lapin ammattikorkeakoulun koulutusaloja ovat hyvinvointipalvelut, kauppa, kulttuuri ja matkailu sekä teollisuus ja luonnonvara-ala. Koulutusohjelmia on 18 ja opiskelijoita noin 3 000.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rovaniemellä toimii muun muassa teatteri, Lapin kamariorkesteri, Lapin ylioppilasteatteri, Lapin Musiikkiopisto, Lapin Balettiopisto, teatteri Lentävä poro sekä esimerkiksi kansantanssiyhtye Rimpparemmi.[61]

Rovaniemen taidemuseo on Lapin läänin aluetaidemuseo ja sen kokoelmissa on 1 500 teosta suomalaista nykytaidetta.

Rovaniemellä on vilkasta kansantanssi- ja kansanmusiikkitoimintaa, kokoonpanoista maineikkaimpia lienevät Rimpparemmi ja Siepakat. Maaliskuussa 2007 kaupungissa järjestettiin suuri kansanmusiikkitapahtuma Samuelin Poloneesi. Kansainvälinen folklorefestivaali Jutajaiset järjestetään Rovaniemellä vuosittain.

Kesäisin Rovaniemellä toimii Konttisen kesäteatteri sekä uusi Lentävän poron Kesäteatteri. Konttisen kesäteatteri on perustettu vuonna 1996 ja se sijaitsee Kemijoen rannalla Konttisen kentän vieressä. Konttisen kesäteatteri on esittänyt koko perheen näytelmiä, kuten Pekka Töpöhäntä ja Tuhkimo. Lentävän poron Kesäteatteri rakennettiin kesällä 2012 trukkilavoista ja kierrätyspuusta Pekankadun parkkihallin ylätasanteelle. Pop-up-kesäteatterissa järjestettiin teatterin lisäksi myös muuta kulttuuriohjelmaa, kuten elävän musiikin iltoja.

Kaupungissa järjestettiin ensimmäistä kertaa kesällä 2007 Simerock, aikaisemman Rovaniemi Rock -festivaalin tilalle. Down By The Kemijoki -festivaaleja järjestettiin vuosina 1992–2007. Down By The Kemijoki teki paluun kesällä 2012. Kesällä 2016 järjestetään Kaupunkifestivaali RolloPOP, joka tuo uusitulle Keskuskentälle suomalaisen rockin ja popin suurimmat nimet.

Useamman kuin yhden levyn tehneitä ja jonkinasteista menestystä saavuttaneita rovaniemeläisiä rock- ja pop-yhtyeitä ovat olleet muun muassa Absoluuttinen Nollapiste, Greenhouse A.C., Jalla Jalla, The Nightingales, Tulenkantajat ja Supperheads. Myös Suomen ensimmäinen black metal -yhtye Beherit sekä rap-duo Hannibal & Soppa ovat lähtöjään rovaniemeläisiä.

Rovaniemellä toimii myös uuden sukupolven undergroundkulttuurin vaikuttaja Linnunlaulupubi, jonka johtohahmojen joukossa nähtiin muun muassa laulaja/lauluntekijä Jaakko Laitinen. Viime vuosina Arctic Live Entertainment -yhdistys on tuonut Rovaniemelle lukuisia raskaan metallin kotimaisia huippunimiä.

Rovaniemen kaupunki jakaa vuosittain tunnustuksenomaisen kulttuuritekopalkinnon. Rovaniemellä ilmestyy seitsenpäiväinen sanomalehti Lapin Kansa jonka voi tilata koko maakuntaan ja kahdesti viikossa ilmestyvä kaupunkilehti Uusi Rovaniemi sekä koko Lapin alueelle jaettava ilmaisjakelulehti Lappilainen entinen Roi Press.

Rovaniemi oli ehdolla Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2011. Muut ehdokkaat olivat Turku, Tampere, Mänttä, Oulu, Lahti ja Jyväskylä.

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rovaniemellä toimii evankelisluterilainen Rovaniemen seurakunta[62]. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä paikkakunnalla toimii erityisesti vanhoillislestadiolaisuus, jonka rauhanyhdistyksiä paikkakunnalla on kolme: Rovaniemen Rauhanyhdistys[63], Rautionsaaren Rauhanyhdistys[64] sekä Viirinkylän Rauhanyhdistys[65]. Muita herätysliikkeitä ovat rauhansanalaisuus, jolla on Rovaniemellä paikallisyhdistys Rovaniemen Rauhan Sana[66], evankelisuus[67], jonka opiskelijajärjestö Evankeliset opiskelijat toimii Rovaniemellä, viidesläinen Kansanlähetys[68] sekä herännäisyys[69]. Rovaniemellä on myös Suomen evankelisluterilaiseen lähetyshiippakuntaan kuuluva Stefanoksen luterilainen seurakunta[70].

Muita kirkkokuntia edustavat Suomen ortodoksisen kirkon Lapin ortodoksinen seurakunta, jonka toimialueena on koko Lappi ja jolla on noin 1 200 jäsentä[71], helluntaiherätykseen kuuluva Rovaniemen helluntaiseurakunta[72], Suomen Vapaakirkkoon kuuluva Rovaniemen Vapaaseurakunta[73] sekä Suomen Adventtikirkkoon kuuluva Rovaniemen adventtiseurakunta[74].

Muita uskontokuntia edustaa mormonien Rovaniemen seurakunta[75]. Lisäksi Rovaniemellä toimii kaksi Jehovan Todistajien seurakuntaa.

Vapaapalokunta, VPK[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rovaniemen VPK perustettiin 30. syyskuuta 1900 silloisessa kunnantalossa kyläläisten yhteisessä kokouksessa. Silloinen nimi oli Rovaniemen Vapaaehtoinen Palosammutuskunta.

Lokakuun 20. päivänä sääntöehdotus oli valmis ja yleinen kokous hyväksyi sen. Varsinaisen sinetin asialle antoi Oulun läänin kuvernööri, joka marraskuun 26. päivänä antamallaan päätöksellä vahvisti ”Rovaniemen Kirkonkylän Vapaaehtoisen Palosammutuskunnan Ohjesäännön”. Järjestön nimi lyheni pian Rovaniemen Vapaaehtoiseksi Palosammutuskunnaksi ja sittemmin Rovaniemen Vapaaehtoiseksi Palokunnaksi, joka otettiin virallisesti käyttöön vuonna 1913 hyväksytyissä VPK:n uusissa säännöissä.

Rovaniemen VPK:n historia on eräs merkittävä osa Rovaniemen kirkonkylän, taajaväkisen yhdyskunnan, kauppalan ja kaupungin historiaa. Varsinaisen tehtävänsä ohella VPK on ollut tärkeä tekijä myös paikkakunnan kulttuurielämässä, sillä yhdistyksen talo oli alusta alkaen se tyyssija, joka teki mahdolliseksi taide-elämän kehittymisen Rovaniemellä. VPK:n talo tuhoutui Rovaniemen kauppalan tuhossa 1944.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rovaniemen palloseuran logo
Mr. Lordi Euroviisuissa.

Rovaniemellä on erilaisia liikuntamahdollisuuksia. Rovaniemellä sijaitsee muun muassa Lapin urheiluopisto, Lapin balettiopisto, jalkapallohalli, jääkiekkohalli ja hiihtokeskus laskettelurinteineen. Monet talvilajien urheilijat ovat kaupungista kotoisin.lähde? Rovaniemeläisten ajoittainen ylpeydenaihe on myös jalkapallon mestaruussarjassa (nyk. Veikkausliiga) 22 kautta otellut Rovaniemen Palloseura. Muita kuuluisia rovaniemeläisiä palloiluseuroja ovat muun muassa Rovaniemen Santasport, sekä Napapiirin Palloketut. Santasport on vuoden 2008 lentopallon Suomen mestari. Nykyisin lentopallon puolella Woman Volley pelaa naisten pääsarjassa ja Team Lakkapää miesten pääsarjassa. Rovaniemellä toimii myös voimisteluseura taipumattomat ry. Muita Roveniemellä toimivia urheiluseuroja ovat muun muassa koripallossa Rovaniemen NMKY, jääkiekossa RoKi (Rovaniemen Kiekko) ja amerikkalaisessa jalkapallossa Rovaniemi Nordmen[76].

Tunnettuja rovaniemeläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Luettelo tunnetuista rovaniemeläisistä

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etäisyyksiä muihin kuntiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunginosat ja kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa kaupunginosista on entisen maalaiskunnan kyliä, ja pisimmillään matka kaupunginosasta keskustaan voi olla lähes sata kilometriä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2016 1.1.2016. Maanmittauslaitos. Viitattu 19.2.2016.
  2. Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.1.2016. Väestörekisterikeskus. Viitattu 19.2.2016.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990 - 2014 31.12.2014. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2016.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990 - 2014 31.12.2014. Tilastokeskus. Viitattu 8.1.2016.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2016 24.11.2015. Verohallinto. Viitattu 8.1.2016.
  6. Kuntavaalit 2012 tulospalvelu 6.11.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 2.1.2013.
  7. http://www.rovaniemi.fi/suomeksi/Palveluhakemisto/Kuntainfo/Kunta_lyhyesti.iw3
  8. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY, 2007. ISBN 951-0-27108-X.
  9. Heikki Annanpalo: Mitä kirjoitukset eivät kerro: Rovaniemen ensimmäiset 7 000 vuotta Rovaniemi - 8 000 kansainvälistä vuotta. Rovaniemen kaupunki. Viitattu 26.11.2015.
  10. Sinetän kylän historia (tietolähde: Sinetän kyläselvitys 1999, Erkki Kuusela) Rovaniemen kaupunki. Viitattu 8.7.2013.
  11. Heikki Annanpalo: Mistä rovaniemeläiset tulivat? Rovaniemi - 8 000 kansainvälistä vuotta. Rovaniemen kaupunki. Viitattu 26.11.2015.
  12. Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 248. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  13. Heikki Annanpalo: Hallinto muotoutuu Rovaniemi - 8 000 kansainvälistä vuotta. Rovaniemen kaupunki. Viitattu 28.11.2015.
  14. Heikki Annanpalo: Maataloudesta kasvun voima Rovaniemi - 8 000 kansainvälistä vuotta. Rovaniemen kaupunki. Viitattu 28.11.2015.
  15. Heikki Annanpalo: Pohjoisen kaupan keskukseksi Rovaniemi - 8000 kansainvälist vuotta. Rovaniemen kaupunki. Viitattu 2.12.2015.
  16. a b Saarenkylän historia, s. 350. kokoelma. Rovaniemi: Rovaniemen mlk, 1996. ISBN 951-970-53-3-3.
  17. a b fileid=15368&file=20050926084627.pdf&pdf=1 Jälleenrakennuksen kokeneen henkilön haastattelu (pdf) Lapin maakuntamuseo.
  18. Rovaniemi poltettiin maan tasalle Helsingin Sanomat 10.10.2004
  19. Lapin sota 1944-45 Helsingin Sanomat 10.10.2004
  20. Opetusneuvos Erkki Hautamäki on esittänyt suomalaisten itse aiheuttaneen Rovaniemen kauppalan palon. Hän kertoo tavanneensa suomalaispioneerin, joka kuolinvuoteellaan paljasti räjäyttäneensä rautatieasemalla ammusjunan; räjähdyksen aiheuttamat tulipalot olisivat tuhonneet kauppalan. (Eero Leppänen: Polttivatko suomalaiset itse kauppalan? Kaleva, 28.10.2007, s. 13. Kaleva Kustannus Oy. )
  21. a b toim. Heikki Annanpalo et al.: Saatiin tämä vapaus pitää, s. 39–59, 326–349. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja C 21. Gummerus, 2001. ISBN 951-634-770-3.
  22. Alvar Aalto Lapissa
  23. Matti Enbuske, Susanna Runtti, Turo Manninen: Rovaniemen historia 1721-1990 - jokivarsien kasvatit ja junantuomat, s. 410-416. Rovaniemen kaupunki, Rovaniemen maalaiskunta, Rovaniemen seurakunta, 1997.
  24. Rovaniemeläisiä on yli 60 000 (julkaistu to klo 12:02) Yle Lapin Radio. Viitattu 19.10.2010.
  25. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  26. Kuntien asukasluvut aakkosjärjestyksessä 30.04.2015. Väestötietojärjestelmä. Viitattu 9.7.2015.
  27. Tornio, Finland World Climate Guide. Viitattu 21.06.2011. (englanniksi)
  28. Juha Laaksonen, Riku Lumiaro: Suomen 100 lintukohteet, s. 138. Karttakeskus, 2011.
  29. Auttiköngäs. Viitattu 26.7.2014.
  30. Rovaniemen kaupungin taskutieto Rovaniemen kaupunki. Viitattu 26.2.2008.
  31. a b https://tilastokeskus.fi/tup/suhdannepalvelu/alapin_suhdannekatsaus_2013.pdf
  32. http://www.lapinkansa.fi/Lappi/1194798172728/artikkeli/Satellite?c=Page&childpagename=LKA_newssite%2FAMLayout&cid=1194596027240&pagename=LKAWrapper
  33. Sisäministeriön verkkosivut Viitattu 12.12.2011.
  34. Oikeusministeriön verkkosivut Viitattu 12.12.2011.
  35. Matti Saanio, Jorma Etto: Rovaniemi, s. 24. Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen, 1979.
  36. Lapin ympäristökeskus: Lapin rakennusperintö > Asuinrakennukset ja kaupunkiympäristö 5.4.2004. Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 13.7.2007.
  37. Yle.fi 4.4.2009
  38. Arktikumin tiedekeskus
  39. tiedekeskus Pilke
  40. Lapin metsämuseo
  41. a b Rovaniemen kaupungin kulttuurilautakunta. Muistojen reitti.
  42. a b Alaruokasen talo Viitattu 24.11.2014.
  43. Vuoden nuorisoteko-palkinto Tyttöjen talolle YLE.
  44. Niemelän talo Viitattu 16.8.2016.
  45. Museovirasto: Hirvaan rautatiepysäkki Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 8.2.2015.
  46. Museovirasto: Korkalorinne ja Evakkotien rivitalot Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 9.2.2015.
  47. Museovirasto: Alvar Aallon Maison Aho ja Ahon asuinliiketalot Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 8.2.2015.
  48. Luettelo Rovaniemen julkisista taideteoksista. Viitattu 13.7.2014.
  49. Museovirasto: Jatkosodan tapahtuma- ja muistopaikat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 8.2.2015.
  50. http://dxww91gv4d0rs.cloudfront.net/file/dl/i/cslpfQ/FagM-9hnEoRwLigIv6LgIQ/Matkustajatlentoasemittainsuo-fi12.pdf | Viitattu = 29.6.2015 |
  51. Ounasvaara – liikettä ja elämäniloa 19.6.2006. Rovaniemen kaupunki.
  52. Ounasvaaran kotisivut Viitattu 14.8.2008.
  53. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Kunnallisvaalit 1976-2012 (Tilastokeskus 2012)
  54. Kunnallisvaalit 1988 (Tilastokeskus 1989), s. 110–111.
  55. Kunnallisvaalit 1996 (Oikeusministeriö 1997); Kunnallisvaalit 2000 (Oikeusministeriö 2000); Kunnallisvaalit 2004 (Oikeusministeriö 2004); Kunnallisvaalit 2008 (Oikeusministeriö 30.10.2008); Kunnallisvaalit 2012 (Oikeusministeriö 1.11.2012)
  56. Kunnallisvaalit 2005 (Rovaniemen kaupunki 28.10.2005)
  57. Rovaniemi Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  58. Rovaniemen kau­pun­gin­joh­ta­jak­si 12 hakijaa; Kaleva 27.1.2003
  59. Mauri Gardin Rovaniemen kau­pun­gin­joh­ta­jak­si; Kaleva 12.5.2003
  60. a b Mauri Gardin rennosti eläkkeelle; Yle 31.7.2012
  61. Rimpparemmi: Rimpparemmin www-sivut 8.1.2008. Kansantanssiyhtye Rimpparemmi. Viitattu 8.1.2008.
  62. Rovaniemen seurakunta Rovaniemen seurakunta. Viitattu 26.6.2011.
  63. Rovaniemen Rauhanyhdistys ry Rovaniemen Rauhanyhdistys ry. Viitattu 26.6.2011.
  64. Rautionsaaren Rauhanyhdistys Viitattu 26.6.2011.
  65. Viirinkylän Rauhanyhdistys Viitattu 26.6.2011.
  66. Paikallisyhdistykset Lähetysyhdistys Rauhan Sana. Viitattu 26.6.2011.
  67. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Uskonnot Suomessa. Viitattu 26.6.2011.
  68. Toiminta Lapin Ev.Lut. Kansanlähetys. Viitattu 24.1.2012.
  69. Herättäjä-Yhdistys ry Uskonnot Suomessa. Viitattu 26.6.2011.
  70. Stefanoksen luterilainen seurakunta LHPK. Viitattu 4.6.2015.
  71. Lapin ortodoksinen seurakunta Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 26.6.2011.
  72. Rovaniemen helluntaiseurakunta Rovaniemen helluntaiseurakunta. Viitattu 26.6.2011.
  73. Rovaniemen Vapaaseurakunta Rovaniemen Vapaaseurakunta. Viitattu 26.6.2011.
  74. Suomenkieliset seurakunnat – Rovaniemen adventtiseurakunta Suomen Adventtikirkko. Viitattu 26.6.2011.
  75. Rovaniemen seurakunta Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko. Viitattu 26.6.2011.
  76. Rovaniemi Nordmen

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]