Alkuopetus
| Koulutus Suomessa |
|---|
| Esiaste |
| - varhaiskasvatus |
| - esikoulu |
| Perusaste |
| - peruskoulu |
| Toinen aste eli keskiaste |
| - lukio |
| - ammattikoulutus |
| - ammatillinen aikuiskoulutus |
| - kaksoistutkinto |
| Korkea-aste |
| - ammattikorkeakoulu |
| - yliopisto |
| Historiallisia oppilaitosmuotoja |
| - kansakoulu |
| - oppikoulu |
| - opistoaste |
| - kouluaste |
Alkuopetus tarkoittaa peruskoulun kahden ensimmäisen vuoden opetusta.[1] Alkuopetuksessa katsotaan, että lapsi on utelias ja sosiaalinen, omia ajatuksiaan tiedostava, edistymisestä nauttiva, joka tutkii ympäristöään, kysyy, vertaa, kuuntelee, pohtii ja havainnoi. Alkuopetuksen oppimisympäristö pyritäänkin pitämään virikkeellisenä, joka ohjaa lapsen uteliaisuutta, mielenkiintoa ja motivaatiota. Opettajan tärkeä tehtävä on tarjota ohjaavaa kasvatusta, luoda suotuisia oppimistilanteita sekä virittää ja laajentaa lapsen motivaatiota.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuopetuksen alkuperäinen tehtävä oli valmistaa oppilaita kansakouluun, jonne pääsyn edellytyksenä oli lukutaito. Kiinteää alkuopetusta oli vain kaupungeissa, kun maaseudulla alkuopetus oli kotien ja kirkon järjestämien kiertokoulujen vastuulla.[2]
Vuoden 1921 oppivelvollisuuslain myötä muodostettiin 6-vuotinen kansakoulu ja sitä edeltävä kiinteä tai kiertävä alakansakoulu. Alkuopetuksen didaktiikka oli ikäkausididaktiikkaa, jossa lapsia opetettiin heidän ikänsä mukaisesti. Suomalaisen alkuopetuksen perustajana pidetään Aukusti Saloa, jonka vuoden 1935 opetussuunnitelman myötä alakansakoulusta tuli maailman huipputasoa ja varsinaista kansakoulua modernimpaa. Opetus perustui kokonaisopetukseen, jossa joka viikko järjestettiin yhden keskusaiheen ympärille, jota käsiteltiin eri oppiaineissa oppiainerajoja heikentäen (katso moderni suuntaus, ilmiöpohjainen oppiminen). Alakansakoulussa oli myös yleisopetusta, joka toimi pehmeänä laskuna koulun käytänteisiin.[2]
Vuoden 1957 kansakoululain myötä alakansakoulun ja yläkansakoulut yhdistettiin varsinaiseksi kansakouluksi. Tällöin lopetettiin myös alakansakoulun opettajien erilliskoulutus, jolloin tämä moderni opetusoppi hävisi käytännöstä, palaten vasta peruskoulu-uudistuksen yhteydessä. 1970-luvulla luokanopettajakoulutus siirtyi yliopistoihin ja alkuopetus oli eräs erikoistumislinja.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hirsjärvi, Sirkka: Kasvatustieteen käsitteistö, s. 12. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06754-0. (suomeksi)
- ↑ a b c d Hellström, Martti: Sata sanaa opetuksesta - Keskeisten käsitteiden käsikirja, s. 14-15. Jyväskylä: PS-kustannus, 2008. ISBN 978-952-451-194-0. (suomeksi)