Kiertokoulu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kiertokoulu oli koulumuoto, jossa omaa koulurakennusta ei ollut, vaan opettaja liikkui kylästä toiseen opettamassa lapsia siten, että koulurakennuksena toimi yleensä jokin kylän taloista, kievari tai esimerkiksi pappila. Kiertokoulutoiminta alkoi Suomessa 1600-luvulla puhdasoppisuuden aikana, ja kiertokoulut lakkautettiin asteittain kansakouluasetuksen myötä 1860-luvulla ja oppivelvollisuuden tultua voimaan vuonna 1921, johon asti kiertokoulu oli tärkeä alkuopetuksen järjestäjä.[1]

Kiertokouluissa oli ihmisiä lapsista aikuisiinkin. Opettajana toimi usein lukkari. Apupappien ja edistyneempien nuorien johtamia kiertokouluja kutsuttiin maan pohjoisimmissa osissa katekeettakouluiksi. Kiertokoulujen lakkauttaminen alkoi 1920-luvulla.Viimeinen kiertokoulu lakkautettiin Puumalassa vuonna 1951. Viimeisenä opettajana toimi Anni Hämäläinen, joka oli valmistunut kiertokoulunopettajaksi Raudaskylän kristillisestä opistosta ja oli Puumalan seurakunnan ylläpitämässä kiertokoulussa opettajana 18 vuotta.[2]lähde tarkemmin?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hellström, Martti: Sata sanaa opetuksesta - Keskeisten käsitteiden käsikirja, s. 14. Jyväskylä: PS-kustannus, 2008. ISBN 978-952-451-194-0. (suomeksi)
  2. Matti Pajunen & Veikko Huttunen & Tuovi Sivonen: Puumalan historia 2


Tämä koulutukseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.